Luonnonvarojen loppupeli ja turvallisuuspolitiikka

Deeiii

Eversti
Ensimmäisen viestini ehdinkin jo liipaista menemään, niin esitellään sitten mies ja mieltä askarruttava asia toisessa. Olen tämmöinen Susi1:n foorumeita silloin tällöin aikani kuluksi tiiraillut mutta keskusteluun osallistumaton, turvallisuus- ja kansainvälisestä politiikastakin vähän kiinnostunut etupäässä teknistieteellis-ympäristöalan konttorirotta. Joskus tuli käväistyä pidennetyllä saunareissulla Kosovossa, sen jälkeen ei ole paljon kertauksiin tai muihin ulkohuveihin huudeltu enkä ole katsonut oleelliseksi poiketakaan. Kiinnostusta on kyllä aina välillä ollut.

Sattuneista syistä päädyin nakuttelemaan kasaan väitöskirjaksi luonnehdittavaa tekelettä, aiheena luonnonvarojen ja erityisesti energian riittävyydet ja sanottujen hyödykkeiden niukkuuksien vaikutukset - etupäässä talousmaailman asioihin.

Siinä sivussa vaan on tullut mietittyä jokunen tovi, että mitähän tämä mahtaa tarkoittaa turvallisuuspolitiikan ja eritoten Suomen kannalta. Esimerkiksi nyt näyttää aika lailla selkeältä, että halvan öljyn aikakausi on takanapäin, ja että sillä voipi olla kaikenlaisia "mielenkiintoisia" taloudellis-poliittisia vaikutuksia. Bundeswehrinkin julkisuuteen vuodatettu raportti tästä öljyhuipusta totesi melko suoraan, että vielä tällä vuosikymmenellä tuottajamaiden ja eritoten kaasua keski-Eurooppaan rahtaavien tuottajamaiden poliittinen painoarvo tulee nousemaan voimakkaasti, samalla kun kuluttajamaiden talous ja jopa poliittinen vakaus ottaa osumaa. Rivien välistä annettiin ymmärtää, että itä-Eurooppa heitetään susille jos tarpeellista, ettei vaan kaasuntoimitukset keskeydy, jos maailmantalous sahaa kalliin öljyn vuoksi wwwwwww-mallisessa nopeassa nousu-taantuma-syklissä.

Lopunviimein ongelmia tulee, kun maailman nettoenergiantuotanto putoaa, absoluuttisesti ja etenkin per nuppi. Se tietysti aiheuttaa kaikenlaisia rynnistyksiä käymättömille korpimaille, kuten noista napa-alueen touhuiluista voi jo päätellä, sekä kaikenmoista poliittista kähinää kun kansalle ei olekaan tarjota leipää ja sirkushuveja entiseen malliin. Korvaavia energiamuotoja kun ei vaan oikein ole, ja nämä usein toitotetut ratkaisut öljyn korvaamiseksi - biodieselit, Fischer-Tropsch & kumpp. - skaalautuvat niin hi-taas-ti ettei niillä paikata laskevaa tuotantoa.

Itse mietin, että vähän pidemmällä tähtäimellä - muutama kymmenen vuotta - jopa sotaväki saattaa kärsiä polttoainepulasta, jos ei muuten niin roimasti kohonneina hintoina. Jos tämän foorumin aihepiiriä miettii, lentoaseesta tulee entistä kalliimpaa, kuten myös kaikesta moottorilla pärisevästä. (Ei tosin liene mikään uutinen.) Ja nuo kaasuputken poliittiset ulottuvuudet nyt ovatkin jo tiedossa. Sinänsä tilanteessa ei ole mitään uutta: erään öljyteollisuuden historiaa käsittelevän teoksen (Yerginin "The Prize") mukaan Molotov-Ribbentrop-sopimuksen taustalla oli ensisijaisesti Natsi-Saksan riippuvuus Neuvostoliiton öljytoimituksista.

Joten, arvon herrasväki, te kun olette näitä kaikenlaisia skenaarioita pyöritelleet mielessänne: sanotaanpa vaikka että Venäjällä on ns. kulkusote Länsi-Euroopasta (pl. atomivoimainen Ranska), kaasun- ja öljyntoimituksissa kun voi tulla kaikenlaisia "teknisiä" ongelmia. Mitä luulette/pelkäätte/arvaatte/toivotte lähialueilla tapahtuvan? Mitä tapahtuu Natolle, jos näin käy? Olisiko liittoutumisesta yhtään mitään iloa? Vaikuttaisiko polttoaineen hinnan raaka kallistuminen, ehkä jopa saatavuuden ongelmat, mitenkään Suomen puolustukseen ja siihen varautumiseen?
 
Deeiii kirjoitti:
Vaikuttaisiko polttoaineen hinnan raaka kallistuminen, ehkä jopa saatavuuden ongelmat, mitenkään Suomen puolustukseen ja siihen varautumiseen?

Siis täh? Totta hitossa vaikuttaa mutta miten? Tuosta aloitusviestistä ei oikein nyt humanisti ottanut selvää miltä kannalta asiaa tulisi tarkastella. Päähäni pulpahtaa lähinnä seuraavat näkökulmat:

1.) Vaikutuksen kansainväliseen poliittiseen järjestelmään

2.) Vaikutukset Suomen uhkakuviin

3.) Vaikutukset sotalaitoksen toimintaan

Kaikki sinällään mielenkiintoisia kysymyksiä ainakin pidemmällä aikavälillä. Mitä arvelette? Sen vaan sanon että älkää hyvät ihmiset selittäkö noilla luonnonvaroilla ja energiapolitiikalla sentään ihan kaikkea - sota kun on lopulta aika irrationaalinen ilmiö.
 
Venäjä on nyt ja nähtävissä olevassa tulevaisessa täysin riippuvainen lännestä saaduista energiatuloista. Erikoinen olisi tilanne, jossa Venäjä ajaisi taloutensa konkkaan pistämällä hanat kiinni saadakseen riippakivekseen entiset alusmaansa....en usko oikein huonostikaan.

Kyllä korkealle arvostamani Helmut Kohl tämän asian näköjään ymmärsi aivan oikein: Länsi ostaa energiaa, näillä tuloilla elää Venäjä ja kas, "vastakkainasettelulle ei löydy sijaa", lainatakseni.

Olisko nuo jotain N-liiton kaatumisesta oppineet, mihin se kaatui ja miksi?


Millä tavoin maailma muuttuisi, jos öljy ja kaasu alkaisivat olla lopussa eikä korvaavia juttuja olisi tarjolla, tai niiden hinta olisi tolkuton? Jospa nyt eletään eräänlaista öljykulttuuria, joka on länsimaille vaurauden aikaa ja autuutta. 2000 vuoden kuluttua tämäkin kulttuuri on tutqijoiden analysoitavana vain ohuena kerrostumana muiden kulttuurikerrostumien jatkumossa? Tai sitten auvo jatkuu hamaan Harmagedoniin? Kaikki kulttuurit ovat tähän mennessä saavuttaneet vuorollaan kliimaksinsa...ja siirtyneet kerrostumien joukkoon. Jotenkin tähän tapaan epäilen tämänkin öljykulttuurin suhteen käyvän. Aika on vain kysymysmerkki.
 
Lopunviimein ongelmia tulee, kun maailman nettoenergiantuotanto putoaa, absoluuttisesti ja etenkin per nuppi.
Ennen kaikkea per nuppi, kun maailman väkiluku jatkaa kasvuaan tähän malliin. Samoin vähenee per nuppi käytettävissä oleva ravinto ja puhdas vesi. Meillä sitä puhdasta tai suht helposti puhdistettavaa vettä vielä riittää. Esim. itänaapurissa on jostain syystä nuo raakavesilähteet päässeet monin paikoin hieman saastumaan. Vaihtaako Venäjä öljyä veteen vai tuleeko se vaan hakemaan vetensä.
 
Aloitusviestin olisin toki voinut vähän selvemmäksikin saattaa.

Pohdiskelin tässä päivänä muutamana lähinnä tätä iänikuista NATO-kysymystä.

Jos (kun) Länsi-Euroopan riippuvuus Venäjän öljystä ja kaasusta kasvaa entisestään, niin mitä liittoutumisella oikein voitettaisiin?

Ainoa konkreettinen asia, mitä siltä haettaisiin, kai olisi selkänoja Venäjää vastaan. Mutta kuvitellaan että se pieni, menestyksekäs sotilaallinen seikkailu koettaisiin Venäjällä jostain syystä tarpeelliseksi, eli toisin sanoen, se selkänojan tarve realisoituisi, ja kohteena olisi joku Itämeren itäpuolen rantavaltioista.

Kuinkahan helposti Länsi-Eurooppa olisi valmis antamaan Suomen ja vielä Baltian maat kaupan päälle, ettei toimitukset häiriinny? Jos (kun) ne tarvitsevat enemmän Venäjän polttoaineita kuin Venäjä niiden rahoja (ottajia varmaan on, ja kun kokonaistuotanto laskee, pumppaamatta jättämällä ja myöhemmin myymällä voi tehdä voittoa), ja kun olen ymmärtänyt, että vahvistusten laivaaminen tänne asti ei lieneisi mitään hupipurjehdusta mikäli Kaliningradissa asiasta ei tykättäisi. Eikä tuo lentovahvistustenkaan tuominen taitaisi olla ihan niin yksinkertaista kun ajatellaan.

Ettei vaan leviteltäisi käsiä, että mein gott ja sacrebleu kun pääsikin käymään näin, mutta nyt vain kävi näin. Hengessä ollaan kyllä mukana ja protestoidaan niin voimaperäisesti että, jne. (Tosin täälläkin oli aika mielenkiintoinen ketju mahdollisesta tiedotussodasta ja maailman mielipiteen muokkaamisesta.)

Ydinaseisiin nojautumisesta kai ei kannata edes keskustella.

NATOn jäsenenä olisimme myös vähintään huoltojoukoissa jos vaikka Virossa tulee patsasmellakoiden uusintaottelu. Toisaalta, jos tälläisiä selkkauksia ei tule, niin NATO-jäsenyys lähinnä ärsyttää Venäjää ja vie meiltä sotaväkeä ja rahaa erilaisiin hiekkalaatikkoleikkeihin.

Eli olenko tyhmä kun en nyt oikein tajua, missä nelikentän laatikoissa ne NATOn plussat ovat, ja mitä NATOutumisella enää voitaisiin saavuttaa? Vai onko se harmaa vaihe sitten se kohta missä länsiarmeijat kopottelevat valkoisilla ratsuillaan meitä pelastamaan? Lieneisikö realismia enää? On varmaan nämä REFORGER-tyyppiset jutut jo tällä tahi edeltäjäfoorumilla käsitelty joten pyydän anteeksi jos kuollutta hevosta piiskaan, mutta kuitenkin...

Vielä näistä luonnonvarakysymyksistä kohistakseni. En ole "energiareduktionisti" siinä mielessä, että uskoisin kaikkien konfliktien juontuvan vaikkapa öljyyn, tai edes luonnonvaroihin yleensä. Oma vaikutuksensa silläkin lienee konfliktien syntyyn ja niiden etenemiseen, esimerkiksi natsien sotakone meinasi tosissaan hirttää kiinni öljyn loppumiseen.

Mutta uskallan väittää jonkin verran vakuuttavaa empiriaa olevan siitä, että etenkin ns. käyttökelpoisen energian (bruttoenergia x hyötysuhde) rooli maailmantaloudessa ja yhteiskuntien kehittymisessä on jäänyt ansaittua vähemmälle huomiolle.

Sysimustimmassa kristallipallossa näkyy semmoinenkin skenaario, että vapaan energian puute per capita voisi aiheuttaa ihan merkittäviä vaikeuksia yhteiskuntien toiminnalle jo parinkymmenen vuoden sisällä, ja tehdä esimerkiksi logistiikkajalanjäljeltään suuremmista sotilaallisista operaatioista vaikeita ellei mahdottomia. Siinäpä sitä olisi skenaariota, häkäpönttöautot ja hevospelit... :D
 
Onhan noista energiavarojen rajallisuuden vaikutuksista Suomen turvallisuuspolitiikkaan kuulemma varttuneempi väki kahvipöydissä keskustellut jo 70-luvun öljykriisin ja Brundtlandin komitean raportin jälkeen.

Paljon kai riippuu miten kivuttomasti talous sopeutuu. Mutta unohdetaanpa hetkeksi nuo vaikutukset kansainväliseen poliittiseen järjestelmään ja oletetaan optimistisesti etteivät Suomen uhkakuvat ainakaan radikaalisti muutu.

Tartutaan sen sijaan seuraavaan (kauhu)skenaarioon ja kysytään foorumin insinööreiltä neuvoa:

Deeiii kirjoitti:
Sysimustimmassa kristallipallossa näkyy semmoinenkin skenaario, että vapaan energian puute per capita voisi aiheuttaa ihan merkittäviä vaikeuksia yhteiskuntien toiminnalle jo parinkymmenen vuoden sisällä, ja tehdä esimerkiksi logistiikkajalanjäljeltään suuremmista sotilaallisista operaatioista vaikeita ellei mahdottomia. Siinäpä sitä olisi skenaariota, häkäpönttöautot ja hevospelit... :D

Eli miten öljyn hinnan tuntuva kohoaminen vaikuttaisi sotalaitoksen toimintaan? Miten sotalaitoksen logistiikkatarpeita voisi pienentää?

Voisi kuvitella että suihkumoottorikäyttöisten lentävien vehkeiden (hävittäjät, helikopterit) operointi kallistuisi. Saisiko ne lentämään kriisiaikana kotimaassa tuotetuilla polttoaineilla? Entä kuinka paljon moottoritekniikassa on kehitettävää polttoainetaloudellisempaan suuntaan?

Voisi myös kuvitella jonkin sortin hybridiajoneuvojen tekevän pidemmällä aikavälillä esiinmarssin sotilaskäyttöön. Vai millä öljysyöpöt ajoneuvot korvattaisiin? Pitäisikö investoida uuden logistiikkajärjestelmän rakentamiseen ja kallistuisiko panssarijoukoilla operointi?

Missä kunnossa on muuten tällä hetkellä Suomen energiaturvallisuus?
 
Museo kirjoitti:
Voisi kuvitella että suihkumoottorikäyttöisten lentävien vehkeiden (hävittäjät, helikopterit) operointi kallistuisi. Saisiko ne lentämään kriisiaikana kotimaassa tuotetuilla polttoaineilla?

En usko että kotimaassa tuotetuilla, mutta kyllähän esimerkiksi jenkit ovat jo kokeilleet lentolöpön ja hiilestä tai kaasusta tehdyn synteettisen polttoaineen 50/50-sekoitusta (syntetisoijafirman nimi on Syntroleum).

Voisi myös kuvitella jonkin sortin hybridiajoneuvojen tekevän pidemmällä aikavälillä esiinmarssin sotilaskäyttöön.

Eteläafrikkalaisethan sotivat koko öljysaartoajan käytännössä synteettisen polttoaineen varassa, joten ei niiden dieselvehkeiden käyttöön tarvittaisi muuta kuin synteesilaitos ja pirusti hiiltä tai maakaasua (SADF käytti hiilestä tuotettua, Etelä-Afrikassa kun oli paljon hiiltä).

Missä kunnossa on muuten tällä hetkellä Suomen energiaturvallisuus?

Jaa-a, jos minulta kysytään, aika onnettomassa. Suomi ostaa 100% maakaasustaan Venäjältä ja esimerkiksi vuonna 2009 sieltä tuotiin myös 87% raakaöljystä, unohtamatta sitä reilua 10% sähköä. Kun muistaa kuinka herkästi itänaapurissa käytetään energia-asetta, tuo on helkkarin epävarma lähde. Ehkä seuraavan lapsikiistan yhteydessä ei lähetetäkään Suomeen FSB-lapsiasiamiestä vaan maakaasuputkessa tapahtuu yllättävä bugi.
 
ironside kirjoitti:
Missä kunnossa on muuten tällä hetkellä Suomen energiaturvallisuus?

Jaa-a, jos minulta kysytään, aika onnettomassa. Suomi ostaa 100% maakaasustaan Venäjältä ja esimerkiksi vuonna 2009 sieltä tuotiin myös 87% raakaöljystä, unohtamatta sitä reilua 10% sähköä.

http://www.fingrid.fi/portal/suomeksi/sahkomarkkinat/voimajarjestelman_tila/

eli me kauppaamme (ainakin juuri nyt) itäsähköä länteen, toivottavasti edes pienellä marginaalilla :dodgy:
 
Museo kirjoitti:
Eli miten öljyn hinnan tuntuva kohoaminen vaikuttaisi sotalaitoksen toimintaan? Miten sotalaitoksen logistiikkatarpeita voisi pienentää?

Voisi kuvitella että suihkumoottorikäyttöisten lentävien vehkeiden (hävittäjät, helikopterit) operointi kallistuisi. Saisiko ne lentämään kriisiaikana kotimaassa tuotetuilla polttoaineilla? Entä kuinka paljon moottoritekniikassa on kehitettävää polttoainetaloudellisempaan suuntaan?

Voisi myös kuvitella jonkin sortin hybridiajoneuvojen tekevän pidemmällä aikavälillä esiinmarssin sotilaskäyttöön. Vai millä öljysyöpöt ajoneuvot korvattaisiin? Pitäisikö investoida uuden logistiikkajärjestelmän rakentamiseen ja kallistuisiko panssarijoukoilla operointi?

Missä kunnossa on muuten tällä hetkellä Suomen energiaturvallisuus?

Panssarijoukoilla tilanne on sillä tavalla helpompi, että nykyaikainen psv-dieselmoottori (Leo 2A, T-72, BMP-2 esim) on monipolttoainemoottori jo valmiiksi. Niissä palaa myös alkoholi ja varmaan moni muukin aine, ja tarvittava ennakonsäätö on miehistön tehtävissä. Nestekaasukäyttöön siirtyminen (vrt. kaasubussit) voi vaatia jotakin laittoa polttoainesäiliöihin, mutta tuskin on ylitsepääsemätöntä. Dieselin jatkaminen kotipolttoisella metanolilla tai etanolilla tuskin olisi mikään temppu. Energian pihistelyssä auttaa myös se, jos vaunussa on voimakone tornin sähkölaitteiden virransyötön varmistamiseksi, että ei tarvitse 1500 hv dieselillä latailla akkuja kun ollaan paikallaan vaan siihen on vähän pienempi ja optimoidumpi motti erikseen.

Hybridimoottori olisi aivan eri luokan muutos, ja taitaa olla niin että vaunu tarvitsee a) raakaa vääntöä kurassa möyrimiseen ja b) rajua kiihtyvyyttä paikaltaan lähtöihin ja nämä eivät taida olla sähkömoottorin vahvimpia alueita? Energian takaisinotto akkujen lataamiseksi ei sekään taida oikein telavehkeessä toimia kun se ei 'rullaa' vapaalla kovin hyvin vaan telojen kitka on sellainen että liike-energia häviää sitä kautta nopeasti.
 
Eiköhän raakassa maanpuolustustilanteessa löpö löytäne tiensä sotakaluston ruoaksi ensi-jaossa...taitaisi moni muu jäädä lehdykällä soittelemaan tilauskeskuksen polttoainejonossa. Yksinkertaisesti sotalaitos olisi jaossa no1 ja sitten käyttävät muut, jos jää. Kuinka muuten se voisi ollakaan?

Pitkittyneessä tilanteessa varmasti biodiesel olisi yksi jatke, joka toimii saletisti koneissa. Ai kun sitä on vähän? No sama juttu, priorisoidaan käyttäjät.
 
Sotavehkeissä sähköinen voimalinja olisi likimain täydellinen. Alhainen ylläpidon tarve, vähän osia, hiljainen ja muutenkin alhaiset emissiot (ok, koko spektri huomioiden suhteellisen alhaiset...), erittäin suuri vääntö massaan nähden heti 0-kierroksilta...

Se likimain tulee siitä että energian säilöminen ja kuljettaminen ei pärjää naftalle (vast) vielä pitkään aikaan jos koskaan. 'Atomiparisto' ei yleistynyt vaikka sitä ahkerasti pohdittiin ja vähän kokeiltiinkin.
 
baikal kirjoitti:
Eiköhän raakassa maanpuolustustilanteessa löpö löytäne tiensä sotakaluston ruoaksi ensi-jaossa...taitaisi moni muu jäädä lehdykällä soittelemaan tilauskeskuksen polttoainejonossa. Yksinkertaisesti sotalaitos olisi jaossa no1 ja sitten käyttävät muut, jos jää. Kuinka muuten se voisi ollakaan?

Nähdäkseni ongelmana on lähinnä tiettyjen asejärjestelmien operoinnin kallistuminen. Vielä jos vaikka Arktisten alueiden energiavarojen tai strategisten merikuljetusten turvaaminen vaatii Suomelta panostuksia sotilaallisesti niin siinä sitä taas ollaan. Sotalaitoksen toimintamenot lävähtävät käsiin.
 
Museo kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Eiköhän raakassa maanpuolustustilanteessa löpö löytäne tiensä sotakaluston ruoaksi ensi-jaossa...taitaisi moni muu jäädä lehdykällä soittelemaan tilauskeskuksen polttoainejonossa. Yksinkertaisesti sotalaitos olisi jaossa no1 ja sitten käyttävät muut, jos jää. Kuinka muuten se voisi ollakaan?

Nähdäkseni ongelmana on lähinnä tiettyjen asejärjestelmien operoinnin kallistuminen. Vielä jos vaikka Arktisten alueiden energiavarojen tai strategisten merikuljetusten turvaaminen vaatii Suomelta panostuksia sotilaallisesti niin siinä sitä taas ollaan. Sotalaitoksen toimintamenot lävähtävät käsiin.

Jos kustannukset ja hintatasot jatkavat tätä tahtia nousuaan niin homma lävähtää käsiin ilman mitään lisämausteitakaan, jos aiotaan roikkua kaikessa kiinni sitkeästi. Tai sitten velkaantuva yhteiskunta rojauttaa äimäsen tällin rahaa lisää momentille. Suas nähä.
 
Heikkilä kirjoitti:
Panssarijoukoilla tilanne on sillä tavalla helpompi, että nykyaikainen psv-dieselmoottori (Leo 2A, T-72, BMP-2 esim) on monipolttoainemoottori jo valmiiksi. Niissä palaa myös alkoholi ja varmaan moni muukin aine, ja tarvittava ennakonsäätö on miehistön tehtävissä.

Onko tuo monipolttoainemoottorien suosiminen muuten nykyään sotalaitoksen virallinen linja vai onko kyseisiä moottorityyppejä vain kasaantunut nurkkiin?
 
En ota suomalaiseen logistiikkaan kantaa, mutta esim. US Marines on nykyään virallisesti tavoittelemassa "one fuel" -politiikkaa. Sehän on siis diesel. Vielä eivät kopterit lennä dieselillä, eivätkä varmasti kaikki toissijaiset erikoisvempeleetkään sillä toimi, mutta kohtuuvahvasti on tavoite mennyt läpi. Mukaanlukien Kawasaki KLR-pohjainen dieselmaastomoottoripyörä... Jollaisen haluan...
 
koponen kirjoitti:
En ota suomalaiseen logistiikkaan kantaa, mutta esim. US Marines on nykyään virallisesti tavoittelemassa "one fuel" -politiikkaa. Sehän on siis diesel. Vielä eivät kopterit lennä dieselillä, eivätkä varmasti kaikki toissijaiset erikoisvempeleetkään sillä toimi, mutta kohtuuvahvasti on tavoite mennyt läpi. Mukaanlukien Kawasaki KLR-pohjainen dieselmaastomoottoripyörä... Jollaisen haluan...

Nuo neuvostoliittolaiset ja länsisaksalaiset monipolttoainemoottorit ovat kaikki dieselmoottoreita, joissa ensisijaisesti poltetaan dieselöljyä. Tässä yhteydessä monipolttoainemoottori tarkoittaa sitä, että tilapäispolttoaineita voidaan ottaa helposti käyttöön ja miehistö voi tehdä tarvittavat säädöt itse. Kaiken muun paitsi naftan polttaminen niissä on kuitenkin sitä tilapäistoimintaa ja muistelisin kerrotun että alkoholipohjaisten seosten käyttö lisää polttoainejärjestelmän kulumista.

Näitä vaunuja ostettaessa polttoainejärjestelmä on varmasti ollut ihan toissijainen seikka, NL:stä nyt vaan sai ainoastaan sellaisia koneita ja käytettyjä Leopardeja ostettaessa oli sama juttu, sitä ostettiin mitä oli tarjolla. Varmasti jotain valmiussuunnitelmia on tehty sen varalta, että saadaan kriittisille ajoneuvoille tiristettyä menovettä vielä silloin kun varaston pohja alkaa paistaa ja ulkomaankauppa ei toimi.
 
Jos (kun) Länsi-Euroopan riippuvuus Venäjän öljystä ja kaasusta kasvaa entisestään, niin mitä liittoutumisella oikein voitettaisiin?

Ainoa konkreettinen asia, mitä siltä haettaisiin, kai olisi selkänoja Venäjää vastaan. Mutta kuvitellaan että se pieni, menestyksekäs sotilaallinen seikkailu koettaisiin Venäjällä jostain syystä tarpeelliseksi, eli toisin sanoen, se selkänojan tarve realisoituisi, ja kohteena olisi joku Itämeren itäpuolen rantavaltioista.

Kuinkahan helposti Länsi-Eurooppa olisi valmis antamaan Suomen ja vielä Baltian maat kaupan päälle, ettei toimitukset häiriinny? Jos (kun) ne tarvitsevat enemmän Venäjän polttoaineita kuin Venäjä niiden rahoja (ottajia varmaan on, ja kun kokonaistuotanto laskee, pumppaamatta jättämällä ja myöhemmin myymällä voi tehdä voittoa), ja kun olen ymmärtänyt, että vahvistusten laivaaminen tänne asti ei lieneisi mitään hupipurjehdusta mikäli Kaliningradissa asiasta ei tykättäisi. Eikä tuo lentovahvistustenkaan tuominen taitaisi olla ihan niin yksinkertaista kun ajatellaan.

Ettei vaan leviteltäisi käsiä, että mein gott ja sacrebleu kun pääsikin käymään näin, mutta nyt vain kävi näin. Hengessä ollaan kyllä mukana ja protestoidaan niin voimaperäisesti että, jne. (Tosin täälläkin oli aika mielenkiintoinen ketju mahdollisesta tiedotussodasta ja maailman mielipiteen muokkaamisesta.)
[/quote]
Niin etenkin jos Venäjä vielä perustelee toimiaan öljyn-/kaasunkuljetusreittien turvaamisella. Toimia tietysti edeltää soluttautuneiden osastojen aiheuttama yleinen sekasorto ja epävarmuus yhteiskunnan toiminnoissa, sisällissodan uhka jne.
 
Luonnonvarat eivät kuitenkaan ole vielä loppuneet vaikka ilmeisesti sadoiksi vuosiksi ei öljyä enää löydy.

Yksi tapa olisi alkaa pihdata niin että se riittä 2 x pidemmän ajan kuin oletettiin.

Tavallaan asiaan ei liity, mutta tutkin kuitenkin että miten pieneksi voisi 1500 km yhdellä tankkauksella lentokoneen saada ( kulutus noin 1.3 l / 100 km ).

Menossa olisi cafe green flight challenge kisa jossa voisi voittaa jos sais asiat pelittämään 1:1 koossa.

Nämä koneet lentää 3 varttia ( 2 h max ) myös sähkömoottoreilla.

http://max3fan.blogspot.com/

Kisaan; http://cafefoundation.org/v2/gfc_main.php

----------------------

Muuten myös happi ja vesi ovat luonnonvaroja.

Maailmanlopun paasunojen kandee lukea näitä lämpömittarilukemia kesäiseltä etelänavalta; http://www.antarcticconnection.com/antarctic/weather/snow-ice.shtml

-31 C......eli ainakaan napajää ei nyt juuri sula.
 
Etelänavalla on nyt -54 astetta.

USAssa harkitaan varalla olevan öljyn käyttöön ottoa..eli reserveistä nipisttettäisiin kulutukseen kun Libya on ilmeisesti lopettanut toimittamisen ?

Jos USAn talous menee polvilleen kalliin öljyn takia..mitä se vaikuttaa maailmanpolitiikkaan ?
 
Back
Top