Uskomatonta keskustelua vuodesta toiseen. Täällä jatkuvasti joku nousee valittamaan, miten kokee olevansa tarpeeton reservissä ja mankuu KH:n eli joukko-osastosijoituksen perään. Seuraavana sitten paljastuu, että VEH tai muu kurssipäivä ei oikeastaan kiinnosta. Kas kun ei kolmas askel ole jo ylennysten kyseleminen.
Silti on sen sata ja tuhatta kertaa todettu, että vapaaehtoinen maanpuolustus on vaihtoehto. MaaK on vaihtoehto: hakemus matkaan. PAPU-koulutukset ovat vaihtoehto. TSTKOULYKS on yksi vaihtoehto. Aluetoimistoon voi ilmoittaa kiinnostuksensa. Tässä
@Umkhonto on aivan oikeassa.
Etenkin silloin, kun on sopiva tyyppi ja hankkii ensin omaa osaamista kouluttautumalla ja sen jälkeen vielä kouluttajapätevyyden tasoille I ja II, miehestä alkaa olla jo hyötyä paikallispuolustuksen tarpeisiin ja tuotteistamiseen.
Toiminta kehittyy koko ajan.
Jos todellista halua ei ole aktiivisesti harjoitella ja sitoutua, vaalia kuntoaan ja ampumataitoaan, asekäsittelytaitoaan, viestikaluston osaamistaan, suluttamista, taisteluensiapua, toimintaa ryhmän jäsenenä tai ryhmänjohtajana, toimintaa joukkueessa tai joukkueenjohtajana, silloin siihen hommaan ei lähde mukaan mutta ainahan voi avata tietsikan ja aloittaa sen saman veivauksen taas kerran.
Vaikka olisi sijoitettu, yhtä usein ei harjoittele kuin vapaaehtoissektorilla on mahdollista. Vaikka olisi sijoitettu, jo muutaman vuoden kuluttua intin jättämisestä hän osaa paljon vähemmän kuin aktiivinen vapaaehtoinen eikä tästä asiasta tarvitse edes keskustella.