Deeiii
Eversti
Ensimmäisen viestini ehdinkin jo liipaista menemään, niin esitellään sitten mies ja mieltä askarruttava asia toisessa. Olen tämmöinen Susi1:n foorumeita silloin tällöin aikani kuluksi tiiraillut mutta keskusteluun osallistumaton, turvallisuus- ja kansainvälisestä politiikastakin vähän kiinnostunut etupäässä teknistieteellis-ympäristöalan konttorirotta. Joskus tuli käväistyä pidennetyllä saunareissulla Kosovossa, sen jälkeen ei ole paljon kertauksiin tai muihin ulkohuveihin huudeltu enkä ole katsonut oleelliseksi poiketakaan. Kiinnostusta on kyllä aina välillä ollut.
Sattuneista syistä päädyin nakuttelemaan kasaan väitöskirjaksi luonnehdittavaa tekelettä, aiheena luonnonvarojen ja erityisesti energian riittävyydet ja sanottujen hyödykkeiden niukkuuksien vaikutukset - etupäässä talousmaailman asioihin.
Siinä sivussa vaan on tullut mietittyä jokunen tovi, että mitähän tämä mahtaa tarkoittaa turvallisuuspolitiikan ja eritoten Suomen kannalta. Esimerkiksi nyt näyttää aika lailla selkeältä, että halvan öljyn aikakausi on takanapäin, ja että sillä voipi olla kaikenlaisia "mielenkiintoisia" taloudellis-poliittisia vaikutuksia. Bundeswehrinkin julkisuuteen vuodatettu raportti tästä öljyhuipusta totesi melko suoraan, että vielä tällä vuosikymmenellä tuottajamaiden ja eritoten kaasua keski-Eurooppaan rahtaavien tuottajamaiden poliittinen painoarvo tulee nousemaan voimakkaasti, samalla kun kuluttajamaiden talous ja jopa poliittinen vakaus ottaa osumaa. Rivien välistä annettiin ymmärtää, että itä-Eurooppa heitetään susille jos tarpeellista, ettei vaan kaasuntoimitukset keskeydy, jos maailmantalous sahaa kalliin öljyn vuoksi wwwwwww-mallisessa nopeassa nousu-taantuma-syklissä.
Lopunviimein ongelmia tulee, kun maailman nettoenergiantuotanto putoaa, absoluuttisesti ja etenkin per nuppi. Se tietysti aiheuttaa kaikenlaisia rynnistyksiä käymättömille korpimaille, kuten noista napa-alueen touhuiluista voi jo päätellä, sekä kaikenmoista poliittista kähinää kun kansalle ei olekaan tarjota leipää ja sirkushuveja entiseen malliin. Korvaavia energiamuotoja kun ei vaan oikein ole, ja nämä usein toitotetut ratkaisut öljyn korvaamiseksi - biodieselit, Fischer-Tropsch & kumpp. - skaalautuvat niin hi-taas-ti ettei niillä paikata laskevaa tuotantoa.
Itse mietin, että vähän pidemmällä tähtäimellä - muutama kymmenen vuotta - jopa sotaväki saattaa kärsiä polttoainepulasta, jos ei muuten niin roimasti kohonneina hintoina. Jos tämän foorumin aihepiiriä miettii, lentoaseesta tulee entistä kalliimpaa, kuten myös kaikesta moottorilla pärisevästä. (Ei tosin liene mikään uutinen.) Ja nuo kaasuputken poliittiset ulottuvuudet nyt ovatkin jo tiedossa. Sinänsä tilanteessa ei ole mitään uutta: erään öljyteollisuuden historiaa käsittelevän teoksen (Yerginin "The Prize") mukaan Molotov-Ribbentrop-sopimuksen taustalla oli ensisijaisesti Natsi-Saksan riippuvuus Neuvostoliiton öljytoimituksista.
Joten, arvon herrasväki, te kun olette näitä kaikenlaisia skenaarioita pyöritelleet mielessänne: sanotaanpa vaikka että Venäjällä on ns. kulkusote Länsi-Euroopasta (pl. atomivoimainen Ranska), kaasun- ja öljyntoimituksissa kun voi tulla kaikenlaisia "teknisiä" ongelmia. Mitä luulette/pelkäätte/arvaatte/toivotte lähialueilla tapahtuvan? Mitä tapahtuu Natolle, jos näin käy? Olisiko liittoutumisesta yhtään mitään iloa? Vaikuttaisiko polttoaineen hinnan raaka kallistuminen, ehkä jopa saatavuuden ongelmat, mitenkään Suomen puolustukseen ja siihen varautumiseen?
Sattuneista syistä päädyin nakuttelemaan kasaan väitöskirjaksi luonnehdittavaa tekelettä, aiheena luonnonvarojen ja erityisesti energian riittävyydet ja sanottujen hyödykkeiden niukkuuksien vaikutukset - etupäässä talousmaailman asioihin.
Siinä sivussa vaan on tullut mietittyä jokunen tovi, että mitähän tämä mahtaa tarkoittaa turvallisuuspolitiikan ja eritoten Suomen kannalta. Esimerkiksi nyt näyttää aika lailla selkeältä, että halvan öljyn aikakausi on takanapäin, ja että sillä voipi olla kaikenlaisia "mielenkiintoisia" taloudellis-poliittisia vaikutuksia. Bundeswehrinkin julkisuuteen vuodatettu raportti tästä öljyhuipusta totesi melko suoraan, että vielä tällä vuosikymmenellä tuottajamaiden ja eritoten kaasua keski-Eurooppaan rahtaavien tuottajamaiden poliittinen painoarvo tulee nousemaan voimakkaasti, samalla kun kuluttajamaiden talous ja jopa poliittinen vakaus ottaa osumaa. Rivien välistä annettiin ymmärtää, että itä-Eurooppa heitetään susille jos tarpeellista, ettei vaan kaasuntoimitukset keskeydy, jos maailmantalous sahaa kalliin öljyn vuoksi wwwwwww-mallisessa nopeassa nousu-taantuma-syklissä.
Lopunviimein ongelmia tulee, kun maailman nettoenergiantuotanto putoaa, absoluuttisesti ja etenkin per nuppi. Se tietysti aiheuttaa kaikenlaisia rynnistyksiä käymättömille korpimaille, kuten noista napa-alueen touhuiluista voi jo päätellä, sekä kaikenmoista poliittista kähinää kun kansalle ei olekaan tarjota leipää ja sirkushuveja entiseen malliin. Korvaavia energiamuotoja kun ei vaan oikein ole, ja nämä usein toitotetut ratkaisut öljyn korvaamiseksi - biodieselit, Fischer-Tropsch & kumpp. - skaalautuvat niin hi-taas-ti ettei niillä paikata laskevaa tuotantoa.
Itse mietin, että vähän pidemmällä tähtäimellä - muutama kymmenen vuotta - jopa sotaväki saattaa kärsiä polttoainepulasta, jos ei muuten niin roimasti kohonneina hintoina. Jos tämän foorumin aihepiiriä miettii, lentoaseesta tulee entistä kalliimpaa, kuten myös kaikesta moottorilla pärisevästä. (Ei tosin liene mikään uutinen.) Ja nuo kaasuputken poliittiset ulottuvuudet nyt ovatkin jo tiedossa. Sinänsä tilanteessa ei ole mitään uutta: erään öljyteollisuuden historiaa käsittelevän teoksen (Yerginin "The Prize") mukaan Molotov-Ribbentrop-sopimuksen taustalla oli ensisijaisesti Natsi-Saksan riippuvuus Neuvostoliiton öljytoimituksista.
Joten, arvon herrasväki, te kun olette näitä kaikenlaisia skenaarioita pyöritelleet mielessänne: sanotaanpa vaikka että Venäjällä on ns. kulkusote Länsi-Euroopasta (pl. atomivoimainen Ranska), kaasun- ja öljyntoimituksissa kun voi tulla kaikenlaisia "teknisiä" ongelmia. Mitä luulette/pelkäätte/arvaatte/toivotte lähialueilla tapahtuvan? Mitä tapahtuu Natolle, jos näin käy? Olisiko liittoutumisesta yhtään mitään iloa? Vaikuttaisiko polttoaineen hinnan raaka kallistuminen, ehkä jopa saatavuuden ongelmat, mitenkään Suomen puolustukseen ja siihen varautumiseen?
