Rehellisesti sanottuna olen uskonut tuohon maantietukikohta konseptiin noin 20 vuotta. Ensimmäinen asiallinen ja tutkittuun tietoon perustuva tutustuminen aiheeseen tuli Thomas Riesin Cold Will kirjasta jonka sain lainattua paikallisesta kirjastosta ollessani lukiossa. Asevelvollisuuden suorittaminen ja tutustuminen ilmatorjunnan ja ilmavoimien toimintaan sekä palveluksen aikana että reservissä vain vahvisti käsitystäni asiasta.
Kuitenkaan mikään käsitys asioista ei voi olla kiveen valettu. Teknologian ja yhteiskunnan muuttuminen on syönyt pohjan kyseiseltä ratkaisulta.
Tarkastellaanpa vaikka uusia järjestelmiä jotka ovat tulleet mahdollisen vastustajan käyttöön. Kun maantietukikohta konsepti oli vielä voimissaan niin tykistöohjusten CEP:it olivat satojen metrien luokkaa. Aikoinaan ilmatorjuntaupseereilla oli tapana sanoa ”antaa tulla- ei se kuitenkaan osu”. Nyt elämme aivan toisenlaisten tykistöohjusten aikakautta, osumatarkkuus on jopa metrien luokkaa. Muutos on vaikutuksiltaan samanlainen kuin siirtyminen musketista suoraan Sako TRG:hen. Mikä pahinta näitä aseita ei voi torjua millään meidän käytössä olevalla aseella.
Toinen suuri muutos ovat satelliittipommit. Vielä 10 vuotta sitten, koneiden tuhoaminen tukikohtaan vaati sen, että lentäjä uskaltautui iglojen ja sergeiden torjuntatuleen. Kuten minulle aikoinaan opetettiin maantietukikohta on suojattu niin, että koneiden tuhoaminen halvoilla aseilla vaarattomasti ei ollut mahdollista. Vielä 10 vuotta sitten täsmäpommit piti pudottaa yksi kerrallaan ja koneen piti lentää maalia kohti. Näkyvyyden tuli mielellään olla hyvä ja pilotin rohkea sekä aseupseerin taitava. Huonon näkyvyyden aikana pommit piti ripotella SU-24 tutkan tietojen perusteella. Nyt olemme ikävä kyllä siinä tilanteessa, että yksittäinen SU-24 voi irrottaa nipun pommeja 4000 metrin korkeudesta pilkkopimeässä ja ukkosmyrskyssä. Entisestä pommien ripottelusta ja yksittäisistä kohtuullisen lentosään vaativista yksittäisistä täsmäaseista maantietukikohta olisi kyllä selvinnyt.
Tästä ongelmasta olisi voitu vielä selvitä jos käytössä olisi kuranttia suojauskalustoa. Ikävä kyllä nyt tukikohtia ei voi suojata edes iglalla vaan ainoana suojana on sergeit ja kk:t. Sellaiset hankinnat joissa maantietukikohdille hankittaisiin joka sään toimintakyvyn omaavat ja riittävän kantaman omaavat it-aseet on melkoista haaveilua. Nykyisinkin esim. Crotale pattereista 30 % on sidottu ilmavoimien suojaamiseen.
Lopuksi vielä tuon uudelleen tuon viidennen kolonnan ongelman. Oikeastaan kysymyksessä on ongelma jonka me olemme ihan itse luoneet. Ongelmaa ei voi kuvata sanomalla, että tynnyrissä on yksi mätä omena. Sitä voi kuvata sanomalla, että olemme ottaneet omenia vastaan toiselta taholta joka on laittanut joukkoon yhden myrkytetyn. Toki voimme murskata kaikki nämä ”omenat”- mutta samalla varmistamme sen, että meidänkin omenat menettävät arvonsa. Lenin setä saattoi aikoinaan sanoa ”Kun metsää hakataan niin lastut lentelee.” On kuitenkin syytä muistaa, että juuri tähän vastustaja pyrkii. Missään nimessä meillä ei moraalisia eikä käytännöllisiä valmiuksia alkaa syrjiä mitään vähemmistöä ”varmuuden vuoksi”.
Osa viidennen kolonnan ongelmaa on myös tietoliikenteen räjähdysmäinen kasvu. Ei meillä ole mitään eväitä valvoa kaikkea esim. nettiyhteyksien kautta virtaavaa informaatiota. Varsinkin kun tieto voidaan piilottaa lukemattomin tavoin. Tom Clancy kirjoitti vuonna 1986 fiktiivisessä teoksessa ”Myrsky nousee”, että vahvistus divisioonia oli vastassa paikallisia ihmisiä ojentamassa kukkia. Riski siitä, että tieto olisi vuotanut ulkopuolelle oli kuulemma mitätön koska satamakaupunkien puhelinliikennettä valvottiin tarkasti. Tuo aika on peruuttamattomasti historiaa aivan kuten se, että vakoojat lähettävät sanomat Englannista laittomien radiolähetysten kautta morsettamalla. Nyky-yhteiskunnalle tuo tietoliikenteen katkaisu harmaan vaiheen aikana on yhtä huono vaihtoehto kuin täydellinen ulkonaliikkumiskielto.
Kun vielä ottaa huomioon kuinka syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan suomen venäläiset ovat integroituneet niin voimme suosiolla unohtaa haaveet siitä, että saisimme salattua satoja miehiä käsittävät ja tien sulkemisen vaativat tukikohdat. Suomen venäläisiä toimii mm. värvättyinä spol aliupseereina. Mies on luotettava, vaimo on luotettava, anoppikin on luotettava mutta entäs vaimon sisko? En ole todellakaan huolissani siitä, että sotaviikolla kolme joku opastaa venäläisiä panssaritiedustelijoita vaan siitä, että ennen ensi laukausten kaikumista vihollinen saa tarvittavat tiedot ensi-iskuun. Näin kävi mm. Pearl Harborissa aikoinaan. Jopa silloin tarpeelliset tiedot liikkuivat valtameren yli ihan tavallisina kaupallisina sähkeinä. Havaijilla riitti varsin hyvin, että muutama vakooja sai tarpeeksi hyvät tiedot kohteesta. Se, että amerikan japanilaisista 99,99% oli hyväläisten puolella ei juuri lämmittänyt maihin uivaa matruusia.
Mikään näistä kolmesta uudesta uhasta ei ole se ratkaiseva vaan niiden yhteisvaikutus.
