Ei meidän konemäärällä voida joukkuetta suurempaa porukkaa tiputtaa, joten pataljoonan maahanlaskut voidaan unohtaa
Hekolla toki voidaan toteuttaa maahanlasku, ja kyllähän teoriassa 20 NH90:tä kuljettaa komppanian - parin verran ukkoja kerralla, plus varusteita. Taitavat isommatkin maat tehdä nykyään maahanlaskut nimenomaan hekoilla enimmäkseen ja harvemmin laskuvarjoin.
Mutta, pidän kyllä vastustajan hallussa olevalle alueelle joukkuetta suuremman maahanlaskun tekemistä meidän toimesta aika lailla toiveajatteluna, maahanlasku hiukankin useammalla koneella edellyttää ilmanherruutta ja sen saaminen... no joo.
Sitä vastoin, vastamaahanlasku voisi toimia. Siis jotenkin näin:
1. Keltainen valtio tekee pataljoonan maahanlaskun yllättävälle alueelle, sanotaan vaikkapa Läyliäisiin.
2. Keltainen lähtee maahanlasketuin kevyin panssariajoneuvoin etenemään laskualueena toimineelta kaurapellolta ottaakseen haltuunsa lähellä sijaitsevan tärkeän liikenteellisen solmukohdan, vaikkapa Mulkkuvaarantien ja Takahikiäntaipaleen risteyksen.
3. Huomataan, että ai pahus, meillä ei ole siellä ketään muuta kuin Vartiokomppania 1234:n reserviläisjoukkue, keski-ikä 45 ja keskipaino 95, varustuksena rynkyt, kokardit, 50 telamiinaa ja muutama KESsi. Lisävoimia tarvitaan.
4. Tehdään vastamaahanlasku, jossa hekoin kiidätetään paikalle pst-ohjusjoukkueella vahvennettu jääkärikomppania, joka ottaa asemat Mulkkuvaarantien takana kohoavalta harjanteelta ihan siitä Junttilan sikalan takaa, tuliala Mulkkuvaarantien ja Takahikiäntaipaleen risteystä ympäröivälle perunapellolle. (Sitä ehtaa Lopen perunaa tietysti.)
5. Vartiojoukkue ja vahvennettu jääkärikomppania pitävät vainolaisen aisoissa sitoen sen taisteluun, ja estävät Mulkkuvaarantien suoran käytön keltaisten lisävoimien pudotuksiin kunnes 3h myöhemmin omat joukot ehtivät pyörajoneuvoin paikalle.
6. Keltainen motitetaan ja ammutaan epäsuoralla shaibax, kunhan Krh:n jampat saavat putket kuumiksi.