Maakuntajoukoista Kodinturvajoukkoihin

Ainoa toivo saada edes keskustelua aikaiselsi on tehdä kansalaisaloite joka muuten kulkee ihan saman valmistelutien kuin hallituksen esitys tai kansanedustajan lakialoite.

Tämän vuoksi allekirjoitan ja suosittelen sitä muillekin. Aloitteeen mahdollisuus mennä sukkana läpi on suunnilleen yhtä suuri kuin voittaa lotossa kuus ja vara. :cool: Parhaimmillaan aloite voi luoda asiallisen säikeen yhteiskunnassa käytävään keskusteluun.

En usko, että nykyinen varusmiespalvelusjärjestelmä reservin harjoituksineen on kultanauloin ikuisiksi ajoiksi hakattu Suomen graniittiseen peruskallioon. Kaikella on aikansa ja tämä yllä esitetty "siipi" intin kylkeen voi olla hyvinkin lähellä totuutta parin "uudistuskierroksen" jälkeen, tykkäsipä siitä kuka sitten tahi ei.

Tst-kentän kaikkinaiset vaatimukset kasvavat koko ajan ja on monesta syystä yhä vaikeampaa perustellen esittää, että kaikkivoipa jotukaan tuottelee vaatimukset täyttäviä yksiköitä.....tai sitten vaatimukset on asetettu sillä tavoin, että kirjoitukset saadaan käymään toteen. :rolleyes:

Maavoimien rakenne tulee vielä muuttumaan ja yksi "siipi" todentotta saattaa olla aloitteenmukainen tapa tuottaa jotain territoriaalijoukkoja kriisien eri vaiheisiin.

Joku tällainen malli tarjoaa kenties myös liukupintaa, jos siirrytään entistä valikoivampaan asevelvollisuuteen. Intti lonihtee kylmästi päältä ne, joita katsoo tarvitsevansa ja loput palvelevat osan ajasta muilla tavoin kuin nyt. Yhteisen kymppiviikon jälkeen osataan varmasti jo taikinoida jonot kuntoon ja piletit suunnan mukaan.

Avoimen keskustelun ja taikinoinnin kehittämiseksi pidän tärkeänä, että syntyy uusia avauksia, eikä tämä mielestäni ole edes huono, päinvastoin. Ainoa tasan varma asia on tässä maailmassa muutos ja siitä ei edes intti tule jäämään osattomaksi.
 
Tämän vuoksi allekirjoitan ja suosittelen sitä muillekin. Aloitteeen mahdollisuus mennä sukkana läpi on suunnilleen yhtä suuri kuin voittaa lotossa kuus ja vara. :cool: Parhaimmillaan aloite voi luoda asiallisen säikeen yhteiskunnassa käytävään keskusteluun.

En usko, että nykyinen varusmiespalvelusjärjestelmä reservin harjoituksineen on kultanauloin ikuisiksi ajoiksi hakattu Suomen graniittiseen peruskallioon. Kaikella on aikansa ja tämä yllä esitetty "siipi" intin kylkeen voi olla hyvinkin lähellä totuutta parin "uudistuskierroksen" jälkeen, tykkäsipä siitä kuka sitten tahi ei.

Tst-kentän kaikkinaiset vaatimukset kasvavat koko ajan ja on monesta syystä yhä vaikeampaa perustellen esittää, että kaikkivoipa jotukaan tuottelee vaatimukset täyttäviä yksiköitä.....tai sitten vaatimukset on asetettu sillä tavoin, että kirjoitukset saadaan käymään toteen. :rolleyes:

Maavoimien rakenne tulee vielä muuttumaan ja yksi "siipi" todentotta saattaa olla aloitteenmukainen tapa tuottaa jotain territoriaalijoukkoja kriisien eri vaiheisiin.

Joku tällainen malli tarjoaa kenties myös liukupintaa, jos siirrytään entistä valikoivampaan asevelvollisuuteen. Intti lonihtee kylmästi päältä ne, joita katsoo tarvitsevansa ja loput palvelevat osan ajasta muilla tavoin kuin nyt. Yhteisen kymppiviikon jälkeen osataan varmasti jo taikinoida jonot kuntoon ja piletit suunnan mukaan.

Avoimen keskustelun ja taikinoinnin kehittämiseksi pidän tärkeänä, että syntyy uusia avauksia, eikä tämä mielestäni ole edes huono, päinvastoin. Ainoa tasan varma asia on tässä maailmassa muutos ja siitä ei edes intti tule jäämään osattomaksi.

Sitä sopivaa materiaalia on sitä enemmän mitä nuorempina ihmiset ohjataan maanpuolustuksen piiriin.

Joku voisi piruuttaan laskea paljonko oli nykyiseltä arvoltaan suojeluskuntien omaisuus joka jaettiin mikä minnekin.
Senaattikinteistö voisi lahjoittaa tiloja mutta ihan puhdasta rahaa uuteen säätiöön voisi kerätä tavoitteena jatkaa siitä mihin lopetettiin.
 
Siitä olemme varmasti samaa mieltä että tarvitsemme suojeluskuntien korvaajan.

En ole ihan varma että tarvitaanko. Ennen vuotta 1932 Suojeluskunnat harjoittelivat yhtä paljon sisäistä uhkaa varten ja ylläpitivät armeijasta erillistä aseellista voimaa. Armeija on nykyään niin luotettava ettei Suojeluskuntia enää tarvita turvaksi kommunismilta. Armeijalla onn myös kyky ja resurssit kouluttaa ja ylläpitää riittävää valmiutta sodan varalle, itsenäisyyden alkuvuosina ei SaInt:llä ollut varusmiehilleen edes virsuja.

SK:lle sellaisena kuin se oli ennen 1932 ei ole enää käyttöä.

Suojeluskunta vuoden 1932 jälkeen oli käytännössä armeijan alueorganisaatio, joka muuttui rauhan jälkeen aluetoimistoiksi. SK:n tarjoama sotilaallinen koulutus ja henkinen maanpuolustustyö on korvattu reservijärjestöillä ja MPKY:llä. Vuonna 2017 SK:lle on tilausta vain jos kaikki muut reserviläisjärjestöt lakkauttavat itsensä spontaanisti.

Kodinturva osana armeijaa, eli palvelu Hemvärmetin Territorial Armyn ja US National Guardin mukaisesti parantaa valmiutta
 
Mitä kodinturvajoukoilla tarkkaanottaen tarkoitetaan?

- Ovatko ne juridisesti yhdistyksiä?
- Muodostavatko ne puolustusvoimiin tai sen aluevastuullisiin johtoportaisiin nähden rinnakkaisen komentoketjun?
- Kuka tai mikä nimittää niiden päällystön?
- Miten niiden tehtävät suunnitellaan ja sovitetaan yhteen muiden toimijoiden kanssa?

Itseäni alkaa aina tympäistä, kun kuulen koko sanan. Sellaiset pitäisi muka saada, mutta ei suoraan sanota, miten ne eroaisivat Puolustusvoimien olemassa olevista alueellisista ja paikallisjoukoista.

Jos aseeseen joskus täytyy tarttua, niin toivottavasti ei ihan kotinurkilla, vaan jossain korvessa parin sadan kilometrin päässä!
 
En ole ihan varma että tarvitaanko. Ennen vuotta 1932 Suojeluskunnat harjoittelivat yhtä paljon sisäistä uhkaa varten ja ylläpitivät armeijasta erillistä aseellista voimaa. Armeija on nykyään niin luotettava ettei Suojeluskuntia enää tarvita turvaksi kommunismilta. Armeijalla onn myös kyky ja resurssit kouluttaa ja ylläpitää riittävää valmiutta sodan varalle, itsenäisyyden alkuvuosina ei SaInt:llä ollut varusmiehilleen edes virsuja.

SK:lle sellaisena kuin se oli ennen 1932 ei ole enää käyttöä.

Suojeluskunta vuoden 1932 jälkeen oli käytännössä armeijan alueorganisaatio, joka muuttui rauhan jälkeen aluetoimistoiksi. SK:n tarjoama sotilaallinen koulutus ja henkinen maanpuolustustyö on korvattu reservijärjestöillä ja MPKY:llä. Vuonna 2017 SK:lle on tilausta vain jos kaikki muut reserviläisjärjestöt lakkauttavat itsensä spontaanisti.

Kodinturva osana armeijaa, eli palvelu Hemvärmetin Territorial Armyn ja US National Guardin mukaisesti parantaa valmiutta

Kuinka paljon nuorisoa tässä nykyisessä toiminnassa on mukana?
Onko urheilu sidottu olennaiseksi osaksi toimintaa?
 
Kuinka paljon nuorisoa tässä nykyisessä toiminnassa on mukana?
Onko urheilu sidottu olennaiseksi osaksi toimintaa?

Nuorisosta en tiedä mutta turvakurssit lukiolaisille ja varmuuden vuoksi leirit ovat MPKY:n näkyvää toimintaa ja RESUL on SRA:n ja reserviläisammunan takapiru muun urheilutoiminnan ohessa.
 
Jos aseeseen joskus täytyy tarttua, niin toivottavasti ei ihan kotinurkilla, vaan jossain korvessa parin sadan kilometrin päässä!

Länsimaisissa sivistysvaltioissa kodinturvajoukot ovat osa armeijaa sekä juridisesti että kometoketjun suhteen.

Valitettava todellisuus on että viime aikoina sodat on sodittu siellä missä ihmisetkin ovat eikä sodan alku- tai loppuhetki ole ihan selkeästi määriteltävissä. Jos aseeseen joudutaan tartumaan niin todennäköisesti emme tule torjumaan panssarilauttoja Karjalan korvessa ja jos joudummekin niin sitä ennen on tapahtunut jo paljon muuta.
 
Tämä aloite kaikilta niiltä osin kuin se koskee joukkotuotantoa ja nykyistä varusmiespalvelusta ei vakuuta minua.

Maamme puolustusjärjestelmässä ei oikeastaan edes ole kodinturvan kokoista aukkoa. On huomattava, että muissa Pohjoismaissa ja Virossa kuuluvat tehtävät suurelta osin pyritään toteuttamaan sodanajan paikallisjoukkoja kehittämällä. Meidän mallimme on riittävän kyvykäs kaikilla mittareilla.

Nykyaikainen kodinturva voisi viranomaisten tukena vastata kustannustehokkaasti ja monipuolisesti laajeneviin uhkiin eli vosi tukea nopean valmiuden ylläpitoa edullisesti niin normaalioloissa kuin harmaan vaiheen aikana. Lisäksi kodinturvajoukot tukisivat viranomaisia myös normaalioloissa oli kyse sitten suuronnettomuudesta tai tulva-alueen evakuoinnista, vartioinnista ja huollosta.

Tähänkin mennessä Maakuntakomppanioilla on ollut nämä tehtävät ja muistaakseni niitä on käytetty siviilin tukena pari kertaa. Nokialla jakoivat vettä ja Raahessa siivosivat jotaiun öljysotkua.

Kodinturvan nimiin vannovat tuntevat hyvin vähän Hemvärnetin toimia. Hemvärnet on periaatteessa vapaaehtoisjoukoista kriisiaikana koottava yksikkö, jonka tehtäviä ovat pääasiassa valvonta-, vartiointi- ja tukitehtävät. Tällaiseen yksikköön itse olen ollut viimeksi sijoitettuna, ja me harjoittelimme 3-4 viikonloppua vuodessa. Periaatteessa olisin ollut tunnin sisällä puhelinsoitosta kaikki varusteet päällä ja ase kuitattuna.

Jos jotain pitää kehittää supistuvan reservin vuoksi, niin sitten sitä kodinturvaa siltään ja siltä osin, mitä on halukasta ja täyspäistä kunnoltaan riittävää varareserviä.

Ruotsin esimerkki näkyy hankkeessa liian selvästi vaikka rekrytointipohja on ajateltu asevelvvollisista. Ruotsi yritti korvata asevelvollisuutta pääosin vapaaehtoisuuteen perustuva kodinturvalla. Ongelmaksi osoittautui rekrytointipohjan katoaminen. Kodinturva siis kärsii henkilöstöpulasta. Ruotsin puolustus mitä maavoimiin tulee on tästä syystä perikadon partaalla.

Kymmenen viikon koulutuksella kodinturvaan ei ole se askel, jota nyt tarvitaan.

Puhe kustanusneutraaleista tai kustannustehokkaista ratkaisuista on valitettavasti vain poliittista huttua. Valmius nimittäin maksaa eikä se synny joukkotuotantoon kajoamalla vaan jo olemassa olevan reservin käytettävyyden ja saatavuuden parantamisella.

Maakuntajoukot kärsivät jo nyt miehistöpulasta, mikä osoittaa, ettei ”kodinturvajoukoilla” olisi yhtään helpompaa. Lisäksi meillä on maakuntajoukkojen lisäksi pari jossain määrin matalamman sitoutumisen vaihtoehtoa: paikallispataljooniin vapaaehtoisena hakeutuminen ja MPK:n sotilaskoulutusosastot.

Kumma siis, jos näistä ei löydä itselleen paikkaa. Suurin osa kodinturvasta kovasti puhuva ei ole edes näissä mukana.
 
Mies ja rynnäkkökivääri taloyhtiössään ei ole erityisen merkittävä yhdistelmä.

Maakuntajoukot ovat kevyttä jalkaväkeä, mitä myös kodinturvajoukot olisivat. Panssaroimaton jalkaväki soveltuu erinomaisesti kohteensuojaukseen ja muihin varsinaisen taistelualueen ulkopuolisiin tehtäviin, sekä tarvittaessa hajautettuun taisteluun. Sen sijaan panssaroimattoman jalkaväen kyky taistella mekanisoitua tai venäläisen tasoisoista ilmamekanisoitua vihollista vastaan on rajoitettu. Tällaisilla joukoilla voidaan tehokkaasti rajoittaa vastustajan kykyä käyttää erikoisjoukkoja, ja nostaa kynnystä maahanlaskuun, mutta varsinaiseen taistelutoimintaan tarvitaan kevyen jalkaväen lisäksi panssaroitua kuljetuskalustoa, pst-ohjuksia, pioneereja, viestiä ja ennen kaikkea tykistöä. Näiden kokoaminen vapaaehtoisiksi ilmoittautuvista reserviläisistä on todellisuudessa erittäin vaikeaa. Vaikka erityisaselajien taistelijoita ilmoittautuisikin riittävästi, merkittävällä osalla näistä olisi koulutus väärälle järjestelmälle: joko uudemmalle tai vanhemmalle kuin osoitettava kalusto. En usko, että aselajijoukkoja voidaan koota ns. ”nopean toiminnan yksiköksi” mitenkään muuten kuin pyytämällä sitoumukset valmiiksi joukkotuotetulta yksiköltä. Toinen vaihtoehto olisi se, että vapaaehtoisjoukolle pidettäisiin ainakin kuukauden kertausharjoitus, mutta tämä ei ole nykyisillä rahoituskehyksillä realismia.

Lisäksi on mietittävä tarkemmin sitä, mitä nopeasti liikekannalle pantava yksikkö merkitsee. Tällaisen yksikön kalusto on varattava pelkästään sille. Jos joukko on perustettava tunneissa, sen kaluston on käytännössä oltava puolustusvoimien hallinnassa jo rauhan aikana. Ottokalustoa ei voi käyttää. PV:n ajoneuvokalustoa on rajallisesti. Jos jollekin ”kodinturvayksikölle” osoitetaan esimerkiksi kuorma-autoja, ne olisivat poissa joltain tärkeäksi katsotulta joukolta eikä tätä yksikköä voitaisi perustaa valmiuden kohottamisen seuraavassa vaiheessa. Näin ollen saatavilla oleva kalusto sanelee, että nopeimmin liikekannalle pantavan joukon on joko oltava se PV:n kalustoa käyttävä joukko, joka kutsuttaisiin nykyiselläänkin palvelukseen ensimmäisenä. Yllä olevan perusteluni pohjalta on selvää, että tämä yksikkö ei voi koostua vapaaehtoisista.

Näin huomaamme, että avain valmiuden nopeaan kohottamiseen on nimenomaan siellä, mistä puolustusministeri Niinistö on ilmoittanut sitä haettavan: nopeutetusta tavallisten reserviläisten kutsumisesta palvelukseen. Vain tällä keinolla voidaan päästä siihen, että saadaan kokoon tehokkaampi taisteluyksikkö kuin ottokalustolla varustettu jalkaväkikomppania.

Tähän ajatuskuvioon Kaitseliitin tuntevat ovat sanoneet, että jospa paikallisella kodinturvalla olisi esikunta, jonka päivystäjä voi kutsua tarvittaessa miehet kasaan ja jakaa asevarastosta konekiväärit, kranaatinheittimet, kertasingot, jne. Mutta vastaan voisi sanoa, että jalkaväkijoukko on taistelukykyinen vasta joukkona eli saatuaan varastosta ryhmä- ja joukkokohtaisen materiaalinsa. Se, onko yksittäisellä taistelijalla maastopuvun lisäksi rynnäkkökivääri, ei ratkaise tässä suhteessa mitään. Ei myöskään se, onko ”paikallinen esikunta” puolustusvoimien vai jonkin järjestön hallussa. Selväähän on se, että joukko ei lähde liikekannalle ”tarvittaessa” eli omasta päätöksestään vaan saatuaan siihen käskyn ylemmältä johtoportaalta, jossa varmasti on tarvittava päivystys. Olennaista on se, millä kalustolla liikutaan. Tämä luo pääasialliset kustannukset.

Puhun koko ajan rahasta, kuten huomaatte. Toki kouluttajana puhun myös koulutussyistä.
 
Maakuntakomppanian organisaatiorakenne ja varustus on olennaisesti sama kuin ruotsalaisen hemvärnkompanin. MPK puolestaan hoitaa siviiliviranomaisten, maakuntajoukkojen ja muiden reserviläisten koulutusta äärimmäisen kustannustehokkaasti ja melkoisen laadukkaasti. Erona hemvärnetiin on se, että näillä organisaatioilla ei ole valtakunnallisia elimiä vaan että ne toimivat erittäin tiukasti puolustusvoimien aluehallintoviranomaisten ohjauksessa. Tämä varmistaa sen, että toiminta vastaa kokonaismaanpuolustuksen tarpeita. Lisäksi maakuntajoukkojen ja MPK:n toiminnalle on tunnusomaista, että jollei satu kuulumaan kyseisiin organisaatioihin, ei oikeastaan voi edes ymmärtää, miten ne toimivat ja liittyvät PV:n muuhun toimintaan. Lehtiä lukemalla ei asiaa tajua.
 
Ruotsin esimerkki näkyy hankkeessa liian selvästi vaikka rekrytointipohja on ajateltu asevelvvollisista. Ruotsi yritti korvata asevelvollisuutta pääosin vapaaehtoisuuteen perustuva kodinturvalla. Ongelmaksi osoittautui rekrytointipohjan katoaminen. Kodinturva siis kärsii henkilöstöpulasta. Ruotsin puolustus mitä maavoimiin tulee on tästä syystä perikadon partaalla.

Ammattiarmeijan ja vapaaehtoisen palveluksen ongelmat on niin loppunkaluttu aihe ettei luusta saa enää edes lientä aikaiseksi. Ammattiarmeijaan rahat ei riitä, vapaaehtoiseen palvelukseen ei tule tarpeeksi porukkaa. Loppupelissä ainoaksi vaihtoehdoksi jää asevelvollisuuteen perustuva palvelus. Kyse on siis siitä millä mallilla kapenevasta pohjasta puristetaan irti maksimi.

Suomessa perinteissesti käytössä ollut kaaderimalli on toiminut erinomaisesti perinteisen sodan mallisessa konfliktissa. Sitä mukaa kun sodan ja rauhanajan välinen raja hämärtyy, tarjoaa miliisimallinen mobilisointi lisää joustavuutta. Juurikin kuten Niinistö sanoi, miten saamme asevelvollisen helpommin ruotuun.

Asevelvollisen ikäluokka on n 30 000 joista palttiaralla 70% suorittaa palveluksen eli n 21 000 ukkoa. Jos heistä 0.5% hakee palvelukseen maakuntajoukoissa, tarkoittaa se 105 uutta MKJ jääkäriä vuosittain. Kumuloituvasti palvelusta MKJ:ssa suorittaisi 5 vuoden aikana 525 asevelvollista eli n 10% MKJ:n vahvuudesta

MPKY:llä on koulutuskapasiteettia ja koska MKJ:n hakeutuu suhteessa enemmän AUK ja RUK:n käyneitä, on siellä johtajakapasiteettia. Miksi kouluttaa joutavaa porukkaa varareserviin jos heille voitaisiin osoittaa tehtävä sodanajan kokoonpanossa.

Kaiken kaikkiaan malli ei vie keneltäkään mitään pois vaan tarjoaa joustavuutta asepalveluksen suorittamiseen ja henkilöresurssien parempaan hyödyntämiseen.
 
@Vonka'lta erittäin asiantuntevaa postausta. Melkein voisi luulla ukon istuvan jonkin MPK:n piirin piiripäällikön pallilla... :D

Oma ajatusmaailmani menee sitä linjaa, että MPK tulee saada 4.puolustushaaraksi jotta:
- sille taataan rahoitus ja sen ohjaus on yksinkertaisempaa.
- MPK:ta tulee myös ammattimaistaa koulutuksen osalta. Osin nykyisellään MPK ei pysty tuottamaan sitä mitä PV tarvitsee vaan PV joutuu tilaamaan mitä MPK pystyy tarjoamaan.
- MPK:n johtoon tulee saada aktiivipalveluksessa oleva kenraali, MAAVE:n aktiivipalveluksessa oleva eversti "MPK:n tarkastaja" ohjaamaan koulutusta sekä kehittämistä ja piireihin aktiivipalveluksessa olevat koulutuspäälliköt. Nämä koulutuspäällikköt tulee olla samoja jotka nyt vastaavat joukko-osastoissa koulutuksen suunnittelusta koultusosaston suunnittelusektoreilla eli varttuneita kapteeneita ja nuoria pomppamajureja; niitä joilla on tuntuma vielä kenttään eikä mitään ALTSTO:n eläkevirkaan haudattuja väsyneitä kenttäkelvottomia yksilöitä. Luonnollisesti näissä paikoissa palvelemisen tulee olla osa luonnollista urakiertoa.
- Vapaaehtoisten rooli tässä mallissa on siellä missä he ovat vahvimmillaan eli toteuttavassa portaassa - ei suunniteluportaassa.
- Luonnollisesti hyvä nimi 4.puolustushaaralle voisi olla Kodinturvajoukot tai Aluepuolustusjoukot.
 
Viimeksi muokattu:
Paljon samoja, vuodesta toiseen toistuvia teemoja samoilta keskustelijoilta, mutta toisaalta myös ihan oikeasti järkevää keskustelua aiheesta, oho! Colour me impressed.

Jotta noita hirviprikaatihenkisiä kodinturvaehdotuksia voisi edes alkaa tarkastelemaan vakavissaan, pitäisi niiden esittäjien ensin ymmärtää ympärillä olevasta maailmasta ja etenkin käsiteltävästä aiheesta jotain, lehtikuvia, youtube-videoita ja mielikuvia syvällisemmin. Lähtökohtaisesti lähialueillamme kodinturvajoukot ovat suuressa roolissa sen takia, että niiden kotimailla on jäljellä enää hiekkasotiin orientoituneet lilliputtiarmeijat (esim. Ruotsi, Tanska), tai niiden asevoimat ovat vielä kehityksen alkumetreillä talouden asettamien rajoitteiden ja system resetin (NL hajoaminen) takia (Baltian maat) ja nykyinen sirkus ja pousailu on mahdollistettu NATOn sateenvarjon ja Suomen valtion suojissa.

Henkilökohtaisesti pidän silkkana hulluutena sitä, että niin moni kaipailee näiden mies-ja-kivääri -laumojen perään sen sijaan, että käytössä olisi esimerkiksi maavoimien tuottamia jalkaväkijoukkoja, jotka osaavat perustaistelulajit oman suunnitellun tehtävänsä painotuksen mukaisesti ja toimivat organisoituna sotilaallisena joukkona, joka kykenee suorittamaan siltavahtimista vaativampiakin taistelutehtäviä ilman, että ensimmäiset pari kertaa menee tiettyjen taisteluteknisten perusjuttujen oivaltamiseen hillittömän veriuhrin kautta.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei yksikään Pohjoismainen ja Balttialainen kodinturvaorganisaatio pärjää vertailussa PV:n JOUKKOTUOTTAMIA jalkaväkijoukkoja vastaan. Yksittäiset suorituskykyiset yksiköt siellä täällä eivät vielä muuta kokonaiskuvaa ja lopputulosta, vaikka niitä onkin olemassa. Minua eivät modernisoidut, entistä etupainoisemmat kiskotetut G3:t, Diemacot ja pitkin peltoja viljellyt pimeänäkölaitteet, tai rättivarastolta jaetut uunituoreet M90:t ja korvista ulos pursuavat Aimpointit hämää: Kun toiminta muistuttaa enemmän radiolla varustettuja pääpaviaaneja seuraavien apinalaumojen kansanvaellusta, kuin johtamiskelpoisella ja -kykyisellä organisaatiolla ryhditettyä sotilasjoukkoa, niin vähän hirvittää näiden henkilöiden puolesta ajatus, että saattavat joskus joutua tasaselle Venäjän federaation asevoimia vastaan. Taistelijan pitää olla tietyllä tasolla henkilö- ja tehtäväkohtaisissa taidoissa ja näistä taistelijoista kootun joukon pitää olla harjoitellut yhdessä riittävästi, että niillä olisi oikeasti lähtökohdat suoriutua menestyksekkäästi taistelutehtävistä venäläistä vakiväkeä vastaan.

Kaikki tämä ei tietenkään kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kotimaista mallia tulisi kehittää edelleen, ottaen oppia sieltä mistä sitä on oikeasti järkevää ottaa, mutta ennenkaikkea itse tutkien ja testaten.
MPK "neljänneksi puolustushaaraksi", mahdollisesti paikallisjoukkojen kanssa kuulostaa mielestäni hyvältä. Minä taas en ole pätevä henkilö arvioimaan sitä, olisiko paikallisjoukkojen paikka maavoimien, vai tämän neljännen alla.

Jenkkien kansalliskaarti ei ole pohjoismaalaisenmallinen kodinturvaorganisaatio, vaikka osalla siihen kuuluvista yksiköistä on myös samankaltaisia tehtäviä, kuin paikallisjoukoilla. Jokaisessa kodinturva- ja kansalliskaartimallissa on tiettyjä Suomalaiseen systeemiin sopivia yksityiskohtia, muttei yksikään kenties sovi tänne leikkaaliimaa-periaatteella ongelmitta.
 
niin vähän hirvittää näiden henkilöiden puolesta ajatus, että saattavat joskus joutua tasaselle Venäjän federaation asevoimia vastaan.

Hyvä kirjoitus Stagideukselta. Toimin nyt paholaisen asianajajana, joten älkää heti tyrmätkö.

Balteilla kaikki aika, raha ja energia suunnataan varmasti Venäläisiä vastaan, ymmärrettävistä syistä. Ruotsissa ja Tanskassa taas, kuinka vakavasti Venäjän uhka todellisuudessa otetaan? Ruotsilla on puskuri nimeltä Suomi välissä, joten Venäjän panssarilauttoja ei tarvitse pelätä, Tanska ja Norja kuuluu NATOon, joten sama juttu. Ajat ovat muuttuneet siitä kun noiden Hemvärnetit perustettiin. Väitän että kyseisissä maissa (perustuu mutuun) on kyseisten organisaatioiden esikunnissa laadittu suunnitelmia muihinkin uhkiin valtion sisällä. Valmiussuunnitelmat on varmasti laadittu nyös omien alueiden takaisin ottoa varten. Ei pohjoismaiden, Suomea lukuunottamatta, suurin uhka ole tällä hetkellä Venäjä, vaan jokaisessa maassa olevat, muusta yhteiskunnasta eriytyvät alueet joissa isäntämaan lait ja tavat lakkaavat olemasta, ja jotka luovat todellisen uhan myös ympäröivälle yhteiskunnalle. Tuollaiseen uhkaan kodinturvajoukkojen koulutustaso ja muskelit, varsinkin jos niitä vahvistetaan vielä puolustusvoimien kalustolla, riittää hyvin.
 
Keskustelu asepalveluksesta on kummallisesti rajoittunutta. Jos sana "kodinturva" tuo ensimmäisenä tapetille epämääräisesti koulutetut ja järjestetyt pussihousukaartit jotka puuhastelevat omiaan julkisella rahoituksella ja ilman tilivelvollisuutta, ollaan todella pahasti metsässä. Puolisotilaalliset miliisit saavat aina turpiinsa oikealta armeijalta eikä niitä pidä sallia olivatpa ne kuinka "isänmaallisia" tahansa.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei yksikään Pohjoismainen ja Balttialainen kodinturvaorganisaatio pärjää vertailussa PV:n JOUKKOTUOTTAMIA jalkaväkijoukkoja vastaan.

Vertailu pitää varmasti paikkansa, mutta on lähtökohtaisesti väärä. Osa-aikainen,kevyt jalkaväki ei ole joukkotuotetun, motorisoidun ja raskaasti aseistetun jv:n korvike vaan jatke.

Suomalainen puolustusratkaisu on lainsäädännöllisesti ja organisaation suhteen yhäkin rakennettu maailmaan jossa poikkeustila on rauhasta selkeästi erotettu ja kestoltaan tilapäinen. Huolimatta 15 vuotta kestäneestä "harmaan vaiheen" messuamisesta, meillä on yhä kytkimessä kaksi asentoa: rauha|sota. Kylmän sodan loppumisen myötä on kuitenkin yhä ilmeisempää että uusi normaali on jähmettynyt konflikti, joka ajoittain kärjistyy täysimittaiseksi sodaksi esim
-Jugoslavian sisällis sota ml Kosovon konflikti
-Armenian ja Azerbaizanin konflikti vuoristo-Karabahissa
-Separatistikonfliktit Moldovassa ja Georgiassa
-Georgian ja Venäjän välinen sota

Mikäli kodinturvaa ei ole järjestetty valtion puolesta, syntyvät ne itsestään eikä jälki ole kaunista katsottavaa.

vähän hirvittää näiden henkilöiden puolesta ajatus, että saattavat joskus joutua tasaselle Venäjän federaation asevoimia vastaan

Olet oikeassa, toisaalta Venäjällä on muitakin vaikutuskeinoja kuin 30. moottoroidun prikaatin lähettäminen rajan yli ja mikäli siihen ei pystytä vastaamaan muuten kuin julistamalla liikekannallepano ollaan heikoissa kantimissa. TS meidän tulee kyetä vastaamaan täysimittaiseen maahantunkeutumiseen, mutta otettava huomioon sellaisen jälkitilanne ja myös se, että sisäinen konflikti Venäjällä saattaa muuttaa lähialueet jäätyneeksi konfliktiksi ja vetää mukanaan Suomen pitkäaikaiseen poikkeus/valmiustilaan kaikkine lieveilmiöineen.

Viime sota kesti rapiat 5 vuotta, mutta seuraava voi kestää 25 vuotta eri vaiheineen.
 
Keskustelu asepalveluksesta on kummallisesti rajoittunutta. Jos sana "kodinturva" tuo ensimmäisenä tapetille epämääräisesti koulutetut ja järjestetyt pussihousukaartit jotka puuhastelevat omiaan julkisella rahoituksella ja ilman tilivelvollisuutta, ollaan todella pahasti metsässä. Puolisotilaalliset miliisit saavat aina turpiinsa oikealta armeijalta eikä niitä pidä sallia olivatpa ne kuinka "isänmaallisia" tahansa.



Vertailu pitää varmasti paikkansa, mutta on lähtökohtaisesti väärä. Osa-aikainen,kevyt jalkaväki ei ole joukkotuotetun, motorisoidun ja raskaasti aseistetun jv:n korvike vaan jatke.

Suomalainen puolustusratkaisu on lainsäädännöllisesti ja organisaation suhteen yhäkin rakennettu maailmaan jossa poikkeustila on rauhasta selkeästi erotettu ja kestoltaan tilapäinen. Huolimatta 15 vuotta kestäneestä "harmaan vaiheen" messuamisesta, meillä on yhä kytkimessä kaksi asentoa: rauha|sota. Kylmän sodan loppumisen myötä on kuitenkin yhä ilmeisempää että uusi normaali on jähmettynyt konflikti, joka ajoittain kärjistyy täysimittaiseksi sodaksi esim
-Jugoslavian sisällis sota ml Kosovon konflikti
-Armenian ja Azerbaizanin konflikti vuoristo-Karabahissa
-Separatistikonfliktit Moldovassa ja Georgiassa
-Georgian ja Venäjän välinen sota

Mikäli kodinturvaa ei ole järjestetty valtion puolesta, syntyvät ne itsestään eikä jälki ole kaunista katsottavaa.



Olet oikeassa, toisaalta Venäjällä on muitakin vaikutuskeinoja kuin 30. moottoroidun prikaatin lähettäminen rajan yli ja mikäli siihen ei pystytä vastaamaan muuten kuin julistamalla liikekannallepano ollaan heikoissa kantimissa. TS meidän tulee kyetä vastaamaan täysimittaiseen maahantunkeutumiseen, mutta otettava huomioon sellaisen jälkitilanne ja myös se, että sisäinen konflikti Venäjällä saattaa muuttaa lähialueet jäätyneeksi konfliktiksi ja vetää mukanaan Suomen pitkäaikaiseen poikkeus/valmiustilaan kaikkine lieveilmiöineen.

Viime sota kesti rapiat 5 vuotta, mutta seuraava voi kestää 25 vuotta eri vaiheineen.

Analyysi on sinänsä oikea, mutta keinot väärät. Huonosti koulutetuille ja varustetuilla joukoilla (joita nämä teidän hellimät 10vkoa koulutetut rusinat pullasta valitsevat "taistelijat" ovat) ei tähän vaikuteta tehokkaasti. Unohtakaa jo ne malli J.Niinistö joukot: ei pelkällä Kiinarynkyllä ja kokardilla varustettulla joukolla ole mitään käyttöä - varsinkin kun ne olisivat lisäksi huonosti koulutettujakin. Viimeistään Ukrainan kokemukset sen näyttää.

Keskittyisitte siellä VMP kentällä niihin joilla on jo koulutus ja joita vapautuu 20- 25 kHlö:ä vuodessa sijoituksista käytettäviksi "raskaasti aseistetut JV:n jatkeena".
 
Viimeksi muokattu:
Viimeistään Ukrainan kokemukset sen näyttää.

Vapaaehtoisten etu oli nopeus, luovuus ja improvisointi silloin, kun ei poliittinen päätöksenteko eikä myöskään sotilaallinen pätöksenteko toiminut. Ongelma sitten käynnistetyssä ATO-operaatiossa oli alusta saakka se, että lukuisilla vapaaehtoispataljoonilla ei ollut raskaita aseita. Kaikki meni hyvin niin kauan kuin vastassa oli näitä ex-GRU:n johtamia separatisteja mutta venäläisten vakijoukkojen tekemä alkusyksyn vastahyökkäys 2014 näytti vakavat ongelmat, joita ei todellakaan tänne kaipaisi. Toisaalta se näytti myös, että vapaaehtoisen reservin tahtotila oli silti Ukrainan pelastus. Ilman sitä ei minkäänlaisesta koneesta tiukan tullen ole.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top