Vonka
Supreme Leader
Tuossa väitteessä ei ollut mitään villoja. Ainoastaan vieraan valtion kannattaisi maksaa siitä, että saisi oman vakoojan määrättyyn tehtävään.
MAAK tänään
- Viestiketjun aloittaja vezuri
- Aloitus PVM
Tuossa väitteessä ei ollut mitään villoja. Ainoastaan vieraan valtion kannattaisi maksaa siitä, että saisi oman vakoojan määrättyyn tehtävään.
Luulen, että ammattilaista pännii tässä asiassa lähinnä se, että ressujen päällikkyyksiä ajavilla keskustelijoilla ei ainakaan argumentaation perusteella ole oikeasti hajua siitä, mitä kaikkea komppanianpäällikön kuuluisi osata ja millä tasolla ymmärrys asioista pitäisi siinä pestissä jo olla. Tämän takia jääkin vähän sellainen vaikutelma, että kyseessä olisi taas sellainen henkilötyyppi joka uhoaa ja meuhkaa täysin vailla parempaa ymmärrystä. Viikon kurssi ei tee kenestäkään päällikköä, vaan kartoittaa kenties lähinnä mitä kaikkea pitäisi oppia. On täysin mahdollista kouluttaa tehtävään kelvollisesta reserviläisestä hyvä komppanianpäällikkö ja sitä tehtävää vartenhan reserviläis-varapäällikkökin imee oppia joka hetki harjoituksissa, mutta minun mielestäni SA-KPÄÄLL:n pesti vaatisi reserviläiseltä vähintään reservin aliupseerista upseeriksi- kurssin kaltaisen täydennyskoulutuksen, jossa henkilö perehdytettäisiin tehtäviinsä ja myöskin arvioitaisiin ennen vakanssin antoa kykeneekö hän suoriutumaan niistä.
Kannattaa aina muistaa erilaisia heittoja tehdessään, että loppupeleissä on kyse ihmishengistä. Itse en ainakaan suhtautuisi kovin kevyesti siihen, millainen kaveri johtaa taistelukentällä toistasataa taistelijaa, sillä jos peukalo menee suuhun väärässä paikassa tulee aivan saatanasti ruumiita, joita ei kuitata sillä että "oho, emmä tienny, ei oo opetettu". Jalkaväessä päällikkyys vaatii tietynlaista ihmistyyppiä ja kuten on ilmaistu, eivät kaikki siihen hommaan laitetut kapiaisetkaan ole oikeassa paikassa. Tehtävän voi rauhanajan harjoituksissa klaarata soveltumatonkin niin, että mitään suurta katastrofia ei tapahdu, mutta päälliköiden ja johtajien toiminnalla on todella suuri vaikutus yksikön suorituskykyyn, hehän ovat ikäänkuin suitsissa, eli osaltaan määräävät tahdin. Se, jolla on taktiikka hallussaan ja tarvittava röyhkeys voi parhaimmillaan tehdä todella pahaa jälkeä vastustajassa, kun taas arempi kaveri välttää riskejä ja suoriutuu joukkonsa kanssa rimaa hipoen, kunnes tulee paikka jossa ei voi väistää ja sit sattuu Juhaa leukaan.
Kannattaa aina muistaa erilaisia heittoja tehdessään, että loppupeleissä on kyse ihmishengistä. Itse en ainakaan suhtautuisi kovin kevyesti siihen, millainen kaveri johtaa taistelukentällä toistasataa taistelijaa, sillä jos peukalo menee suuhun väärässä paikassa tulee aivan saatanasti ruumiita, joita ei kuitata sillä että "oho, emmä tienny, ei oo opetettu". Jalkaväessä päällikkyys vaatii tietynlaista ihmistyyppiä ja kuten on ilmaistu, eivät kaikki siihen hommaan laitetut kapiaisetkaan ole oikeassa paikassa. Tehtävän voi rauhanajan harjoituksissa klaarata soveltumatonkin niin, että mitään suurta katastrofia ei tapahdu, mutta päälliköiden ja johtajien toiminnalla on todella suuri vaikutus yksikön suorituskykyyn, hehän ovat ikäänkuin suitsissa, eli osaltaan määräävät tahdin. Se, jolla on taktiikka hallussaan ja tarvittava röyhkeys voi parhaimmillaan tehdä todella pahaa jälkeä vastustajassa, kun taas arempi kaveri välttää riskejä ja suoriutuu joukkonsa kanssa rimaa hipoen, kunnes tulee paikka jossa ei voi väistää ja sit sattuu Juhaa leukaan.
JR49
Respected Leader
Just näin.
Kyllä se on niin kova pesti, että minulle on vuosien mittaan vakiintunut käsitys, että korkeintaan varapäälliköksi asti pitäisi ressuja sijoittaa. Ammattilaisia päälliköksi, ja sotilasarvoon katsomatta. On sanottu, että kaikista ammattilaisistakaan ei ole päälliköiksi. No on heillä kuitenkin sotakoulut käytynä, oppareilla ja toimareilla, tai vaikka kadeteilla, ja ennen kaikkea rutiinia suorituksiin. Vertaan nyt reserviläispäällikköön, joka parhaassa tapauksessa ennen oli käynyt kahden viikon kpääl-kurssin, pärjättyään sitä ennen hyvin jjohtajana.
Minulla oli kunnia harjoitella nöösipoikana niiden kanssa, jotka olivat käyneet sen ennen suurta lamaa päättyneen kovan harjoittelujakson, jossa muutaman vuoden aikana oikeasti pääsi isoihin sotaharjoituksiin ja harjaantui kuin askel kerrallaan. 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa näkyi osaamistasossa säästöt.
Rutiini puuttui, eikä sitä korvaa vihreän veran äärellä tehdyt suunnitteluharjoitukset. Ajatuksen tasolla on hommaa pohdittu, mutta se on ihan eri juttu, miten yksikköä johdetaan maastossa, saatikka kovassa tilanteessa.
Itse olen nähnyt isoihinkin saappaisiin sijoitettuna tosi fiksuja, mutta myös aivan ufo-tapauksia. En tiedä miten nämä asiat oli mietitty silloin suuren massa-armeijan aikaan. Ilmeisesti luotettiin siihen, että käytännössä muutaman kymmenen kh-päivä kokemuksella kpäälliköksi pistetty ehti harjaantua harmaass vaiheessa tehtäväänsä?
Nyt puhun siis etulinjan yksiköistä. Tukitehtävissä on sellaisia yksikkötyyppejä, joita voidaan reserviläisillä vetää, ainakin jos lähin kapiainen ei ole sen kauempana kuin "kulman" takana.
Sekavaa tekstiä tiivistän: ressuista löytyy osaavia ja vastuunsa kantavia tyyppejä, jos heille saadaan rutiinin kautta osaaminen päälle. Se vaan vaatii sellaista kh-sykliä, ettei ole laajassa mitassa taidettu nähdä viimeksi kuin 80-luvun lopulla, jos silloinkaan. Se raha.
Honcho
SMLNKO M/83
Just tällainen kuva on itselläkin. Hajautetun taistelutavan (ja liikkuvamman sodankäyntitavan yleensä) myötä jo komppaniatasolla varmastikin korostuu entistäkin enemmän tottumuksen tarve, jotta tilannetaju säilyy.
Kovassa tilanteessa tulisi tietysti tilanteita, missä Murphyn lain mukaan komppanianpäällikkö kaatuisi ensimmäisten joukossa kun joku kranaatti sattuisi osumaan komentopaikalle. Siinä tilanteessa sitten vaan toivoo, että porukka on ainakin harjoitellut sen aikaa yhdessä että reservin varapäällikkö (tai pahimmillaan joku joukkueenjohtajista, jos sekä päällikkö että varapäällikkö olivat siinä missä venäläinen 82-millinen osui tonttiin?) on ehtinyt "imeä" itseensä sen verran että ainakin auttavasti pystyttäisiin jatkamaan muiden mukana.
Hyviä huomioita, jotka edelleen avaavat tätä asiaa. Tässä, kuten kaikessa muussakin on muistettava pitää välttämättömyys (josta niin usein tehdään Suomessa hyve...) ja sitten optimaalinen asioiden tila erillään. Tarvittaessa toki reserviläiseltä pitää onnistua pumpun pyörittäminen kun tilanne tulee, ja siihen on saatava koulutusta, joka takaa valmiudet hoitaa vakanssi onnistuneesti, mutta aina pitää resurssien rajoissa luomaan joukolle mahdollisimman hyvät edellytykset onnistua. Eli ei ole mitään syytä laittaa vähemmän pätevää kaveria asialle, jos ei ole pakko. Vertauskuvana voi käyttää ihan mitä vaan tilannetta, esimerkiksi vaikka talvisodan PST-aseistusta: Kyllähän ne venäläisten terästraktorit saatiin improvisoimalla usein tuhottua, mutta olishan se nyt varmaan sujunut saatanasti pienemmin tappioin jos olis ollut ihan oikeeta PST-kalustoa.
JR49
Respected Leader
Siinäpä se.
Järjestelmähän perusperiaatteiltaan toimii hyvin. Pisteiden ja henkilöarvosteluiden tms. näyttöjen perusteella valitaan koulutusputkeen johtajia, joiden katsotaan soveltuvan tavallista vaativampiin tehtäviin. Joukkueen varajohtajaa, vääpeliä, komppanian varapäällikköä ja päällikköä. Annetaan heille tilaisuus osoittaa kykynsä, ja tulos tai ulos.
Näin karkaistaan keskimääräistä lahjakkaammat amatöörit vaativampiin tehtäviin. Jos on säännöllisesti kh:ta ja saa junailla ja oppia virheistä, saavuttaa sen rutiinin. Itse tunnen kaverin, joka oli 80-luvun lopulla pupsina eräässä viikon pataljoonan hyökkäyksessä. Ei saanut moitteita ja homma kulki. Hänellä oli vaivaksi saakka kertauksia, useita monen viikon harjoituksia, joista käytiin välillä jopa lomilla.
En sano, että hän vastasi ammattilaista, mutta toisaalta, eipä potkittu poiskaan siitä hommasta. Itse olen joskus ollut ennen jatkosijoitusta ahkerasti kerranneessa pataljoonassa, jossa kaikki komppanian vääpelit ja päälliköt olivat 50-60 kh-päivän miehiä. Samaa tehtävää vähintään parit viikon kh:t hioneita ylivääpeleitä, sotilasmestareita ja kapteeneita. Silloin nuorena ajatteli, että jumaliste, kavereilla kulkee homma. Nyt vanhempana ajattelen, että kavereilla oli vain ensimmäisen tehtävän perustaso hyvin hallussa.
Oliko tätä sitten olemassa 90-luvun ja 2000-luvun säästöjen jälkeen yli jjoht- ja rj-tason, tai edes sillä tasolla laajasti? Ei ollut, tai ainakin huomattavasti vähemmässä mitassa. Joka harjoituksessa jossa olen ollut, näkee aina selvästi, kuinka osa joukosta kuin karkaisee itsensä sen aikana. Näkee selvästi, että tuossa on ainesta, olisi terästä selkärangassa kovassa paikassa. Mutta nupullaan olevan taistelijan ja taktikon kuihduttaa lyhyen kh:n loppuminen.
Se on sitten itsestä kiinni, kehittääkö itseään harjoitusten väliaikoina. Väitän, että päällikön vastuu on niin musertava, että se ohjaa siihen väkisinkin. Teoria tarvitsee kuitenkin tuekseen sitä välineen käyttöä, mikä nyt on jäänyt liian vähälle.
Näkisin ihanteellisena kokoonpanon, jossa kokenut ressu olisi varapäällikkönä kapiaiselle. Olen nähnyt niitäkin kapiaisia, jotka eivät ihan valiosotilaita ole olleet. Heilläkin on silti kokemus lukemattomista harjoituksista ja sotilaallisista tempuista. Vaikka siis taktinen nerokkuus puuttuu, on olemassa valmiita toimintamalleja, joita soveltaa. Onko reserviläisellä tätä etua?
Siinä pitäisi unohtaa täysin sotilasarvojärjestelmä ja tuijottaa vain osaamiseen ja koulutukseen. Ylivääpelin tms. pitäisi voida johtaa komppaniaa ja reservin kapteenin tms. tulisi voida olla hänelle varapäällikkönä. Siinä kun vielä luonteet kohtaisivat, niin väitän, että nopeaälyisistä ressuista tulisi todella nopeasti kovia taistelunjohtajia.
Ehkä saitte kiinni pitkästä ajatuksen langasta.
Vonka
Supreme Leader
Millaisesta komppaniasta puhutaan? En oikein jaksa uskoa, että jokikinen kapiainen on vaikkapa spollitaidoiltaan kpäällikkönä sitä mitä jatkuvasti useita kertoja vuodessa joukkueenjohtajana kohteensuojaajana harjoitellut.
Volyymit eivät paikallispuolustukseen riitä.
Puolustusvoimat perustuu Suomessa kaaderijärjestelmään, jossa vain osa sotilashenkilöstöstä on palkattua sotilasopetuslaitoksissa koulutettua kantahenkilökuntaa ja suurimman osan sodanajan kokoonpanosta muodostavat reserviläiset. Sen rauhanajan vahvuus on 12 000 henkeä, josta noin kolmasosa on siviilejä tai siviilikoulutuksen saaneita.
Pikaisesti laskien, jos koko sijoitettu otanta pitäisi oikeasti käskeä riviin, meillä olisi helkkarinmoisia johtamisvaikeuksia ja jatkokoulutusvaikeuksia alueilla pelkästään kantahenkilökunnan varaan jätettynä.
Tämä asia ei liity lainkaan siihen, etteikö kadettikoulun käynyt ammattilainen olisi pätevin upseeri johtamaan joukkoa komppanianpäällikkötasolla. Eihän siitä asiasta ole sanan sijaa.
Vonka
Supreme Leader
Ugh.
Umkhonto
Ylipäällikkö
8000/230000 = 0,0348. Eli kantahenkilökuntaa on noin 3,5% vahvuudesta. Termi reserviläisarmeija soittaa hämärästi kelloja.
Ja ehkä noiden lukujen valossa se 25k nopeasti mobilisoitavia ressuja olisi bueno.
Viimeksi muokattu:
Onneksi komppaniat ja patterit alkavat olla niissä määrissä ettei ole mitään hätää kapiaisen sijoittamisesta komppanianpäälliköksi. Ei mene pitkään kun joukkueenjohtajankin pestit ovat kantaväen hommia.
MPKK ottaa 160 uutta opiskelijaa vuodessa. Jos valtaosa hakee juuri n. 20v, noin 80% läpäisee koulutuksen, pysyy töissä ja/tai on sijoitettavissa niin alle kolmevitosta johtamisporukkaa olisi rivissä noin 2000. Vaikka lasket tuosta pois lentäjät ja merivoimat niin porukkaa komppapäälliköksi luulisi riittävän. Jatkossa jjoht-tasolle asti.
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Kyllä nyt jo äärirajoilla mennään, vaikka tilanne on kohtalainen juuri PV:n osaamisen vuoksi. Suorituskykyä on puristettu vähemmästä.
Ukrainalla on jatkuvasti 50 000 miestä kiinni sodassa, jossa vihollinen pureutui nykyaikaisin keinoin noin 40 000 neliökilometrin alueelle. Vihollisen toiminnan rajasivat vapaaehtoiset reserviläiset. Luhanskin ja Donetskin oblastien yhteenlaskettu pinta-ala on noin 52 000 neliökilometriä, mutta osia siitä on edelleen Kiovan joukkojen hallinnassa.
Suomessa tuo vastaa ehkä 1/8 pinta-alastamme.
Vonka
Supreme Leader
Ihan hyvä niin. Varmasti nostaa tehoja. Kertauttamaton asevelvollinen on kuitenkin vahvasti siviili ja sillä siisti.
Tämä on vähän sivupolku tämä. Minusta Maakuntakomppanioidenkin pitää olla kantaupseerin johtamia, jos vain mahdollista. Itse vain laskeskelen huolissani valtakunnan syvyyttä ja korkeutta sekä muitakin paikallispuolustuksen mahdollisuuksia kuin MAAK. Eihän silläkään nyt mahdottomia.
Kanta-aliupseereilla kummittelee yleensä taustalla se reservin upseerin sotilasarvo, joka ehkä vaikuttaa vielä johonkin.
JR49
Respected Leader
Johtamistaidot reservissä -ketju?
Vonka
Supreme Leader
Nykytilanteeseen siis. Referoin PV:n omaa juttua:
Wanaja 14 -harjoitus tarjosi tilaisuuden tarkastella paikallispuolustusjärjestelmän toimivuutta. Kyseessä oli ensimmäinen harjoitus, jossa paikallispataljoonien toimintaa pystyttiin testaamaan laajamittaisesti.
Harjoitukseen osallistui yhteensä lähes 2 000 sotilasta. Reserviläisiä heistä oli noin 1 300. Kanta-Hämeen alueella suoritetuissa harjoitteissa keskityttiin paikallisjoukkojen varsinaiseen taistelutoimintaan. Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla, Satakunnassa, Keski-Suomessa, Pirkanmaalla ja Päijät-Hämeessä keskiössä oli puolestaan viranomaisyhteistyö. Kanta-Hämeessä harjoiteltiin esimerkiksi erikoisjoukkojen vastaista toimintaa ja kohteiden suojaamista. Muissa maakunnissa harjoiteltiin erityisesti virka-avun antamista, kuten etsintä- ja pelastustehtäviä,
Käytännössä virka-apua antoivat maakuntakomppaniat, jotka muuttuivat vuoden 2015 alusta osaksi paikallispataljoonia.
Ainakin Panssariprikaatissa oli halua oppia tuntemaan uudet yhteistyökumppanit. Harjoutuksen johtajan Pekka Järven mukaan oli erittäin tärkeää, että opimme muodostamaan yhteistä tilannekuvaa ja ymmärtämään toisiamme.
Maavoimien esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Hulkko sanoi paikallisjoukkojen tärkeimmän ominaispiirteen olevan se, että ne kattavat koko maan. Alueellisista joukoista paikallisjoukot eroavat myös varustuksensa ja tehtäviensä osalta. Paikallisjoukot keskittyvät paikallisiin suojaus-, puolustus- ja taistelutehtäviin.
Paikallispataljoonien kokoonpano vaihtelee toiminta-alueittain. Yleensä pataljoonaan kuuluu komentajan ja esikunnan lisäksi ainakin maakunta- ja sotilaspoliisikomppania sekä perustamiskeskus. Yhtenä paikallisjoukkojen tehtävänä on muiden joukkojen perustaminen.
Vapaaehtoisuus kanavoidaan jatkossakin maakuntakomppanioihin, jotka ovat paikallispataljoonien parhaiten varusteltuja ja nopeimmin kasattavia joukkoja. Näihin sijoittamisessa oma halukkuus on yksi merkittävä kriteeri.
http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/S...tiset/Wanaja+14+testasi+paikallispuolustustaa
Wanaja 14 -harjoitus tarjosi tilaisuuden tarkastella paikallispuolustusjärjestelmän toimivuutta. Kyseessä oli ensimmäinen harjoitus, jossa paikallispataljoonien toimintaa pystyttiin testaamaan laajamittaisesti.
Harjoitukseen osallistui yhteensä lähes 2 000 sotilasta. Reserviläisiä heistä oli noin 1 300. Kanta-Hämeen alueella suoritetuissa harjoitteissa keskityttiin paikallisjoukkojen varsinaiseen taistelutoimintaan. Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla, Satakunnassa, Keski-Suomessa, Pirkanmaalla ja Päijät-Hämeessä keskiössä oli puolestaan viranomaisyhteistyö. Kanta-Hämeessä harjoiteltiin esimerkiksi erikoisjoukkojen vastaista toimintaa ja kohteiden suojaamista. Muissa maakunnissa harjoiteltiin erityisesti virka-avun antamista, kuten etsintä- ja pelastustehtäviä,
Käytännössä virka-apua antoivat maakuntakomppaniat, jotka muuttuivat vuoden 2015 alusta osaksi paikallispataljoonia.
Ainakin Panssariprikaatissa oli halua oppia tuntemaan uudet yhteistyökumppanit. Harjoutuksen johtajan Pekka Järven mukaan oli erittäin tärkeää, että opimme muodostamaan yhteistä tilannekuvaa ja ymmärtämään toisiamme.
Maavoimien esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Hulkko sanoi paikallisjoukkojen tärkeimmän ominaispiirteen olevan se, että ne kattavat koko maan. Alueellisista joukoista paikallisjoukot eroavat myös varustuksensa ja tehtäviensä osalta. Paikallisjoukot keskittyvät paikallisiin suojaus-, puolustus- ja taistelutehtäviin.
Paikallispataljoonien kokoonpano vaihtelee toiminta-alueittain. Yleensä pataljoonaan kuuluu komentajan ja esikunnan lisäksi ainakin maakunta- ja sotilaspoliisikomppania sekä perustamiskeskus. Yhtenä paikallisjoukkojen tehtävänä on muiden joukkojen perustaminen.
Vapaaehtoisuus kanavoidaan jatkossakin maakuntakomppanioihin, jotka ovat paikallispataljoonien parhaiten varusteltuja ja nopeimmin kasattavia joukkoja. Näihin sijoittamisessa oma halukkuus on yksi merkittävä kriteeri.
http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/S...tiset/Wanaja+14+testasi+paikallispuolustustaa