MAAK tänään

Totesin että on parempi taas tästäkin keskustelusta vetäytyä ainakin hetkeksi. Tässä näyttäytyy taas hyvin se että kun harrastellaan suurella sydämmellä ei haluta nähdä minkäänlaista kehittymisen varaa varsinkaan omassa toiminnassa eikä toimintaa saa mitenkään kritisoida.

Älä vetäydy! Keskustelu menee tässä aiheessa tosi tylsäksi jos ei ole kantis-näkökulmaa mukana. Lisäksi oman suolansa toisi jos pystyisit vaitiolositoumuksen puitteissa kehittämissuunnitelmista kertomaan niinkuin parissa viestissä jo udeltiinkin. Ja jos et pysty niin minä ainakin arvostaisin kuulla valistuneita mielipiteitäsi.

Mitä tulee tuohon jälkimmäiseen niin siellä taisi olla muutama sivu sitten pari tuon suuntaista heittoa - ne voi jättää omaan arvoonsa.
 
Pakko yhtyä näkememykseen, että VEH harjoitukset pääosin reserviläisporukalla ovat puuhastelua. Omat kokemukset viime syksyn Kymijoki-harjoituksesta ovat sen verran karmeita, että toivon, ettei sellaisia enää järjestettäisi ainakaan viime syksyn malliin.

Ennen syksyn Kymijokea oli tasan vuosi sitten RUK:n tiloissa harjoitukseen valmistava teoriapainotteinen VEH johtajille, jonka koulutus ja perehdytys tapahtui pääosin ammatisotilaiden toimesta tai näiden valvonnan alaisena. Tältä osin ei huomautettavaa ja harjoitus oli valmistavana erittäin hyvä ja toi paljon uutta tietoa. Eli VEH ei itsessään ole kirosana.

Sen sijaan Kymijoki vedetiin ainakin jääkäreiden osalta läpi puhtaasti ressujen toimesta. Järkevää koulutus- ja toteutussuunnitelmaa ei selkeästi ollut. Liioin ei otettu huomioon sitä, että muutamaa aktiivia lukuunottamatta porukka oli kotiutunut osin johtajien osalta 10 vuotta sitten ilman ainuttakaan kertausta. Miehistö oli vähän tuoreempaa, mutta sielläkin kotiutumisesta parhaillaan oli 7-8 vuotta ilman kertauksia. Silti kellekään ei ollut tullut mieleen, että aluksi olisi ehkä hyvä palauttaa mieleen ryhmätoiminnan ja perussotilastaitojen kertausta, vaan heti lähdettiin torjumaan mekanisoitua hyökkäystä.

Toki harjoistus jotain opetti, varsinkin vaunujen kyvystä havaita jalkaväki ja muutamia uusia leluja esiteltiin, mutta siihen se sitten jäikin. Vähemmän sotaisa harjoitus olisi varmasti opettanut enemmän. Tietenkin VEH harjoitukseen on vaikeampi saada porukkaa, jos sota-osuus puuttuu.
 
Toki harjoistus jotain opetti, varsinkin vaunujen kyvystä havaita jalkaväki ja muutamia uusia leluja esiteltiin, mutta siihen se sitten jäikin. Vähemmän sotaisa harjoitus olisi varmasti opettanut enemmän. Tietenkin VEH harjoitukseen on vaikeampi saada porukkaa, jos sota-osuus puuttuu.
Enpä tiedä kuten Keski-Suomessa kerran vuodessa järjestettävä taisteluensiapu kurssi on järeästään täynnä. Missä siis viikonloppuna harjoitellaan vain taisteluensiapua.
 
Hyvää keskustelua täällä. Omien kokemusten mukaan kantisten vetämän VEH:in ja ressuvetoisen VEH:in ero on kuin yö ja päivä. Ensimmäisessä harjoitus on jaettu selkeästi koulutus- ja sovellusvaiheisiin, kun taas ressuvetoisessa pyritään heti maastoon toimimaan ja koulutukset on ajateltu pidettävän toiminnan välissä. No kuten kaikki tietää toiminta ei mene ikinä suunnitelmien mukaan joten harjoituksen aikataulu kusee ja koulutukset menevät perseelleen. Ressukouluttajat pyrkivät myös syystä tai toisesta välttämään sitä oppimiselle elintärkeää, mutta niin vituttavaa, jatkuvaa harjoitteiden toistamista. Uskallan väittää, että maakissakin rivit alkaisivat harvenemaan jos harjoitukset olisivat mukavan puuhastelun sijaan veren maku suussa harjoitteiden toistamista (pl. soveltava vaihe). Täysillä vaan niin pysyy ukot kunnossa ja useiden toistojen jälkeen löytyy temput selkärangasta. Näin siis omien kokemuksien perusteella, jossain voi olla asiat paremmin.
 
Hyvää keskustelua täällä. Omien kokemusten mukaan kantisten vetämän VEH:in ja ressuvetoisen VEH:in ero on kuin yö ja päivä. Ensimmäisessä harjoitus on jaettu selkeästi koulutus- ja sovellusvaiheisiin, kun taas ressuvetoisessa pyritään heti maastoon toimimaan ja koulutukset on ajateltu pidettävän toiminnan välissä.

Olen kokenut tuollaista. Viimeksi vuonna 2005. Olkaa kriittisiä ja nostakaa kissa pöydälle.
 
tasan vuosi sitten RUK:n tiloissa harjoitukseen valmistava teoriapainotteinen VEH johtajille, jonka koulutus ja perehdytys tapahtui pääosin ammatisotilaiden toimesta
Mielenkiintoinen väittämä harjoituksesta. Osallistuin kyseiseen harjoitukseen ja kokemukseni koulutus vastuusta ovat aivan päin vastaiset. Muistaakseni harjoitukseen osallistui kaksi henkilökuntaan kuuluvaa "kouluttaja" statuksella ja näidenkin tehtävä oli toimia reserviläiskouluttajien menttoreina tai kouluttaa sellaisia asioita, mistä paikallinen KOTU-yksikkö oli pyytännyt RUKlta koulutustukea (koska oman henkilöstön osaaminen ei riittänyt esim. kyseiselle asejärjestelmälle). Tietenkin olet voinnut luulla osavaa reserviläiskouluttajaa kantahenkilökuntaan kuuluvaksi.

Kymijoki vedetiin ainakin jääkäreiden osalta läpi puhtaasti ressujen toimesta. Järkevää koulutus- ja toteutussuunnitelmaa ei selkeästi ollut. Liioin ei otettu huomioon sitä, että muutamaa aktiivia lukuunottamatta porukka oli kotiutunut osin johtajien osalta 10 vuotta sitten ilman ainuttakaan kertausta. Miehistö oli vähän tuoreempaa, mutta sielläkin kotiutumisesta parhaillaan oli 7-8 vuotta ilman kertauksia. Silti kellekään ei ollut tullut mieleen, että aluksi olisi ehkä hyvä palauttaa mieleen ryhmätoiminnan ja perussotilastaitojen kertausta, vaan heti lähdettiin torjumaan mekanisoitua hyökkäystä.
Kymijokeen en osallistunut, joten en tiedä mitä siellä on sekoiltu. Mutta viestistäsi on aistittavissa se, että olisit kaivannut sitä. Että res.kouluttajat olisivat kouluttaneet sinun alaisille yksittäisen taistelijan taitoja (p-kauden kertaus vklpssa). Näiden kyseisten taitojen kouluttamisesta vastaa joukon omat johtajat. Itse ainenkin koulutan/kertaan omatoimisesti harjoituksen alussa etenemismuodot ja vastaavat, sekä pyrin harjoittamaan niitä koko harjoituksen ilman mitäään erikäskyä. Ja kyllähän se oppimisen voi suorittaa kantapään kautta, jos taistelija ei osaa valita hyvää tuliasemaa, niin ei se kypärä kauan pysy päässä kun vastaan tulee CV ja Kymen jääkärit.
 
Melkoisia ninja muokkauksia täällä....Ei aivan netiketin mukaista toimintaa. Noh aivan sama.
 
Vuoden takainen Ruk Jakso toteutui jääkärien osalta joko ammattiupseerin kouluttamana tai tämän välittömässä valvonassa. Siitä ei pääse mihinkään. Toki pkm , apilas jne. rastit vedettiin ressujen johdolla, samoin motivaatioammunnat, mutta se ei nyt lopputulemaa muuta mihinkään. Korohoron, tiedustelun ja muiden osalta en osaa sanoa mikä oli homman nimi.

Toisekseen suurin osa tähän kokonaisuuteen osallisstuneista johtajista ja jääkäreistä oli koulutettu Kaupunkijääkäri- tai sotilaspoliisikomppanioihin. Taktiikka ja kokoonpanot olivat uusia. Jos kotiutumisesta on 10 vuotta, niin tarvitaan vähän muutakin kuin sotamiehen käsikirjaa asioiden mieleenpalauttamiseksi. Myös johtajien osalta. Tarvitaan ohjattua toimintaa ja tositoja, toistoja, toistoja.

Perusongelma Kymijoessa oli, että viikon harjoitus oli yritetty mahduttaa kahteen päivään. Päälle puutteet koulutuksessa niin soppa on valmis.
 
Naisilta saadun palautteen mukaan menen suoraan asiaan. Näin myös silloin kun pyörittelen muitakin kuin naisiin liittyviä ajatuksia päässäni.

Joten nytkin suora ehotus.

Eli jos oikein ymmärrän, niin nykyinen järjestelmä MPK:n kautta on puuhastelua.

Puuhastelun toiminnan tekee se että osallistujien taitotaso vaihtelee ja ei ole joukkotuotantotavoitetta.

Olen tuolla aikaisemmin heittänyt suojeluskuntien uudelleen perustamiskeskusteluissa ideana MPK:n vartiokomppanioiden perustamista. Jokaiseen piiriin yksi ja sille sa-sijoitus.

Koska, selkeä pidempi sitoutuminen koulutukseen, helppo kertausura esim. kohteensuojaus kolmena portaana, erikoismiehille omat lisäkurssit kuten lääkintä ja tarkka-ampuja, samat ukot treenaa jne.

Mitä huonoa ja mitä hyvää tässä olisi?
 
Olen tuolla aikaisemmin heittänyt suojeluskuntien uudelleen perustamiskeskusteluissa ideana MPK:n vartiokomppanioiden perustamista. Jokaiseen piiriin yksi ja sille sa-sijoitus.

Näinhän olikin ennen maakuntakomppanioita. Minusta ne joutivat mennä. Ainakin oman alueeni maakuntakomppania on paremmassa hapessa kuin vartiokomppania aikanaan oli. Tosin paraskuntoisin ja nuorin vartiokomppaniaväki sitten pääsääntöisesti meni maakiin tai Taistelukoulutusyksikköön.

Kehittämisen suurimpia haasteita ovat käytettävissä oleva aika, todellisen sitoutumisen puute ja nuorten poissaolo vapaaehtoistoiminnasta.
 
Koska, selkeä pidempi sitoutuminen koulutukseen, helppo kertausura esim. kohteensuojaus kolmena portaana, erikoismiehille omat lisäkurssit kuten lääkintä ja tarkka-ampuja, samat ukot treenaa jne. Mitä huonoa ja mitä hyvää tässä olisi?

Kehittämisen suurimpia haasteita ovat käytettävissä oleva aika, todellisen sitoutumisen puute ja nuorten poissaolo vapaaehtoistoiminnasta.

No jos on näin, että nuoret alle 35 vuotiaat loistavat poissaolollaan vapaaehtoistoiminnasta ja muutenkin heillä on sijoitus varattuna, niin ketä jää jäljelle? Sijoittamattomat yli 35 vuotiaat, jotka ei käy edes kertaamassa.
Pitäisikö koko MAAK suunnitellakin tämän "left-over" porukan varaan, koska mielenkiintoa ja etenkin aikaa on jo paremmin kuin nuorilla?
Tavoitteet myös sen mukaisesti mihin PV tarvitsee huomioiden mihin porukka pystyy. Ehkä siitä löytyisi kuitenkin niitä hyviä juttuja joita Iso-Mursu peräänkuuluttaa. En tiedä...pohdin ääneen.....


.
 
Ressukouluttajat pyrkivät myös syystä tai toisesta välttämään sitä oppimiselle elintärkeää, mutta niin vituttavaa, jatkuvaa harjoitteiden toistamista.

Ääni tälle, juurikin toistoja tarvittaisiin! Se vitutti intissä, mutta niin sitä vaan oppi. Siviilielämässä sama toimii esim kamppailutreeneissä. Kehumassani tst-pelastajakurssissa hyvää olikin juuri toistot eri variaatioina (perusopetuksena, äksiisinä, puoli-sovellettuna, näyteltyjen uhrien kanssa, ja lopulta täysin sovellettuna).
 
Siis jos tarkoitat 2015 keväällä RUKssa järjestettyä MPKn johtamaa SALPA-harjoitusta? Ja olet käsitellyt harjoituksessa PKMää, niin voin paljastaa että olen se "ammatti"aliupseeri.
Et sä tosin @samip mikään perusressukaan ole... ;)
 
Näinhän olikin ennen maakuntakomppanioita. Minusta ne joutivat mennä. Ainakin oman alueeni maakuntakomppania on paremmassa hapessa kuin vartiokomppania aikanaan oli. Tosin paraskuntoisin ja nuorin vartiokomppaniaväki sitten pääsääntöisesti meni maakiin tai Taistelukoulutusyksikköön.

Kehittämisen suurimpia haasteita ovat käytettävissä oleva aika, todellisen sitoutumisen puute ja nuorten poissaolo vapaaehtoistoiminnasta.

Nuorten puuttuminen muustakin vapaaehtoisuustoiminnasta on hyvin yleistä.

Olen huomannut töissä että monet nuoremmat työkaverit ovat projeltoharrastajia.

Käydään kaveriporukalla vaikka tankotanssin alkeet. Jonka jälkeen etsitään uusi "harrastus".

Itsekkin olen mieltänyt kuninkaalisena huollon alikkina tuota MPK:n toimintaa vähän puuhasteluksi. Tällä tarkoitan sitä että itse kaipaisin selkeää urapolkua.

Selkeitä kursseja missä oppii/kertaa toimimaan soveltavassa vaiheessa vaikka sen vartiokomppanian huoltojoukkueessa.

Ja itteäni ei haittais käydä kattomassa 3-4 kertaa vuodessa viikonloppuna että isännät sais meijän huoltojoukkueelta puuroa ja räkäpäitä. Jos sais itekkin vähän tetsata ja sais suunnilleen samalla porukalla kulkea.
 
No jos on näin, että nuoret alle 35 vuotiaat loistavat poissaolollaan vapaaehtoistoiminnasta ja muutenkin heillä on sijoitus varattuna, niin ketä jää jäljelle? Sijoittamattomat yli 35 vuotiaat, jotka ei käy edes kertaamassa.
Pitäisikö koko MAAK suunnitellakin tämän "left-over" porukan varaan, koska mielenkiintoa ja etenkin aikaa on jo paremmin kuin nuorilla?
Tavoitteet myös sen mukaisesti mihin PV tarvitsee huomioiden mihin porukka pystyy. Ehkä siitä löytyisi kuitenkin niitä hyviä juttuja joita Iso-Mursu peräänkuuluttaa. En tiedä...pohdin ääneen.....


.

Käytän tässä vartiokomppaniaa esimerkkinä koska se on yksi osa uusia paikallispataljoonia. Ja ennen vanhaan se oli vähän hissukoiden loppusijoituspaikan maineessa.

Unohtu tuolla sanoa että nämä vartiokomppaniat toimisi mun mielikuvassani yhdessä ja erikseen maakkien kanssa.

Ekana iskukuntoisin ja osaavin porukka maakkiin 5 vuodeksi. Jos haluja on jatkaa niin sitten vartiokomppaniaan 5 vuodeksi. Kumpaakin sitten eri kurssit ja tavotteet.
 
Totesin että on parempi taas tästäkin keskustelusta vetäytyä ainakin hetkeksi. Tässä näyttäytyy taas hyvin se että kun harrastellaan suurella sydämmellä ei haluta nähdä minkäänlaista kehittymisen varaa varsinkaan omassa toiminnassa eikä toimintaa saa mitenkään kritisoida. Ei ole SYJO uponnut hedelmälliseen maahan ainakaan näiden keskustelijoiden osalta: syväjohtamisen toinen (ja nimeomaan se vallankumouksellinen) puoli on syväoppiminen, jonka tärkein pointti on oppia palautteesta ja pyrkimys itsensä kehittämiseen palautteen perusteella.

Mitä tulee henkilökunnan rooliin MPK-harjoituksissa niin ei sitä se yksittäinen kouluttaja päätä vaan kyllä se rooli käsketään ylhäältä ("Kato annat ressujen johtaa ja kouluttaa, älä puuttu siihen. Katot vaan etteivät hukkaa tavaraa"). Jotkut eivät tähän tyydy, mutta viimeistään kun ko harjoituksen muodollisesti johtava ressu kertoo pohjattomalla itsetunnollaan kyllä osaavansa kyllä tämän homman niin kuka viitsii edes panna sitten käskettyä enemmän panoksia asiaan?
Elä hyvä mies luovuta. Ruusut ei edistä kehitystä vaan perustellusti kohdennetut risut. Jos ei kestetä perusteltua kritiikkiä, mikään ei kehity. Sama pätee puolin jos toisinkin --- Stereotypioita ei kannata rakennella eikä nonseleeraukset/dissaukset luo motivaatiota tai nosta esittäjänsä statusta millään muotoa. Kokonaan uudelaisetkin näkökulmat on otettava tarkastelun kohteeksi kun ne ovat perusteltuja.
:cool:
 
Back
Top