Jos sota tulisi, ainoastaan reserviläiset saisivat jotain aikaan. Tästä ei ole sanan sijaa. Mieti pelkästään laitoksen byrokratiaa: jos PV ottaisi kaikesta vastuun, yhteiskunta pysähtyisi kokonaan. Kokonaan. Totaalisesti.
Jos ajatellaan niitä nykyisin kiistatta tunnettuja sodankäynnin muotoja ja keinoja, joita tunnemme, niin byrokratia on sisään rakennettu viides kolonna. Tai ei sitä ole tietoisesti rakennettu, se rakentuu pullantuoksuisessa syvän rauhan ympäristössä. Reagointi, ketteryys ja virtaviivaisuus, hmmm. Tai sipilöinti, vatulointi ja taapertaminen. Hmmm. Niimpä.
Kannattaa erottaa kuitenkin yksittäisen ammattisotilaan hlökoht. ominaisuudet ja suorituskyky siitä, mitä organisaatiota hän palvelee.
Hyvin vaikea kysymys arvioitavaksi siis. Ja niin moni asia riippuu myös siitä pelikaveristakin. Eihän kaikki kysymykset ratkea vain siten, että me iha ite ku teemme sitä ja tätä....pelikaveri voi tuoda laudalle tekijöitä, joiden vuoksi siirrymmekin reagoivaan tilaan. Ja viimeistään tuolloin ymmärtääkseni byrokratiaa on riisuttava lujalla kädellä ja sijaan on löydyttävä ripirapi reagointia, luovuutta ja suhinaa.
Sotaväen byrokratia ei ole Suomessa syntynyt asia. Se on tunnettu varmaan pitkään. Vastikään katsoin elokuvan, jossa Brittien siirtoarmeija tapella rykäisi Zuluja vastaan. Nimi on liian vaikea toistettavaksi, olikohan Isamlbwan taistelu. 1879. Ja kannattaa muistaa ihan kotikutoinen tilanne tai tilanteet -44 kesältä.