Luovutaan yleisetä asevelvollisuudesta ja liitytään Natoon - Arno Kotro hurjana

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN
Laamanator kirjoitti:
Kenttäarmeijasta löytyy paljon erilaisia joukkoja ja tehtäviä, joiden henkilösijoittamisessa huomioidaan reserviläisen siviilikoulutus ja työkokemus. Tällaisia on suuri osa esimerkiksi maavoimissa huoltoaselajin tehtävistä sekä erityisesti tällaisia tehtäviä löytyy teknologisesti monimutkaisemmista puolustushaaroista eli meri- ja ilmavoimista. On järjestelmän etu, että tehtävään kuin tehtävään saadaan poikkeusolojen aikana paras mahdollinen kokemus ja osaaminen. Siinä määrin kuin reserviläisen taustaa voidaan huomioida tai riittävää ajantasaista tietoa heistä on sijoitusta tehtäessä käytettävissä.

Kun lähdetään kyseenalaistamaan miehistökoulutettujen akateemisen loppututkinnon suorittaneiden reserviläisten käyttämistä yksinkertaisissa perusmosurin tehtävissä, kuten esimerkiksi nyt vaikka siinä hernekeiton keittämisessä, niin eihän siinä oikeasti ole mitään järkeä. Ainakin itselleni herää kevytmielinen kysymys, olisiko hyvä antaa korkeakoulutetuille kokonaan automaattinen vapautus asevelvollisuudesta. Tällöin nämä ihmiset voisivat palvella kokonaismaanpuolustusta yhteiskunnan muissa tehtävissä tai siviilitöissään, joissa heidän koulutuksestaan voidaan suurella todennäköisyydellä saada irti parempi hyötysuhde myös poikkeusolojen aikana. Tällaisella ratkaisulla tosin hävitettäisiin suurin osa reservin upseereista ja aliupseereista, mutta mitäpä tuosta.:a-rolleyes:

Toinen vaihtoehto olisi tietysti jatkokouluttaa ihmisiä reservissä, eli tarjota kannustava mahdollisuus au-/ru-koulutuksen (rajoitetusti käytössä jo nyt) sekä esimerkiksi aselajikoulujen järjestämien toimialakohtaisten kurssien suorittamiseen. Infrastruktuuri tällaisen jatkokoulutuksen järjestämiseen on jo olemassa. Kysymys on lähinnä tahdosta ja ennen kaikkea rahasta, sekä lisäksi myös reserviläisten omasta motivaatiosta, jota jo eräässäkin ketjussa ansiokkaasti käsiteltiin. Akateeminen koulutus itsessään antaa aika hyvät valmiudet hyvin monenlaisten ja monen tasoisten tehtävien tekemiseen sekä oppimiseen.

Jos aikanaan vm-palveluksessaan "vain" miehistökoulutuksen saanut reserviläinen kykenee opiskelemaan ylemmän korkeakoulututkinnon ja suoriutuu oman koulutustasonsa työtehtävistä, niin kyllä tällainen henkilö kykenee silloin suorittamaan myös au-/ru- tai minkä tahansa Puolustusvoimien päällystön tuottamiseen tarkoitetun kurssin/koulutuksen - edellyttäen, että henkilökohtaiset ominaisuudet ovat muuten normaalilla tasolla. Korkea koulutustaso on suomalaisen yhteiskunnan ja asevoimien kallisarvoinen voimavara, jota ei kannata ehdoin tahdoin valuttaa viemäriin.
Pointtini tässä oliki lähinnä se, että kertausharjoitusten ja sopivan jatkokoulutuksen puute vähentää huomattavasti varusmiesarmeijan tehoa kriisitilanteessa. Minulla on vänrikkituttuja, joita ei koskaan ole kutsuttu kertausharjoituksiin, toisaalta on miehistökoulutuksen saaneita kovan ammatitaidon omaavia henkilöitä, jotka pyörittävät omia yrityksiä tai toimivat muuten siviilin johtotehtävissä ja jotka myös sotatilanteessa olisivat oivia johtajia, mutta eivät syystä tai toisesta olleet 19-vuotiaina kiinnostuneita puolustusvoimien varusmiehille antamasta koulutuksesta. Kuunneltuani määrättyjä juttuja koulutuksen tasosta, perutuista harjoituksista tai muusta rahan puutteen aiheuttamista ongelmista, en yhtään ihmettele.

Puolustusvoimien olisi satsattava nykyistä huomattavasti enemmän henkilöstön jatkokoulutukseen ja samalla poimittava nykyistä paremmin eri alojen osaajia riveihinsä. Ehkä aikoinaan hyvin toiminut sotilasvirkamiesjärjestelmä soveltuisi myös nykyoloihin, jos kolututus, tehtävät ja sotilasarvo eivät muuten vastaa toisiaan. Puolustusvoimat voisivat myös olla yhteistyössä yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa ja nivoa esimerkiksi reservin upseerin koulutuksen muuhun koulutukseen. Näinhän toimitaan mm. USA:ssa jossa osa upseereista valmistuu tehtäviinsä tätä kautta, ei sotilasoppilaitoksista.
 

skärdis

Respected Leader
Taitolaji kirjoitti:
Puolustusvoimat voisivat myös olla yhteistyössä yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa ja nivoa esimerkiksi reservin upseerin koulutuksen muuhun koulutukseen. Näinhän toimitaan mm. USA:ssa jossa osa upseereista valmistuu tehtäviinsä tätä kautta, ei sotilasoppilaitoksista.
Perustuslaissa säädetään, jotta "ylimmän opetuksen vapaus on turvattu". Se tarkoittaa yliopistojen autonomiaa eli mitään mahtikäskyä ei ole mahdollista antaa, jolla RUK ja yliopistokoulutus nivottaisiin yhteen.

Olin itse aikonani yliopistossa tiedenkuntamme tiedekuntaneuvostossa opiskelijajäsenenä ja tuolloin sotilasläänin esikunnasta oli lähetetty everstiluutnantti esittelemään uutta syväjohtajuutta ja esittämään sen huomioimista osana opintoja. Jo alunperin oli selvää, että tiedekunnan suhtautuminen on nuivaa, koska oikeitakin asioita on tutkintoon sisällytetty aivan riittämiin.

Esittelytilaisuus meni läpi sotilaallisessa järjestyksessä, mutta everstiluutnantilta meni konseptit sekaisin, kun dekaani kysyi, jotta mitäs sotavaltio sitten antaa vastineeksi yliopistolle ja sen opiskelijoille? Ei kuulemma mitään..

No, palaveri oli päättynyt ja päätös oli päivänselvä eli varusmiespalveluksesta ei hyvitä ensimmäistäkään noppaa. Samaan päätökseen päätyivät muutkin tiedekunnat. AMK tasolla sen sijaan oltiin paljon hövelempiä ja noppia myönnetäänkin edelleen intistä.

Melkolailla tyhjänpäiväistä lähteä tuolla asenteella "neuvottelemaan" yliopistoihin. Eikä siinä auta liirumlaarumit siitä, että Vesa Kannisen väikkäri on tieteellisin metodein tehty. Ihan varmasti onkin, muttei liity mitenkään varusmiesten koulutukseen.

Fakta on se, että jos varusmiespalvelus RUK:ssa tai muullakin halutaan nivoa yliopisto-opintoihin, niin se on puolustusvoimat, joka kumartuu ja syvään kumartuukin.

Everstiluutnantille vielä muistutettiin, että MPKK:n opinnot ovat täysin eri luokassa, kun kyse on aidosti Bologna-prosessin mukaisesta yliopisto-opiskelusta.
 

Laamanator

Eversti
Voisin sanoa että niin vähän ettei oikein montaa kiinnosta enää siinä vaiheessa. Tai mitä AUK/RUK:n suorittaminen antaa sellaiselle joka on jo sijoitettuna tehtävään miehistökoulutuksella mutta siviilikorkeakouluopinnoilla ja työelämän kokemuksella varustettuna? AUK/RUK ei ole mikään pikakurssitus tai taikapilleri karisman tai johtotaitojen oppimiseen. Käsittääkseni ketään AUK:n tai RUK:n suorittaminen ei ole opettanut johtamaan vaan kokemus oli se sitten saatu varusmiespalveluksessa tai työelämässä. Se että luokassa yleissivistykseen kuuluvia termejä ja käsitteitä opetellaan jälkiaukissa ei ketään opeta johtamaan vaikka vähän saattaa herättää ajatuksia kun kerrataan vaikka esiintymistaitoja. Kun katsotaan varusmiehiä jotka saavat aliupseerin arvon automaattisena osana varusmiespalvelusta mutta eivät pääse johtamaan koskaan ja saamaan siitä kokemusta niin se johtajana toimiminen on vaikeaa!
Johtamaan oppii johtamalla, kantapään ja pitkäkestoisen kokemuksen kautta. Ihmisten ja asioiden johtaminen sekä siinä kehittyminen on raakaa käytännön työtä eikä vain kivannäköisiä kalvosulkeisia syväjohtamisen kulmakivistä ja muusta johtamistaidon teoriasta.

Tämä on varmasti puhdasta itsestäänselvyyksien toistelua ja bittiavaruuden kapasiteetin tuhlaamista, mutta AUK/RUK/SAMOK/MPKK/MPO/EUK/YEK jne. antavat muodollisen pätevyyden ja ulkoisena tunnusmerkkinä upseerin tai aliupseerin sotilasarvon. Muodollinen pätevyys ja sotilasarvo ilmaisevat yksilön koulutusta, tehtävän tasoa ja asemaa organisaatiossa, ei tosiasiallista osaamista tai pätevyyttä tehtävässä X tai Y.

Kun muodollinen pätevyys on sotakoulun/kurssin suorittamisen myötä hankittu, on tehtävässä kehittyminen sen jälkeen yksilön henkilökohtaisista ominaisuuksista, motivaatiosta ja kokemuksesta kiinni. Sotaväessä on erilaisia tehtäviä laidasta laitaan eikä suinkaan kaikissa johdeta hurjaa sotajoukkoa pistimet tanassa kohti tulta ja tappuraa syytävää vainolaista, joten kaikki eivät voi kehittyä jokaisen sotatyön ylijumalaksi. Joka tapauksessa jotkut kehittyvät tekemisen ja kokemuksen myötä huippuosaajiksi, kun taas toiset jäävät lähinnä suojatyöllistetyiksi käsienheiluttelijoiksi. Näin homma toimii sotaväessä ja varmasti samalla tavalla myös siviilimaailmassa.

Suoritettua sotakoulua tai mitä tahansa muuta koulua tai tutkintoa voisi periaatteessa verrata vaikka autokouluun, joka ei ole tähän päivään mennessä onnistunut tuottamaan vielä yhtään ainoaa valmista kuljettajaa, vaan se on lähinnä antanut perusteet ja tarvittavan lakisääteisen oikeuden opetella ajamaan autoa sekä ulkoisena tunnusmerkkinä muovisen ajokortin, jota voi vilauttaa vaikka ABC:n liikennemyymälän kassalla keskiolutta ostettaessa. Ajokokemus ja mittariin kertyvät kilometrit kehittävät kuljettajanalkua siitä eteenpäin.

Varusmiespalvelus on todella lyhyt aika johtajana kehittymiselle. Järjestelmän suureksi onneksi suuri osa reservin upseereiksi ja aliupseereiksi valikoituu ihmisiä, joista suuri osa toimii myöhemmässä elämässään "johtotehtävissä" myös siviilimaailmassa, harjaantuen siten johtajana työelämässä. Lienee itsestäänselvää, että tämä on järjestelmälle suureksi eduksi.

Ehkä aikoinaan hyvin toiminut sotilasvirkamiesjärjestelmä soveltuisi myös nykyoloihin, jos kolututus, tehtävät ja sotilasarvo eivät muuten vastaa toisiaan.
Sotilasvirkamiesjärjestelmä ei ole varsinaisesti mikään järjestelmä eikä henkilöstöryhmä, vaan se on väliaikainen palvelusarvo esimerkiksi aliupseerin sotilasarvon omistavalle reserviläiselle, joka toimii upseerin sotilasarvoa ja muodollista pätevyyttä vaativassa tehtävässä. Sotilasvirkamiehen palvelusarvolla palvelevia oli esimerkiksi viime sotien aikaisessa sodanajan kenttäarmeijassa ja samoin olisi myös nykyaikana niissä tehtävissä, joissa soveltuvan siviilikoulutus- ja kokemustaustan omistavalla sijoitetulla reserviläisellä ei ole tehtävän vaatimaa upseerin sotilasarvoa. Viimeisen vuosikymmenen aikana muiden muassa jotkut tällaiseen sa-tehtävään sijoitetut reservin aliupseerit ovat suorittaneet "aliupseerista upseeriksi reservissä kurssin" ja hankkineet sen avulla sa-tehtävänsä vaatiman muodollisen pätevyyden sekä sotilasarvon. Sellaisia henkilöitä löytyy varmaan tämänkin foorumin kirjoittajien joukosta.

Viimeisimmästä postista jäi kyllä harvinaisen vähän mitään käteen. Mikä on pointtisi?
Pointtini on se, että miehistöön kuuluvan korkeakoulutetun reserviläisen sijoittamisessa perusmosurin tehtävään, esimerkiksi sitä hernekeittoa keittämään ei ole mitään järkeä. Kyseinen henkilö voisi suurella todennäköisyydellä tuottaa kokonaismaanpuolustukselle suuremman hyödyn vaikka jatkamalla tuottavassa siviilityössään (sodankäynti on valtiontaloudelle kallista lystiä) tai vaihtoehtoisesti jossain muussa yhteiskunnan poikkeusolojen tehtävässä, jossa hänen koulutuksestaan ja kokemuksestaan voidaan realisoida paras mahdollinen hyötysuhde.
 

commando

Kenraali
Laamanator kirjoitti:
Pointtini on se, että miehistöön kuuluvan korkeakoulutetun reserviläisen sijoittamisessa perusmosurin tehtävään, esimerkiksi sitä hernekeittoa keittämään ei ole mitään järkeä. Kyseinen henkilö voisi suurella todennäköisyydellä tuottaa kokonaismaanpuolustukselle suuremman hyödyn vaikka jatkamalla tuottavassa siviilityössään (sodankäynti on valtiontaloudelle kallista lystiä) tai vaihtoehtoisesti jossain muussa yhteiskunnan poikkeusolojen tehtävässä, jossa hänen koulutuksestaan ja kokemuksestaan voidaan realisoida paras mahdollinen hyötysuhde.
Käytännössä tälläinen järjestely puoltaa yleisen mutta käytännössä valikoivan asevelvollisuusjärjestelmän purkamista. Jos ei ole järkeä laittaa korkeakoulutettua alle 30-vuotiasta tekemään hernesoppaa, koska hänen taitojaan ja kykyjään ei voida muuten käyttää tai jos voidaankin siviilissä käyttää on kaikki perusmosurikoulutus ollut täysin turhaa, syönyt lähes vuoden työuraa loppupäästä ja aiheuttanut suuret taloudelliset tappiot yhteiskunnalle ja yksilölle sekä niille jotka tätä maata joutuvat puolustamaan kehitysmaatasoisin asein, varustein ja koulutuksin. Kaikki vain sen takia että perustuslakituomiostuimen sekä oikeusvaltion puutteen takia ei voida vain miehiä koskevaa asevelvollisuutta todeta laittomaksi tilaksi. Yleisen asevelvollisuuden puolustaminen nyt Suomessa vuonna 2013 on kuin Yhdysvalloissa 1940-50-luvulla rotuerottelun puolustelu. Laillista ja yleisesti hyväksyttyä mutta tulee tulevaisuudessa olemaan häpeällinen ajanjakso.
 

VUps

Majuri
Taitolaji kirjoitti:
Puolustusvoimat voisivat myös olla yhteistyössä yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa ja nivoa esimerkiksi reservin upseerin koulutuksen muuhun koulutukseen. Näinhän toimitaan mm. USA:ssa jossa osa upseereista valmistuu tehtäviinsä tätä kautta, ei sotilasoppilaitoksista.
Erityisesti reserviupseerien, mutta myös aliupseerien ja miehistön varusmiespalvelusta seuraava nousujohteinen jatko- ja täydennyskoulutus pitäisi laittaa kuntoon. Osan tästä koulutuksesta voisi antaa tehokkaiten korkeakoulukampuksilla, sillä kynnys osallistua koulutukseen olisi varmasti matala ja se saavuttaisi hyvin kohderyhmän.

Mielestäni sotilasopintojen hyväksiluettavuudella siviilitutkintoon ja muilla henkilökohtaisilla porkkanoilla ei ole niin suurta merkitystä. Siviilitutkintojen opintorakenteisiin kohdistuu jo muutenkin riittävästi ristiriitaisia tavoitteita valmistumisaikojen ja tutkintojen laajuuden ja syvyyden välillä, jotta niitä tarvitsisi vielä sotkea merkittävällä sotilasopintojen hyväksiluettavuudella. Motivaation sotilaalliseen jatkokoulutukseen reserviläisellä pitäisi kuitenkin lähteä halusta hallita oma sodanajan tehtävä mahdollisimman kunniakkaasti ja asiaan oleellisestikin kuuluvien porkkanoiden pitäisi olla toissijaisia motivaationlähteitä. Toisaalta kuka haluaa korvata siviiliammattitaidon kannalta tarpeellisia opintoja tutkintorakenteessa hyväksilukemalla merkittäviä määriä sotilasopintoja?

Itselleni olisi sopinut ensimmäisinä opiskeluvuosina hyvin sellainen järjestely, jossa kampuksella olisi järjestetty sotilasoppitunteja rauhallisempaan aikaan (perjantait ja viikonloput) muutamalla vuosittaisella viikonlopun taistelu- ja ampumaharjoituksella terästettynä. Tuohon aikaan liikkuminen MPK:n kursseille syrjäisiin varuskuntiin tai harjoitusalueille oli vaikeaa rahan ja auton puutteesta johtuen. Ei-vapaaehtoiset kertausharjoitukset olisivat olleet opiskelijan näkökulmasta hieno juttu myös taloudellisessa mielessä.

Mitä olisi sitten ollut se nousujohteinen jatkokoulutus, mitä vasta kotiutunut 20-vuotias reservinvänrikki olisi tarvinnut? Se olisi varmasti tuonut lisävalmiuksia nimenomaan aselajien yhteistoimintaan ja toimimiseen erilaisissa taistelutilanteissa ja ympäristöissä.

Ensimmäinen viestini tälle palstalle.
 

commando

Kenraali
VUps kirjoitti:
Erityisesti reserviupseerien, mutta myös aliupseerien ja miehistön varusmiespalvelusta seuraava nousujohteinen jatko- ja täydennyskoulutus pitäisi laittaa kuntoon. Osan tästä koulutuksesta voisi antaa tehokkaiten korkeakoulukampuksilla, sillä kynnys osallistua koulutukseen olisi varmasti matala ja se saavuttaisi hyvin kohderyhmän.
No mitäs siellä auditoriossa olisi tehty? Katseltu Tuntematon sotilas ja puhuttu sotilaspedagogiikasta. Ei yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla ole mitään rättivarastoja ja taisteluharjoitusalueita.

Itselleni olisi sopinut ensimmäisinä opiskeluvuosina hyvin sellainen järjestely, jossa kampuksella olisi järjestetty sotilasoppitunteja rauhallisempaan aikaan (perjantait ja viikonloput) muutamalla vuosittaisella viikonlopun taistelu- ja ampumaharjoituksella terästettynä. Tuohon aikaan liikkuminen MPK:n kursseille syrjäisiin varuskuntiin tai harjoitusalueille oli vaikeaa rahan ja auton puutteesta johtuen. Ei-vapaaehtoiset kertausharjoitukset olisivat olleet opiskelijan näkökulmasta hieno juttu myös taloudellisessa mielessä.
Monella "kampuksella" ja lähistöllä on myös yksilön taitoja lisääviä harrasteita, jotka eivät paljon maksa jos haluaa pitää huolta taidoistaan. Myös lähes jokaisella oppilaitoksella on reserviupseeriyhdistys (myös muut kuin reservin upseerit tervetulleita), joilta löytyy ainakin ampumatoimintaa, laina-aseita ja kimppakyytejä. Tietysti pitää muistaa että suurin osa mukana olevista on siellä vain saadakseen itselleen cv:eehen merkinnän luottamustehtävästä. Monen yliopiston lähistöllä sijaitsevan kuntosalin vuosimaksu on enemmän kuin halvan auton kokonaiskulut ml. hankkimiskulu jos haluaa harrastaa maanpuolustusta. Silloin tosin joutuu kuntosalilaitteiden lisäpainojen puutteessa tekemään punnerrukset käsillä seisoen ja kyykyt pidellen hoitoa (kunnon kasvaessa siirryttävä sotanorsuihin)... :D Arvovalinta.

Suomalaisten oikein luonteenpiirre on vaatia sitä ja tätä, koulutusta ja kertausharjoituksia jne. mutta sitten kun joku kysyy lenkille, tatamille, mpk:n kurssille tai vaikka maakuntajoukkoihin niin onkin muuta menoa ja kiireitä! Käytännössä jos ollaan keskimäärin kymmenen vuotta sijoitettuna, koska sa-joukon vahvuus on mitä on ja varusmiehiä koulutetaan joka vuosi lisää niin mitä tarvetta ei ole millekkään kampusmilitarialle. Siinä vaiheessa kun yleinen asevelvollisuus lakkaa ja miehiä pidetään kauemmin sijoitettuina alkaa olla tarvetta kertausharjoituksille ja muulle ohjatulle toiminnalle enemmän ehkäpä vaikka korkeakoulujen yhteydessä, jotta saadaan näitä miehiä (tai naisia) palvelukseen. Ei ne ROTC:t Yhdysvaltalaisten koulujen yhteydessä liity siihen että on kiva järjestää toimintaa niille joita ei niin kovasti touhu huvita oikeasti ellei joku ota kädestä kiinni ja hae mukaan vaan siihen että niitä upseereita tarvitsee rekrytoida enemmän eikä jokaisessa oppilaitoksessa sellaisia ohjelmia ole!
 

baikal

Supreme Leader
Yritän rajallisen ymmärrykseni turvin nitoa keskustelun teemoja yhteen niinkuin lyhteen:

jos korkeakoulutetut halutaan pidättää siviilityössään, niin miksi haaskata heihin varusmieskoulutuspanosta lainkaan? Eli korhakimmat ylioppilaat pitäisi tässä mielessä jättää tyyten vm-palveluksen ulkopuolelle? Mitä hittoa livakka yo, jonka tavoite on insinööriopinto tekee alkujaankaan vm-koulutuksessa, jos häntä ei "aiota haaskata hurmekentillä"?

Asevelvollisuuden pohjan nakertamisen pahin ilmiö ei ole Kotro ja kumppanit, uskokaa pois. Pohja voidaan nakertaa niin näppärästi myös keinoin, jotka eivät näy ja keinoin, joiden perusteet näyttävät fantsuilta ja vastaansanomattomilta. Silmät auki kuin pöllön pojilla, sanoisin, yllättävilläkin tahoilla esiintyy vääriä opettajia, joiden tavoitteet ovat muuta kuin äkkiseltään näyttäisi. Älkää menkö foorumin lapsukaiset helppoon lankaan.
 

Laamanator

Eversti
jos korkeakoulutetut halutaan pidättää siviilityössään, niin miksi haaskata heihin varusmieskoulutuspanosta lainkaan? Eli korhakimmat ylioppilaat pitäisi tässä mielessä jättää tyyten vm-palveluksen ulkopuolelle?
Ei pidä tässä vaiheessa ryhtyä vetämään mutkia suoriksi, sillä enhän minä kutsunnoista ja vm-palveluksesta puhunut, vaan reserviläisten sijoittamisesta ja heidän taustan huomioimisesta sijoitusten yhteydessä.

Varusmiespalveluksen aikana ja useita vuosia sen jälkeenkin ylioppilas on "vain" ylioppilas. Jossain vaiheessa kuitenkin ajan kuluessa vm-palveluksen jälkeiset sa-sijoitukset purkaantuvat tai muuttuvat. Samalla myös ihmiset ja heidän koulutus- ja kokemustaustansa muuttuvat. Tässä vaiheessa on hyvä hetki tehdä tarkistuksia sa-sijoituksiin. Korkeakoulutetuista suuri osa on au/ru-taustaisia ja heidän panoksensa maanpuolustuksen hyväksi on siksi tärkeä. Tästä johtuen käsittelen vain miehistön sotilasarvossa olevia akateemisen loppututkinnon suorittaneita reserviläisiä, en saman tasoisen koulutustaustan omistavia reservin upseereita ja aliupseereita.

Pienenevä SA-vahvuus ja suuri sijoittamaton reservi antaa joustavuutta ja liikkumavaraa sijoitusten tekemisessä. Jos voidaan todeta, että maisteri sotamies herra X voi taustansa vuoksi hyödyttää kokonaismaanpuolustusta jossain muussa yhteiskunnan poikkeusolojen tehtävässä, niin miksi hänet kannattaisi sijoittaa kiväärimieheksi tai sopankeittäjäksi? Hänen tilalleen kiväärimieheksi voidaan sijoittaa vaikka merkonoomi jääkäri herra Y. Järjestelmän etu ja tavoite on saada paras mies parhaaseen tehtävään.

edit. Jostain syystä aluksi pääsi keskeneräisen tekstin pari ensimmäistä kappaletta julkaisuun. Virhe on kuitenkin nyt korjattu.
 

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN
Toivottavasti kenellekään ei ole tullut sellaista mielikuvaa, että vastustaisin yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusta. Sanomani on ollut, ettei se kaikista hyvistä puolistaan huolimatta enää riitä. Tarvitsemme taaksemme huomattavasti vahvemmat voimat, joita saisimme liittutumalla. Tällä en tarkoita sotilaita, vaan materiaali-, tiedustelu- ja ennen kaikkea ilmatukea ja kykyä iskeä vihollisen selustan kohteisiin. Jos meillä ei tätä tukea haluta, voimme yhtä hyvin siirtyä pieneen ammatiarmeijaan, lopputulos on lähes sama, mutta emme sitten eläisi turhissa kuvitelmissa maanpuolustuksemme uskottavuuden suhteen. Puolustusvoimien vahva tuki nykyjärjestelmämme perustuu paljolti ajatukseen, että jos kuitenkin ...............liitt...).

Olin reservin vänrikki aloittaessani opintoni. Vahvasti maanpuolustusmyönteisenä liityin opiskelijoiden reserviläisjärjestöön, hakeuduin rauhanturvaamiskursseille Niinisaloon, ilmoittauduin vapaaehtoisena kertausharjoituksiin sekä toimin yhden kesän kesävänrikkinä. Suoritin myös kuorma-autokortin ja laskuvarjohyppykurssin, eli kaikkea kivaa, mitä nuori mies voi harrastuksensa eteen tehdä. Mutta onko sen oltava näin vaikeaa vapaaehtoisille?

Miksi puolustusvoimat ei voisi olla yhteistyössä siviilioppilaitosten kanssa? Ei kampuksilla harjoiteltaisi, vaan vapaaehtoiset tulisivat viikonloppuina ja lomilla varuskuntiin. Suosittelen tutustumista seuraavaan linkkiin. Kentaali Colin Powell suoritti reservin upseerin tutkintonsa geologi-opintojensa yhteydessä ja vasta myöhemmin liittyi vakinaiseen väkeen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Colin_Powell

Eivät nämä opit ole suoraan sovellettavissa omiin oloihimme, mutta jotain tarttis tehdä!

Oletteko muuten huomanneet, miten haluttomia puolustusvoimissa ollaan keskustelemaan kokonaismaanpuolustuksemme pahoista ongelmista? Minä olen!
 

Samses

Ylipäällikkö
Laamanator kirjoitti:
Pointtini on se, että miehistöön kuuluvan korkeakoulutetun reserviläisen sijoittamisessa perusmosurin tehtävään, esimerkiksi sitä hernekeittoa keittämään ei ole mitään järkeä. Kyseinen henkilö voisi suurella todennäköisyydellä tuottaa kokonaismaanpuolustukselle suuremman hyödyn vaikka jatkamalla tuottavassa siviilityössään (sodankäynti on valtiontaloudelle kallista lystiä) tai vaihtoehtoisesti jossain muussa yhteiskunnan poikkeusolojen tehtävässä, jossa hänen koulutuksestaan ja kokemuksestaan voidaan realisoida paras mahdollinen hyötysuhde.
Rohkenen näin itsekin korkeakoulutettuna perusmosurina olla eri mieltä. Minusta ei ole hyötyä kokonaismaanpuolustukselle muuten kuin ryntäilypyssyn varressa, sillä muuta soveltuvaa en osaa, ja työni on sellaista että kun ruskea tavara osuu tuulettimeen sen voi huoletta jättää tekemättä asian aiheuttamatta kansantaloudellisia menetyksiä.

EDIT: Sivumennen sanoen, koska nimenomaan olen etulinjan jalkaväkitaistelija, osaan arvostaa niitä kavereita jotka keittävät hernesopan, jakelevat patruunat, hoitavat haavoittuneet ja luovuttavat rätit varusvarastolla. Mielestäni huollon tehtävien ylenkatsominen on äärimmäisen typerää.
 
Laamanator kirjoitti:
Varusmiespalveluksen aikana ja useita vuosia sen jälkeenkin ylioppilas on "vain" ylioppilas. Jossain vaiheessa kuitenkin ajan kuluessa vm-palveluksen jälkeiset sa-sijoitukset purkaantuvat tai muuttuvat.

Pienenevä SA-vahvuus ja suuri sijoittamaton reservi antaa joustavuutta ja liikkumavaraa sijoitusten tekemisessä. Jos voidaan todeta, että maisteri sotamies herra X voi taustansa vuoksi hyödyttää kokonaismaanpuolustusta jossain muussa yhteiskunnan poikkeusolojen tehtävässä, niin miksi hänet kannattaisi sijoittaa kiväärimieheksi tai sopankeittäjäksi?
Mielestäni melko turhaa pähkäilyä, siinä vaiheessa kun 6kk perusjantteri on onnistunut kouluttamaan (+hankkimaan jonkunlaisen työkokemuksenkin) siviilissä itsestään jotain suurta ja mahtavaa, niin hänet on korvattu jo moneen kertaan tuoreemmilla palveluserillä.

Mitä tulee taas "muihin yhteiskunnan poikkeusolojen tehtäviin", onko nuo enää alkuunkaan pv kontolla? Ja toisekseen, tarvittaviin erikoisempiin/osaamista vaativiin tehtäviin saadaan noukittua henkilöt/kokonaiset organisaatiot suoraan jo olemassa olevista valtion, kunnan tai siviilialan työpaikoista.
 

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Laamanator kirjoitti:
Varusmiespalveluksen aikana ja useita vuosia sen jälkeenkin ylioppilas on "vain" ylioppilas. Jossain vaiheessa kuitenkin ajan kuluessa vm-palveluksen jälkeiset sa-sijoitukset purkaantuvat tai muuttuvat.

Pienenevä SA-vahvuus ja suuri sijoittamaton reservi antaa joustavuutta ja liikkumavaraa sijoitusten tekemisessä. Jos voidaan todeta, että maisteri sotamies herra X voi taustansa vuoksi hyödyttää kokonaismaanpuolustusta jossain muussa yhteiskunnan poikkeusolojen tehtävässä, niin miksi hänet kannattaisi sijoittaa kiväärimieheksi tai sopankeittäjäksi?
Mielestäni melko turhaa pähkäilyä, siinä vaiheessa kun 6kk perusjantteri on onnistunut kouluttamaan (+hankkimaan jonkunlaisen työkokemuksenkin) siviilissä itsestään jotain suurta ja mahtavaa, niin hänet on korvattu jo moneen kertaan tuoreemmilla palveluserillä.

Mitä tulee taas "muihin yhteiskunnan poikkeusolojen tehtäviin", onko nuo enää alkuunkaan pv kontolla? Ja toisekseen, tarvittaviin erikoisempiin/osaamista vaativiin tehtäviin saadaan noukittua henkilöt/kokonaiset organisaatiot suoraan jo olemassa olevista valtion, kunnan tai siviilialan työpaikoista.
"Mitä tulee taas "muihin yhteiskunnan poikkeusolojen tehtäviin", onko nuo enää alkuunkaan pv kontolla?"

Hyvä heitto - eivät ole, eivätkä tunnu olevan kenenkään muunkaan. Puolustusvoimat pyörivät omissa pienissä piireissään, sotilaiden ammattiyhdistykset murehtivat omiensa eduista ja reserviläiset pyörittelevät omia harrastuspiirejään ja kaikki puhuvat samalla syvällä rinta-äänellä isänmaasta ja uskottavast itsenäisestä puolustuksesta. Tosiasia lienee kuitenkin, ettei kokonaisuus ole kenkenään hanskassa, tai ainakaan niin, että siitä käytäisiin julkista kriittistä keskustelua.

Kysyn vielä kerran: Mikä on Suomen kokonaismaanpuolustuksen tila ja kuka siitä vastaa? Se ratkaisee, miten selviämme tulevasta kriisistä, ei sissiteltan pystyttämisen nopeus!
 

Tvälups

Ylipäällikkö
Taitolaji kirjoitti:
Kysyn vielä kerran: Mikä on Suomen kokonaismaanpuolustuksen tila ja kuka siitä vastaa? Se ratkaisee, miten selviämme tulevasta kriisistä, ei sissiteltan pystyttämisen nopeus!
Me jokainen vastaamme siitä omalta osaltamme. Unohtakaa, että joku muu (tai valtio) tekee edestänne yhtään mitään.
 

commando

Kenraali
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Mielestäni melko turhaa pähkäilyä, siinä vaiheessa kun 6kk perusjantteri on onnistunut kouluttamaan (+hankkimaan jonkunlaisen työkokemuksenkin) siviilissä itsestään jotain suurta ja mahtavaa, niin hänet on korvattu jo moneen kertaan tuoreemmilla palveluserillä.

Mitä tulee taas "muihin yhteiskunnan poikkeusolojen tehtäviin", onko nuo enää alkuunkaan pv kontolla? Ja toisekseen, tarvittaviin erikoisempiin/osaamista vaativiin tehtäviin saadaan noukittua henkilöt/kokonaiset organisaatiot suoraan jo olemassa olevista valtion, kunnan tai siviilialan työpaikoista.
Niin tätähän minäkin olen koko ajan yrittänyt toitottaa mutta yleiseen asevelvollisuuteen ja 40-vuotiaiden polkupyöräpataljooniin uskovat vieläkin jaksavat vääntää siitä miten korkeakoulutus tuo sellaista ammattitaitoa sotimiseen että oksat pois. Esim. ihmeaseiden kehittely sodan aikana... :D :D :D
 
Taitolaji kirjoitti:
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Laamanator kirjoitti:
Varusmiespalveluksen aikana ja useita vuosia sen jälkeenkin ylioppilas on "vain" ylioppilas. Jossain vaiheessa kuitenkin ajan kuluessa vm-palveluksen jälkeiset sa-sijoitukset purkaantuvat tai muuttuvat.

Pienenevä SA-vahvuus ja suuri sijoittamaton reservi antaa joustavuutta ja liikkumavaraa sijoitusten tekemisessä. Jos voidaan todeta, että maisteri sotamies herra X voi taustansa vuoksi hyödyttää kokonaismaanpuolustusta jossain muussa yhteiskunnan poikkeusolojen tehtävässä, niin miksi hänet kannattaisi sijoittaa kiväärimieheksi tai sopankeittäjäksi?
Mielestäni melko turhaa pähkäilyä, siinä vaiheessa kun 6kk perusjantteri on onnistunut kouluttamaan (+hankkimaan jonkunlaisen työkokemuksenkin) siviilissä itsestään jotain suurta ja mahtavaa, niin hänet on korvattu jo moneen kertaan tuoreemmilla palveluserillä.

Mitä tulee taas "muihin yhteiskunnan poikkeusolojen tehtäviin", onko nuo enää alkuunkaan pv kontolla? Ja toisekseen, tarvittaviin erikoisempiin/osaamista vaativiin tehtäviin saadaan noukittua henkilöt/kokonaiset organisaatiot suoraan jo olemassa olevista valtion, kunnan tai siviilialan työpaikoista.
"Mitä tulee taas "muihin yhteiskunnan poikkeusolojen tehtäviin", onko nuo enää alkuunkaan pv kontolla?"

Hyvä heitto - eivät ole, eivätkä tunnu olevan kenenkään muunkaan. Puolustusvoimat pyörivät omissa pienissä piireissään, sotilaiden ammattiyhdistykset murehtivat omiensa eduista ja reserviläiset pyörittelevät omia harrastuspiirejään ja kaikki puhuvat samalla syvällä rinta-äänellä isänmaasta ja uskottavast itsenäisestä puolustuksesta. Tosiasia lienee kuitenkin, ettei kokonaisuus ole kenkenään hanskassa, tai ainakaan niin, että siitä käytäisiin julkista kriittistä keskustelua.

Kysyn vielä kerran: Mikä on Suomen kokonaismaanpuolustuksen tila ja kuka siitä vastaa? Se ratkaisee, miten selviämme tulevasta kriisistä, ei sissiteltan pystyttämisen nopeus!
Eikös väestönsuojelu ole ensisijaisesti kuntien kontolla ja valtio varmaan vastaa omalla organisaatiollaan esim. energiahuollon varautumisen toimenpiteistä isommassa mittakaavassa.

Paikallislehdessä oli ainakin vko tai pari sitten juttu että kunnallinen ravitsemuspalveluita tuottava yritys on velvoitettu/varautunut moninkertaisesti suuremman ihmismäärän ruokkimiseen mitä normaalisti arjessa on tarpeen.

Nämä ovat sellaisia asioita että harva on ollut näiden kanssa tekemisissä jolloin aiheen hahmottaminen menee vahvasti mutuilun puolelle. Armeijan touhuista saadaan jonkunlainen todellisuuteen pohjautuva keskustelu/tietomäärä aikaiseksi, mutta nämä "siviili puolen varautumisjutut" jäävät turhan vahvasti arvailujen varaan.
 

Laamanator

Eversti
Puolustusvoimat vastaa sotilaallisesta maanpuolustuksesta. Se on osa kokonaismaanpuolustusta, josta vastaa yhteiskunta. Puolustusvoimien tukeutumisesta muuhun yhteiskuntaan poikkeusolojen aikana ja muun yhteiskunnan varautumiseen ja sen tasoon ei kannata tässä yhteydessä ottaa kantaa, koska aihe on erittäin laaja ja siitä saa helposti kokonaan oman keskustelunaiheensa.

Jos aihe kiinnostaa ja siihen haluaa perehtyä, niin esimerkiksi kenttäohjesäännössä on kuvattu kokonaismaanpuolustus, sotilaallinen maanpuolustus ja puolustusjärjestelmän toiminta käskyvaltasuhteineen, päätösvaltoineen ja vastuineen sekä muine pahoine pyrokratioineen. Sillä pääsee hyvään alkuun.

Sivumennen sanoen, koska nimenomaan olen etulinjan jalkaväkitaistelija, osaan arvostaa niitä kavereita jotka keittävät hernesopan, jakelevat patruunat, hoitavat haavoittuneet ja luovuttavat rätit varusvarastolla. Mielestäni huollon tehtävien ylenkatsominen on äärimmäisen typerää.
Voitko osoittaa sen tekstinpätkän, jossa huollon ja muiden tukevien aselajien tehtäviä olen ylenkatsonut?

Tällä hetkellä suuri osa huollon ja logistiikkajärjestelmän tehtäviin sijoitetuista reserviläisistä (30+ vuotta ->) on sijoitettu siviilikoulutuksensa ja -kokemuksensa perusteella. Soveltuva koulutustausta voi tehtävästä riippuen olla korkeakoulutus tai ammattikoulu sekä työkokemuksen tuoma osaaminen, jota vm-koulutus ja PV ei itse kykene tuottamaan. Tällaisella foorumilla tuntuu helposti unohtuvan, että sotaväessä on paljon erilaisia joukkoja, tehtäviä organisaation eri tasoilla ja laidasta laitaan, joihin jokaiseen tarvitaan tekijöitä. Kaikki eivät ole kiväärimiehiä tai huoltopalvelujoukkueen sopankeittäjiä. Asevelvollisuusarmeijalle tyypillisesti myöskään huollon tehtävissä jokaiseen tärkeään vakanssiin ei riitä henkilökuntaan kuuluvaa ammattimiestä, vaan tehtäviä on täytettävä sopivilla reserviläisillä.

Kysymys siitä, kannattaako pyykinlajittelua tai muita yksinkertaisia tehtäviä teettää korkeakoulutetulla miehistöön kuuluvalla reserviläisellä, vai voidaanko hänen taustastaan saada suurempi hyöty jossain muussa tehtävässä tai kokonaan PV:n ulkopuolella, ja onko hänessä mahdollisesti potentiaalia koulutettavaksi reservissä vaativampaan tehtävään (esim. au), ei ilmeisesti ole grand-juryyn mielestä käsittelemisen arvoinen.

Niin tätähän minäkin olen koko ajan yrittänyt toitottaa mutta yleiseen asevelvollisuuteen ja 40-vuotiaiden polkupyöräpataljooniin uskovat vieläkin jaksavat vääntää siitä miten korkeakoulutus tuo sellaista ammattitaitoa sotimiseen että oksat pois. Esim. ihmeaseiden kehittely sodan aikana...
Tällainen kannanotto tuskin on meikäläisen käsialaa.
 

baikal

Supreme Leader
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Laamanator kirjoitti:
Varusmiespalveluksen aikana ja useita vuosia sen jälkeenkin ylioppilas on "vain" ylioppilas. Jossain vaiheessa kuitenkin ajan kuluessa vm-palveluksen jälkeiset sa-sijoitukset purkaantuvat tai muuttuvat.

Pienenevä SA-vahvuus ja suuri sijoittamaton reservi antaa joustavuutta ja liikkumavaraa sijoitusten tekemisessä. Jos voidaan todeta, että maisteri sotamies herra X voi taustansa vuoksi hyödyttää kokonaismaanpuolustusta jossain muussa yhteiskunnan poikkeusolojen tehtävässä, niin miksi hänet kannattaisi sijoittaa kiväärimieheksi tai sopankeittäjäksi?
Mielestäni melko turhaa pähkäilyä, siinä vaiheessa kun 6kk perusjantteri on onnistunut kouluttamaan (+hankkimaan jonkunlaisen työkokemuksenkin) siviilissä itsestään jotain suurta ja mahtavaa, niin hänet on korvattu jo moneen kertaan tuoreemmilla palveluserillä.

Mitä tulee taas "muihin yhteiskunnan poikkeusolojen tehtäviin", onko nuo enää alkuunkaan pv kontolla? Ja toisekseen, tarvittaviin erikoisempiin/osaamista vaativiin tehtäviin saadaan noukittua henkilöt/kokonaiset organisaatiot suoraan jo olemassa olevista valtion, kunnan tai siviilialan työpaikoista.
Ihan samoja asioita mietin. Tiedä sitten millainen laatikkoleikki taustalla elää?

Hmmm. Mites ne siviilit, jotka eivät juosta nylkytä cooperissa 2600 metriä, eivät syväkyykkää 45/60 sekuntia, ovat lihavia ja leipääntyneitä? On siinä ihanteellinen upseeri toivottomassa mielentilassa, kun aamupalaveriin marssiikin lihavia ja kahvia ryystäviä miehenrötjäkkeitä. :angel:
 

baikal

Supreme Leader
Tvälups kirjoitti:
Taitolaji kirjoitti:
Kysyn vielä kerran: Mikä on Suomen kokonaismaanpuolustuksen tila ja kuka siitä vastaa? Se ratkaisee, miten selviämme tulevasta kriisistä, ei sissiteltan pystyttämisen nopeus!
Me jokainen vastaamme siitä omalta osaltamme. Unohtakaa, että joku muu (tai valtio) tekee edestänne yhtään mitään.
Kyllä, ja pitää olla valmis auttamaan myös muita.
 
Laamanator kirjoitti:
Tällä hetkellä suuri osa huollon ja logistiikkajärjestelmän tehtäviin sijoitetuista reserviläisistä (30+ vuotta ->) on sijoitettu siviilikoulutuksensa ja -kokemuksensa perusteella. Soveltuva koulutustausta voi tehtävästä riippuen olla korkeakoulutus tai ammattikoulu sekä työkokemuksen tuoma osaaminen, jota vm-koulutus ja PV ei itse kykene tuottamaan. Tällaisella foorumilla tuntuu helposti unohtuvan, että sotaväessä on paljon erilaisia joukkoja, tehtäviä organisaation eri tasoilla ja laidasta laitaan, joihin jokaiseen tarvitaan tekijöitä. Kaikki eivät ole kiväärimiehiä tai huoltopalvelujoukkueen sopankeittäjiä. Asevelvollisuusarmeijalle tyypillisesti myöskään huollon tehtävissä jokaiseen tärkeään vakanssiin ei riitä henkilökuntaan kuuluvaa ammattimiestä, vaan tehtäviä on täytettävä sopivilla reserviläisillä.

Kysymys siitä, kannattaako pyykinlajittelua tai muita yksinkertaisia tehtäviä teettää korkeakoulutetulla miehistöön kuuluvalla reserviläisellä, vai voidaanko hänen taustastaan saada suurempi hyöty jossain muussa tehtävässä tai kokonaan PV:n ulkopuolella, ja onko hänessä mahdollisesti potentiaalia koulutettavaksi reservissä vaativampaan tehtävään (esim. au), ei ilmeisesti ole grand-juryyn mielestä käsittelemisen arvoinen.
Nyt en ymmärrä... Kuten toteat ylemmässä kappaleessa, siviiliosaamista vaativiin huoltotehtäviin sijoitetaan ihmisiä siviiliammatin/työpaikan perusteella (mikä pitänee paikkansa ja on erinomaisen viisasta). Millä ihmeen kaavalla erityisen kouluttautuneita/siviilissä korkean tason osaamista saavuttaneita henkilöitä päätyisi pyykkituvalle SA-tilanteessa?

Osaamista vaativiin tehtäviin sijoitetaan vastaavissa tehtävissä siviilissä työskenteleviä henkilöitä ja yksinkertaiset perustehtävät joissa ei vaadita mitään erityistä osaamista miehitetään 99% varmuudella nuorimmista ei sijoittamattomista alkaen. On erittäin epätodennäköistä että korkean koulutuksen/osaamisen hankkinut henkilö päätyisi tuollaiseen tehtävää, ihan puhtaasti iän takia. Meillähän palvelee mm. varuskuntien "ylläpidollisissa tehtävissä" ja muutenkin porukkaa joka ei saa kotiutuessaan minkäänlaista SA-sijoitusta, ei lopu ukot kesken vaikka pysyteltäisiin alle 30-vuotiaissa...

Ja pv kiinnostukseen kouluttaa jotain palveluksessa miehistöön jäännyttä pidemmälle, totean vaan että mihin ihmeen tehtävään? Uutta ukkoa puskee joka vuosi yli 20 000 reserviin ja erityistä osaamista vaativiin tehtäviin haalitaan valmiit tai lähes valmiit osaajat siviilista suoraan vastaavista organisaatioista/työpaikoista.
 
Top