Lupasin palata tähän virka-apu asiaan. Tulee pitkä postaus.
Käsittelen
- kotimaamme juridiikan asiassa.
- käsittelyä ja ilmoituksia
- JIT:n tutkimus asema, YK ja Venäjä
- huomioita poliittisesta tilanteesta
Kauppasopimusten salassapito ja rikostutkinta
Jos ajattelemme normaalia rikosasiaa, ei mikään sopimusoikeuteen perustuva salassapitoa koskeva välipuhe estä rikostutkintaa. Kotimaassa tosin kääsitellessä rikosasiaa, voi se jolla on intressi, pyytää jotain osaa sallaiseksi, esim. liikesalaisuuden perusteella. Jos tuomioistuin hyväksyy tällaisen, niin se määrä nämä salaisuuksia koskevat osat käsittelyä salaksipidettäväksi.
Maanpuolustuskorkeakoulun sotatalouden professori on lehtiartikkeleissa esittänyt että puolustusvoimain hankintasopimukset olisivat verrattavissa valtiosopimuksiin. Tämä tekniikan tohtori on lähtenyt alueelle josta ei ymmärrä hölynpöläystä. Valtion hankintasopimukset, vaikka ne olisivat suoraan tehty puolustusvoimain ja ulkomaisen valtion elimen kanssa eivät sen vuoksi ole mitään valtiosopimuksia. Valtiosopimuksissa käytetään julkista valtaa ja ne saatetaan voimaan suomessa erillisen blankettilain perusteella, mikä tarkoittaa että säädetään laki joka toteaa, että se ja se solmittu sopimus saatetaan voimaan valtionsisäissti.
Hankintasopimukset, riippumatta mitä ne koskevat ja mitä säännöksiä ne sisältävät, eli riippumatta ovatko ne aseista, viljasta vai rautatiekiskoista eivät liity mitenkään julkisen vallan käyttöön ja siihen liittyväään normipyramidiin. Ne ovat luonteeltaan kaupallisia, vaikka niissä olisi toimijana Suomen valtio.
Sopimukset saattavat olla salassapidettäviä, kotimaisen lain perusteella esimerkiksi puolustukseen liittyvän lainsäädännön perusteella.
Virka-avun peruste oman lainsäädäntömme perusteella
Kotinmainen lainsäädäntö kansainvälisessä virka-apuasiassa rikosasiassa perustuu lakiin
kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa. Kansainvälisellä oikeusavulla tarkoitetaan jo tapahtuneen rikoksen selvittämiseen liittyviä pyyntöjä.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940004
Suomen velvoitteet kansainvälisesti perustuvat Euroopan neuvoston oikeusapusopimukseen (SopS 29 ja 30/1981) ja sitä täydentävä EU:n jäsenvaltioiden väliseen yleissopimukseen keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa (SopS 87 ja 88/2005). Yleissopimusten lisäksi on voimassa kapeampialaisia erityissopimuksia. kansainväliset sopimukset siis ovat valtioiden välisiä sitoumuksia. Kotimainen laki velvoittaa sitten taas viranomaisia ja oikeussubjekteja.
Käymättä lakia kokonaan läpi, niin voin todeta että laki antaa mahdollisuuden virka-avun antamiselle ulkomaan viranomaiselle rikosasiassa. Virka-avun antamisessa noudatetaan kotimaamme laisäädäntö, mikä tarkoittaa että sellainen joka ei ole mahdollista kotimaamme lainsäädännön mukaan, ei virka-avussakaan ole mahdollista.
Keskusviranomaisena toimii oikeusministeriö, joka useimmiten tarkoittaa että se toimii potikonttorina, jollei virka-apupyyntö ole toimitettu suoraan viranomaiselle, kuten KRP:lle.
Laissa on harkinnanvaraisia kieltäytymisperusteita ja ehdottomia kieltäytymisperusteita. Harkinnanvaraiset kieltätymisperusteet (13 §) eivät ole tässä tapauksessa relevantteja. Ne liittyvät lähinnä poliittisiin rikoksin, sotilasrikoksiin sotilasrikoksiin, ne bis in idem- periaatteeseen (eli että prosessi käydään vain yhteen kertaan) ja takoituksenmukaisuusperiaatteeseen eli resurssit vs. panos harkintaan. Näillä voidaan siis kieltäytyä muttei ole pakko kieltäytyä. Mikään näistä ei siis näytä soveltuvan.
Sitten tulemme relevanttiin kohtaan. Kyseessä on lain 12 § 1 momentti joka kuuluu.
Ehdottomat kieltäytymisperusteet
Oikeusapua ei anneta, jos oikeusavun antaminen saattaisi loukata Suomen täysivaltaisuutta tai vaarantaa Suomen turvallisuutta taikka muita olennaisia etuja.
Siis:
- saattaisi loukata Suomen täysivaltaisuutta tai
- vaarantaa Suomen turvallisuutta taikka
- (vaarantaa) muita olennaisia etuja
Näiden osalta ei siis ole harkintavaltaa, joka tarkoittaa että
jos näistä on kyse, on avusta kieltäydyttävä!
No täysivaltaisuuden (suvereniteetin) loukkaamisesta tässä nyt ei ole kyse vaikka jotkut vähän salaliittoa ja lännen herroja ovat ketjussa vilautelleet.
Jos virka-apu siis vaarantaisi Suomen turvallisuutta tai muita olennaisia etuja, on pakko kieltäytyä. Palaan tähän.
Salassapito virka-avussa
Laissa on erikseen 25a § 1 mom pykälässä määrätty salassapidosta
Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa
(621/1999) tai muussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saa vieraan valtion oikeusapupyynnön perusteella luovuttaa myös salassa pidettäviä tietoja sisältäviä asiakirjoja käytettäväksi todisteena rikosasiassa, jollei tiedon tai asiakirjan luovuttamista ulkomaille tai käyttämistä todisteena ole laissa kielletty tai rajoitettu.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus ei kuitenkaan koske tietoja, jotka niiden haltija on saanut luvan perusteella tieteellistä tutkimusta, tilastointia tai viranomaisten suunnittelu- ja selvitystehtäviä varten.
Eli tiedon tai asiakirjan luovuttaminen ulkomaille tulee nimenomaan olla laissa kielletty, jotta sellaiseen voi vedota. Kauppasopimukdsen välipuheet eivät tällaisia ole.
Valtion asiakirjat ovat julkisuuslain perusteella pääasiassa julkisia. Poikkeuksia on lueteltu julkisuuslain 24 § 1 momentissa. Momentin 10 k kuuluu
Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat
Salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä:
-----
10) asiakirjat, jotka koskevat sotilastiedustelua, puolustusvoimien varustamista, kokoonpanoa, sijoitusta tai käyttöä taikka muuta sotilaallista maanpuolustusta taikka maanpuolustusta palvelevia keksintöjä, rakenteita, laitteita tai järjestelmiä taikka maanpuolustuksen kannalta muutoin merkityksellisiä kohteita taikka puolustusvalmiuteen varautumista, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vahingoita tai vaaranna maanpuolustuksen etua;
Hankintasopimukset siis ovat varustamista koskevana salassapidettäviä. Tosin tuskin Hollannin poliisi on pyytänytkään BUK:in hankintasopimusta Suomen poliisilta. Tämä salaisuus tarkoittaa vain julkisuuslaissa olevan hyödyntämis- ja ilmaisukiellon takia että meillä ei ole toivoakaan saada tietää tarkemmin salassapidettävästä sopimuksesta, ainakaan ennen kuin on kulunut 25 v sopimuksen solmimisesta, edellyttäen että järjestelmä ei ole käytössä. Salassapitoa voidaan tosin jatkaa vielä 30 v laissa säädetyllä perusteella. (Sopimus näyttää olevan solmittu joulukuussa 1995
http://www.hs.fi/kotimaa/a1475289079206
jolloin se tulee julkiseksi julkiseksi joulukuussa 2021 olettaen ettei järjestelmää käytetä ja jollei salassapitoaikaa ole pidennetty. Laittakaa kalenteriin että käytte pyytämässä sitä pääesikunnalta joulukussa 2020
)
Sopimuksella tuskin on relevanssia sinänsä joukkomurhan tutkinnassa.
Viranomaistoiminnasta ja päätöksenteosta
Lähtökohtaisesti kansainvälisestä virka-avusta päättää se viranomainen jolta on pyydetty virka-apua. Päätös on virkavastuulla tehtävä ja siihen ei kuulu mitään poliittista harkintaa. Lain 14 § 1 momentissa on kuitenkin poikkeussääntö. Jos kieltäytyiminen tehdään 14 § 1 momentin perusteella, joka ei ollut harkinnanvarainen, vaan pakollinen, päätöksen tekee oikeusministeriö, Ministeriön sisällä lienee ministerin päätös, mutta en ole satavarma tästä ministeriön ohjesäännön, Valtioneuvostosta annetun lain ja Valtioneuvoston ohjesäännön perusteella. Tällä ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ole relevanssia, koska oikeusministriö ei ole tehnyt tällaista pakollista kieltäytymispäätöstä, kahteen tähän vaiheessa esitettyyn pyyntöön, joiden mukaisesti on jo annettu Alankomaiden poliisille virka-apua.
Ainakin yhdessä näistä kahdesta on poliisi taas pyytänyt virka-apua puolustusvoimilta.
Tällaista koskee laki puolustusvoimien virka-avusta poliisille http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1980/19800781
Lain 1 § 1 momentti 6 k säätää velvollisuuden antaa virka-apua
1 §
Puolustusvoimien on annettava poliisille virka-apua:
(15.5.1998/346)
-------
6) muuhun sellaiseen tehtävään, jonka suorittamiseksi tarvitaan puolustusvoimien erityishenkilöstöä tai -välineistöä.
(15.5.1998/346)
Harkintavaltaa ei siis ole tässä vaiheessa.
Minulle on muualla esitetty että presidentti liittyisi asiaan puolustusvoimain ylipäällikkönä ja että hän mahdollisesti olisi sotilaskäskyasiana päättänyt puolustusvoimain sotilaskäskyasiana. Tällaiseen Niinistö ei tiedotustilaisuudessa viitannut, ja koska puolustusvoimilla on velvoite antaa virkaa-apua, kuten edellä mainitsin, tämä ei edes ole mahdollista.
Kerrataan sitten mitä julkisuudessa on kerrottu päätöksenteosta. Tuomioja on kertonut kuullensa asiasta, mutta ettei ole osallistunut päätöksentekoon. Vanhanen taisi ensimmäisenä poliitikkona vahvistaa kokeet, mutta ei puhunut päätöksenteosta. Niinistö puhui tiedotustilaisuudessaan epämääräisesti Suomesta ja että me olemme päättäneet. Kun häneltä kysyttiin onko päätös tehty TP-utvassa, hän sanoi ettei näin ole tehty, ja että hän on "neuvonut". Toisaalta hän viittasi hankintasopimuksen salassapitosäännöksiin, jotka taas eivät ole päätöksiä tehtäessä seikka joka ensisijaisesti aiheuttaa mahdollisen kieltäytymisen. Niinisti esitti myös että ollaan tehty rohkeita päätöksiä ja että toivoo että tukea saadaan jos aletaan perästä kyselemään.
Kukaan ei ole nähtävästi haastatellut alkuperäisen oikeusapupyynnön aikanana oikeusministerinä ollutta Anna-Maija Henriksonia joka toimi oikeusministerinä Stubbin hallituksessa. Myöskään oikeusministeri Lindströmiä ei ole haaastateltu. Oikeusministeiö ei ole nostanut asiaa valtioneuvostoon eikä asiassa ole näytetty tehneen mitään virallista päätöstä, muutoin kuin oikeusavun antamisesta, joka tällöin on virkapäätös.
Kuullosta tosi huolestuttavalta että asioista päätetään jonkinlaisella ad hoc käytäväkeskustelumenettelyllä, kuten Niinistön tiedotustilaisuudesta sai kuvan. Ymmärrän että oikeusministeriössä ei välttämättä ole ihan kaikkea osaamista 14 § 1 arvioimiseksi, mutta ei päätöksiä tehdä toimivaltuuksien ulkopuolelta eikä presidentti päätä asioita "neuvomalla".
Jos päätökset ovat olleet vaarallisia Suomen turvallisuudelle tai olennaisille eduille, ei virka-apua olisi saanut antaa ja päätös tehdään lain mukaan oikeusministeriössä. Kuullostaa siis siltä että tässä Niinistö ei joko osaa asian päätöksentekoa tai ylidramatisoi sen jälkeen kun pottuuntui lehtikirjoittelulle. Se että hän puhui "neuvoneensa" näyttäisi osoittavan että hän osaa päätöksenteon.
Niinistö vetosi myös siihen että Hollanti oli pyytänyt salassapitoa ja kertonut että Suomen apu tulee julkiseksi vasta oikeudenkäynnissä ja vaikutti vahvasti ärtyneeltä että Hollanti nyt oli saattanut asia julkisuuteen. Todellisuudessa hollantilainen lehti De Telegraaf kirjoitti kokeesta, josta Olli Ainoala oli kirjoittanut Iltalehdessä jo vuosi sitten. De Telegraafin toimittajan mukaan Buk-ohjustestit salattiin Suomen ja Venäjän herkkäluontoisten suhteiden takia. Ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja piti väitettä outona.
Palaan JIT:hen jäljempänä, mutta siihen liittyy hollantilaisen poliisin vastaus puhelimessa, jonka mukaan Suomi ei ole antanut lupaa tietojen delleen luovuttamiseen JIT:lle. Ei sekään mikään Hollannin valtion moite ollut. Miksi siis Niinistö kiukuttelee että Hollanti on itse pyytänyt salaamista. Julkisuuden on Suomi hyväksynyt, riippumatta siitä tuleeko se oikeudenkäynnissä vai muuna ajankohtana.
Miksi Hollannin ulkoministeriö joutuu pyytämään lehden kirjoituksia anteeksi tai yhden poliisin prosessiin liittyvää vastausta anteeksi? Aivan järjetöntä.
JIT:n tutkimus, asema, YK ja Venäjä
JIT:n tutkimus käsittää paljon eri lähestymiskulmia ja Suomen apu Hollannille ei tässä väliraportissa edes ole mukana. Koska JIT:ssä on Hollanti vetäjänä, ja Hollannin poliiseja osallistuu tutkintaan, on tietysti tulokset selvillä ainakin Hollannin poliisilla. Niitä ei vaan voi JIT:n papereihin kirjata. Korostan että Suomessa suoritettu räjäytyskoe on vain yksi pieni osa laajaa tutkimuskokonaisuutta.
JIT on kansainvälinen yhteistö useiden maiden poliisitoimien kesken rikostutkinnassa MH17 alasampumisen osalta.
Sivulla
https://www.om.nl/onderwerpen/mh17-crash/ oikealla plussia painamalla kerrotaan elimestä.
Koska elin on kansainvälinen, sitä ei koske aiemmin viittaamani kansainväliset sopimukset virka-avusta. Tämän johdosta Hollanin poliisi on pyytänyt lupaa saada tiedottaa tuloksista JIT:lle. Tässä minun on vaikea nähdä nikottelun syytä. Kun on hyväksytty että tulokset tulevat julkisuuteen oikeudenkäynnissä, mitä syytä tuloksia on pantata JIT:ltä. Tässä päätös on kuitenkin poliittinen, koska se ei perustu olemassaolevaan lainsäädäntön tai kansainvälisiin sopimuksiin.
.YK:n turvallisuusneuvosto on kuitenkin tehnyt yksimielisen päätöksen 2166 (2014)
http://www.un.org/press/en/2014/sc11483.doc.htm joka velvoittaa YK:n jäsenmaita. Venäjä on ollut mukana tekemässä päätöstä.
Kohta 9 kuuluu
“9. Calls on all States and actors in the region to cooperate fully in relation to the international investigation of the incident, including with respect to immediate and unrestricted access to the crash site as referred to in paragraph 6;
Tämän päätöksen mukaisesti Suomella on velvoite toimia täydessä yhteistössä kansainvälisen tutkinnan tapahtuman tutkinnan kanssa.
Kun jo tehdyn tutkinnan julkisuus on ollut selvää, kun jo ollaan de facto päätetty ettei virka-apu ole Suomen turvalisuutta vaarantava tai olennaisia etuja vaarantavaa, en näe syytä päätösangstille jo toimitettujen tietojen osalta sille, että ne vapautettaisiin Hollanin poliisilta JIT:lle.
Lisätutkintapyynnöstä
Niinistö on kertonut että "Suomi", siis ilmeisesti KRP toimivaltaisen viranomaisena on saanut lisätutkintapyynnön jossa pyydetään hyvinkin tarkkoja tietoja järjestelmän ominaisuuksista ja että nyt Hollantiin lähtee valtuuskunta eri mniinsteriöistä selvittämään mitä halutaan. Painotan että sen jälkeen kun tämä on selvinnyt, tulee oikeusministeriön, ei minkään presidentistä ja ministereistä koostuvan käytäväporukan päättää, onko joltain osalta vaaraa Suomen turvallisuudelle tai olennaisille eduille. Oikeiusministeriö voi hyvin ottaa muiden ministeriöiden kannan huomioon päätöksessään ja näyttää siltä että tällainen päätös voidaan käsitellä myös valtioneuvostossa. Siinä arvioinnissa kauppasopimuksen salassapitomääräys tietenkin voi olla mukana, mutta samalla harkintaan kuuluu myös turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2166 huomioon ottaminen, joka päätöslauselma siis meitä velvoittaa tutkintaelimen kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Huomioita poliittisesta tilanteesta
Kun De Telegraafin toimittaja esitti että salaaminen olisi johtunut Suomen herkästä suhteesta Venäjään, Tuomioja ensimmäisen kiisti tämän. Kun sitten vielä paljastui ettei Suomi ollut antanut lupaa Hollannin poliisille toimitetun materiaalin julkistamiseen, pitää presidentti yhdessä ulkoministerin kanssa pikatiedotustilaisuuden, jonka viesti jäi lievästi sanoen rristiriitaiseksi. Paikalla oli valtionpäämies ja ulkomnisteri joka muistaakseni käytti yhden puheenvuoron viitatessaan YK turvallisuusneuvoston päätökseen, joka sinänsä oli asiallista.
Kumpikaan herra ei kuitenkaan suoraan liity lailla säädettyyn käsittelyyn virka-apupyynnössä, vaan sellaiseen liityisi joko KRP:n tai poliisihallituksen virkamies jo annetun virka-avun osalta ja oikeusministeri Pyynnön osalta, jos se olisi sellainen että harkitaan 14 § 1 momentin käyttämistä koko tai osaan pyynnöstä.
Väärien henkilöiden paikallaolo ja presidentin epämääräinen viestintä mukaanlukien viittaukset mahdollisesta tuesta ja rohkeasta päätöksenteosta antoivat lähinnä kuvan banaanivaltiosta, jossa ei lakia seurata vaan päätöksen tekee joku jolla ei ole laillisia valtuuksia, mutta on pomomies. Lisäksi tämä näytelmä oli taktisesti täysin väärä. Jos asiassa "tulisi sanomista" tulisi presidentin ja ulkoministerin olla reservissä, eikä reagoimassa lehtikirjoitteluun ja yhden virkamiehen puhelinvastaukseen.
Jos katsomme Venäjän asemaa, se ei ole kadehdittava. Maa osallistui YK:n päätöslauselma 2166 päätökseen, mutta vesitti sen jälkeen erityistuomioistuimen perustamisen vastustamalla sitä huhaaperusteilla. Maa pitää yllä fiktiota ettei sillä ole mitään tekemistä alasampumisen kanssa, vaikka sokea Reettakin näkee syyllisen. Virallisen Venäjän reaktio Suomea vastaan räjähdetestin osalta olisi poliittisesti hyvin epäviisasta kun ensin on oltu mukana päätöslauselma 2166:ssa. Venäjällä on jo kommentoijien piirissä väitetty että eihän Suomessa osata mitään, mutta virallinen Venäjä ei ole reagoinut julkisuudessa olevien tietojen perusteella.
Tämä presidentin panikoitu tiedotustilaisuus vain vahvisti että Suomen ja Venäjän suhde on tosi herkkä ja Niinistö on epävarma EU:n tuesta Suomelle. Huonosti pelattu.