MAAK tänään

[CV9030FIN]

Yleisellä tasolla ottamatta mitenkään kantaa RK56TP:hen ja sen hankintaan liittyviin kuvioihin, kiinalainen laadunvalvonta on tunnetusti juuri tasan niin heikkolaatuista, kun siitä haluaa ostaja maksaa. Tokihan hyvin kapitalistisesti orientoituneena vanhana kauppiaskansana saattavat toisinaan myös yrittää ujuttaa heikompilaatuisempiakin tekeleitä isoon satsiin mukaan. Ei liikaa, ettei kauppa häiriinny, mutta sopivasti. Oma kokemus on osoittanut että kiinalaiset osaavat tehdä halutessaan erittäin korkealaatuisia ja toisinaan erittäin huonolaatuisia tuotteita. Paljon on kiinni ostajan ahneudesta, mitä tosiaan QC:stä halutaan maksaa.

Ohimennen, omaan stetson-harrison menetelmällä muodostettuun mutu-fiilikseen pohjaten, Venäläiset harrastavat hieman samaa. Moni länsimarkkinoille suunnattu sotilasaseen siviiliversio on osoittautunut huonompilaatuiseksi kun vastaavat oikeat sotilasaseet. Allekirjoittaneelle on herännyt epäilys että läntisille harrastusmarkkinoille saatettaisiin toisinaan työntää sekaan tavaraa, joka olisi mahdollisesti koottu osittain sotilaspuolella hylätyistä osista tai muuten koottu huonosti, jotka ovat kuitenkin turvallisia ampua. Esimerkiksi Tigreissä on tullut muutamia kertoja pienessä otoksessa vastaan niin järkyttäviä laatuvirheitäa, joita ei ole lainkaan vastaavia löytynyt ensimmäistäkään suomeen uitetuista SVD:istä vaikka otos on suurempi.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tuota on epäilty monessa piirissä Kiinalaisten osalta. Venäläiset eivät muuten tuota harrasta kyllä sota-asekaupassa, mutta siviiliaseissa mitä ilmeisimmin myös muualta euroopasta ja jenkeistä kuultuna. Itse asiassa aikanaan Valmetkin myi "epäkurantit" RK-62 rungot siviiliaseina ulos. Ero Venäjään tosin on se että Valmet myi ulos vain ne mitkä läpäisi heidän laatutarkastuksensa, mutta ei PV:n mikrometreillä ja 0.2mm välystulkeilla tehtyä vastaanottoa. PV:n vaatimukset olivat RK tuotannon aikana monesti täysin päättömiä, mutta palataan tähän joskus myöhemmin.

 

[vastarannankiiski]

Täällä käydään vähän kummallista keskustelua, kun ei uskota, että parhaillaan virassa oleva vaan tietää asiat ressuja paremmin. Ja joskus palvelleet ehkä muistaa sen miten asiat ennen oli...

Olen tässä päivän mittaan miettinyt tätä kirjoittamaasi asiaa. Tämä on yksi asia mitä ihmettelen reserviläisskenessä. Ihmettelen pätemisen ja keulimisen tarvetta monella.

Yksi keulimisen muoto on se että reserviläinen vihjailee muille reserviläisille "tietävänsä" jotain salaista tai turvaluokiteltua, jotain merkittävää mitä suurin osa muista reserviläisistä ei tiedä. Vihjaillaan olevansa jotenkin erityinen yksilö tai kuuluvansa johonkin "erikoistoimintaosastoon", reserviläisten kermaan johon ei ihan joka jätkä pääsekkään. Yleensä tuntuu kyllä siltä että tämä vihjailija ei sitten lopultakaan tiedä mitään merkittävää eikä omaa mitään merkittävää statusta, kunhan pieksää suutansa pätemisen toivossa. Tietäjät tietävät, tietäjät eivät vihjaile koska heidän ei tarvitse. Vihjailijat taas tuntuvat lähinnä pätevänsä ja hakevansa huomiota.

Toinen on tämä toisten reserviläisten päteminen ammattiupseereille siitä, kuinka asioita "oikeasti hoidetaan" tai "kuinka ne oikeasti kannattaa tehdä". Siis maallikoilta ja amatööreiltä pätemistä miehille ja naisille, jotka ovat opiskelleet omaa ammattiaan vuosia ja vielä pätevöityneet virkauralla tähän päälle. Jos omalle työpaikalleni purjehtisi sisään joku kaikkitietävä amatööri, meikäläiselle samalla tavalla pätemään ja keulimaan kun moni ressu tekee ammattisotilaille, niin ohjaisin pihalle miettimään mölinäänsä ja asennettaan hetkeksi ja sitten myöhemmin kokeiltaisiin uudestaan, miten homma sujuisi.

Itse olen jonkinsortin ammattilainen omassa siviilityössäni hoitotason ensihoitajana tai ainakin minua pidetään sellaisena. Jos ammattillisuudesta ja PV:stä puhutaan niin minulla ei koskaan ole ollut mitään ongelmia PV:n henkilöstön ja etenkään ammattiupseerien tai aliupseerien kanssa. Jos menen varuskuntaan työroolissa ja tehtävissä, saan ammattimiehiltä aina asiallista ja arvostavaa kohtelua osakseni. Jos menen reserviläisenä kurkkupuvussa hoitamaan siviiliosaamistani vastaavia miehstö- tai au-tehtäviä, saan samaa arvostavaa ja hyvähenkistä kohtelua osakseni. Ammattimieheltä ammattimiehelle voisin sanoa, kollegiaalisessa hengessä vaikka organisaatioissa istuisimme tietysti eri jakkaroilla. Olisi täysin poissuljettu ajatus lähteä pätemään ja keulimaan asioista toisille ammattimiehille itseään korostaen. Itse osaan tietyt asiat ammattilaisena, toiset ammattilaiset (=ammattisotilaat) osaavat toiset asiat joista itselläni ei ole kun pintatietoa. Kollegiaalisessa hengessä kunnioitetaan ja arvostetaan toistemme tietotaitoa ja osaamista, eikä aleta mussuttamaan ja sössöttämään aivan turhasta. En minä ala pätemään ammattiupseerille siitä kuinka minun mielestäni komppaniaa tai pataljoonaa tulisi johtaa kun en siitä mitään tiedä, eikä vastaavien hommien ammattimies tule minulle pätemään siitä kuinka tajuttoman ilmatie kannattaa varmistaa tai missä vaiheessa kannattaa avata iv/io yhteys, kuinka lääkitä ja millä, ja milloin aloittaa nesteytys tai jopa mahdollinen komponenttiterapia.

 

[Deleted member 2762]

Olen tässä päivän mittaan miettinyt tätä kirjoittamaasi asiaa. Tämä on yksi asia mitä ihmettelen reserviläisskenessä. Ihmettelen pätemisen ja keulimisen tarvetta monella.

Yksi keulimisen muoto on se että reserviläinen vihjailee muille reserviläisille "tietävänsä" jotain salaista tai turvaluokiteltua, jotain merkittävää mitä suurin osa muista reserviläisistä ei tiedä. Vihjaillaan olevansa jotenkin erityinen yksilö tai kuuluvansa johonkin "erikoistoimintaosastoon", reserviläisten kermaan johon ei ihan joka jätkä pääsekkään. Yleensä tuntuu kyllä siltä että tämä vihjailija ei sitten lopultakaan tiedä mitään merkittävää eikä omaa mitään merkittävää statusta, kunhan pieksää suutansa pätemisen toivossa. Tietäjät tietävät, tietäjät eivät vihjaile koska heidän ei tarvitse. Vihjailijat taas tuntuvat lähinnä pätevänsä ja hakevansa huomiota.

Toinen on tämä toisten reserviläisten päteminen ammattiupseereille siitä, kuinka asioita "oikeasti hoidetaan" tai "kuinka ne oikeasti kannattaa tehdä". Siis maallikoilta ja amatööreiltä pätemistä miehille ja naisille, jotka ovat opiskelleet omaa ammattiaan vuosia ja vielä pätevöityneet virkauralla tähän päälle. Jos omalle työpaikalleni purjehtisi sisään joku kaikkitietävä amatööri, meikäläiselle samalla tavalla pätemään ja keulimaan kun moni ressu tekee ammattisotilaille, niin ohjaisin pihalle miettimään mölinäänsä ja asennettaan hetkeksi ja sitten myöhemmin kokeiltaisiin uudestaan, miten homma sujuisi.

Itse olen jonkinsortin ammattilainen omassa siviilityössäni hoitotason ensihoitajana tai ainakin minua pidetään sellaisena. Jos ammattillisuudesta ja PV:stä puhutaan niin minulla ei koskaan ole ollut mitään ongelmia PV:n henkilöstön ja etenkään ammattiupseerien tai aliupseerien kanssa. Jos menen varuskuntaan työroolissa ja tehtävissä, saan ammattimiehiltä aina asiallista ja arvostavaa kohtelua osakseni. Jos menen reserviläisenä kurkkupuvussa hoitamaan siviiliosaamistani vastaavia miehstö- tai au-tehtäviä, saan samaa arvostavaa ja hyvähenkistä kohtelua osakseni. Ammattimieheltä ammattimiehelle voisin sanoa, kollegiaalisessa hengessä vaikka organisaatioissa istuisimme tietysti eri jakkaroilla. Olisi täysin poissuljettu ajatus lähteä pätemään ja keulimaan asioista toisille ammattimiehille itseään korostaen. Itse osaan tietyt asiat ammattilaisena, toiset ammattilaiset (=ammattisotilaat) osaavat toiset asiat joista itselläni ei ole kun pintatietoa. Kollegiaalisessa hengessä kunnioitetaan ja arvostetaan toistemme tietotaitoa ja osaamista, eikä aleta mussuttamaan ja sössöttämään aivan turhasta. En minä ala pätemään ammattiupseerille siitä kuinka minun mielestäni komppaniaa tai pataljoonaa tulisi johtaa kun en siitä mitään tiedä, eikä vastaavien hommien ammattimies tule minulle pätemään siitä kuinka tajuttoman ilmatie kannattaa varmistaa tai missä vaiheessa kannattaa avata iv/io yhteys, kuinka lääkitä ja millä, ja milloin aloittaa nesteytys tai jopa mahdollinen komponenttiterapia.

Siinäpä tuli ne omatkin ihmetyksen kohteet. Kai ainakin osalle on tuon vapaaehtoisen toiminnan (MAAKK) kautta tullut jokin rambosyndrooma.

Osa taas tuosta kantahenkilökunnan mollaamisesta/kyseenalaistamisesta taitaa olla sitä perisuomalaista herravihaa Niin sen omalla työpaikallakin menee, viimeistään pikkujoulussa vittuillaan päin näköä

Lähtökohtaisesti meitä on moneen junaan, joillekin on tärkeää päteminen, joku on taas hiljaa tyytyväinen. Ja onhan se kuitenkin hienoa, että se sa-sijoitus nostattaa sitä egoa joillekin ja voi sen itsekin tunnustaa, että kurkkusalaatin päälle laitto harjoituksissa on aina jotenkin spesiaalia, ei siinä ego kasva vaan tuntee tekevänsä jotain tärkeää isomman porukan (Suomen) eteen.

 

[KorpiSISSI]

Olen tässä päivän mittaan miettinyt tätä kirjoittamaasi asiaa. Tämä on yksi asia mitä ihmettelen reserviläisskenessä. Ihmettelen pätemisen ja keulimisen tarvetta monella.
..
Yleensä tuntuu kyllä siltä että tämä vihjailija ei sitten lopultakaan tiedä mitään merkittävää eikä omaa mitään merkittävää statusta, kunhan pieksää suutansa pätemisen toivossa. Tietäjät tietävät, tietäjät eivät vihjaile koska heidän ei tarvitse. Vihjailijat taas tuntuvat lähinnä pätevänsä ja hakevansa huomiota.

Toinen on tämä toisten reserviläisten päteminen ammattiupseereille siitä, kuinka asioita "oikeasti hoidetaan" tai "kuinka ne oikeasti kannattaa tehdä". Siis maallikoilta ja amatööreiltä pätemistä miehille ja naisille, jotka ovat opiskelleet omaa ammattiaan vuosia ja vielä pätevöityneet virkauralla tähän päälle. ......

Jep.Jep. En minäkään enää vaivaudu väittelemään koira-asioista CV:n kanssa . Asioiden nykytilaan alan olla tässä suhteen muutenkin tyytyväinen näin kokopäiväisen koirankusettajan näkökulmasta.

Stereotypioiden rakentaminen lienee ihmisluonnossa, samoin useammille meistä myös oma pätemisen ja tiedon esille tuomisen tarve. Etenkin jos ihminen kokee alemmuuden tunnetta ja epävarmuutta, pyrkii hän tuomaan esiin omaa oikeassaoloaan ja korostamaan "tietämistään". Se on ihan luonnollinen rektio niin sotilas- kuin muissakin asioissa. Joskus ovat nörttipojat erehtyneet minuakin "opettamaan" tietotekniikka-asioissa, josta koen omaavani kohtuullisen ymmärryksen 6v ammatillisen koulutuksen ja 35v monipuolisen käytännön kokemuksen kautta.

Koulutustilanteet on tästä hyvä esimerkki.

Reserviläinen (vapaaehtoisena aktiivina) pyrkii pätemään omassa asetetussa tehtävässään ja se menee monesti överiksi puutteellisesta osaamisesta johtuen. Osaamattomuutta yritetään paikata. Koulutustilanteissa voi ollaa vaikeuksia resererviläiskouluttajalla keskittyä yksinkertaisiin asioihin ja tulee "lisäksi tiedän" ilmiö. Tämä pätee niin kouluttajiin kuin koulutettaviinkin. Liiallinen intohimo tekemiinsä asioihin kostutuu. Ammattilainen jolla on pitkäaikainen kokemus kouluttamaansa asiaan kesskittyy olennaiseen ja turhat höpöttelyt jää pois. Oppikin voi tällöin mennä paremmin perille. Tässäkään ei sovi yleistää, vaan molemmissa on sekä osaavia että taitamattomia.

 

[vastarannankiiski]

Siinäpä tuli ne omatkin ihmetyksen kohteet. Kai ainakin osalle on tuon vapaaehtoisen toiminnan (MAAKK) kautta tullut jokin rambosyndrooma.

Osa taas tuosta kantahenkilökunnan mollaamisesta/kyseenalaistamisesta taitaa olla sitä perisuomalaista herravihaa Niin sen omalla työpaikallakin menee, viimeistään pikkujoulussa vittuillaan päin näköä

Lähtökohtaisesti meitä on moneen junaan, joillekin on tärkeää päteminen, joku on taas hiljaa tyytyväinen. Ja onhan se kuitenkin hienoa, että se sa-sijoitus nostattaa sitä egoa joillekin ja voi sen itsekin tunnustaa, että kurkkusalaatin päälle laitto harjoituksissa on aina jotenkin spesiaalia, ei siinä ego kasva vaan tuntee tekevänsä jotain tärkeää isomman porukan (Suomen) eteen.

Herravihasta voi olla hyvin kysymys toisissa tapauksissa, mutta omakohtainen perstuntuma on se että reservin miehistö ja aliupseeristo suhtautuu paremmin kantahenkilökuntaan kun reservin upseerit. Joskus nimittäin tuntuu siltä että on keksitty täysin naurettava ja tekaistu reviiriristiriita, etenkin kun kuulee toisinaan epäterveen grandioottisia pohdiskeluja siitä että reservin upseerit ovat "käytännössä ihan yhtä osaavia kun ammattiupseerit". Reservin miehistölle ja aliupseereille tuntuu useammin ero itsensä ja ammattimiesten välillä olevan realistisempi luonteeltaan...

Melkoista väkeä, jos reserviupseerikurssi vm-aikana, plus parisenkymmentä kh-vuorokautta, plus yhdistystoiminnassa toimiminen antaa yhtä kovan tieto- ja taitopohjan kun ne sotakoulut kursseineen ja viranhoidon tuoma vuosien työkokemus ja täydennyskoulutus...

Varmaan on myös monelle ikääntyvälle reserviupseerille kova paikka huomata, että itselle ei välttämättä ole enään kysyntää SA-tehtävissä kun vuodet vierivät. Nuoremmat reserviupseeripolvet painavat reserviupseerihommissa ohi tuoreemmalla ja ajanmukaisemmalla koulutuksella sekä paremmalla kondiksella. Ja erityisen katkeraksi olen huomannut toisinaan sen, että samanikäisellä reservin aliupseerilla onkin kysyntää ja hyvä "reservin uraputki" päällä, koska tällä on PV:n SA-tehtävissä haluamaa siviilikoulutusta ja osaamista, mitä reserviupseerilla ei välttämättä ole.

Katoavaista on reserviläisen maineen kunnia. PV:n toiminta ja oletettavasti SA-sijoitusten vaatimukset muuttuvat oman käsitykseni mukaan yhä enemmän ammattitaitoisempaan suuntaan tulevaisuudessa. Johtajat vaativissa tehtävissä ovat useammassa joukossa ja alemmilla portaillakin virassaolevia tai evp-miehiä. Siviiliosaamista hyödynnetään reserviläisistä yhä tehokkaammin ja ammatimiesten jatkosijoitukseen tunnutaan keskittyvän jatkuvasti yhä paremmin SA-organisaation tarpeita vastaavaksi. Jos hyödynnettävää siviiliosaamista ei ole, saattaa reserviläisen aktiiviura päättyä yllättävän nopeasti sotilasarvosta riippumatta, tai päästä hyvään kehitykseen vastaavasti. Suutari pysyköön lestissään.

 

[vastarannankiiski]

Stereotypioiden rakentaminen lienee ihmisluonnossa, samoin useammille meistä myös oma pätemisen ja tiedon esille tuomisen tarve. Etenkin jos ihminen kokee alemmuuden tunnetta ja epävarmuutta, pyrkii hän tuomaan esiin omaa oikeassaoloaan ja korostamaan "tietämistään". Se on ihan luonnollinen rektio niin sotilas- kuin muissakin asioissa. Joskus ovat nörttipojat erehtyneet minuakin "opettamaan" tietotekniikka-asioissa, josta ken omaavani kohtuullisen ymmärryksen 6v ammatillisen koulutuksen ja 35v monipuolisen käytännön kokemuksen kautta.

Koulutustilanteet on tästä hyvä esimerkki.

Reserviläinen (vapaaehtoisena aktiivina) pyrkii pätemään omassa asetetussa tehtävässään ja se menee monesti överiksi puutteellisesta osaamisesta johtuen. Osaamattomuutta yritetään paikata. Koulutustilanteissa voi ollaa vaikeuksia resererviläiskouluttajalla keskittyä yksinkertaisiin asioihin ja tulee "lisäksi tiedän" ilmiö. Tämä pätee niin kouluttajiin kuin koulutettaviinkin. Liiallinen intohimo tekemiinsä asioihin kostutuu. Ammattilainen jolla on pitkäaikainen kokemus kouluttamaansa asiaan kesskittyy olennaiseen ja turhat höpöttelyt jää pois. Oppikin voi tällöin mennä paremmin perille. Tässäkään ei sovi yleistää, vaan molemmissa on sekä osaavia että taitamattomia.

Tästä ei voi tyhjentävästi todeta kun:

Naulan kantaan!

 

[Deleted member 2762]

Herravihasta voi olla hyvin kysymys toisissa tapauksissa, mutta omakohtainen perstuntuma on se että reservin miehistö ja aliupseeristo suhtautuu paremmin kantahenkilökuntaan kun reservin upseerit. Joskus nimittäin tuntuu siltä että on keksitty täysin naurettava ja tekaistu reviiriristiriita, etenkin kun kuulee toisinaan epäterveen grandioottisia pohdiskeluja siitä että reservin upseerit ovat "käytännössä ihan yhtä osaavia kun ammattiupseerit". Reservin miehistölle ja aliupseereille tuntuu useammin ero itsensä ja ammattimiesten välillä olevan realistisempi luonteeltaan...

Melkoista väkeä, jos reserviupseerikurssi vm-aikana, plus parisenkymmentä kh-vuorokautta, plus yhdistystoiminnassa toimiminen antaa yhtä kovan tieto- ja taitopohjan kun ne sotakoulut kursseineen ja viranhoidon tuoma vuosien työkokemus ja täydennyskoulutus...

Varmaan on myös monelle ikääntyvälle reserviupseerille kova paikka huomata, että itselle ei välttämättä ole enään kysyntää SA-tehtävissä kun vuodet vierivät. Nuoremmat reserviupseeripolvet painavat reserviupseerihommissa ohi tuoreemmalla ja ajanmukaisemmalla koulutuksella sekä paremmalla kondiksella. Ja erityisen katkeraksi olen huomannut toisinaan sen, että samanikäisellä reservin aliupseerilla onkin kysyntää ja hyvä "reservin uraputki" päällä, koska tällä on PV:n SA-tehtävissä haluamaa siviilikoulutusta ja osaamista, mitä reserviupseerilla ei välttämättä ole.

Katoavaista on reserviläisen maineen kunnia. PV:n toiminta ja oletettavasti SA-sijoitusten vaatimukset muuttuvat oman käsitykseni mukaan yhä enemmän ammattitaitoisempaan suuntaan tulevaisuudessa. Johtajat vaativissa tehtävissä ovat useammassa joukossa ja alemmilla portaillakin virassaolevia tai evp-miehiä. Siviiliosaamista hyödynnetään reserviläisistä yhä tehokkaammin ja ammatimiesten jatkosijoitukseen tunnutaan keskittyvän jatkuvasti yhä paremmin SA-organisaation tarpeita vastaavaksi. Jos hyödynnettävää siviiliosaamista ei ole, saattaa reserviläisen aktiiviura päättyä yllättävän nopeasti sotilasarvosta riippumatta, tai päästä hyvään kehitykseen vastaavasti. Suutari pysyköön lestissään.

Varmasti näin. Osalla RUK:n käyneistä on sellainen siviilitausta, että se sitten heijastelee siinä pätemisessä. On selvää, että nuoremmat ajaa edelle, niin sen kuuluukin mennä, heillä on tuoreempi ja ajanmukaisempi koulutus.

Paljon on kuitenkin kyse asenteesta ja nöyryydestä. Itse olen RUK:n käynyt ja kyllä itselle on ollut aina selvää, että ammattilaisia kuunnellaan. Ehkä osin syynä oli jo aselaji, sen verran tekninen ja osaamista vaativa, että ei ressulla vaan voinut olla riittävää kompetenssia isompiin tehtäviin. Ja nykyinen sijoitus on taas niin uutta itselle, että joutuu olemaan hyvin nöyrää poikaa ja kuuntelemaan vieressä olevaa ressu alikkia suurella hartaudella että oppisi jotain...saatikka sitten kantahenkilökuntaa. Jo oman työn kautta on tullut se viisaus, että muilta pitää neuvoa kysyä ja aina löytyy se itseä viisaampi, mielestäni se kannattaa jokaisen pitää mielessä, niin siviilissä kuin maanpuolustuksessa.

 

[vastarannankiiski]

Paljon on kuitenkin kyse asenteesta ja nöyryydestä. Itse olen RUK:n käynyt ja kyllä itselle on ollut aina selvää, että ammattilaisia kuunnellaan. Ehkä osin syynä oli jo aselaji, sen verran tekninen ja osaamista vaativa, että ei ressulla vaan voinut olla riittävää kompetenssia isompiin tehtäviin. Ja nykyinen sijoitus on taas niin uutta itselle, että joutuu olemaan hyvin nöyrää poikaa ja kuuntelemaan vieressä olevaa ressu alikkia suurella hartaudella että oppisi jotain...saatikka sitten kantahenkilökuntaa. Jo oman työn kautta on tullut se viisaus, että muilta pitää neuvoa kysyä ja aina löytyy se itseä viisaampi, mielestäni se kannattaa jokaisen pitää mielessä, niin siviilissä kuin maanpuolustuksessa.

Veit jalat suustani. Tunnutaan tässäkin asiassa olevan hengenheimolaisia ajatuksiltaan.



Ammattilaisen ja amatöörin eroja. Omasta mielestäni siis.

Amatööri saattaa osata hyvin yksittäisiä teknisiä taitoja esimerkiksi, monimutkaisia ja vaativiakin sellaisia.

Ammattilainen taas osaa tämän lisäksi hallita ja hahmottaa laajempia kokonaisuuksia sekä hallitsee myös koulutuksensa ja kokemuksensa pohjalta ns "ei-teknisiä taitoja" joiden hallitseminen on onnistuneelle toiminnalle usein täysin välttämtöntä teknisten taitojen hyvän hallinnan lisäksi.

Tämä on mielestäni keskeistä, puhutaan sitten mistä ammattiyhteydestä tahansa. Ammattisotilas - reserviläinen. VKP/TPK - ammattipalomies. Ensihoitaja - "Wannbe-lanssari" ensiauttaja. Parhaimmat ja osaavimmat amatöörit yleensä ymmärtävät tämän ja se on yksi heidän hyvän osaamisensa pohja, tuntevat rajansa ja tietävät mihin keskittyä tekemisessään ja harjoittelussaan.

 

[Deleted member 2762]

Veit jalat suustani.



Ammattilaisen ja amatöörin eroja. Omasta mielestäni siis.

Amatööri saattaa osata hyvin yksittäisiä teknisiä taitoja esimerkiksi, monimutkaisia ja vaativiakin sellaisia.

Ammattilainen taas osaa tämän lisäksi hallita ja hahmottaa laajempia kokonaisuuksia sekä hallitsee myös koulutuksensa ja kokemuksensa pohjalta ns "ei-teknisiä taitoja" joiden hallitseminen on onnistuneelle toiminnalle usein täysin välttämtöntä teknisten taitojen hyvän hallinnan lisäksi.

Tämä on mielestäni keskeistä, puhutaan sitten mistä ammattiyhteydestä tahansa. Ammattisotilas - reserviläinen. VKP/TPK - ammattipalomies. Ensihoitaja - "Wannbe-lanssari" ensiauttaja. Parhaimmat ja osaavimmat amatöörit yleensä ymmärtävät tämän ja se on yksi heidän hyvän osaamisensa pohja, tuntevat rajansa ja tietävät mihin keskittyä tekemisessään ja harjoittelussaan.

Niinpä. Niin se oli oma varusmiesaikana koulutettu tehtäväkin, pieni osa suuressa palapelissä. Ja niin se uusikin tehtävä on, pieni palanen joka pitää hoitaa opetetulla tavalla soveltaen tietyin rajoin. Omat rajat pitää aina ymmärtää, on se sitten suunsoitto lauantai-illan grillijonossa taikka sitten omalla työpaikalla omassa erikoisosaamisessa.

 

[Vonka]

Veit jalat suustani.



Ammattilaisen ja amatöörin eroja. Omasta mielestäni siis.

Amatööri saattaa osata hyvin yksittäisiä teknisiä taitoja esimerkiksi, monimutkaisia ja vaativiakin sellaisia.

Ammattilainen taas osaa tämän lisäksi hallita ja hahmottaa laajempia kokonaisuuksia sekä hallitsee myös koulutuksensa ja kokemuksensa pohjalta ns "ei-teknisiä taitoja" joiden hallitseminen on onnistuneelle toiminnalle usein täysin välttämtöntä teknisten taitojen hyvän hallinnan lisäksi.

Tämä on mielestäni keskeistä, puhutaan sitten mistä ammattiyhteydestä tahansa. Ammattisotilas - reserviläinen. VKP/TPK - ammattipalomies. Ensihoitaja - "Wannbe-lanssari" ensiauttaja. Parhaimmat ja osaavimmat amatöörit yleensä ymmärtävät tämän ja se on yksi heidän hyvän osaamisensa pohja, tuntevat rajansa ja tietävät mihin keskittyä tekemisessään ja harjoittelussaan.

Keskimäärin ja tietenkin näin, mutta vertailu on aina harhaanjohtavaa. Jopa hyödytöntä.

Amatöörinäyttelijä voi tehdä uskomattoman jutun, mutta kykeneekö hän toistamaan sen vaikka 20 kertaa samanlaisena? Amatöörikokki voi loihtia ihan hyvät pullat mutta ammattilainen voi aloittaa lihapullat ohjeella: teurasta sika. Hänen käteensä voi antaa fasaanin sulkineen ja hän tietää vaiheet ja oikeat veitset.

Lahjakas amatöörikin voi, mutta heitä on hyvin vähän. Loput osaavat valmiista fileestä, jos osaavat.

Ammattilainen saa palkkaa siitä, että tekee työkseen sitä hommaa ja saa hyvät rutiinit. Hän ( tai työnantaja) voi huolehtia jatkokoulutuksestaan ta tietojen päivittämisestä ja rakentaa joka kerran ennestään vahvaan skeemaan. Onhan se hieno paketti. Toisaalta hän voi olla hyvin tehtäväorientoitunut: sekin kuuluu ammattilaisuuteen nykyisin, kun tietoa on paljon - sektorit kapenevat.

Kyse on työstä. Jos suomalainen reserviläinen kutsutaan sotatyöhön, kyllä hänestä peijakkaan hyvä työmies tulee ammattilaisten johtamana mutta alkuvaihe voi olla hakemista, jos ei ole tottumusta oikein mihinkään. Siksi painotan varttuneemmille ihan vain varmuuden varalle omaehtoista kouluttautumista ja toivon nuoremmille ikäluokille sopivan vaativia Puolustusvoimien johtamia harjoituksia.

 

[KorpiSISSI]

Varmasti näin. Osalla RUK:n käyneistä on sellainen siviilitausta, että se sitten heijastelee siinä pätemisessä. On selvää, että nuoremmat ajaa edelle, niin sen kuuluukin mennä, heillä on tuoreempi ja ajanmukaisempi koulutus.

Paljon on kuitenkin kyse asenteesta ja nöyryydestä. Itse olen RUK:n käynyt ja kyllä itselle on ollut aina selvää, että ammattilaisia kuunnellaan. Ehkä osin syynä oli jo aselaji, sen verran tekninen ja osaamista vaativa, että ei ressulla vaan voinut olla riittävää kompetenssia isompiin tehtäviin. Ja nykyinen sijoitus on taas niin uutta itselle, että joutuu olemaan hyvin nöyrää poikaa ja kuuntelemaan vieressä olevaa ressu alikkia suurella hartaudella että oppisi jotain...saatikka sitten kantahenkilökuntaa. Jo oman työn kautta on tullut se viisaus, että muilta pitää neuvoa kysyä ja aina löytyy se itseä viisaampi, mielestäni se kannattaa jokaisen pitää mielessä, niin siviilissä kuin maanpuolustuksessa.

On hyvä olla joskus nöyräkin, kuunnella hiljaa ja tehdä mitä käsketään. Siten voi uusi oppikin mennä perille. Väittäisin että varusmieskoulutus on parantunut viimeisen 10v aikana huomattavasti ja tarjoaa ammattimaisempaa oppia kuin aiempina vuosikymmeninä. JoTu malliin siirtyminen toi enempi tasalaatuisuutta joukon koulutukseen ja SA-joukon suorituskykyyn. Nykypäpäivinä tarvitaan nopeaa reagointia uusiin koulutustarpeisiin, kun kehitys kehittyy ja kokemusta nykykriiseistä kertyy. Vilkastunut kansainvälinen yheistyö, kokemusten vaihto ja yhteistoiminta eri harjoituksissa on tuonut oman värin sisältöön. Pyörää ei tarvitse keksiä meillä uudellen kun joku asia on muualla hyväksi koettu. Tästä hyvinä esimerkkeinä aseenkäsittely, taistelupelastaja, KOSU ja TRA koulutus. Näitä perusoppeja osaavat jo siihen valmiutetut reserviläisetkin kouluttaa. Ymmärtääkseni kaikissa MAAKK:ssa alkaa olla perusasiat kunnossa niiden osalta, jotka ovat säännöllisesti osallistuneet vuosia (jopa 10v) näihin "tehtävien mukaisiin" koulutustapahtumiin. Uusille tulokkaille on järjestetty koulutusputkia henkilökohtaisiin sotilastaitoihin ja joukon toimintamalleihin jo muutamien vuosien ajan. MPK tarjoaa nyt vakioitua kouluttaja- ja kurssinjohtajakoulutusta sekä vääpelöintiin, joten odotettavissa on lisää päteviä nuoremman ikäpolven, tuoreemmalla varusmieskoulutuskokemuksella olevia reserviläiskouluttajia. Omalla alueellamme tämä sukupolvenvaihdos toimii todella hyvin, joskin jotkut meistä vanhoista jääristä vielä kulkee "rastikouluttajina" mukana sisseydestä kun on vaikea luopua.

 

[vastarannankiiski]

Keskimäärin ja tietenkin näin, mutta vertailu on aina harhaanjohtavaa. Jopa hyödytöntä.

Muuten allekirjoitan kirjoittamasi, mutta ylläolevaa lainausta en täysin ymmärrä, ei mene minulle jakeluun. Miksi vertailu on hyödytöntä?

Eräs TCCC kouluttaja, maallikkotaustainen, kerran avautui että luulemmeko me ammattikoulutetut ja työssä kokeneet olevamme parempia kun hän siksi että meillä on koulutus?

Sinällänsä huvittava ja retorinen kysymys. Ei tuollaiseen tarvitse edes vastata. Melkoisen turhaa hommaa kouluttaa yhteiskunnassa kovalla rahalla eri alojen ammattilaisia kun emme ole parempia kun harrastelijat.

Ja edelleenkin, se maallikko osaa kyllä kouluttaa yksittäisiä teknisiä taitoja ja osaa niitä henkilökohtaisella tasolla hyvin, jopa paremmin kun moni ammattilainen, mutta suurempien kokonaisuuksien hahmottamista ja hallintaa sekä ei-teknisiä taitoja hän ei hallitse paremmin kun siirrytään koulutusolosuhteista tositoimiin. Sad but true.

 

[vastarannankiiski]

Tästä hyvinä esimerkkeinä aseenkäsittely, taistelupelastaja, KOSU ja TRA koulutus. Näitä perusoppeja osaavat jo siihen valmiutetut reserviläisetkin kouluttaa. Ymmärtääkseni kaikissa MAAKK:ssa alkaa olla perusasiat kunnossa niiden osalta, jotka ovat säännöllisesti osallistuneet vuosia (jopa 10v) näihin "tehtävien mukaisiin" koulutustapahtumiin. Uusille tulokkaille on järjestetty koulutusputkia henkilökohtaisiin sotilastaitoihin ja joukon toimintamalleihin jo muutamien vuosien ajan. MPK tarjoaa nyt vakioitua kouluttaja- ja kurssinjohtajakoulutusta sekä vääpelöintiin, joten odotettavissa on lisää päteviä nuoremman ikäpolven, tuoreemmalla varusmieskoulutuskokemuksella olevia reserviläiskouluttajia. Omalla alueellamme tämä sukupolvenvaihdos toimii todella hyvin, joskin jotkut meistä vanhoista jääristä vielä kulkee "rastikouluttajina" mukana sisseydestä kun on vaikea luopua.

Kyllä, mutta en usko tai olen täysin varma että MPK:n tarjoama koulutus ei vastaa lähimainkaan sitä, mitä vm-aikana annetaan. Yksinkertaisesti siitä syystä, että vm-koulutuksen aikana koulutusta annetaan helvetin paljon enemmän päivissä, parempien ammattikouluttajien toimesta ja paremmin resursoituina.

Paljonko olisi esimerkiksi 5,5kk kaartinjääkärin sama TRA koulutuksen määrä jos se laskettaisiin MPK:n kahden päivän kursseissa? Entä maallikko TRA-kouluttajien taso verrattuna ammattiupseerien ja au:iden tasoon?

Ihan jos realiteetteja katsoo niin MPK:n tarjoama koulutus ei ole mikään JoTu:n korvike tai sen vertainen. Parhaimmillaan MPK tarjoaa asiallisia täydennyskursseja reserviläisille heidän vm-aikana aloittamalleen osaamispolulle tai siviiliosaamisen hyödyntämiseksi, mutta JoTuun sitä ei voi lopputuloksessa verrata. Suutari pysyköön lestissään siis tässäkin mielessä.

EDIT: Huolto- ja tukitoimissa paras lopputulos saadaan mielestäni siten, että otetaan sopiva siviilipuolen ammattilainen ja puristetaan tämä ammattisotilaiden kouluttamana sotilasmuotista läpi. Siten saadaan muokattua siviiliosaaminen sotaväen kannalta parhaaseen muotoon.

 

[Deleted member 2762]

Kyllä, mutta en usko tai olen täysin varma että MPK:n tarjoama koulutus ei vastaa lähimainkaan sitä, mitä vm-aikana annetaan. Yksinkertaisesti siitä syystä, että vm-koulutuksen aikana koulutusta annetaan helvetin paljon enemmän päivissä, parempien ammattikouluttajien toimesta ja paremmin resursoituina.

Paljonko olisi esimerkiksi 5,5kk kaartinjääkärin sama TRA koulutuksen määrä jos se laskettaisiin MPK:n kahden päivän kursseissa? Entä maallikko TRA-kouluttajien taso verrattuna ammattiupseerien ja au:iden tasoon?

Ihan jos realiteetteja katsoo niin MPK:n tarjoama koulutus ei ole mikään JoTu:n korvike tai sen vertainen. Parhaimmillaan MPK tarjoaa asiallisia täydennyskursseja reserviläisille heidän vm-aikana aloittamalleen osaamispolulle tai siviiliosaamisen hyödyntämiseksi, mutta JoTuun sitä ei voi lopputuloksessa verrata. Suutari pysyköön lestissään siis tässäkin mielessä.

Komppaan. Käväsin vasta MPK:n kurssin muistinvirkistämiseksi/uuteen sijoitukseen hieman avuksi. Asia oli varusmiesajoilta tuttua osin ja mukavasti palautti mieleen, mutta ei siinä viikonlopussa sitä voi oppia mitä aikoinaan opeteltiin ensiksi AUKissa ja sitten RUKissa ja lopen kokelasaikana sovellettiin. Itselle oli ihan hyvä muistiinpalautus mutta kyllä se oli niille jotka eivät aiheeseen olleet tutustuneet aiemmin aivan liian iso asia viikonlopussa omaksuttavaksi.

 

[Vonka]

Muuten allekirjoitan kirjoittamasi, mutta ylläolevaa lainausta en täysin ymmärrä, ei mene minulle jakeluun. Miksi vertailu on hyödytöntä?

Eräs TCCC kouluttaja, maallikkotaustainen, kerran avautui että luulemmeko me ammattikoulutetut ja työssä kokeneet olevamme parempia kun hän siksi että meillä on koulutus?

Sinällänsä huvittava ja retorinen kysymys. Ei tuollaiseen tarvitse edes vastata. Melkoisen turhaa hommaa kouluttaa yhteiskunnassa kovalla rahalla eri alojen ammattilaisia kun emme ole parempia kun harrastelijat.

Ja edelleenkin, se maallikko osaa kyllä kouluttaa yksittäisiä teknisiä taitoja ja osaa niitä henkilökohtaisella tasolla hyvin, jopa paremmin kun moni ammattilainen, mutta suurempien kokonaisuuksien hahmottamista ja hallintaa sekä ei-teknisiä taitoja hän ei hallitse paremmin kun siirrytään koulutusolosuhteista tositoimiin. Sad but true.

Niin siis siksi hyödytöntä, että puhutaan ihan eri jengeistä.

Koulutuksen voi toki hankkia. Kokemus tuo lisää osaamista. Olavi Puro oli reserviläinen, joka pudotti 36 konetta. Heimo Lampi oli reserviläinen, joka pudotti 14 viholliskonetta (lensi vanhentuneella kalustolla viimeiset vuodet) jne. Kumpikaan ei olisi koskaan voinut johtaa kokonaista lentuetta. Osaaminen ei olisi riittänyt.

Minusta ammattisotilas on jotain ihan muuta. Jos mennään tähän esimerkkiin, Eka Magnusson oli ammattisotilas. Hans Wind ja Illu Juutilainen samoin. Joppe Karhunen kävi Sotakorkeakoulunkin ja komensi sodan jälkeenkin joukkoja, vaikka hän ei enää ollut itse soveltuva taistelulentäjäksi vuodesta 1943.

Ammattilainen on ammattilainen. Ressusta saa sotilaan.

 

[vastarannankiiski]

Niin siis siksi hyödytöntä, että puhutaan ihan eri jengeistä.

Koulutuksen voi toki hankkia. Kokemus tuo lisää osaamista. Olavi Puro oli reserviläinen, joka pudotti 36 konetta. Heimo Lampi oli reserviläinen, joka pudotti 14 viholliskonetta (lensi vanhentuneella kalustolla viimeiset vuodet) jne. Kumpikaan ei olisi koskaan voinut johtaa kokonaista lentuetta. Osaaminen ei olisi riittänyt.

Minusta ammattisotilas on jotain ihan muuta. Jos mennään tähän esimerkkiin, Eka Magnussen oli ammattisotilas. Hans Wind ja Illu Juutilainen samoin. Joppe Karhunen kävi Sotakorkeakoulunkin ja komensi sodan jälkeenkin joukkoja, vaikka hän ei enää ollut itse soveltuva taistelulentäjäksi vuodesta 1943.

Ammattilainen on ammattilainen. Ressusta saa sotilaan.

Nyt saan kiinni siitä mitä tarkoitat. Hyvät esimerkit aukikirjoitettuna.

 

[KorpiSISSI]

Kyllä, mutta en usko tai olen täysin varma että MPK:n tarjoama koulutus ei vastaa lähimainkaan sitä, mitä vm-aikana annetaan. Yksinkertaisesti siitä syystä, että vm-koulutuksen aikana koulutusta annetaan helvetin paljon enemmän päivissä, parempien ammattikouluttajien toimesta ja paremmin resursoituina.

Paljonko olisi esimerkiksi 5,5kk kaartinjääkärin sama TRA koulutuksen määrä jos se laskettaisiin MPK:n kahden päivän kursseissa? Entä maallikko TRA-kouluttajien taso verrattuna ammattiupseerien ja au:iden tasoon?

Ihan jos realiteetteja katsoo niin MPK:n tarjoama koulutus ei ole mikään JoTu:n korvike tai sen vertainen. Parhaimmillaan MPK tarjoaa asiallisia täydennyskursseja reserviläisille heidän vm-aikana aloittamalleen osaamispolulle tai siviiliosaamisen hyödyntämiseksi, mutta JoTuun sitä ei voi lopputuloksessa verrata. Suutari pysyköön lestissään siis tässäkin mielessä.

EDIT: Huolto- ja tukitoimissa paras lopputulos saadaan mielestäni siten, että otetaan sopiva siviilipuolen ammattilainen ja puristetaan tämä ammattisotilaiden kouluttamana sotilasmuotista läpi. Siten saadaan muokattua siviiliosaaminen sotaväen kannalta parhaaseen muotoon.

Ehei.. toki mitään viikonlopussa opita. 2-3 vuoden aikana 8-12 vkl nousujohteista ja siihen vuosittaiset n.5-7pv KH, sillä pääsee alkuun (oli sitten kyse TRA tai SISSI).
Tähän saakka on RUK tarjonnut tuon 1 ja 2 tasojen kouluttajakoulutuksen 2x5vrk KH:na. Nyt myös MPK järjestää etä- ja lähijaksoisina monimuotokoulutuksena.
Ei taida MPK:n tehtävänantoon kuulua JoTu koulutus vaan tilattu koulutus on enempikin täydentävää ja kertauttavaa. Pääkaupunkiseudun ressut voinee paremmin ottaa kantaa TRA-kouluttajien (ja pelastajien..) tasoon, sillä siellähän sitä "aselajikouluttajien" koulutusta on järjestetty. Suutareista en tiedä mutta PV asettaa vaatimukset/tavoitteet tilaamalleen koulutukselle sekä auditoi laatutason. Joten meidän mielipiteemme jääkööt omaan arvoonsa, vaikka minulla olisikkin juuri tähän sopiva mielipidea (huom. piilotieto)

EDIT: Luonnollisesti @CV9030FIN tuntee minua huomttavasti paremmin tuonkin TRA-kouluttajakoulutuskuvion/tason ..ehkäpä @Vonka myös?

 

[KorpiSISSI]

MPK-toiminnasta puhuttaessa on jäänyt vähemmälle huomiolle se että tätä kautta on useita nuoria reserviläisiä hakeutunut sotilasuralle. Aivan viime vuosinakin on ollut muutamia tuttuja tapauksia. Samoin jo sotilaskoulutusputkessa olevia (mm. 2. vuosikurssin kadetteja) on toiminut MPK-harjoituksissa johtajina/kouluttajina. Moni on lähtenyt MPK-toimintansa jälkeen sopimus-au:ksi, siitä jatkokoulutukseen. Ns. sovelletut harjoitukset, joita myös MPK kursseina on järjestetty, ovat innostaneet nuorempia ammattisotilaita osallistumaan itse aktiivisesti ko. harjoituksiin. "ABC-Pullanmussuttelureeni" tai joillekkin makkaranpaiisto..., on hieman harhaanjohtava mielikuva useimmista harjoituksista, ainakin niistä joita itse olen seuraillut. Samoin stereotyyppinen "ikääntyvien siltavahtien kurssi" ei anna aivan oikeanlaista kuvaa reeneistä, joiden osallistujien keski-ikä on 25v paikkeilla 10-15v sitten tilanne oli hieman toinen ja osallistujien keski-ikä oli tuohon aikaan n.10v korkeampi. Viimeisen 5v aikana on sotilaallisia valmiuksia kehittävän koulutuksen taso noussut PALJON. Samoin vuorovaikutusta PV:n kanssa on syntynyt laajemmalla pohjalla. Jo 2005 lähtien on olleet jotkut aluetoimistot aktiivisia suunnatun koulutuksen tilaajina; kutsuivat kohderyhmän, asettivat tavoitteet ja sisällön koulutukselle. Näissä koulutustapahtumissa oli yleensä 2 PV:n kouluttajaa seuraamassa ja arvioimassa. Jotkut näistä tapahtumista ovat vakiintuneet vuosittain järjestettäviksi "kertauksiksi".

 

[vastarannankiiski]

Ehei.. toki mitään viikonlopussa opita. 2-3 vuoden aikana 8-12 vkl nousujohteista ja siihen vuosittaiset n.5-7pv KH, sillä pääsee alkuun (oli sitten kyse TRA tai SISSI).
Tähän saakka on RUK tarjonnut tuon 1 ja 2 tasojen kouluttajakoulutuksen 2x5vrk KH:na. Nyt myös MPK järjestää etä- ja lähijaksoisina monimuotokoulutuksena.
Ei taida MPK:n tehtävänantoon kuulua JoTu koulutus vaan tilattu koulutus on enempikin täydentävää ja kertauttavaa. Pääkaupunkiseudun ressut voinee paremmin ottaa kantaa TRA-kouluttajien (ja pelastajien..) tasoon, sillä siellähän sitä "aselajikouluttajien" koulutusta on järjestetty. Suutareista en tiedä mutta PV asettaa vaatimukset/tavoitteet tilaamalleen koulutukselle sekä auditoi laatutason. Joten meidän mielipiteemme jääkööt omaan arvoonsa, vaikka minulla olisikkin juuri tähän sopiva mielipidea (huom. piilotieto)

EDIT: Luonnollisesti @CV9030FIN tuntee minua huomttavasti paremmin tuonkin TRA-kouluttajakoulutuskuvion/tason ..ehkäpä @Vonka myös?

Tämä kuulostaa hyvältä.

Itse olen sen sortin ahdasmielinen ja konservatiivinen koulutusnatsi, että pakottaisin 20-35 -vuotiaat jatkamaan vm-koulutuksensa mukaisella polulla reservissä MPK:ssa ja rukkaisin koulutuksen tämän mukaiseksi. Sissi jatkaa sissikursseilla, TRA-koulutetut tällä linjalla jne. Karrikoiden, jossain ilmavoimien meterologisessa joukkueessa palvelleesta sääpalloryhmän narumies kolmosesta ei aleta enään reservissä kouluttamaan kaupunkijääkäriä tai sissiä vaan hän jatkaa oman aselajinsa mukaisella linjalla. Elämyksellinen "mä haluun olla..." tyyppinen koulutus pois ja kaikki kurssit aselaji- ja koulutushaarakursseiksi. Eli suutari pysyköön lestissään ja jatkakoon alkuperäisen koulutuksensa mukaisella uralla. Ei aleta polttamaan rahaa ja resursseja siihen että Punavuorelaispoika haluaa leikkiä sissiä parin viikonloppukurssin jälkeen, vaikka ei ole keskuspuistoa pidemmällä metsässä käynyt.

Rinnalla voisivat pyöriä kaikille avoimet "kiväärmieskurssit" joissa käytännössä käytäisiin lävitse P-kauden asioita, tavallisen kiväärimiehen osattavia ja tiedettäviä asioita.

Yli 35-vuotiaat sitten huollon ja tukitehtävien kursseille siviilikoulutuksen ja ammattinsa mukaisesti että saadaan heidän osaamisensa ja yhteiskunnan panostama koulutusraha otettua talteen myös PV:n toimesta. Ammattikuljettajat ratin taakse kursseille, terveydenhuoltohenkilöstö lääkintäkursseille, suurtalouskokit soppahommiin, mekaanikot ja raskaskoneasentajat roplaamaan intin autoja halleille omille kursseilleen ja tieto- ja viestiliikenneihmiset viestiaselajin kursseille. Ei siis enään alettaisi kouluttamaan yli-ikäisistä siviilipuolen ammattilaisia sellaisiin tehtäviin joihin ikä ja kunto ei enään riitä ja joissa siviiliosaaminen valuisi täysin hukkaan.

Nykyistä parempaa jatkuvuutta siis reservissä vm-uralle, ja ammattimaisella otteella vanhemmilta soveltuvilta miehiltä ja naisilta siviiliosaamisen hyödyntäminen paremmin hanskaan.

 

[vastarannankiiski]

Nykyistä parempaa jatkuvuutta siis reservissä vm-uralle, ja ammattimaisella otteella vanhemmilta soveltuvilta miehiltä ja naisilta siviiliosaamisen hyödyntäminen paremmin hanskaan.

Itse itseäni vielä lainaten, kouluttajiksi aina ammattilaisia ja mieluiten sotilaspuolen ammattilaisia. Ammattilaiset kouluttamaan nuoria reserviläisiä, ajatuksella että jatketaan siitä mihin vm-palveluksessa jäätiin eli kerrataan vanhaa ja opetellaan uusia juttuja aina viimeisimmän koulutusmallin mukaan.

Vastaavalla tavalla vanhemmille tuki- ja huoltopuolen reserviläisille eli siviilipuolen ammattilaisille kouluttajiksi aina ehdottomasti ammattisotilaat että saadaan siviilipuolen osaaminen puserrettua sotilasmuotin läpi, että se saadaan sotaväen haluamaan muotoon jalostettua. Ammattilainen kouluttamaan toista ammattilaista. Ei siten, että amatööri tai harrastelija kouluttaa toista samanlaista puutteellisilla metodeilla ja kuten "luulee asian olevan", tai että harrastelija kouluttaa ammattilaista. En ihmettelisi, jos moni ammattisotilas kiinnostuisi tätä kautta reserviläisten kouluttamisesta monen vuoden mahdollisen tauon jälkeen. Jos siis olisi mahdollisuus lähteä kouluttamaan sotilaspuolen ammattilaisena asiasta kiinnostuneita ja valikoituja siviilipuolen ammattilaisia, vaihtamaan kuulumisia ja näkemyksiä ammatillisessa hengessä ja ehkä itsekkin oppimaan jotain uutta ja saamaan inspiraatiota virkatyöhön. Luonnollisesti siis maksua vastaan.