Taas sinulla on monta hyvää pointtia. Ja toisaalta on monta asiaa joista myös olemme perustavanlaatuisesti eri mieltä, sekä on yksi karu matemaattinen tosiasia joka, kaikella ystävyydellä, tuntuu sinulta jääneen huomioon ottamatta.
Kyllä - ilman muuta joukkotuotettu yksikkö on parempi kuin se "parsittava". Yritin vain edellä - ehkä kymmenennen kerran - tuoda hiukan realismia tähän keskusteluun: meillä ei ole resursseja tuottaa vm-joukkotuotettuja yksiköitä paikallisjoukkojen tarpeisiin kuin rajallisessa määrin. Ei riitä ukot ja akat, juuri siksi että pitää joukkotuottaa alueellisia ja operatiivisia, sekä meri- ja ilmavoimia.
Pääosa paikallisjoukoista on saatava kasaan muilla tavoin. Tämän sanelee ihan puhdas matematiikka. Vm-joukkotuotettujen yksiköiden perään haaveileminen on turhaa. Eli niiden parsittavien yksiköiden kanssa nyt vaan paikallisjoukoissa pitää koettaa tulla toimeen.
Toinen vaihtoehto on alueellisten, operatiivisten, ja/tai ilma-ja merivoimien henkilöstövahvuuden roima laskeminen jotta vapautuu nuorta porukkaa paikallisjoukkoihin. Se ei minun puutteelllisen ymmärrykseni mukaan ole järkevää.
Siksi meidän kannattaisi mielestäni keskittyä keskustelemaan siitä, mitä MaakKeille voidaan tehdä, eikä haaveilemaan joukkotuotetuista yksiköistä joita ei ole eikä tule.
Kyllä. Aamen. (Lihavointi edellä minun.)
Ja jälleen realismia peliin. Meillä on ollut pahoja vaikeuksia saada kasaan aiempi tavoite, 15000 vapaaehtoista MaakKeihin EDIT ja muihin paikallispuolustuksen tehtäviin/vastaaviin ENDOFEDIT, vaikka on ollut todella laaja rekrytointipohja. Nykyisen, suuremman henkilöstötarpeen rekrytoiminen pienemmästä rekrytointipohjasta ei tule vapaaehtoispohjalta onnistumaan, siitä voin lyödä vetoa kuukauden palkan.
Samaa mieltä. Sitten pitää vain saada muutaman tuhannen palavasieluisimman aktiivin maanpuolustusinto jotenkin muuten kanavoitua hyödylliseen toimintaan tai on yhteiskuntarauha vaarassa. Heittoarviona uuden, rinnakkaisen järjestelmän kehittäminen tähän, maksaneeko 100 miljoonaa aluksi ja sitten muutaman kymmenen miljoonaa vuodessa? Joten olisikohan tämä nykyinen systeemi kuitenkin pienempi paha.
Joo. Paitsi että sitä jotu-yksikköä ei ole olemassa, eikä tule.
Mielestäni Rautaristin provokatiivisen kirjoitustyylin sokaisemana tässä nyt vähän vedät kyllä mutkia suoriksi ja teet epärealistisia olettamia, jotta saat tukea omalle argumentaatiollesi.
MAAKK:t pystyttäisiin kyllä JOTUttamaan varusmiespalveluksesta, jos muiden tuotettujen yksiköiden sijoitusaikaa pidennettäisiin (ja vastaavasti esim yks KH lisää per yksikkö), jolloin perusyksiköihin vapautuisi koulutuspaikkoja noille JOTUtettaville MAAKK/vast. yksiköille.
Ihan toinen juttu on sitten se, että tässä mallissa menetettäisiin suurin osa vapaaehtoisten, enemmän elämänkokemusta, suhteita, kontakteja ja siteitä toiminta-alueeseen keränneen henkilöstön mukanaantuomat hyödyt.
Tuo mainitsemasi PAIKP:ien määrä taitaa olla hieman pielessä, jos se on johdettu suoraan MAAKKien määrästä kaavalla 1=1.
Mitä tulee rekryongelmiin, ei niistä kannata kyllä puhua yhtään. Koko systeemihän... tai no, koko systeemiä ei ole ollut olemassakaan! Yksiköt saataisiin kyllä täyteen, jos koko homma olisi alusta asti suunniteltua ja johdettua. Tiedäthän, vähän niinkun PV:n toiminta muutoin. Koko PAIKP ja aktiivireservikonsepti vaatisi nyt ihan kunnon annoksen "systeemiä", jotta hommaan tulisi enemmän järkeä ja kaikki yksiköt saataisiin suorituskykyvaatimusten tasolle.
Kannattaa aina muistaa Rautaristin kommentteja parsiessa, ettei hän omien sanojensakaan mukaan ole tutustunut jokaikisen yksikön toimintaan valtakunnassa. Valitettava tosiasia on myös se, että hänen mielipiteensä ovat muodostuneet ihan konkreettisista tosielämän kokemuksista. Toki täytyy myös muistaa, että kehitystä tapahtuu koko ajan ja osa hänen kokemuksistaan saattaa olla vanhentuneita, muttei se tee hänen pointeistaan yhtään vähemmän varteenotettavia. Kirjoitustyylinsä on hyvin silittelemätön ja paikoitellen kyllä tarpeettoman tökerö, mutta se ei anna kenellekään syytä vajota samalle tasolle, jottei tarvitsisi pureskella niitä hänen kirjoitustensa pointteja.
Tärkeää on myös ymmärtää, ettei MAAKK:n, tai minkään muunkaan yksikön henkilöstö itse ole millään tavalla pätevä tai objektiivinen toimija arvioimaan oman toimintansa tasoa, vaan se pitää tapahtua koulutustasomittausten ja taisteluharjoituksissa luotujen, todellista suorituskykyä mittaavien tilanteiden tuloksista jonkun organisaation ulkopuolisen tahon toimesta (Esim. J-OS:n KH:ssa kouluttajina toimiva henkilökunta).
Jos MAAKK:n päälliköiksi ei saada kapiaisia, niin vähintään ALTSTO:ista pitäisi määrätä pääkouluttaja jokaiselle MAAKK:lle. Yhden henkilön vastuulla voi olla useampikin yksikkö, koska sama paletti sopii lähtökohtaisesti joka yksikölle ja ainoa oikea duuni on sitten suunnitella ja järjestellä (+tilata) koulutustapahtumat, sekä seurata koulutuksen etenemistä. Kun yksiköt olisi sitten jossain vaiheessa saatu iskuun, lähtisi potti pyörimään kevyemmällä panostuksella, eli uudet jampat MAAKK perusteet-kurssisarjan kautta sisään, K:n oma henkilöstö perehdyttää uudet tulokkaat ja avaintehtävien osalta lähtevä perehdyttää seuraajansa, eli homma pyörisi organisoidun jatkuvuuden pohjalla. Sitten aika-ajoin yksikön osaamistaso varmistettaisiin KH:ssa suorituskykymittauksin ja muuten yksikölle tilattaisiin kohdennettua koulutusta MPK:n kautta, niin yksikkö-, kuin joukkotasollakin. Ongelma on se, että tehdään kokoajan vähän vasemmalla kädellä, ihan puolivaloilla eikä lopulta saada mitään aikaan, kun pitäisi puristaa paketti johdonmukaisesti ja kunnolla kerralla kasaan, jolloin ylläpito olisi sitten monin verroin helpompaa.
Ei ressuilun ehdoilla, ei. Tästä on kokemusta kauempaakin historiasta.
Tarvitsisimme uuden A. F. Airon. Mitäkö tarkoitan? Joskus on hyvä tuntea alkusyyt, kuten Kalevalassa sanotaan...
Nämä suorituskyky- ja johtamisongelmat ovat nimittäin sata vuotta vanhoja. Suojeluskuntajärjestöön kuului aikanaan 672 suojeluskuntaa 22 suojeluskuntapiirissä. Järjestön tehtäviä rauhan aikana oli vain virka-avun anto ja laillisen järjestysvallan turvaaminen. Se toimi tietysti runkona reserviläistoiminnalle ylläpitäessään rauhan aikana reservin koulutusta. Lähinnä kyse oli ampuma- ja liikuntakoulutuksesta (tai harrastuksesta).
MPK ja Maakuntajoukot ovat tavallaan sen työn jatkajia.
Suojeluskunnat oli häslännyt vuodesta 1918 kaikenlaista ja harjoitellut kommunistipelossaan mm. Tampereen uutta valtausta, kunnes eversti A. F. Airo päätti kehittää siitä Puolustusvoimien aluejärjestön, joka sai tehtäväkseen liikekannallepanon järjestämisen. Suojeluskuntayksiköille annettiin selkeät kotirintamatehtävät, ja suojeluskuntaan kuuluneet nuoremmat miehet sijoitettiin liikekannallepanossa vakinaisen armeijan yksiköihin.
Suojeluskuntien muuttuminen armeijan aluejärjestöksi muutti niiden luonnetta. Niiden kyky itsenäiseen "sotimiseen" poistui, ja suojeluskuntien komentotie integroitui käytännössä osaksi Puolustusvoimain yleistä johtamisjärjestelmää. Muutos ei ollut erityisen näkyvä ruohonjuuritasolla, mutta oli selvä ammattilaisille.
Toisen maailmansodan aikana suojeluskunnat toimivat integroidusti osana Puolustusvoimia. Erityisiä suojeluskuntajoukkoja ei muodostettu ja suojeluskuntapiirien esikunnat muodostivat paikalliset sotilashallintoelimet. Suojeluskuntalaiset toimivat hajautetusti omissa tehtävissään eri yksiköissä.
Plussaa: henkilökohtainen varustus ja erilaiset ylläpidetyt sotilastaidot olivat kantavia soluja yksiköissä. Miinusta: Kuten Halsti sanoi, suojeluskuntaporukoissa joukkoina oli muutamia erinomaisia sotilaallisesti kehittyneitä paikallisporukoita ja sitten taas paljon niitä lörpötteleviä herraseuroja, joissa oli jokainen johtajaa ja jotka neuvottelivat millä ehdoilla jotain tehdään jos tehdään.
Minusta kaikki MPK:n sotilaallinen energia pitäisi kanavoida paikallispuolustukseen (ex. kotirintama), jossa on paljon suojattavaa. Tämä rakennetaan viranomaisyhteistyöllä. Mikäli kursseilla pidetään yllä sotilastaitoja ja myös nuoremmat sijoitetut käyvät ampumassa ja päivittämässä tietoja JoJästä, uudesta tst-tavasta tai mistä hyvänsä, sillä on silti oma merkityksensä, että taistelijan taidoilta sopivia soluja on ympäri maata. Joukkojen liikkeet määrää yksin PV.
Saatanan. hyvää. tekstiä. Historiattomuus on tosi yleismaailmallinen ongelma: Iso osa ongelmista, joiden kanssa nykyaikana painitaan ei ole mitään uutta. Nykyinen pakolais-, soluttautuja- ja elintasosurffari-aalto ei ole mitään uutta, Eurooppa paini 2.ms aikaan moninkymmenkertaisten vastaavien ongelmien kanssa. Venäjän hybridisota ei ole _mitään_ uutta pitkällä tähtäimellä (Venäjän federaation mittakaavassa _ehkä_.), miten olis Suomen Kansantasavalta, Terijoen hallitus, Otto-Ville Kuusinen ihan näin lähiesimerkkinä? Suomettumisen mukanaan tuoma järjetön stigma SkY:n ylle on aivopessyt ihmiset pitämään sitä jonain ihan totaalisena tabuna ja osa pelkää edes ajatuksissaan piirtää yhtäkuinmerkkiä sen ja MPK:n /MAAKK:ien välille.
MPK:n rooli pitäisi mielestäni kohdentaa Paikallisjoukkojen koulutuksessa, rajoitetusti muiden SA-joukkojen VEH-koulutuksessa PV:n tarpeiden ja halujen mukaan, sekä sitten varareserville nousujohteisia sotilaallisten perustaitojen ylläpitokursseja, vähän niinkuin nämä MAAKK-perusteet kurssit. Tai jopa koulutushaarakohtaisia taitojen ylläpito- ja päivityskursseja. Tämän lisäksi sitten kaikkea erilaista maanpuolustustahtoa ylläpitävää tekemistä. Vähän kaikkea tätähän MPK tekeekin nykyään, mutta homma pitäisi olla tavoitteelisempaa ja koulutus kohdennetumpaa.
