Puheissaan supersotilat ovat tosipaikan tullen todistetusti useasti jotain ihan muuta. Sellainen en ainakaan minä väitä olevani, vaikka välillä kiinnostuksenkohteestani netissä länkytän. Scheisse saattaisi turahtaa housuun tosipaikassa, mutta mitäs pienistä.Minulla ei ole - eikä koskaan ole ollutkaan - puutetta motivaatiosta tai vapaaehtoisuudesta. Kaikilla ei kuitenkaan ole samaa "mindsettiä". Kun katsoin youtubesta lähes 20 vuotta vanhaa Taistelukenttä-videota niin vaimo totesi että tosipaikan tullen teillä netin supersotilailla menee paskat housuun ja että hän kyllä tietää miten päivänsä päättää jos kova paikka tulee eteen. WTF? Luulin tuntevani tuon naisen läpikotaisin mutta tuollaista en siltikään olisi uskonut kuulevani. Kaikkea sitä näkee/kuulee kun vanhaksi elää. Tai ehkä parilla saunakaljalla oli osuutta asiaan
MAAK tänään
- Viestiketjun aloittaja vezuri
- Aloitus PVM
Armeijamme on reserviläisarmeija. Kommentointi on loppujen lopuksi aika turhaa kritiikin esittäjiä vastaan, kun huomaa heidän puuhailevan ajatuksissaan muutaman komppanian ympärillä. Kritiikistä ei pidä lannistua, suomalaiskansallisen vakiintuneen tavan mukaan vähättely ja dissaaminen ovat kovaa valuuttaa ja siitä irtioppiminen vienee vielä 300 vuotta. Ja sittenkin vielä putkahtaa jostain komerosta joku wanhan ajan airut......
JR49
Respected Leader
No tällasesta nyt kukaan lannistu, kuhan murisin.
Siitä johtui mieleen, että uudistetaan hommaa rajusti. Puretaan MAAK:it nykyiseltä käyttötarkoitukseltaan ja tilalle noita jotutettuja, Mjölnerein aseistettuja ja Thorin kaltaisia spol-komppanioita.
MAAK:ssa nyt käsittääkseni ryhmätasollakin runsaasti upseeristoa ja aliupseeristoa. Heissähän on monia SA-komppanian johdon siemeniä. Kuitenkin useimmat komppaniat eivät koskaan kertaa. MAAK muuttukoon RUK:n kaltaiseksi koulutuskokoonpanoksi, jossa tyypit kiertävät harjoittelemassa omaa sodanajan tehtäväänsä, komppaniakokoonpanossa. Tietyn alueen MAAK tarkoitettu tietyn maakunnan alueella perustettaville joukoille. Silloin nykyinen esim jonkun komppanian 2. joukkue tietäisi, että tosipaikan tullen he muodostaisivat sen ja sen pataljoonan yksiköiden johtajien rungon.
Onhan MAAK:in käyneillä sentään kova osaaminen ja hyvä itseluottamus tosipaikan tullen. Verrattuna niihin, jotka LKP:n tullen yrittäisivät kiireellä palauttaa mieleen, koskaan sitä ennen kertaamatta, hämärästi muistissa olevia taitoja. Malli varmistaisi, että edes joka joukkuetasolla olisi osaavia. Päällikköinähän olisi kapiaisia.
Kun kerran nykyiseen MAAK-hommaan tuntuu liittyvän ongelmia joidenkin mielestä, niin tässä irtiotto nykytilanteesta.
Samses
Ylipäällikkö
Kannattaa katsella esim. talousryhmää vähän tarkemmin. Se, että on 19-v joukkotuotettu soppatykkikuski, on vähän eri asia kuin 15-20v työkokemuksen omaava suurtalouskokki joilla esim. meidän talousryhmä on miehitetty. Mitä luulet, kummalta homma käyttää paremmin silloin, kun toimitaan stressin alaisena, epävarmuudessa, huonoilla unilla ja puutteellisin materiaalein vaikkapa muutama viikko? Kumpi saa joukon ruokittua?
Toistan kantani: joukkotuotanto on hyvä juttu ja tuottaa valmiita joukkoja, mutta joukon suorituskykyyn vaikuttaa moni muukin asia. JOTU ei ole mikään hopealuoti joka ratkaisee taikaiskusta kaikki ongelmat.
Niin elää. Syynä ensisijaisesti poliittiset päätöksentekijät kh-määrärahojen niukkuuden kautta, ja toissijaisesti PV. Se ei edelleenkään ole reserviläisten vika, jos tarvittavaa koulutusta ei ole annettu, eikä se ole reserviläisten vastuulla. Asia voisi olla osittain reserviläisten vika, jos koulutusta näistä asioista haluttaessa olisi jostain saatavilla, vaan kun ei ole.
Itse tunnen oman joukon suorituskykyvaatimukset melko hyvin, ja tämäkin tieto on pitänyt kaivaa kiven silmästä. Muiden yksiköiden vaatimuksia en tunne eikä minun kuulukaan tuntea.
Eikös tuo ole aika heikko tulos. Minäkin yllän tuohon vieläkin. Olis pitänyt varmaan mennä mukaan aikanaan kyllä tuolla olisi tuon perusteella jaksanut.
Heikkohan se, ja pelkällä 12 minuutin "lönköttelyllä" ehtii siihen.
Benelli
Respected Leader
Yksi syy on ehkä että punaleima lyödään paperiin nykyään kohtuu helposti. Kuten ei saa kertoa miten ollaan varauduttu siihen jos Virve verkkoa vastaan isketään.
AJJV
Kapteeni
Tää on muuten hyvä, edes sen käyttäjät ei tiedö miten toimitaan...
Benelli
Respected Leader
Niin no en ota kantaa sisäministeriön koulutuksiin.
Laamanator
Eversti
Tätä outoa ikuisuuskysymystä ja sen syy-seuraus-suhdetta kannattaa lähestyä sosiologian tulokulmasta, jolloin keskeiseksi käsitteeksi nousee profession käsite. Kysymys ei ole siitä, että reserviläinen olisi jotenkin virkamiessotilasta huonompi tai kyvyttömämpi tekemään oikeita asioita oikeansuuntaisesti. Onhan tästä jo sotahistoriassakin vahva näyttö, jonka kiistämiseen ei edes erilaisten "sotatohtoreiden" lihakset riitä.
Ydinkysymys on virkamiessotilaan professiosta ja sen yhteiskunnallisen aseman suojelemisesta. Toisin sanoen tämänkin foorumin nokittelu on puhdas puolustusreaktio reserviläisiä vastaan, joiden koetaan tunkeutuvan virkamiessotilaiden tontille ja tekemään heille kuuluvia tehtäviä.
Lähin profession määritelmä löytyy wikipediasta (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Professio), josta alla muutaman kohdan lainaus:
"Professio on vahvan ja arvostetun yhteiskunnallisen aseman saavuttanut ammatti. Professioiden asema perustuu todelliseen tai väitettyyn erikoisosaamiseen, johon ne ovat ovat saaneet ainakin osittaisen ja usein lakisääteisen monopoliaseman[1]. Professionaalin asemaan liittyy usein tavallista suurempi autonomia työnteossa. Tyypillisiä ja vanhimpia professioita ovat papin, lääkärin ja lakimiehen ammatit."
"Sosiologisesti professioita ovat kuitenkin määritelmällisesti täsmälleen ne ammatit, jotka ovat yhteiskunnassa onnistuneet saamaan profession aseman."
"Niinpä professio on käsitteenä jännitteessä yleisemmän ammatin kanssa: se voi toisaalta tarkoittaa alaa joka on sattunut mielivaltaisista syistä saavuttamaan laillisen tai muuten yhteiskunnallisesti erityisen aseman, ja toisaalta alaa jonka erityiset luottamus- ja asiantuntijapiirteet jo taloudellisista syistä erottavat sen yleisemmästä työnteosta."
Professio ei voi säilyttää omaa yhteiskunnallista asemaansa professiona tai erottumaan ns. tavallisesta bulkkityönteosta, jos melkeinpä kuka tahansa voi ryhtyä sen harjoittajaksi. Toisin sanoen reserviläisten tunkeutuminen omissa harjoituksissaan tyypillisesti virkamiessotilaille monopolisoituihin tehtäviin uhkaa virkamiessotilaan professiota sekä sen yhteiskunnallista asemaa ja arvostusta. Suomalainen yleiseen asevelvollisuuteen perustuva reserviläisarmeija kärjistää luontaisesti em. asetelmaa, koska reserviläisissä on runsaasti myös upseereita ja aliupseereita, jotka koetaan potentiaalisina haastajina ja varsinkin profession yhteiskunnallisen arvostuksen inflaationa.
Samasta professiolähteestä juontuu myös ainainen pätemisen ja oman ryhmän korottamisen tarve (mm. keinotekoisen akateemisuuden ylikorostaminen) sekä lähes automaattinen loukkaantuminen sen kyseenalaistamisesta, josta esimerkkinä kuuluisa Mika Aallon väitöstutkimus, mikä oli erityisesti kadettiupseerin professiolle käytännössä tanakka potku vyön alle. Lisäksi samaa sarjaa edustaa PV:n eri henkilöstöryhmien välinen (upseerit-opistoupseerit-erikoisupseerit-aliupseerit) skisma, jossa jokainen ryhmä pyrkii saamaan itselleen mahdollisimman suuren osan yhä pienenevästä kakusta ja vastaavasti syömään muiden kakkua. Erityisen korostunutta oli varsinkin takavuosina upseerit-opistoupseerit välinen teutorointi joukko-osastojen tasolla. Voi jukra niitä melkoisia itkupotkuparkuraivareita aiheuttaneita herkullisia yksittäisteemoja, kuten opistoupseeri perusyksikön päällikkönä/varapäällikkönä sekä opistoupseerin parempi palkkaus (OTV <-> JSA) samassa tehtävässä.
Normaalille ihmiselle nämä voivat olla täysin käsittämättömiä kiistakysymyksiä, mutta oikeasti niillä on tärkeä merkitys. Sitä suurempi, mitä ahtaammassa mielessä. Yhteen lauseeseen kiteytettynä: suutari pysyköön lestissään.
Luulenpa, että lähinnä ammattikunnan heikoimmat jäsenet kokevat amatöörit uhkaksi statukselleen. Juuri heillä on suurin tarve korostaa muodollista pätevyyttä itseisarvona. Tätä yritetään peittää paneutumalla käsiteltävän asian kannalta monasti melko merkityksettömiin yksityiskohtiin, joilla voi briljeerata. Kun freelance-toimittaja Jani Kaaro, jolla ei ole minkään alan korkeakoulututkintoa, hoksasi vapaa-ajallaan tekemän paneutumisensa ansiosta migreenin yhden tärkeän biologisen syyn, otti hän yhteyttä erääseen amerikkalaiseen alan professoriin. Tämä ei tyrmännyt maallikon päätelmiä vaan alkoi ryhmineen selvitää asiaa aivokuvantamisvälineillä ja kas kummaa, Kaaron havainto piti paikkansa ja toimittaja sai nimensä tieteelliseen julkaisuun. (Luonnon-)tiedemaailmassa hierarkkinen status-ajattelu onkin huomattavasti vähäisempää kuin ammattikunnissa, joissa substanssiosaaminen ei ole niin helposti mitattavaa (ainakaan rauhan aikana) ja joissa asemaa korostetaan univormuilla, arvomerkeillä ym. ulkoisilla koristeilla.
Benelli
Respected Leader
Tiettyyn osa-alueeseen pidempään erikoistunut ressu on usein osaamiseltaan parempi siinä osa-alueessa kuin pakasta vedetty keskimääräinen skappari eikä se voisi olla päinvastoin tai skapparit eivät tekisikään muuta kuin harjoittelisivat.
Asia on ongelma lähinnä vain silloin kun upseeri ryhtyy pätemään siinä missä tällä ei ole pätevyyttä sen sijaan että delegoisi.
Ja viikonloppukurssien suhteen kannattaa muistaa että ne ensisijaisesti tukevat omaa harjoittelua. Riittävät toistot tulevat sitä kautta jos tulevat.
Asia on ongelma lähinnä vain silloin kun upseeri ryhtyy pätemään siinä missä tällä ei ole pätevyyttä sen sijaan että delegoisi.
Ja viikonloppukurssien suhteen kannattaa muistaa että ne ensisijaisesti tukevat omaa harjoittelua. Riittävät toistot tulevat sitä kautta jos tulevat.
Laamanator
Eversti
Jatkan vielä weberiläistä sosioloogista tulokulmaa profession käsitteellä.
Kysymys ei ole substanssiosaamisen laadusta ja määrästä tai yksilön mahdollisesta paremmuudesta, vaan tämä on puhtaasti henkilöstöryhmäkysymys. Siinä on kysymys professiosta sekä sen yhteiskunnallisen aseman ja arvostuksen suojelemisesta, mikä on nähtävillä myös tämän foorumin ja ketjun kirjoittelusta, josta hyvänä esimerkkinä muun muassa hieman hassu JOTU-koulutettujen yksiköiden ylitsevuotava ylistäminen - huomioiden, että näiden cooper-keskiarvokin huitelee sellaisessa haarukassa, millä tuloksella ne eivät tosiasiassa jaksa edes juosta karkuun. Kaikesta huolimatta ne ovat kuitenkin täysin virkamiessotilaan eli profession edustajien hallinnassa ilman ulkopuolisten puuttumista asiaan, mikä on tässä kysymyksessä se todellinen ratkaiseva tekijä.
Professio ei voi säilyttää omaa yhteiskunnallista erityisasemaansa professiona, jos sitä pystyy harjoittamaan melkein kuka tahansa, eli tässä tapauksessa vaikka joku pakasta vedetty lyhyen pikakoulutuksen saanut reserviläinen, olipa tämä kuinka supermies tahansa. Jos professio menettää erityisasemansa, muuttuu se tavalliseksi työn enemmistön harmaata massaa edustavaksi bulkkityöksi, joita ovat esimerkiksi myyjä, talonmies, prosessityöntekijä, teollisuustyöntekijä, hoitaja, ahtaaja, varastotyöntekijä yms. tuikitavalliset työt, joita kansan enemmistö tyypillisesti tekee.
Boonuksena kylläkin auta armias, jos se yksittäinen reserviläinen on vieläpä parempi tai muuten kyvykkäämpi kuin pyhää professiotaan edustava virkamiessotilas. Siinä menee posliinivarpaat ja koko maailmankuva pieniksi pirstaleiksi! Huomioiden sen tosiasian, että kansakunnan terävin kärki ei hakeudu virkamiessotilaiden töihin, on varsin todennäköistä, että tällaisia tapauksia löytyy reservin syvistä riveistä jonoksi asti. Se on tietysti Suomen ja suomalaisten etu, kuten pitääkin olla, vaikka se naarmuttaisikin virkamiessotilaan pyhän profession kilpeä. Tästä juontuu myös se toisinaan foorumilla esiin nouseva lievästi epälooginen päätelmäketju, jonka perusteella koko kansan reserviläisarmeija on tosi hyvä juttu ja tuottaa erittäin laadukkaita joukkoja, mutta toisaalta taas sitten heti seuraavassa lauseessa se onkin tosi huono juttu, koska professio ja omat pienet posliinivarpaat, mitkä eivät olekaan aivan yhtä hyvin suojattuja, kuten vaikka jossain toisessa länsimaassa, missä on 100 % ammattiarmeija sekä kaikki sotilaallinen toiminta ja asiantuntemus täysin monopolisoituja.
Kaikki virkamiessotilaat edustavat sotilaan professiota, mutta näistä erityisen matalaotsaisen herkkähipiäisesti siihen suhtautuvat kadettiupseerit. Muut ryhmät osaavat suhtautua asiaan hieman vähemmällä paatoksella, koska tosiasiassa ei tämä oikeasti niin vakavaa ole ja kaikki suomalaiset ovat lopulta samassa veneessä. Suomessa on asevelvollisuuteen perustuva kansanarmeija.
Sosiologia on jännä tieteenalansa. Suosittelen sitä jokaiselle vaikka harrastusmielessä. Ihminen on vänkä otus, kun siltä riisuu edes hetkeksi homo sapiens- pintasilauksen, jäljelle jää sietämättömän paljon Sir Attebroughin tv-ohjelmista tuttua tavaraa riekkuvista paviaanilaumoista. Suomessa armeijan muodostaa tosiaan yhdyskunnan pikku-pavlarit, jotka heittelevät kepeillä vainoojaa, jos niikseen tulee. Erityisen karskisti ja neuvokkaasti esiintynyt pavlari voi nousta laumansa ansiokkaaksi johtajaksi, kuten evoluutio on tarkoittanutkin. Homo sapiens-suku on ylivertaisessa ymmärryksessään rikkonut evoluutio-putken ja paaluttanut asioiden kulun johtavan saavutetun säädyn ja aseman sementoimiseksi. Sosiologia on tosiaan jännä laji. Eikä siinä mitään, itsekukin haluaa säilyttää tietyt kasvonsa yhteisössään ja säilyttää saavuttamansa edut hamaan hautaan. Evoluutio ei tätä koskaan ole kenellekään luvannut, vasta homo sapiens puuttui tähän ikiaikaiseen järjestelyyn.
Liittyykö tämä MAAKKhin? Liittyyhän se. Jokaiselle osallistuvalle pikku-pavlarille on oma sementoitu pikku puuhanurkka ja aisan yli ei sitten potkita. Järjestelmä sijoittaa sinut vaikka soppatonkkahaaveilijaksi riippumatta siitä, mihin osallistujan kyvyt näyttäisivät viittaavan. Pysyvyyttä ja ylivertaista ymmärrystä osoittaa se osa väkeä, joka ei välttämättä syö samasta tonkasta pikku-pavlarien kanssa ja nukkuu yöllä sisällä. Jos haastat tuollaisen ison pavlarin, edes sivulauseessa, niin voit olla varma, että vapaaehtoisen pikku-pavlarin urasi laatikolla kääntyy laskukiitoon. He, jotka osaavat ja ymmärtävät pelin hengen, he perivät maan. Ne, jotka kyseenalaistavat, edes hippusen, eivät peri taatusti. Pitää osata pelata enemmän henkilösuhteissa kuin taistelukentällä. Tämä on pelin henki.
Onneksi Suomessa on asevelvollisuuteen perustuva armeija.
Liittyykö tämä MAAKKhin? Liittyyhän se. Jokaiselle osallistuvalle pikku-pavlarille on oma sementoitu pikku puuhanurkka ja aisan yli ei sitten potkita. Järjestelmä sijoittaa sinut vaikka soppatonkkahaaveilijaksi riippumatta siitä, mihin osallistujan kyvyt näyttäisivät viittaavan. Pysyvyyttä ja ylivertaista ymmärrystä osoittaa se osa väkeä, joka ei välttämättä syö samasta tonkasta pikku-pavlarien kanssa ja nukkuu yöllä sisällä. Jos haastat tuollaisen ison pavlarin, edes sivulauseessa, niin voit olla varma, että vapaaehtoisen pikku-pavlarin urasi laatikolla kääntyy laskukiitoon. He, jotka osaavat ja ymmärtävät pelin hengen, he perivät maan. Ne, jotka kyseenalaistavat, edes hippusen, eivät peri taatusti. Pitää osata pelata enemmän henkilösuhteissa kuin taistelukentällä. Tämä on pelin henki.
Onneksi Suomessa on asevelvollisuuteen perustuva armeija.
KorpiSISSI
Kenraali
Nyt kyllä pahan heitit. Eihän sosiologiaa voi ainakaan tosimielessä harrastaa. Siitähän sosionomit kauhistuu, kun heidän erityisosaamisalalleen näin tunkeudutaan
Laamanator
Eversti
Nyt kyllä pahan heitit. Eihän sosiologiaa voi ainakaan tosimielessä harrastaa. Siitähän sosionomit kauhistuu, kun heidän erityisosaamisalalleen näin tunkeudutaan
Eivät kauhistu, koska kaikenmualiman whatever-noomit eivät pyri muodostamaan professiota tai edes semiprofessiota, saati paaluttamaan roolejaan lakisääteiseksi monopoliksi. Heidän toimialansa ja työnsä on sitä harmaata bulkkityön massaa eli niin sanottuja tavallisia töitä, joita moni tekee lähinnä pelkän rahan takia elääkseen. Monesti ne ovat vielä naisvaltaisia aloja, millä on myös oleellinen vaikutus.
Sosiologia on usein hyvä tieteenala arkipäiväistenkin ilmiöiden syy-seuraus-suhteiden selventämiseen. Pohtikaa esittämääni hypoteettista näkökulmaa hieman syvällisemmin ja esittäkää omia näkemyksiänne. Pyrkikää vaikka vähän haastamaankin. Voisiko tämä aihe kantaa jopa oman ketjunsa verran? Epäilen, että ei ja sen vuoksi kirjoitinkin sen tähän sopivasti aiheeseen liittyvien kommenttien jälkeen.
Tarkastellessa suomalaista upseerikoulutusta voi havaita, että sitä on hallinnut jatkuva taistelu kahden koulukunnan välillä.
Tässä vaiheessa OikeaUpseeri innostuu ja alkaa puhumaan kouluttamisen ja sotilasjohtamisen eroista.
Ero ei kuitenkaan löydy sieltä, vaan taistelu on käyty on käyty kahden taitolajin välillä, nimittäin sotilasviran hoitamisen ja taistelukentällä johtamisen välillä.
Päinvastoin kuin kuvitellaan, Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kauhean erinomaista upseeristoa. Suomalainen mielellään vertailee upseeristoa ehkä Heerin upseerikuntaan vuosina 1939-1942, mutta parempi vertailukohta olisi kuitenkin Japani vuosina 1937-1944. Siinä missä Heerin upseerit olivat tasaisen hyviä kaikissa arvoasteissa oli Suomessa hyviä ja rohkeita upseereita tasolla vänrikki - kapteeni ja siitä ylöspäin alkoi olla laadussa toivomisen varaa. Suomessa oli kuitenkin majuri tasolla ja siitä ylöspäin valtaisa laatuongelma upseerien kanssa. Siinä missä epäonnistunut auringonjumalan valittu kohotti palvelusrevolverin ohimolle vatsan viiltelyn jälkeen, oli Suomessa ehkä maailman parhaimmin koulutetut ja palkitut asemakomendantit ja rehuvarastojen johtajat.
Sotilassosiologisesti tarkastellen SA oli mielenkiintoinen organisaatio toisen maailmansodan aikoihin. Vanhemmat reserviläiset eivät pitäneet sodan aikaisia varusmiehiä "oikeina sotilaina" koska nämä eivät olleet saaneet simputuksen ja pennalismin sävyttämää rauhanaikaista varusmieskoulutusta. RUK:n kursseilla sentään oli sodan aikanakin vanha henki voimissaan. Aikalaisetkin ihmettelivät kuinka vähän varsinaista taistelukoulutusta ja joukkojen johtamista harjoiteltiin Niinisalossa. Sen sijaan kaikenlaiselle äkseeraukselle, sormen pitämisellä housunsaumalla ja sokealle tottelemiselle oli suhteeton osa ainakin siihen nähden mihin valmistauduttiin. Kerrottakoon, että monet kurssille hyväksytyt entiset SS-miehet eivät sopeutuneet koulutukseen, koska pitivät sitä pelleilynä.
Sodan aikaisessa kadettikoulussa koulutusohjelma oli myös omituinen. Vaikka koulusta valmistui ehkä kaikkien aikojen "kovin" vuosikurssi, eivät opiskelijat voineet olla ihmettelemättä kuinka paljon aikaa pantiin sotilasviran hoidon harjoitteluun varsinaisen sotimisen kustannuksella.
Sodan jälkeen oli lyhyt ajanjakso 50-luvulla jolloin kadettien koulutukseen kuului runsaasti lähitaistelukoulutusta. Ajanjaksoa on pidetty jonkinlaisena anomaliana suomalaisessa upseerikoulutuksessa. Olisivatko sotaa nähneet kouluttajat kouluttaneet turhaa juttua, vai oltiinko sittenkin jonkin oleellisen äärellä, onko nuori upseeri väkevä esitaistelija, byrokraatin poikanen vai ehkä jotain muuta? Vai onko luutnantti tai kapteeni sittenkin vain sielun kuljetusalusta oikeaan upseeriuuteen?
Tässä vaiheessa OikeaUpseeri innostuu ja alkaa puhumaan kouluttamisen ja sotilasjohtamisen eroista.
Ero ei kuitenkaan löydy sieltä, vaan taistelu on käyty on käyty kahden taitolajin välillä, nimittäin sotilasviran hoitamisen ja taistelukentällä johtamisen välillä.
Päinvastoin kuin kuvitellaan, Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kauhean erinomaista upseeristoa. Suomalainen mielellään vertailee upseeristoa ehkä Heerin upseerikuntaan vuosina 1939-1942, mutta parempi vertailukohta olisi kuitenkin Japani vuosina 1937-1944. Siinä missä Heerin upseerit olivat tasaisen hyviä kaikissa arvoasteissa oli Suomessa hyviä ja rohkeita upseereita tasolla vänrikki - kapteeni ja siitä ylöspäin alkoi olla laadussa toivomisen varaa. Suomessa oli kuitenkin majuri tasolla ja siitä ylöspäin valtaisa laatuongelma upseerien kanssa. Siinä missä epäonnistunut auringonjumalan valittu kohotti palvelusrevolverin ohimolle vatsan viiltelyn jälkeen, oli Suomessa ehkä maailman parhaimmin koulutetut ja palkitut asemakomendantit ja rehuvarastojen johtajat.
Sotilassosiologisesti tarkastellen SA oli mielenkiintoinen organisaatio toisen maailmansodan aikoihin. Vanhemmat reserviläiset eivät pitäneet sodan aikaisia varusmiehiä "oikeina sotilaina" koska nämä eivät olleet saaneet simputuksen ja pennalismin sävyttämää rauhanaikaista varusmieskoulutusta. RUK:n kursseilla sentään oli sodan aikanakin vanha henki voimissaan. Aikalaisetkin ihmettelivät kuinka vähän varsinaista taistelukoulutusta ja joukkojen johtamista harjoiteltiin Niinisalossa. Sen sijaan kaikenlaiselle äkseeraukselle, sormen pitämisellä housunsaumalla ja sokealle tottelemiselle oli suhteeton osa ainakin siihen nähden mihin valmistauduttiin. Kerrottakoon, että monet kurssille hyväksytyt entiset SS-miehet eivät sopeutuneet koulutukseen, koska pitivät sitä pelleilynä.
Sodan aikaisessa kadettikoulussa koulutusohjelma oli myös omituinen. Vaikka koulusta valmistui ehkä kaikkien aikojen "kovin" vuosikurssi, eivät opiskelijat voineet olla ihmettelemättä kuinka paljon aikaa pantiin sotilasviran hoidon harjoitteluun varsinaisen sotimisen kustannuksella.
Sodan jälkeen oli lyhyt ajanjakso 50-luvulla jolloin kadettien koulutukseen kuului runsaasti lähitaistelukoulutusta. Ajanjaksoa on pidetty jonkinlaisena anomaliana suomalaisessa upseerikoulutuksessa. Olisivatko sotaa nähneet kouluttajat kouluttaneet turhaa juttua, vai oltiinko sittenkin jonkin oleellisen äärellä, onko nuori upseeri väkevä esitaistelija, byrokraatin poikanen vai ehkä jotain muuta? Vai onko luutnantti tai kapteeni sittenkin vain sielun kuljetusalusta oikeaan upseeriuuteen?
JR49
Respected Leader
Tämä on tosiaan näin, kun olen tätä MAAK-keskustelua seurannut.
Hyvä kaverini on sijoitettuna ns. normiressuna erääseen MAAK-komppaniaan, ja tämä ystäväni sai yllättäen kh-kutsun. Jossain siis kertaa täysvahvuinen MAAK-porukka jollain aikajänteellä. Kaverini on kyllä maanpuolustushenkinen tyyppi ja lähtee mielellään, mutta ei tiedä MAAK:n syvimmästä olemuksesta yhtään mitään. Hän on kerran kerrannut reilun viikon vuosituhannen alussa. En piruuttani kerro ennakkoon sen enempää, mihin porukkaan on nyt menossa. Tulen käyttämään häntä tutkimuskohteena, miten syvässä reservin unesta herätetty perusjätkä kokee tuollaisen porukan, jossa lähes jokainen on hieronut tehtäväänsä kymmeniä kertoja aikaisemmin, vapaaehtoisesti.
Perusressun kokemus vs tämän ketjun kielteisimmät kommentit. Katsotaan mille puolelle vaaka asettuu.
AJJV
Kapteeni
JR49
Respected Leader
Ilman muuta!Kerrohan sitten miten ihmiskoe sujui
Tuttavapiirini kuuluu muuten kaksi, joilla luki reserviläiskirjeessä että MAAK. Tämä hemmo on toinen heistä. On tosiaan kiinnostavaa kuulla kommentit, koska hänellä siis kokemusta ns. tavallisesta kh-joukosta vanhassa järjestelmässä.