Ongelmana on, että puolustusvoimat eivät tiedä, alkaako sota huomenna, viiden vuoden päästä, kymmenen vuoden päästä tai koskaan. Kaikki kalustohankinnat 1945-2017 ovat olleet turhia, sotaahan ei ole tullut!
Jos nuo sukellusveneet olisi vaikkapa hankittu, kuten mainitset, Suomella olisi ollut käytössään vuosikausia kovan luokan sukellusvenekapasiteetti ja kyky arvioida tarvittaisiinko sellaista tulevaisuudessa (omasta mielestäni toki ei.). Jos Suomeen olisi hankittu Keskiketteriä (Gepard), olisi Maavoimien ilmatorjunta ollut ihan eri iskussa ja olisi edelleen - olisihan luiskaan voitu laittaa iso kasa Sergeitä.... AIFV:n sijaan olisi kannattanut ehkä käydä Itä-Euroopan varastoaroilla kiltisti kyselemässä MT-LB -ajoneuvoja, ehkä myös BMP-2:ta...
Koetin lähinnä havainnollistaa tilannetta. Kalusto voi olla halpaa hankkia, sopivan sauman sattuessa, mutta ei välttämättä halpaa operoida. Tai sitten kalusto vain on tarjolla väärään aikaan väärässä paikassa.
Suomen kannaltahan asiaa voi ajatella siten, että oli vastikään tehty massiiviset ostokset DDR:n jäämistöstä. Oli ostettu monenlaista tykkiä, oli rynnäkköpanssarivaunuja ja taistelupanssarivaunuja. Samaan aikaan oli päällä Hornetien maksatukset, kotimaiset ajoneuvohankinnat ja lamasta toipuminen meneillään.
Esimerkiksi sukellusveneiden hinta olisi helposti ollut Laivue 2000, ja tämäkin vain virkojen riittävyyden osalta. Käyttökulut kokonaisuudessaan olisivat hyvinkin saattaneet olla isommat kahdella sukellusveneellä kuin neljällä ohjusveneellä. Lisäksi olisi pitänyt hankkia jostakin vielä pelastusalus mahdollisen sukellusvene-onnettomuuden varalta.
Gepardin hankinnan mahdollistamiseksi olisi pitänyt löytää varsin innovatiivisia säästökohteita. Gepardien sodanajan käyttöön vaadittu henkilöstömäärä olisi arvatenkin ollut murto-osa Sergeiden vaatimasta, samalla kun kaluston koulutus ja ylläpito olisivat vaatineet suurempia henkilöstöresursseja palkollisten osalta. Eli mistä olisi nipistetty, kun koko ikäluokka täytyy kuitenkin kouluttaa, tarvittiin heitä tai ei? Ei ainakaan varusmieskoulutuksesta eikä kaluston varastoinnista/huollosta, ehkä sitten hankinnoista? Joo ei...
Sinällään on toki mielenkiintoinen ajatus, että Hollannista Egyptiin 90-luvulla myydyt YPR-765/AIFV rynnäkköpanssarivaunut olisivat löytäneet tiensä Suomeen, edes osittain. Siihen aikaan noita myytiin n. 250-500 k€ hintalapulla varustettuna, nykyeuroiksi käännettynä. Toisaalta olisi pitänyt laittaa silloista kalustoa pataan resurssien vapauttamiseksi uuden kaluston hellimiseen, vahvuuksien laajentamiseen ei olisi ollut varaa. Olisiko YPR-765 ollut edes iso parannus tässä suhteessa? Panssarointi olisi ollut samaa tasoa itäkaluston kanssa, kuljetuskyky samaten. Ehkä pimeänäkökyky olisi ollut aavistuksen parempi tai sitten ei (versus BMP-1), valonvahvistimien varassa se kuitenkin olisi ollut. Konetykki olisi tietysti ollut matalapainekanuunaa käyttökelpoisempi ase jalkaväen tukemiseen. Toimintakyky talviolosuhteissa kysymysmerkkinä, M113-sukuisia ei kai ole varsinaisesti kehuttu tässä suhteessa.
Noin yleisemmin halpojen Bemarien metsästys Ukrainasta ja Valko-Venäjältä olisi kieltämättä ollut kiinnostavaa. Tiedä tosin sitten, miten ne olisivat vertautuneet esimerkiksi Mardereihin ja YPR-765:een sekä CV9030:een. Tästä olisi mielenkiintoista lukea tarkempiakin arvioita.
