Tämä on asia joka minua on vaivannut jo pitkään, nyt päälle 6 vuotta. Aikoinani armeijassa ehdin olla vajaan 3 kuukautta, jonka jälkeen pois E-papereilla. Syynä tähän pitkittyneen sairastelun aiheuttama uupumus, ja havainto siitä, että univaje laukaisee minulla dissosiatiivisen tilan jolloin olo on ns "ihan vitusta". Pois tulon jälkeen olen sitten käynyt lääkärien ja psykologien juttusilla, E-paperit muuttuivat C-papereiksi, ja hetken eksyksissä olon jälkeen löytänyt itselleni tien jota kulkea. Opiskelut ovat tempaisseet mukaansa ja nautin elämästä.
Mutta koen silti suurta häpeää siitä, että en voinut suorittaa asepalvelusta loppuun saakka. Pidin armeijassa olosta, pidin niin kouluttajista, että palvelutovereista, pidin siitä minkä takia armeijassa ylipäänsä oltiin. En pääse eroon siitä tunteesta, että epäonnistuin, ja jätin täyttämättä velvollisuuteni.
Ukrainan episodi on varsinkin nostattanut kaiken tämän pinnalle mieleeni. Olenkin miettinyt, että voiko C-paperit omaava henkilö osallistua mitenkään vapaaehtoisesti maanpuolustukseen liittyvään toimintaan rauhan aikana? Kriisitilanteessa varmaankin löytyy jotain tekemistä kaikille halukkaille. Mikäli Suomi joskus minun elinaikanani joutuu jonkin suuren konfliktin osalliseksi, ajatus siitä että liittyisin johonkin vapaaehtois pataljoonaan kiehtoo. Miellän itseni sen verran rikkinäiseksi, että jos vapaaehtoisena voisin ottaa kriisitilanteessa jonkun muutoin kuolemaan joutuvan terveen ihmisen paikan, olisi se vain hieno asia.
Tulipahan taas sekava avautuminen, mutta olisi mukava kuulla jotain asiaan liittyviä mietteitä.
Mutta koen silti suurta häpeää siitä, että en voinut suorittaa asepalvelusta loppuun saakka. Pidin armeijassa olosta, pidin niin kouluttajista, että palvelutovereista, pidin siitä minkä takia armeijassa ylipäänsä oltiin. En pääse eroon siitä tunteesta, että epäonnistuin, ja jätin täyttämättä velvollisuuteni.
Ukrainan episodi on varsinkin nostattanut kaiken tämän pinnalle mieleeni. Olenkin miettinyt, että voiko C-paperit omaava henkilö osallistua mitenkään vapaaehtoisesti maanpuolustukseen liittyvään toimintaan rauhan aikana? Kriisitilanteessa varmaankin löytyy jotain tekemistä kaikille halukkaille. Mikäli Suomi joskus minun elinaikanani joutuu jonkin suuren konfliktin osalliseksi, ajatus siitä että liittyisin johonkin vapaaehtois pataljoonaan kiehtoo. Miellän itseni sen verran rikkinäiseksi, että jos vapaaehtoisena voisin ottaa kriisitilanteessa jonkun muutoin kuolemaan joutuvan terveen ihmisen paikan, olisi se vain hieno asia.
Tulipahan taas sekava avautuminen, mutta olisi mukava kuulla jotain asiaan liittyviä mietteitä.
Rekan tai bussin moottori, perkeleesti teräslevyjä, hitsauslaite... akselit pitäisi repiä jostain... mitähän vielä? Diskopallo miehistötilaan? Minijääkaappi? Maastokuvioidut karvanopat? Voisi olla oma ketjunsa tämäkin - vaarattoman kaluston tuotanto vapaaehtoisvoimin. Vehkeet voi luovuttaa PV:n tai paikallisten puolustajien eli maakuntajoukkojen käyttöön. Tuskin kukaan alkaa nirsoilemaan sodan aikana vaikka lelut eivät noudattaisi standardeja. Parempi rakentaa piilossa tai valmistautua taistelemaan poliiseja vastaan. Joku vasikka kuitenkin määkii jossain kohtaa ja saadaan lehdistä sitten lukea miten poliisi pidättää maanpuolustuksen tilasta huolestuneen kansalaisen, joka ryhtyi omaan kalustotuotantoon. Suomea saa ja pitää puolustaa mutta se pitää tehdä byrokraattien, kyttien ja vasikoiden selän takana. Vitun Suomi.
