Joskus tulee myös perspektiivharha. Harald Öhquist olisi halunnut vielä rauhan aikana tapella pelkillä suojajoukoilla 1939. Näin ammattisotilas ajattelee. Ne modernit ajatukset kestivät hyvin vähän aikaa. Ukrainassa, Vietnamissa, Afganistanissa ja Irakissa kaikissa on nähty, että kansa tai edes kansan osat viime kädessä päättävät tapellaanko vai eikö, ei se pintarakennettu "armeija".
Punaiseen tekstiin, että toivottavasti ei kuitenkaan liian moni, etenkään meidän erityisolosuhteissamme. Poliitikkojen osalta suhtautuminen vapaaehtoiseen maanpuolustukseen on ollut lähinnä estää se mahdollisimman pitkälle (kärjistys).
Ameriikan osalta kyseeseen tulee tietty myös rahalliset asiat, mutta kyllähän jopa siellä alkoi tulla raja vastaan kun samat miehet lähetetään kolmannelle "tourille" Irakiin...ja Ukraina on hyvin validi ja
tuore esimerkki. 60 miljoonan ihmisen maa, josta ei tahdottu saada raavittua kasaan kuin jokunen kymppitonni taistelevaa väkeä. Ja mitä olisikaan tapahtunut ilman Azovia, Donbass-pataljoonaa... Ei mitään vahvaa luottamusta uuteenkaan hallitukseen, asevoimiin, jne joten kaikki osat taistelevat vähän erikseen.
Koska me olemme asevelvollisuusarmeija, ihmettelen alituiseen, miksi asevelvollisen aktiivisuutta ja motivaatiota pidetään a priori pahana asiana. Ennemmin kannattaa laittaa palikat siihen kehitykseen niissä raameissa kuin sallitaan. Se MPK:n saama fyrkka ja PV:N antama varsinainen "rahallinen tuki" ei ole mahdottoman iso - puolustushallinnon budjetti oli sentään 2 687 milj. euroa. Haluatko tietää, miten paljon reservissä olevat asevelvolliset käyttivät PV:n rahaa viime vuonna versus hyöty henkiselle maanpuolustukselle ja sille että tuhannet oppivat esim. uudemman viestikaluston, ryhmän liikkumisen uudessa tst-tavassa tms.
Siltä se tuntuu. Meillä on iso ongelma, kun
PV:n miehistö- ja päällystöhommiin varusmieskouluttamat haluaisivat jotain maanpuolustuksellista roolia niin pitkään kuin kunto kestää. Ja kyllä se hyvin monilla kestää. Kun miettii tätä militiapelkoa, niin missäköhän maassa nämä "Militiat" koostuvat 100% maan asevoimien kouluttamasta väestä? Voihan se ärsyttää ammattisotilasta, kun kaikenlainen "puuhastelu" vie pienen rahtusen rahasta ja etenkin jos joku kuvittelee "puuhastelun" myötä oppivansa jotain. Toisaalta se olisi hyvää työturvallisuutta pitkällä tähtäimellä, koska nyt Roope Luhtalat pääsevät hyödyntämättömän reservin myötä kuittailemaan liian suurista koulutusmääristä. Jos reservi tosiaan jää asiaksi mikä on lähinnä kiusa, voi näillä väitteillä olla pohjaakin. Pienemmät koulutusmäärät, ammattiarmeijasta puhumattakaan, tarkoittavat ensinmainitussa vähemmän ja toiseksi mainitussa huonopalkkaisempia sotilasvirkoja. Siniseen kohtaan mietin, kuinka paljon ressut ovat käyttäneet
omia rahojaan vaikkapa varustehankintoihin? Itse näen potentiaalina sen, että PV:n asiantuntemuksella ja isolta osin ressujen omalla rahalla ja aktiviteetilla voitaisiin saada ainakin osittain valmiiksi varustettuja vartiokomppanioita ym. joiden taitotaso ja varustetaso on PV:llä tiedossa.
Voi miettiä, että pelätäänkö meidän omia kansalaisia niin paljon, ettei militia-pelossa olla valmiita oikeasti miettimään vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan järkevintä toteuttamistapaa ja resursointia. Pidetään homma pienenä ja kengännauhabudjetilla. Tässä tapauksessa ihmetyttää päättäjien käsityskyky ja arvomaailma. Kärsimmekö me vuodesta 1918 ja jo rauenneen Pariisin rauhansopimuksen pykälistöstä (jolla Neuvostoliitto halusi
heikentää puolustuskykyämme) maailman tappiin asti, vaikka tässä vaiheessa lähes kaikilla lienee jo ainakin jotain sukua joka on ollut ko. konfliktin molemmin puolin.
Joskus minusta tuntuu että julkisessa keskustelussa puolustustahto on asia, jolla katsotaan olevan taisteluarvoon merkitystä vain jos kyseessä on jokin ISIS tai vaikkapa tsetseenikapinalliset, jotka sekalaisella seurakunnalla ja vielä sekalaisemmalla varustuksella ja koulutuksella ajoivat Venäjän kerran pois ja kerran niistivät siltä sellaiset myönnytykset, että on hyvin kyseenalaista onko maa edelleenkään mikään Venäjän osa vai lähinnä oma "kalifaattinsa". Täällä sivistyneessä länsimaailmassa sen sijaan ei voida ajatella niin brutaalisti, että vähemmän kuin ideaalin koulutuksen ja varustuksen saavat ammattilaiset ja semi-prot hoitavat homman, tai sitten antaudutaan. Toimii ehkä maille jotka lähettävät sotilaansa muualle taistelemaan, mutta täällä missä sota tulee monelle konkreettisesti omalle ulko-ovelle, ei tuollainen ajatus taida nauttia kovin suurta kansansuosiota.