Maantiekenttämme tutkassa, ja täsmäohjusten maalina

JOKO kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Tuo satelliittitiedustelu on minulle täysi arvoitus. Mikä niiden kapasiteetti ja käytettävyys lienee? Kyllä ne jotain dataa tuottavat varmasti, mutta miten käyttökelpoista ja käytettävää lienee sitten. Periaatteessa suurvalta, jolla on satelliitteja käytössään kykenee "paljastamaan" monta asiaa.....

Varsin rajallinen, päätellen suurvaltojen suuresta innostuksesta lennokeihin.

No tuota olen itsekin vertuutellut mielessäni. Kenties satelliittitoiminta tuo jonkin lisän, muttei sinällään ole sekään mikään taikaseinä.

Minkä osan ilmavoimiensa kapasiteetista vaikkapa nyt Venäjä voisi sijoittaa jotain Suomea vastaan? Tilanne todennäköisesti olisi tuolloin se, että puurot olisivat palaneet pohjaan jo laajemminkin, olisiko korkeintaan kolmannes parhaimmillaankin? Nykymenolla esim. kymmenen vuoden kuluttua Venäjän ilmavoimat operoi hyvin rajallisella määrällä modernia kalustoa, ihan millä tahansa kaalitonkka-siipi-paketilla ei Suomeakaan vastaan kovin suuria tuloksia voi odottaa?
 
Morgenstern kirjoitti:
Olisi varmaan kuumottavaa lennellä maailman parhaan ilmapuolustuksen tahallisena maalina kamikazetehtävässä Redigolla, tai edes Hawkilla, perässään sen seitsemän Pantsiria tms, suuren ametin hävittäjien lisäksi.

Koska kukaan muu ei ole Redigoja maininnut, niin oletan, että tuo oli viittaus minun viestiin: Eli mistä sait idean, että pitäisi mennä lentelemään vihollisen IT:n kantamalle, kun tarkoitus oli ainoastaan varmistaa, että Hornet pääsee rauhassa laskeutumaan?
 
baikal kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Tuo satelliittitiedustelu on minulle täysi arvoitus. Mikä niiden kapasiteetti ja käytettävyys lienee? Kyllä ne jotain dataa tuottavat varmasti, mutta miten käyttökelpoista ja käytettävää lienee sitten. Periaatteessa suurvalta, jolla on satelliitteja käytössään kykenee "paljastamaan" monta asiaa.....

Varsin rajallinen, päätellen suurvaltojen suuresta innostuksesta lennokeihin.

No tuota olen itsekin vertuutellut mielessäni. Kenties satelliittitoiminta tuo jonkin lisän, muttei sinällään ole sekään mikään taikaseinä.

Minkä osan ilmavoimiensa kapasiteetista vaikkapa nyt Venäjä voisi sijoittaa jotain Suomea vastaan? Tilanne todennäköisesti olisi tuolloin se, että puurot olisivat palaneet pohjaan jo laajemminkin, olisiko korkeintaan kolmannes parhaimmillaankin? Nykymenolla esim. kymmenen vuoden kuluttua Venäjän ilmavoimat operoi hyvin rajallisella määrällä modernia kalustoa, ihan millä tahansa kaalitonkka-siipi-paketilla ei Suomeakaan vastaan kovin suuria tuloksia voi odottaa?

Sikäli kun olen noita tietoja tutkinut, niin ryssät ovat keskittyneet kovasti tuohon GLONASS systeemin kehittämiseen ja kaikki muu on jäänyt vähemmälle. Juurikaan ei ole näkynyt mainintaa noista tiedustelusateliiteista, mutta kai niillä yksi sateliittu on käytössä?

Tälläistä löysin netistä: http://spaceflightnow.com/news/n1106/27soyuz/
Voiko ne yhä käyttää tuota filmi hommelia, vai olisiko tuossa vielä lisäksi jonkinlainen datalinkki?
 
Niin, eipä kai muutoin niin loistava Pantsir kanna pitkälle, mutta jos olisin Redigossa tms laitteessa, niin otaksuisin että kaikkia Horneteiksi epäiltyjä maaleja ammutaan kaikilla ( kalliillakin ) ohjuksilla, ja niitä kyllä riittää. Tämän muu lentokone -hämäyksen voisin uskoakin toteutuvan, jos halukas lentäjä löytyy ohjaamaan moista " maalipussia ". No, onhan ven panssariyhtymillä tiedustelun kärjessä usein rynnäkköpanssarikin, etsimässä odottavaa joukkoa. Joku hullu sitäkin ajaa. :-D
 
Morgenstern kirjoitti:
Niin, eipä kai muutoin niin loistava Pantsir kanna pitkälle, mutta jos olisin Redigossa tms laitteessa, niin otaksuisin että kaikkia Horneteiksi epäiltyjä maaleja ammutaan kaikilla ( kalliillakin ) ohjuksilla, ja niitä kyllä riittää. Tämän muu lentokone -hämäyksen voisin uskoakin toteutuvan, jos halukas lentäjä löytyy ohjaamaan moista " maalipussia ". No, onhan ven panssariyhtymillä tiedustelun kärjessä usein rynnäkköpanssarikin, etsimässä odottavaa joukkoa. Joku hullu sitäkin ajaa. :-D

Ja miksi tuollaiseen ryhdyttäisiin, jos vihollinen on pääsemässä ampumaetäisyydelle? Tässä on nyt vain yksi keino, jota voisi harkita jos tarvetta on, muitakin keinoja voi keksiä lisää ja niitä käyttää sen mitä kerkeää. Jos vihollinen rupeaa jahtaamaan Hornettia, niin johdatetaan se kauemmas muista ja pakotetaan se tuhlaamaan polttoainetta ja mikäli mahdollista, niin lähetetään Hornet pari kohtaamaan se. Erillään oleva kone (tai useampi), ilman AWACS tukea ja tutka yhteen suuntaan osottaen luulisi olevan hoideltavissa helposti Horneteilla vaikka kyseessä olisi kuinka ihmeellinen ryssän superkone. Jos kone taas koettaa varjostaa kauempaa, niin sitten voi määrätä Redigoja ilmaan hämäystä varten. Tiedä sitä sitten, voisiko tuossa tilanteessa hämmentää tilannetta lisää, vaikkapa häirinnän avulla ja koettaa uskotella viholliselle, että vastaan lentävä Banshee lennokki onkin Hornet joka on tehnyt U- käännöksen ja koettaa hiippailla lähemmäs. Siinä muuten olet väärässä, että ohjuksia riittää. Niitä saattaa riittää ladata uudet siipien alle, mutta jos niitä ammuskellaan miten sattuu lennolla, niin saattaa tulla kiire taiaisin lataamaan.
 
Ainakin uudempien sateliittien kuvaustarkkuus riittää varmasti. Ongelmana on niiden nopeus, jolloin ne ovat otollisessa kuvauskulmassa hyvin lyhyen aikaa ja toinen ongelma on yleisesti tiedossa olevat kiertoradat ja kulkuajat. Niiden muuttaminen on työläs homma, eikä ihan mahdottomiin muutoksiin yleensäkään pystytä. Kiertoradallaan olevaa sateliittia on vaikea estää vihollisen näkemästä, joten vähänkin kehitysmaita teknisempi joukko varmasti kykenee muutoksetkin havainnoimaan.
 
Roope Ristintekijä kirjoitti:
Ainakin uudempien sateliittien kuvaustarkkuus riittää varmasti. Ongelmana on niiden nopeus, jolloin ne ovat otollisessa kuvauskulmassa hyvin lyhyen aikaa ja toinen ongelma on yleisesti tiedossa olevat kiertoradat ja kulkuajat. Niiden muuttaminen on työläs homma, eikä ihan mahdottomiin muutoksiin yleensäkään pystytä. Kiertoradallaan olevaa sateliittia on vaikea estää vihollisen näkemästä, joten vähänkin kehitysmaita teknisempi joukko varmasti kykenee muutoksetkin havainnoimaan.

Toinen juttu on myös se, että miten nopeasti sieltä sateliitista saadaan tieto sitä tarvitsevalle. Tuossa justiinsa laitoin linkin juttuun, jossa mainittiin, että 2005 vuonna alastulleessa sateliitissa käytettäisiin edelleen filmiä. Oletettavasti sieltä kuitenkin saadaan tieto myös datana, mutta silti tiedon käsittely ja eteenpäin siirto tapahtuu hieman viiveellä ja sitten vielä pitää suunnitella se miten tietoa käytetään. Ja vasta sitten voidaan ampua vaikkapa ohjus (lentokoneita käytettäessä hommaan menee vielä lentomatkaan menevä aika).
 
Mikäli sateliitti on tullut alas 2005, niin milloin se on taivaalla ammuttu? Aikoinaan teknologia oli sellaista, että sateliitti pudotti filmit aina määrätyllä kohtaa rataa. Sitten kehitettiin datalinkit ja filmit jäivät vain varmuuskopioiksi sateliittiin. Kunnes vihdoin päästiin filmiteknologiasta eroon digitekniikaan myötä. Myös datan lähetystekniika on parantunut. Tiedon saaminen maahan ja käyttöön nopeasti on tärkeää. Samoin kun sen oikein tulkitseminen.
 
Roope Ristintekijä kirjoitti:
Mikäli sateliitti on tullut alas 2005, niin milloin se on taivaalla ammuttu? Aikoinaan teknologia oli sellaista, että sateliitti pudotti filmit aina määrätyllä kohtaa rataa. Sitten kehitettiin datalinkit ja filmit jäivät vain varmuuskopioiksi sateliittiin. Kunnes vihdoin päästiin filmiteknologiasta eroon digitekniikaan myötä. Myös datan lähetystekniika on parantunut. Tiedon saaminen maahan ja käyttöön nopeasti on tärkeää. Samoin kun sen oikein tulkitseminen.

Jutussa taidettiin puhua kuukausista. Siis tyyliin "kuukausia kestänyt lento".

Edit: Duh! Tuossa edellähän se viesti oli. Rupesin miettimään, että laitoinko minä sen johonkin toiseen ketjuun sen linkin. Hassuksi tuon jutun tekee se, että se on eri juttu mitä muistelin, joskin sekin puhuu kuukausista.

Tässä on sitten se juttu mikä on tuosta 2005 alas tulleesta sateliitista: http://www.msnbc.msn.com/id/6975674/ns/technology_and_science-space/t/missing-one-russian-spy-satellite/

Huom! Tuo juttu mainitsee sellaisen jutun, että kyseisen sateliitti tyypin käyttöikää oli pidennetty kahdesta kuuteen kuukauteen.
 
Roope Ristintekijä kirjoitti:
Ainakin uudempien sateliittien kuvaustarkkuus riittää varmasti. Ongelmana on niiden nopeus, jolloin ne ovat otollisessa kuvauskulmassa hyvin lyhyen aikaa ja toinen ongelma on yleisesti tiedossa olevat kiertoradat ja kulkuajat. Niiden muuttaminen on työläs homma, eikä ihan mahdottomiin muutoksiin yleensäkään pystytä. Kiertoradallaan olevaa sateliittia on vaikea estää vihollisen näkemästä, joten vähänkin kehitysmaita teknisempi joukko varmasti kykenee muutoksetkin havainnoimaan.

Myös sää rajoittanee. Pilvet, pimeys ja alhaalta paistava aurinko ovat pahoja esteitä. Sateliiteista havaittaneen suuremmat rakennelmat, mutta kaiken muun voi osaava puolustaja kätkeä. Sateliittikuvien varassa on mahdotonta toteuttaa Hornetit seisomapaikoille tuhoavaa pelinavausta.
 
JOKO kirjoitti:
Sateliittikuvien varassa on mahdotonta toteuttaa Hornetit seisomapaikoille tuhoavaa pelinavausta.

Joo, tuo jo sen takia, että H-hetki pitää olla tiedossa mahdollisimman aikaisin kaikilla osallistujilla ja sen takia aloitusta ei voi jättää sen varaan, että sää sallii Hornettien paikantamisen. Toisaalta aloitusta ei voi myöskään lykätä kauaa, koska vastapuoli (me) saattaisi päästä reagoimaan tilanteen mukaan, mikä taas pilaisi kaiken muun tiedustelutiedon.

Tuo on myös vaikeaa siksi, että vaikka kuvien saannilla olisi vain 30 minsan viive, niin tilanne kerkeää muuttumaan aika paljon siellä vastaanottavassa päässä. 3 lennostoa ja kukin pitää 2 konetta jatkuvasti ilmassa (eivät luultavastikkaan tuhoudu ohjusiskussa), toiset 2 konetta (ainakin) minuutin valmiudessa (kerkeävät ilmaan jos tutkat ovat valppaana, ja miksi ei, tuota iskua osataan kuitenkin odottaa), muita koneita on epäilemättä valmiudessa ja kerkeävät ilmaan n. 5 minsan kuluessa (eivät ole enää odotuspilttuissa kun ohjukset iskevät tai jos käytössä on kovat suojat, niin odottavat siellä ensi-iskun) ja lisäksi voidaan olettaa, että 2 konetta on justiinsa tankkaamassa lennon jälkeen, joten 30 minsaa on sellainen aika, että ne tulevat olemaan aivan eri paikassa, kuin kuvien mukaan voisi päätellä. Oletus on kuitenkin se, että koneet operoivat useammasta tukikohdasta kuin vain lennostojen päätukikohdista, joten vihollisella ei riitä ohjukset saturoimaan ihan joka paikkaa, vaan joutuvat valikoimaan erityiset tähtäyspisteet.
 
Tätä samaa keskustelua on käyty jo aikaisemmin.
Omat teesini ilmavoimien hajautetuista tukikohdista voi tiivistää seuraavalla tavalla:

1. Käytössä olevat tukikohdat voidaan selvittää. Keinot-HUMINT, SIGINT, ELINT, illegaalit, sateliitit (SAR ja perinteinen kuvaus) ja lisäksi AWACSit ja tutkat. Tämä työ siis tehdään kun on vielä rauha maassa. Sodan alettua tiedonhankinta vaikeutuu, mutta toisaalta tulee myös käyttöön uusia keinoja. Esimerkikisi internetin merkitys vähenee ja sateliittiradiolla varustettujen erikoisjoukkopartioiden merkitys lisääntyy.

2. Hyökkääjällä on aina etunaan se, että se voi valita itselleen otollisen hetken.

3. Hajautettuihin tukikohtiin tullaan iskemään tykistöohjuksilla. Tarkoitus ei ole tuhota tukikohtaa näillä ohjuksilla vaan vaikuttaa miehistöön, laitteisiin, ajoneuvoihin, kiitoratoihin sekä lentokoneisiin. Riittää, että koneet pysyvät yhdestä kahteen tuntiin maassa. Torjuntakeinoja tykistöohjuksia vastaan ei ole.

4. Hyökkäys viimeisteillään tavanomaisilla ilmavoimilla. Satelliittipommit antavat mahdollisuuden iskeä kaikissa sääoloissa tarkasti. Lisäksi pommitus voidaan tehdä kevyen torjunnan ulottumattomattomissa. Nyt todella pyritään murskaamaan kiitoradat raskailla pommeilla ja tuhoamaan ne hornetit, laitteet ja ajoneuvot mitä tukikohdista löytyy. Ne hornetit jotka ovat päässeet ilmaan pyritään sitomaan taisteluihin ja tuhoamaan musertavan ylivoiman turvin.

5. Edellä kerrotuista syistä koneiden hajauttaminen ei enää ole toimiva vaihtoehto vaan sodan ajan toiminta kannattaa keskittää suuriin tukikohtiin joihin voidaan järjestää pomminkestävät suojat koneille sekä tukitoiminnoille, kunnollinen ilmatorjunta (miel. myös tyk.ohj. vastaan), riittävästi pioneeri voimaa ja ELSO kapasiteettia GLONAS järjestelmän häiritsemiseen. Päätukikohtien sodan ajan valmiuden kehittäminen on muuten yksi ilmavoimien virallisista kehittämiskohteista.



Alla on sitten eräs kirjoitukseni aikaisemmasta ketjusta.


Mosuri kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna olen uskonut tuohon maantietukikohta konseptiin noin 20 vuotta. Ensimmäinen asiallinen ja tutkittuun tietoon perustuva tutustuminen aiheeseen tuli Thomas Riesin Cold Will kirjasta jonka sain lainattua paikallisesta kirjastosta ollessani lukiossa. Asevelvollisuuden suorittaminen ja tutustuminen ilmatorjunnan ja ilmavoimien toimintaan sekä palveluksen aikana että reservissä vain vahvisti käsitystäni asiasta.

Kuitenkaan mikään käsitys asioista ei voi olla kiveen valettu. Teknologian ja yhteiskunnan muuttuminen on syönyt pohjan kyseiseltä ratkaisulta.

Tarkastellaanpa vaikka uusia järjestelmiä jotka ovat tulleet mahdollisen vastustajan käyttöön. Kun maantietukikohta konsepti oli vielä voimissaan niin tykistöohjusten CEP:it olivat satojen metrien luokkaa. Aikoinaan ilmatorjuntaupseereilla oli tapana sanoa ”antaa tulla- ei se kuitenkaan osu”. Nyt elämme aivan toisenlaisten tykistöohjusten aikakautta, osumatarkkuus on jopa metrien luokkaa. Muutos on vaikutuksiltaan samanlainen kuin siirtyminen musketista suoraan Sako TRG:hen. Mikä pahinta näitä aseita ei voi torjua millään meidän käytössä olevalla aseella.

Toinen suuri muutos ovat satelliittipommit. Vielä 10 vuotta sitten, koneiden tuhoaminen tukikohtaan vaati sen, että lentäjä uskaltautui iglojen ja sergeiden torjuntatuleen. Kuten minulle aikoinaan opetettiin maantietukikohta on suojattu niin, että koneiden tuhoaminen halvoilla aseilla vaarattomasti ei ollut mahdollista. Vielä 10 vuotta sitten täsmäpommit piti pudottaa yksi kerrallaan ja koneen piti lentää maalia kohti. Näkyvyyden tuli mielellään olla hyvä ja pilotin rohkea sekä aseupseerin taitava. Huonon näkyvyyden aikana pommit piti ripotella SU-24 tutkan tietojen perusteella. Nyt olemme ikävä kyllä siinä tilanteessa, että yksittäinen SU-24 voi irrottaa nipun pommeja 4000 metrin korkeudesta pilkkopimeässä ja ukkosmyrskyssä. Entisestä pommien ripottelusta ja yksittäisistä kohtuullisen lentosään vaativista yksittäisistä täsmäaseista maantietukikohta olisi kyllä selvinnyt.

Tästä ongelmasta olisi voitu vielä selvitä jos käytössä olisi kuranttia suojauskalustoa. Ikävä kyllä nyt tukikohtia ei voi suojata edes iglalla vaan ainoana suojana on sergeit ja kk:t. Sellaiset hankinnat joissa maantietukikohdille hankittaisiin joka sään toimintakyvyn omaavat ja riittävän kantaman omaavat it-aseet on melkoista haaveilua. Nykyisinkin esim. Crotale pattereista 30 % on sidottu ilmavoimien suojaamiseen.

Lopuksi vielä tuon uudelleen tuon viidennen kolonnan ongelman. Oikeastaan kysymyksessä on ongelma jonka me olemme ihan itse luoneet. Ongelmaa ei voi kuvata sanomalla, että tynnyrissä on yksi mätä omena. Sitä voi kuvata sanomalla, että olemme ottaneet omenia vastaan toiselta taholta joka on laittanut joukkoon yhden myrkytetyn. Toki voimme murskata kaikki nämä ”omenat”- mutta samalla varmistamme sen, että meidänkin omenat menettävät arvonsa. Lenin setä saattoi aikoinaan sanoa ”Kun metsää hakataan niin lastut lentelee.” On kuitenkin syytä muistaa, että juuri tähän vastustaja pyrkii. Missään nimessä meillä ei moraalisia eikä käytännöllisiä valmiuksia alkaa syrjiä mitään vähemmistöä ”varmuuden vuoksi”.



Osa viidennen kolonnan ongelmaa on myös tietoliikenteen räjähdysmäinen kasvu. Ei meillä ole mitään eväitä valvoa kaikkea esim. nettiyhteyksien kautta virtaavaa informaatiota. Varsinkin kun tieto voidaan piilottaa lukemattomin tavoin. Tom Clancy kirjoitti vuonna 1986 fiktiivisessä teoksessa ”Myrsky nousee”, että vahvistus divisioonia oli vastassa paikallisia ihmisiä ojentamassa kukkia. Riski siitä, että tieto olisi vuotanut ulkopuolelle oli kuulemma mitätön koska satamakaupunkien puhelinliikennettä valvottiin tarkasti. Tuo aika on peruuttamattomasti historiaa aivan kuten se, että vakoojat lähettävät sanomat Englannista laittomien radiolähetysten kautta morsettamalla. Nyky-yhteiskunnalle tuo tietoliikenteen katkaisu harmaan vaiheen aikana on yhtä huono vaihtoehto kuin täydellinen ulkonaliikkumiskielto.

Kun vielä ottaa huomioon kuinka syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan suomen venäläiset ovat integroituneet niin voimme suosiolla unohtaa haaveet siitä, että saisimme salattua satoja miehiä käsittävät ja tien sulkemisen vaativat tukikohdat. Suomen venäläisiä toimii mm. värvättyinä spol aliupseereina. Mies on luotettava, vaimo on luotettava, anoppikin on luotettava mutta entäs vaimon sisko? En ole todellakaan huolissani siitä, että sotaviikolla kolme joku opastaa venäläisiä panssaritiedustelijoita vaan siitä, että ennen ensi laukausten kaikumista vihollinen saa tarvittavat tiedot ensi-iskuun. Näin kävi mm. Pearl Harborissa aikoinaan. Jopa silloin tarpeelliset tiedot liikkuivat valtameren yli ihan tavallisina kaupallisina sähkeinä. Havaijilla riitti varsin hyvin, että muutama vakooja sai tarpeeksi hyvät tiedot kohteesta. Se, että amerikan japanilaisista 99,99% oli hyväläisten puolella ei juuri lämmittänyt maihin uivaa matruusia.

Mikään näistä kolmesta uudesta uhasta ei ole se ratkaiseva vaan niiden yhteisvaikutus.
 
Mosurin neljä ekaa teesiä allekirjoitan. Viides osoittautuisi hutiksi siksi, että voimaa kohdistettaisiin ihan helvetisti yhteen kohteeseen ja tukikohdan sisäinen voima tukehtuisi tappioihin ja tehtäväpaljouteen.?????? En tiedä. Viides vaihtoehto maksaisi myös valuuttaa sen verran, että ei tapahu. Ei tapahtu. Paitsi jos......

otetaan seuraavalla hankintakierroksella järkivähä käteen, tyydytään selvästi pienempään määrään hävittäjiä ja ohjataan rahoitusta tukikohtaan, jota voidaan parsia sitten vuosien mittaan entistä ehommaksi.

Tuollaiseen tukikohtaan olisi mahdollisuuksien rajoissa mahdollista saada houkuteltua mahdollisia liittolaiskalujakin. Ohjaapa nyt setti kivojen kavereiden koneita ohjeella: "no ajakkee tankille tuonne Raatavuaran suoralle, siellä pitäs palloo punanen valo ja siitä punasen valon kohalta kiännätte sinne missä on se piikkilanka-aita".....

Tuo tukikohta voisi aidosti toimia myös mahdollisen sotilasavun linkkinä. Paino sanalla aidosti. Vaihtoehto: "laskeutukkee tuonne Sonkajärven suoralle, siihen ison suon vällii tehylle suoralle, siinä on vähän havuja piällä ku on naamioitu"......

Mitä arvelette?

Mikään ei siltikään estäisi käyttämästä hajautettuakin tapaa. Olen Mosurin kanssa ihan samaa mieltä, mutta ei taida tapahtua.
 
baikal kirjoitti:
Mosurin neljä ekaa teesiä allekirjoitan. Viides osoittautuisi hutiksi siksi, että voimaa kohdistettaisiin ihan helvetisti yhteen kohteeseen ja tukikohdan sisäinen voima tukehtuisi tappioihin ja tehtäväpaljouteen.?????? En tiedä. Viides vaihtoehto maksaisi myös valuuttaa sen verran, että ei tapahu. Ei tapahtu. Paitsi jos......

otetaan seuraavalla hankintakierroksella järkivähä käteen, tyydytään selvästi pienempään määrään hävittäjiä ja ohjataan rahoitusta tukikohtaan, jota voidaan parsia sitten vuosien mittaan entistä ehommaksi.

Jäi sitten mainitsematta, että puolustusvoimien on tarkoitus hankkia ohjusjärjestelmiä noiden päätukikohtien suojiksi. Eli kuten sanottua- painopiste noihin päätukikohtiin ja jätetään ne valtatien pätkät ja pikkukentät varajärjestelyiksi.

baikal kirjoitti:
Tuollaiseen tukikohtaan olisi mahdollisuuksien rajoissa mahdollista saada houkuteltua mahdollisia liittolaiskalujakin. Ohjaapa nyt setti kivojen kavereiden koneita ohjeella: "no ajakkee tankille tuonne Raatavuaran suoralle, siellä pitäs palloo punanen valo ja siitä punasen valon kohalta kiännätte sinne missä on se piikkilanka-aita".....

Tuo tukikohta voisi aidosti toimia myös mahdollisen sotilasavun linkkinä. Paino sanalla aidosti. Vaihtoehto: "laskeutukkee tuonne Sonkajärven suoralle, siihen ison suon vällii tehylle suoralle, siinä on vähän havuja piällä ku on naamioitu"......

No aikoinaan Thomas Riess kirjoitti "Luja tahto" teoksessaan, että Suomen kolmen hävittäjälaivueen päätukikohdat ovat niin isoja, että jokaiselta niiltä voisi toimia yhden hävittjälaivueen sijasta kolme! Kapasiteettia avun vastaanottamiseen siis löytyy. Epäilen, että aivan sama logiikka on takana noissa loputtomasti pyörivissä apumekaanikko koulutuksissa varusmiehille- ei niitä sen takia tarvita, että jos mekaanikolla käsi nyrjähtää harmaassa vaiheessa vaan eletään toivossa, että jos joku apua antaa niin meillä ei jää lentosuoritukset tekemättä henkilöstön puutteen takia.
 
Varmasti tiettyä ylikapasiteettia löytyy. Mutta onko yksikään tukikohdista sellainen, mitä olet kuvannut vaatimuksien osalta?
 
baikal kirjoitti:
Tuo satelliittitiedustelu on minulle täysi arvoitus. Mikä niiden kapasiteetti ja käytettävyys lienee? Kyllä ne jotain dataa tuottavat varmasti, mutta miten käyttökelpoista ja käytettävää lienee sitten. Periaatteessa suurvalta, jolla on satelliitteja käytössään kykenee "paljastamaan" monta asiaa.....

Eipä ole minunkaan erikoisalaani.

Itse olen miettinyt että kuinka monta objektiivia tuollaisessa kuvaavassa tiedustelusateliitissa on? Eli kuinka monesta kohteesta kerrallaan yksi sateliitti voi ottaa kuvia?

Vai nappaako se yhden Suomen kokoisen kuvan josta sitten zoomaillaan halutut kohteet ympäri ämpäri Suomea..

Uskoisin kuitenkin että koko Suomen valvonta kerralla ei onnistu yhdeltä tiedustelusateliitilta kauhean hyvin
 
baikal kirjoitti:
Varmasti tiettyä ylikapasiteettia löytyy. Mutta onko yksikään tukikohdista sellainen, mitä olet kuvannut vaatimuksien osalta?

Aivan... Kukin lennosto pystyy järjestämään alueeltaan tukeutumisjärjestelmät koko ilmavoimien kalustolle, mutta se siis käsittää kaikki lennoston alueella olevat tukikohdat... Päätukikohta yksin ei pysty ottamaan koko kalustoa vastaan, ellei koneita haluta seisottaa suojien ulkopuolella...
 
Iso-Mursu kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Tuo satelliittitiedustelu on minulle täysi arvoitus. Mikä niiden kapasiteetti ja käytettävyys lienee? Kyllä ne jotain dataa tuottavat varmasti, mutta miten käyttökelpoista ja käytettävää lienee sitten. Periaatteessa suurvalta, jolla on satelliitteja käytössään kykenee "paljastamaan" monta asiaa.....

Eipä ole minunkaan erikoisalaani.

Itse olen miettinyt että kuinka monta objektiivia tuollaisessa kuvaavassa tiedustelusateliitissa on? Eli kuinka monesta kohteesta kerrallaan yksi sateliitti voi ottaa kuvia?

Vai nappaako se yhden Suomen kokoisen kuvan josta sitten zoomaillaan halutut kohteet ympäri ämpäri Suomea..

Uskoisin kuitenkin että koko Suomen valvonta kerralla ei onnistu yhdeltä tiedustelusateliitilta kauhean hyvin

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että satellittien ei välttämättä tarvitse edes kuvata näkyvän valon tai infrapunan alueella. SAR tekniikka mahdollistaa "kuvaamisen" pilvipeitteen läpi. Esimerkkinä käy vaikka saksalaisten SAR-Lupe. Suorituskyvystä mm. kuvattavien aluieden suuruudesta ja myös vasteajoista näyttää löytyvän tietoa.

"SAR-Lupe is Germany's first reconnaissance satellite system and is used for military purposes. SAR is an abbreviation for synthetic aperture radar and "Lupe" is German for magnifying glass. The SAR-Lupe program consists of five identical (770kg) satellites, developed by the German aeronautics company OHB-System which are controlled by a ground station[1] which is responsible for controlling the system and analysing the retrieved data. A large data archive of images will be kept in a former Cold War bunker belonging to the Kommando Strategische Aufklärung (Strategic Reconnaissance Command) of the Bundeswehr.

SAR-Lupe's "high-resolution" images can be acquired day or night through all weather conditions. The first satellite was launched from Plesetsk in Russia on 19 December 2006, about a year after the intended launch date; four more satellites were launched at roughly six-month intervals, and the entire system achieved full operational readiness on 22 July 2008.[2]

The five satellites operate in three 500-kilometre orbits in planes roughly sixty degrees apart. They use an X-band radar with a three-metre dish, providing a resolution of about 50 centimetres over a frame size of 5.5km on a side ('spotlight mode', in which the satellite rotates to keep the dish pointed at a single target) or about one metre over a frame size of 8km x 60km ('stripmap mode', in which the satellite maintains a fixed orientation over the earth and the radar image is formed simply by the satellite's motion along its orbit). Response time for imaging of a given area is ten hours or less. Thales Alenia Space provided the core of the Synthetic Aperture Radar sensors.[3]"


http://en.wikipedia.org/wiki/SAR_Lupe

Satelliittien lähettämien tietojen kuten kuvien tulkitseminen on sitten ihan oma taiteenalansa. Ylättävän paljon tietoja saadaan ns. epäsuorista havainnoista. Esimerkiksi siviilirakennuksista erottumaton komentopaikka huomataan sen ympärillä olevista turvatoimista. Uskottavat valelaitteet ja harhauttaminen ovat entistä tärkeämpiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esim. maantietukikohta saattaa paljastua jo pelkästään tukikohdan ympäristöön tehtyjen aurausten takia. SAR-satelliitti ei välttämättä edes näe tutkanaamioverkkojen alle naamiotua hornettia. Sen sijaan tutkaheijastukset transiteista, voimakoneista yms. kalustosta voivat hyvin kieliä, että maantietukohta on käytössä.
 
Mosuri kirjoitti:
Iso-Mursu kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Tuo satelliittitiedustelu on minulle täysi arvoitus. Mikä niiden kapasiteetti ja käytettävyys lienee? Kyllä ne jotain dataa tuottavat varmasti, mutta miten käyttökelpoista ja käytettävää lienee sitten. Periaatteessa suurvalta, jolla on satelliitteja käytössään kykenee "paljastamaan" monta asiaa.....

Eipä ole minunkaan erikoisalaani.

Itse olen miettinyt että kuinka monta objektiivia tuollaisessa kuvaavassa tiedustelusateliitissa on? Eli kuinka monesta kohteesta kerrallaan yksi sateliitti voi ottaa kuvia?

Vai nappaako se yhden Suomen kokoisen kuvan josta sitten zoomaillaan halutut kohteet ympäri ämpäri Suomea..

Uskoisin kuitenkin että koko Suomen valvonta kerralla ei onnistu yhdeltä tiedustelusateliitilta kauhean hyvin

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että satellittien ei välttämättä tarvitse edes kuvata näkyvän valon tai infrapunan alueella. SAR tekniikka mahdollistaa "kuvaamisen" pilvipeitteen läpi. Esimerkkinä käy vaikka saksalaisten SAR-Lupe. Suorituskyvystä mm. kuvattavien aluieden suuruudesta ja myös vasteajoista näyttää löytyvän tietoa.

"SAR-Lupe is Germany's first reconnaissance satellite system and is used for military purposes. SAR is an abbreviation for synthetic aperture radar and "Lupe" is German for magnifying glass. The SAR-Lupe program consists of five identical (770kg) satellites, developed by the German aeronautics company OHB-System which are controlled by a ground station[1] which is responsible for controlling the system and analysing the retrieved data. A large data archive of images will be kept in a former Cold War bunker belonging to the Kommando Strategische Aufklärung (Strategic Reconnaissance Command) of the Bundeswehr.

SAR-Lupe's "high-resolution" images can be acquired day or night through all weather conditions. The first satellite was launched from Plesetsk in Russia on 19 December 2006, about a year after the intended launch date; four more satellites were launched at roughly six-month intervals, and the entire system achieved full operational readiness on 22 July 2008.[2]

The five satellites operate in three 500-kilometre orbits in planes roughly sixty degrees apart. They use an X-band radar with a three-metre dish, providing a resolution of about 50 centimetres over a frame size of 5.5km on a side ('spotlight mode', in which the satellite rotates to keep the dish pointed at a single target) or about one metre over a frame size of 8km x 60km ('stripmap mode', in which the satellite maintains a fixed orientation over the earth and the radar image is formed simply by the satellite's motion along its orbit). Response time for imaging of a given area is ten hours or less. Thales Alenia Space provided the core of the Synthetic Aperture Radar sensors.[3]"


http://en.wikipedia.org/wiki/SAR_Lupe

Satelliittien lähettämien tietojen kuten kuvien tulkitseminen on sitten ihan oma taiteenalansa. Ylättävän paljon tietoja saadaan ns. epäsuorista havainnoista. Esimerkiksi siviilirakennuksista erottumaton komentopaikka huomataan sen ympärillä olevista turvatoimista. Uskottavat valelaitteet ja harhauttaminen ovat entistä tärkeämpiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esim. maantietukikohta saattaa paljastua jo pelkästään tukikohdan ympäristöön tehtyjen aurausten takia. SAR-satelliitti ei välttämättä edes näe tutkanaamioverkkojen alle naamiotua hornettia. Sen sijaan tutkaheijastukset transiteista, voimakoneista yms. kalustosta voivat hyvin kieliä, että maantietukohta on käytössä.

Äkkiseltään luettuna jos oikein tajusin niin yhdellä sateliitilla ei kauhean montaa lentokenttää valvota
 
Ihan Sotilasaikauslehdessä yms. julkaisuissa on ollut tarinaa viime vuosina käynnissä olleesta päätukikohtien kehittämisestä linnoittamisineen kaikkineen. Siinä hommassa muuten on vahvasti mukana ainakin yksi tekijä tältäkin foorumilta, joten tiedon kulku on taattu :a-grin:

Hakussa taas oli hiljan juttua rakennusteollisuuden valmiusohjelmasta, jossa luodaan suunnitelmat joiden pohjalta muita kuin päätukikohtia päästään tarvittaessa rakennusliikkeiden voimin nopeasti parantelemaan.

Ilmatorjunta on kaikkein suurin ongelma, siihen ei saada parannusta kuin isolla rahalla ja sitä rahaa ei ole eikä tule.
 
Back
Top