Kerrohan, RautaRisti, ihan eritellen ja konkreettisesti, miksi joukkotuotettu MaaKK olisi huomattavasti parempi ja ammattimaisempi kuin nykyisellä järjestelmällä tuotettu "harrastelijaseurakunta"? Olisihan se kivaa, jos paikallispataljooniinkin saataisiin samat vaatimukset ja aines kuin vaikkapa Uttiin, mutta eiköhän joukkotuotanto tässä tarkoittaisi suht satunnaista otantaa asevelvollisista. Minä teen tässä oman erittelyni, jossa käytän myös omia kokemuksiani (tosin otantani perustuu vain yhteen lounaissuomalaiseen MaaKK:aan).
ikä
JOTU-MaaKK olisi toki nuorempi kuin nykyinen, mutta onko iällä loppujen lopuksi hirveästi itseisarvoa?
kenttäkelpoisuus
Intti-ikäisten keskimääräinen Cooper-tulos on hitusen yli 2400 metriä eivätkä edes valmiusyhtymien jääkärikomppaniat tee tästä omien kokemusteni mukaan isoa poikkeusta. Lisäksi on melkoisen varmaa, että keskimääräinen juoksukunto tuosta vain laskee reserviin siirryttäessä. MaaKK:iden vaatimus on 2300 - 2400 metriä, ja keskimääräinen tulos omassa komppaniassani reilusti yli, joten juuri intin käyneiden ja siitä 5-10 vuotta MaaKK:iin sijoittuneiden juoksukunto tuskin olisi parempi kuin nykyisillä. Enpä usko, että ampumataitokaan olisi parempi JOTU-miehillä; iso osa MaaKK-aktiiveista harrastaa VEH:ien lisäksi MPK:n reserviläisammuntaa sekä omaehtoisempaakin räiskintää.
asepalvelustaustan kirjavuus
JOTU-MaaKK olisi lähinnä jääkärikoulutettu joukko varustettuna ehkä hienoisella SPOL-painotuksella. Nykyisten MaaKK:ien väki koostuu tosiaan hyvin kirjavasta joukosta asepalvelustaustaa. Valtaosa on palvellut 12 kuukautta ja saanut johtajakoulutuksen. Itse olen TST-pioneeri-JOJO-koulutuksen saanut vänskä, ja toimin ryhmänjohtajana. Minunkaltaisia toimii myös miehistötehtävässä, ja suurin osa miehistöstä on aliupseereita. MaaKK:n tehtävät eivät ole ydinfysiikkaa, ja omalla kokemuspohjallani voin sanoa, ettei oma asekäsittelytaitoni tai jalkaväkiryhmän johtamistaitoni ole heikompaa kuin keskimääräisen 5-8 vuotta sitten kotiutuneen jääkäriryhmänjohtajan (jota on kertautettu 1-2 kertaa) niissä tehtävissä, joita varten olemme MaaKK:ssa harjoitelleet. Tämä n. 1,5 vuoden ja 4-5 VEH-viikonlopun ja joidenkin pienimuotoisempien harjoitusten jälkeen. Pointtini on se, että JOTU ei toisi tässä kovin merkittävää etua. Taisteluammunnoissa näkemäni taistelutekninen ja -taktinen osaaminen on ollut viime harjoituksissa keskimäärin hyvällä tasolla, kiitos ison osan aktiivisen osallistumisen "ylimääräisiin" äksiisiharjoituksiin . Se, että valtaosassa harjoituksissa hinkataan jalkaväen perusasioita, ei ole ongelma, koska samaa tekee muukin jalkaväki. Sen suurempia taktisia manöövereitä kuin mitä nyt MaaKK-harjoituksissa nyt harjoitellaan ei tehtäisi kovissa JOTU-harkoissakaan.
motivaatio ja vapaaehtoisuus
Tämä on ehkä tärkein kohta. MaaKK:n henkeä ja motivaatiota voin verrata vain RUK:uun. Motivaatio on - kuten toivottavasti tiedät - olennainen osa minkä tahansa joukon suorituskykyä. Vapaaehtoisuus ja motivaatio paistavat esim. oma-aloitteisuudessa ja itseohjautuvuudessa. Johtaminen on hyvin helppoa; "inspiroivaan motivoimiseen" kuluva aika on vähäinen, koska se on useimmiten tarpeetonta.
reserviläinen kouluttaa reserviläistä
MaaKK:n harjoituksissa tämä on pääsääntö, ja se näyttää olevan se suurin ongelma joillekin kantaupseereille, etenkin opisto-sellaisille. Tässä ivailussa haisee usein huoli omasta asemasta, mikä on ihan ymmärrettävää. En väitä, etteikö ammattisotilas olisi optimaalisin vaihtoehto kouluttamaan PKM:n purkamista ja kasaamista saati antamaan palautetta komppanian hyökkäysharjoituksessa, mutta lähes kaikki tähän asti saamani koulutus MaaKK:ssa on ollut omaan silmääni ainakin perehtyneisyyttä osoittavaa ja pätevää. Kantahenkilökuntahan aina tarkistaa ja laatii yhdessä koulutus- ja harjoituskuviot sekä valvoo niiden toteuttamista. Toistan edelleen, etteivät MaaKK:n tehtävien ruohonjuuritason kouluttaminen todennäköisesti vaadi sotatieteiden alan gradua ollekseen aivan riittävän hyvätasoista ja jotain muuta kuin RautaRistin vihjailemaa puuhastelua.