Maanpuolustus C-miehille

Suutari

Majuri
Tämä on asia joka minua on vaivannut jo pitkään, nyt päälle 6 vuotta. Aikoinani armeijassa ehdin olla vajaan 3 kuukautta, jonka jälkeen pois E-papereilla. Syynä tähän pitkittyneen sairastelun aiheuttama uupumus, ja havainto siitä, että univaje laukaisee minulla dissosiatiivisen tilan jolloin olo on ns "ihan vitusta". Pois tulon jälkeen olen sitten käynyt lääkärien ja psykologien juttusilla, E-paperit muuttuivat C-papereiksi, ja hetken eksyksissä olon jälkeen löytänyt itselleni tien jota kulkea. Opiskelut ovat tempaisseet mukaansa ja nautin elämästä.

Mutta koen silti suurta häpeää siitä, että en voinut suorittaa asepalvelusta loppuun saakka. Pidin armeijassa olosta, pidin niin kouluttajista, että palvelutovereista, pidin siitä minkä takia armeijassa ylipäänsä oltiin. En pääse eroon siitä tunteesta, että epäonnistuin, ja jätin täyttämättä velvollisuuteni.

Ukrainan episodi on varsinkin nostattanut kaiken tämän pinnalle mieleeni. Olenkin miettinyt, että voiko C-paperit omaava henkilö osallistua mitenkään vapaaehtoisesti maanpuolustukseen liittyvään toimintaan rauhan aikana? Kriisitilanteessa varmaankin löytyy jotain tekemistä kaikille halukkaille. Mikäli Suomi joskus minun elinaikanani joutuu jonkin suuren konfliktin osalliseksi, ajatus siitä että liittyisin johonkin vapaaehtois pataljoonaan kiehtoo. Miellän itseni sen verran rikkinäiseksi, että jos vapaaehtoisena voisin ottaa kriisitilanteessa jonkun muutoin kuolemaan joutuvan terveen ihmisen paikan, olisi se vain hieno asia.

Tulipahan taas sekava avautuminen, mutta olisi mukava kuulla jotain asiaan liittyviä mietteitä.
 
Vastaan kommentilla Tali-Ihantala elokuvasta: "Nyt kelpaa mies kuin mies, kunhan se paikkansa täyttää."
 
Tätä palstaa aikani luettuani on vakaaksi käsitykseni muodostunut että unohda koko homma. Pv ei kaipaa muita kuin 230 000 sotilastaan ja loput väestöstä ovat täysin turhakkeita olivat he keitä tahansa tai mitä taitoja ja kykyjä heillä on. Ainoa mahdollisuutesi on vapaaehtoisosasto tai vastarintatoiminta.
 
Tätä palstaa aikani luettuani on vakaaksi käsitykseni muodostunut että unohda koko homma. Pv ei kaipaa muita kuin 230 000 sotilastaan ja loput väestöstä ovat täysin turhakkeita olivat he keitä tahansa tai mitä taitoja ja kykyjä heillä on. Ainoa mahdollisuutesi on vapaaehtoisosasto tai vastarintatoiminta.
Aivan turha kommentti joka ei ainakaan minun mielikuvaani vastaa.

En osaa Suutarille vastata, mutta toivon että löydät sopivan tavan.
 
Ai jaa? Mulla on hyvinkin sama käsitys kuin mitä Cold Will laittoi.

Aloittajalle: ota yhteys aluetoimistoon, kysy suoraan ja kerro tilanteesi.
 
Totean avaajalle vielä, isänmaata voi palvella muutenkin kuin aseissa.
Kriisien ja sodan aikana tarvitaan sotilaita, mutta myös muita ihmisiä jotka auttavat merkittävästi yhteiskunna selviämistä.

Jos "et kelpaa" sotilaalliseen maanpuolustukseen, voi osuutensa tehdä varsin kunniakkaasti myös muualla.
Tätä palvelusta voi toteuttaa myös rauhan aikana.
 
C-paperit voidaan muuttaa B-papereiksi tai jopa A:han jos niihin on edellytykset. Eli jos olet riittävän terve niin ihan omalle lääkärille ja pyydät palveluskelpoisuusluokan uudelleen määritystä. Jos saat B:n tai A:n ja olet max. 28 vuotias niin sinulla on mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelus loppuun. Siviililääkärin paperit viet aluetoimistoon ja pyydät uutta palveluskelpoisuusluokkaa. Se onnistunee kutsuntojen yhteydessä tai sitten aluetoimisto järjestää paperimuutoksen jotenkin muuten.

Jos et ole riittävän terve B:n tai A:n papereihin ja yleensäkään selviytymään palveluksesta niin paikkasi ei ole sotilaana armeijassa rauhan, eikä sodan aikana. Sinä et kuitenkaan ole tarpeeton. Nimittäin on muitakin tehtäviä joissa voi auttaa isänmaata kriisissä. Esimerkiksi voisit harkita SPR -toimintaa tai vapaapalokuntaa. Molempiin voi saada "sodan ajan sijoituksen". Ja molemmista on hyötyä rauhan aikana ja myös sodassa.

Ymmärrän, että voi tuntua häpeälliseltä jos varusmiespalvelus on jäänyt kesken tai suorittamatta. Sinulla ei kuitenkaan ole todellisuudessa mitään syytä hävetä. Jos olet yrittänyt parhaasi niin ei ole sinun syysi. Useimmille sairauksille vaan ei ihminen voi mitään. Sinä tuskin olet ihan tietoisesti ja tarkoituksella sairastunut. Etkä ole jättänyt täyttämättä velvollisuuttasi. Ei sinun kannata yhtään syyllistää itseäsi.

Meillä ei ole vapaaehtoispataljoonia eikä varmasti tulekaan. Mutta jotain työvelvollisuuksia voidaan kansalaisille keksiä sodan aikana. Ne on myös tärkeitä tehtäviä.

Omaan aluetoimistoon kannattaa tietysti olla yhteydessä ja kertoa omasta tilanteesta ja halusta osallistua. Vaikka et kivääriä pääsisikään kantamaan niin esimerkiksi tärkeitä tehtäviä voi löytyä huollon puolelta. Niihin on kai periaatteessa mahdollista saada sijoitus vaikka inttiä ei olisikaan käyty.

Ja sitten on tietysti MPK:n koulutus- ja tukiyksikkö. Niihin sitoutuneille ja kouluttautuneille on myös sodan ajan sijoituksia. Paikallisesta Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimistosta kannattaa myös kysyä olisiko siellä käyttöä sinulle. Esimerkiksi varustamispuolella on usein vajetta, vaikka on erinomaisen tärkeää, että sekin pelaa.

Reserviläisyhdistyksillä kuten Toijalan reserviläiset ry:llä tms. ei ole yleensä mitään tarjottavaa sinulle (tai muillekaan) eli niistä kannattaa pysyä kaukana. Tai no kyllä niiden kerhojen kautta hoidetaan ainakin yhtä hienoa tehtävää. Nimittäin kunniavartioita sankarihaudoilla ja sodassa kaatuneiden muistomerkeillä. Niihin hommiin voi tarjoutua vaikka ei kuuluisikaan reserviläiskerhoon.
 
Totean avaajalle vielä, isänmaata voi palvella muutenkin kuin aseissa.
Kriisien ja sodan aikana tarvitaan sotilaita, mutta myös muita ihmisiä jotka auttavat merkittävästi yhteiskunna selviämistä.

Jos "et kelpaa" sotilaalliseen maanpuolustukseen, voi osuutensa tehdä varsin kunniakkaasti myös muualla.
Tätä palvelusta voi toteuttaa myös rauhan aikana.

Komppaan kimmoa. SPR, vapaaehtoinen pelastuspalvelu, VPK... niillä kaikilla on kriisin aikana kädet täynnä työtä ja varmasti kaipaavat väkeä.

Mikä parasta, näiden ja muiden vastaavien toiminnalla voit tuottaa kanssaihmisille turvallisuutta jo rauhan aikana!
 
Olenkin miettinyt, että voiko C-paperit omaava henkilö osallistua mitenkään vapaaehtoisesti maanpuolustukseen liittyvään toimintaan rauhan aikana? Kriisitilanteessa varmaankin löytyy jotain tekemistä kaikille halukkaille. .

Ilman muuta. Mukavaa, että asiat ovat kunnossa. Mitä sitä häpeämään, jos sairastuu. Sama se on, onko jalka poikki vai pää kuhmulla. Elämä on elämää.

Tervetuloa! Tutustu:

http://www.mpk.fi/

Koulutuskalenteri:

https://www.mpk.fi/Default.aspx?tabid=942

MPK:n kursseista noin kolmasosa on aiheeltaan varautumis- ja turvallisuusalan koulutusta. MPK on mukana monissa kokonaisturvallisuuden yhteistyöfoorumeissa, -hankkeissa ja –tilaisuuksissa, joissa tuotetaan infomateriaalia ja lisätään kansalaisten tietoisuutta ja osaamista arjen turvallisuudessa.
 
Totean avaajalle vielä, isänmaata voi palvella muutenkin kuin aseissa.
Kriisien ja sodan aikana tarvitaan sotilaita, mutta myös muita ihmisiä jotka auttavat merkittävästi yhteiskunna selviämistä.

Jos "et kelpaa" sotilaalliseen maanpuolustukseen, voi osuutensa tehdä varsin kunniakkaasti myös muualla.
Tätä palvelusta voi toteuttaa myös rauhan aikana.

Juu, eihän puolustusministerikään ole palvelusta terveydellisistä syistä suorittanut mutta tekee monen (myös minun) mielestä ihan hyvää työtä isänmaan puolesta.
 
Ymmärtääkseni sodan aikana (ehkäpä jo sodan uhatessa) aletaan jakamaan työtehtäviä siviileille. Jos näistä tehtävistä kieltäytyy perusteettomasti, tulee sakkoa. (mikä on sinänsä huvittava ajatus - sopii yrittää sakottaa)
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/18/mika-olisi-roolisi-jos-sota-syttyisi-asiantuntijat-vastaavat
Kohta 'Miten tehtäviä jaetaan sodan aikana?'

Eli en huolehtisi. Kyllä valtio sinulle käyttöä löytää. Sota on kokonaisuus, kaikki liittyy kaikkeen, "Art of War" jne. Jos taas koet että järjestelmään ei voi luottaa siinä mielessä että se käyttäisi sinua tehokkaasti, niin sinun ei auta muu kuin omatoimisesti alkaa suunnittelemaan asioita kaikkien selän takana.

Koska PV:lta puuttuu kalustoa, ehkäpä haluat pohtia vapaaehtoista kalustotuotantoa, sikäli jos sellaiseen kykenet. Rakenna vaikka PASI jos vain autotalliisi mahtuu! :D Rekan tai bussin moottori, perkeleesti teräslevyjä, hitsauslaite... akselit pitäisi repiä jostain... mitähän vielä? Diskopallo miehistötilaan? Minijääkaappi? Maastokuvioidut karvanopat? Voisi olla oma ketjunsa tämäkin - vaarattoman kaluston tuotanto vapaaehtoisvoimin. Vehkeet voi luovuttaa PV:n tai paikallisten puolustajien eli maakuntajoukkojen käyttöön. Tuskin kukaan alkaa nirsoilemaan sodan aikana vaikka lelut eivät noudattaisi standardeja. Parempi rakentaa piilossa tai valmistautua taistelemaan poliiseja vastaan. Joku vasikka kuitenkin määkii jossain kohtaa ja saadaan lehdistä sitten lukea miten poliisi pidättää maanpuolustuksen tilasta huolestuneen kansalaisen, joka ryhtyi omaan kalustotuotantoon. Suomea saa ja pitää puolustaa mutta se pitää tehdä byrokraattien, kyttien ja vasikoiden selän takana. Vitun Suomi.
 
Minun vinkkini voisi olla, että suorittaa hyvät ensiapukurssit. Niistä voi olla hyötyä, ihan siviilitoimissakin.
 
Totean avaajalle vielä, isänmaata voi palvella muutenkin kuin aseissa.
Kriisien ja sodan aikana tarvitaan sotilaita, mutta myös muita ihmisiä jotka auttavat merkittävästi yhteiskunna selviämistä.

Jos "et kelpaa" sotilaalliseen maanpuolustukseen, voi osuutensa tehdä varsin kunniakkaasti myös muualla.
Tätä palvelusta voi toteuttaa myös rauhan aikana.

Juur näin. Kokonaismaanpuolustuksessa ei käsivarsia ole koskaan liikaa. Nykyaikaisena pidettävä sota on paljon paljon paljon muutakin kuin ruudinpaloa. Yhteisöään ja maataan voi palvella muutenkin kuin juoksemalla suon laitaa rynnäkkökivääri kainalossa. Nyt kun vielä opit sen, että jokaisella meillä on puutteemme ja ongelmamme, turhaan kannat syyllisyyttä tms. jos asepalvelus on tahdostasi huolimatta mennyt keturalleen. Ja palveluskelpoisuus on joka tapauksessa ohi menevä vaihe elämässä, yksistään ikä ja sen tuomat tekijät pudottavat synkänkin karjun luokituksissa alaspäin. Positiivista on lukea kuinka hlö on ottanut onkeensa Ukrainan tapahtumien myötä, sitä voisi toivoa tapahtuvan laajemminkin Suomessa.

Erilaisiin toimintoihin mukaan vain, pidä omat rajasi mielessäsi ja mahdollisille esimiehille niistä vinkkiä ja suoraa rehellistä puhetta. Homma toimii. Itse tein vuosia sitten virheen, että en avoimesti kertonut allergioiden tuottamista ongelmista. Olisi vaan pitänyt. Mutta kun on pienestä pitäen opetettu, että mies ei valita, eikä kerro mitään.....ompa hienoa sitten lopulta rikkisalvat päällä reutoa. Toista kertaa en ainakaan siihen virheeseen sorru, todennäköisesti toimin inhimillisesti ja teen jonkun toisen yhtä tyhmän mokan. :rolleyes:
 
Iso kiitos kaikille vastanneille. Helpottipa viimeinkin vähän, kun ei aikaisemmin tästä ole uskaltanut avautua kenellekkään. Eiköhän näistä neuvoista pääse ihan toteutusasteellekkin, esim EA kurssit.
 
Koeta olla tressaamatta asiasta turhia. Ensinnäkin, et todellakaan ole mikään outolintu. Merkittävä osa (en nyt ehdi tarkkaa tilastotietoa kaivamaan) palveluksen aloittavista putoaa pois joukosta joko fyysisten tai psyykkisten ongelmien takia. Käsittääkseni tahti on vuosi vuodelta kiihtyvä. Omana inttiaikanani lähti omastakin tuvasta useampikin kaveri kesken pois, eikä se suurempaa ihmettelyä aiheuttanut. Toisekseen, edes moitteettomasti A:n papereilla intistä suoriutuminen ei tarkoita, että olisi automaattisesti sijoitettuna SA-joukossa. Varsinkin nyt kun joukkokoko kutistui, on entistä useampi täysin terve mies vailla sijoitusta. Kolmanneksi, elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja se palvelusluokan aleneminen voi tulla kyseeseen myös reservissä ollessa. Reserviläisellä on jopa velvollisuus ilmoittaa PV:lle merkittävistä terveydentilassa tapahtuneista muutoksista.
 
Kaheli sen sanoi. Ja me varttuneet herrat olemme lahoja jo ihan muuten vain emmekä sitä tunnu surevan (emmekä edes tajua myöntää sitä, vaan haluaisimme kuolemaa halveksuen ajaa PickUpilla kiinalainen Norinco kourassa kohti T-72B3:a, vai miten se Laamanator sanoi). Ihan ö-miehiä koko sakki.

Pojat ovat poikia ja tytöt tekevät lisää.
 
Pitipä tännekin kirjautua ihan. Susi1 aikaan olin rekisteröityneenä ja taisin jopa yhden viestinkin kirjoittaa ja nyt piti sitten rekisteröidä toisen postauksen takia. :)
Eli siis olen itsekin C-mies. Armeija jäi aikanaan, mutta maanpuolustustahto ei kadonnut vaan vähän vanhetessa jopa vahvistui. Itse olen valinnut tieni lääkintäjuttujen parissa, joita olen nyt noin viitisen vuotta ehtinyt harrastella. Jos vain yhtään järjestötoiminnasta tykkää ja halua on osallistua niin Spr on hyvä paikka. Myös meripelastus tarjoaa eri hommia ensivastehommista aina konemieheksi saakka. Ja tosissaan kun ikääkin alkaa tulemaan ja todennäköisyys, että pilliin viheltäessä kutsu tulisi vähenee vähenemistään niin omien taitojen kasvattaminen ja itsensä hyödylliseksi tekeminen ei ole yhtään hassumpi juttu. Aikoinaan harmitti tuo armeijan käymättömyys enemmän, mutta nykyisin tuntuu että olen sen oman tieni löytänyt. Ja tietenkin mikäli se kutsu sattuisikin tulemaan niin olisi sitten jotakin taitoja mistä on hyötyä siinäkin tapauksessa.

Jos järjestöhommat eivät nappaa niin ensiapuoppaista on hyvä aloitella ja siitä jatkaa vaikkapa lähihoitajan käsikirjaan ja ensihoidon kirjojen pariin. Sotilaspuolelta voi kahlata yhdysvaltain armeijan field manuaaleja parit kappaleet läpi, (Esim combat life saver ja TCCC näin aluksi) jotta saisi edes jotakin kosketusta niihin sodan ajan juttuihinkin . Suosittelen toki tuohon päälle edes ensiapukurssien käymistä läpi, jotta saa edes jotakin kosketusta siihen tekemiseenkin eikä ole yksin kysymystensä kanssa. (Pakko kyllä mainita, että itse tuli osallistuttua varsin surkeille kursseille aikoinaan ja tekeminen jäi nuken pumppaamiseen ja yhteen sideharson laittoon.)

Ukraina on itsellänikin antanut hommaan hieman lisää kipinää ja olen jotakin omia varusteitakin enemmän hommaillut sitä silmällä pitäilen ja kotivaraa täydentänyt. MPK:n kurssit tuolta taisteluensiavun puolelta kiinnostavat myös kovasti, mutta itse olen empinyt polveni kanssa, että viittiikö sitä muiden riesaksi paikalle asti vääntäytyä, C-mieskin vielä ja kaikkea... :rolleyes:
Tällainen tarina täältä päin. Aktiivisesti harrastellaan eikä C-paperit ole menoa estänyt. Ainut miinus vain, että ei ole sitä saman henkistä porukkaa ympärillä tukemassa, mutta sitä varten on nämä foorumit ja lurkkiminen taustalla.
 
Suutari.. et ole ainoa joka haluaisi korjata maanpuolustuskoulutus tilanteensa kun on tullut ikää vähän ja myöskin järkeä. Se että Pv reservi on se mitä on about 230t miestä niin jokainen noista 230t ukost tarvii 5 ihmist tekee sen huoltohomman ja ite olen valmis juoksemaan ne safkat ja kuulat yms sille sotilaalle sinne rintamalle! siihen ei tarvi koulutusta vaan kassillisen puhtaita kalsareit ja kovat hermot ja C miehellekkin on hommaa!
 
Joskus olen ollut kuulevani luovemmissa puheissa, että niin sivareita kuin C-miehiäkin olisi houkutusta käyttää mm. väestönsuojelussa ja esim suojelumiehinä siviiliväestön turvana. Jos jompi kumpi homma natsaa yhtään niin sen vapaaehtoisen koulutuksen hankkiminen on varmaan myös tiukan paikan tullen puolustusvoimien mieleen.
 
Back
Top