Höpsis, mähän olin ihan samaa mieltä @CV9030FIN kanssa, tosin toin näkökulmaa laajemman maanpuolustustahdon kautta. Yksittäisen ressunkin perustaitojen parantaminen on mielestäni nykymuotoiselle armeijalle hyvä juttu. Ei elinehto, mutta aina kotiinpäin. Kuten kirjoitin kapiaisten paremmuudesta kouluttajana: "Tästä kiitokseni ammattilaisille ketkä vaivaantuvat paikalle jakamaan tietoaan ja päättäjille, jotka mahdollistavat tämän. Veronmaksajana olen halukas maksamaan sen yhden (yleisimmiten se on vain yksi) tai muutaman PV:n henkilön paikallaolon jos he oikeasti jakavat tietämystään ja valvovat toiminnan laatua.". Jokainen kuka menee oppiin, haluaa parasta mahdollista opetusta. Ja olen satavarma, että MPKK:n kasvatilla on enemmän tietoa asiasta kuin ressulla. (okei, voi olla jotain spesifejä poikkeuksia, kuten vaikka tunnistuskoulutus).
Lähinnä vitsinä takerruin hänen epäilyynsä, että harvasta ressusta oli kouluttamaan enemmän kuin telamiinaa. Minun mielestä useasta olisi enempäänkin. Mutta se vain vitsailuna, ei hänkään sitä kai kirjaimellisesti tarkoittanut.
Ja aidosti minua kiinnostaa miten MAAKK suhteutuu ammattilaisten arvoasteikolla. Tähän tulikin jo jotain kommentteja. Mutta voisi tulla lisääkin. Tuskin se varuskunnan uraohjusten komennus on, mutta tämä on vain aavistus.
Tässä on katsos ressun elämässä semmoinen vaihe menossa, että toisin kuin palstalainen @Honcho n elämässä, jossa lapset ovat ilmeisesti niin pieniä, että hän joutuu itse siivoamaan, minulla lapset on jo sen verran isoja, että voin lauantaisin keskittyä siivoustoimien johtamisen ja MAAKK-maihareiden rasvaamisen ohella palstalle kirjoitteluun
Kursseihin liittyen... En itseasiassa haluaisi avata enempää taustoja, sillä minusta kurssit ovat olleet hyviä, MAAKKissani henki on hyvä ja kantikset suhtautuvat toimintaan hienosti. Tarkoittaa kehittäen. Sääli olisi jos työyhteisö sisäisesti ei heidän panostaan arvostaisi. Itselleni touhu tuo lähinnä maanpuolustushenkisen viitekehyksen liikuntaharrastukseni ympärille. Kun en treenaa kasvattaakseni penkkitulosta, voittaakseni maratooneja tai yleisurheilukisoja, treenaan pärjätäkseni paremmin marsseilla, soilla, hangilla ja cooperissa. Tähän viitekehys luo motivaatiota. Ja kuten sanoin, tiedän olevani sen takia vähän parempi kovassa KH:ssa kuin olisin ilman tätä.
Sen verran sanon, että yhdessä TST-pelastaja koulutuksessa kurssin johtaja ja pääkouluttaja oli käsittääkseni entinen upseeri, tosin siviilipuolelle hypännyt. Ja se on ollut paras koulutukseni missä olen ollut. Toiminta oli särmää, porukkaa käskettiin, ajankäyttöä vahdittiin - touhu oli johtamiseltaan yksinkertaisesti tehokasta. Muistutti enemmän inttiä (siis niitä koulutuksia, ei odottelua) kuin MPK:n normikurssia. Pidän siitä, että tehdään tehokkaasti ja hiki päässä. En halua tuhlata viikonloppuani vaan ottaa siitä kaiken irti ja tuo koulutus oli juurikin sitä.
Ja ei, tämä ei tarkoittanut, että muut koulutukset olisivat olleet paskaa. Se tarkoitti vain, että tuo oli paras ja siinä pidin eniten siitä kun tehtiin se minkä koulutettava asia vaati eikä välttämättä mietitty, että onko kaikilla kivaa ja eihän vaan ole liian raskasta.
Viikonloppukoulutusten pitää olla rankkoja ja vähällä unella. Mitä rankempi sitä parempi. Joskus tietomäärällisesti, joskus fyysisesti, riippuen koulutuksesta.
Ei tässä keskustelussa sen enempää oltu ihon alla
Itellä on kanssa ollut näitä MPK-kursseja joissa osa ajasta on mennyt lönnimiseen. Ja oppitunnit ressujen pitäminä ovat olleet mitä sattuu.
Sitten on ollut ihan särmän olosiakin kursseja.
Vaikka telottu jalka vähän välillä aristaakin, niin ei ihteänikään haittaisi jos touhussa saisi hikeä pintaam
