Paikallistuntemus voi tarkoittaa paljon suppeampaa asiaa kuin että onko koko pataljoona kotoisin juuri siitä pitäjästä, mihin ollaan menossa sotimaan. Paikallistuntemus voidaan koota mm. esikuntiin ja johtamispaikkoihin ja silloin puhutaan jo varsin pienestä joukosta paikallistuntijoita. Ja hyöty on, uskaltaisin melkein väittää, jo suurin piirtein saavutettu.
Ei tämä ole mikään uppouusi asia Suomessa. Kun -44 aloitettiin Ilomantsin taistelut, niin ao. komentaja huolehti siitä, että alueen hyvin tuntevia miehiä oli jokaisessa esikunnassa ja johtopaikoilla. Heidän taustansa ja sotilasarvonsa et ikänsä vaihteli todella paljon, pääpaino oli nimenomaan paikallistuntemuksessa. Oli metsätyönjohtajaa, kauppiasta, rajamiehiä, maanviljelijää jne.jne.
Mistä mennään joen yli siellä ja siellä, onko se ja se suo läpikulkematon, kestääkö se ja se silta sitä ja tätä, missä tarkalleen on valokuitujohtojen ylösnousut, onko siellä ja täällä vesi käyttökelpoista, saadaanko sähkö tulemaan sinne ja sinne.....nämä kaikki asiat on esikunnissa tiedettävä, käsittääkseni, ja kaikkeen löytyy myös vastaus. Sitä sanotaan laveasti paikallistuntemukseksi. Se ei ole suinkaan siis vain sitä, että onko polulla se ja se pahoja kiviä, joissa taittaa nilkkansa tai että kastuvatko töppöset siellä ja siellä. Kertausharjoituksiin on iät ja ajat koottu kaikki tällaiset asiat, uskoakseni. Ja haluan uskoa, että joskus kh:n järjestäville vastuullisille upseereille on suunnittelupaperit tulleet takaisin pöydälle, kun ylempi porras ei ole hyväksynyt syystä ja toisesta suunnitelmia.
Sotaan ei suinkaan mennä niinkuin viikonlopun telttaretkelle, kyllä siihen souvviin pitää ahnehtia aivan jumalattomasti faktatietoa, luulotteluun ei ole varaa.
Ei tämä ole mikään uppouusi asia Suomessa. Kun -44 aloitettiin Ilomantsin taistelut, niin ao. komentaja huolehti siitä, että alueen hyvin tuntevia miehiä oli jokaisessa esikunnassa ja johtopaikoilla. Heidän taustansa ja sotilasarvonsa et ikänsä vaihteli todella paljon, pääpaino oli nimenomaan paikallistuntemuksessa. Oli metsätyönjohtajaa, kauppiasta, rajamiehiä, maanviljelijää jne.jne.
Mistä mennään joen yli siellä ja siellä, onko se ja se suo läpikulkematon, kestääkö se ja se silta sitä ja tätä, missä tarkalleen on valokuitujohtojen ylösnousut, onko siellä ja täällä vesi käyttökelpoista, saadaanko sähkö tulemaan sinne ja sinne.....nämä kaikki asiat on esikunnissa tiedettävä, käsittääkseni, ja kaikkeen löytyy myös vastaus. Sitä sanotaan laveasti paikallistuntemukseksi. Se ei ole suinkaan siis vain sitä, että onko polulla se ja se pahoja kiviä, joissa taittaa nilkkansa tai että kastuvatko töppöset siellä ja siellä. Kertausharjoituksiin on iät ja ajat koottu kaikki tällaiset asiat, uskoakseni. Ja haluan uskoa, että joskus kh:n järjestäville vastuullisille upseereille on suunnittelupaperit tulleet takaisin pöydälle, kun ylempi porras ei ole hyväksynyt syystä ja toisesta suunnitelmia.
Sotaan ei suinkaan mennä niinkuin viikonlopun telttaretkelle, kyllä siihen souvviin pitää ahnehtia aivan jumalattomasti faktatietoa, luulotteluun ei ole varaa.
