Masennus ja mieliala
- Viestiketjun aloittaja Sardaukar
- Aloitus PVM
skärdis
Greatest Leader
Synkältähän tuo kuulostaa ja paljon synkelmältä se tuntuu miehestä itsestään.
En aloita kehoituksella nostaa itseäsi suosta kuin paroni von Münchausen ikäänsä. Se ei yleensä onnistu kun ollaan jo syvässä masennuksessa. Se mikä on mahdollista on kellua tilanteessa mukana ja pysytellä pinnalla.
Jonkinlainen käsitys minulla on lähipiiristä vakavan masennuksen sairastamisesta, hoitamisesta ja vielä siitä nousustakin kun nuoruuden avovaimoni kävi moisen lävitse. Ottihan se kokonaisuudessaan usemman vuoden, mutta tilanne rupesi kohtuullisen nopeasti (muutamassa kuukaudessa) paranemaan, kun tunnusti tosiasiat ja nieli ylpeytensä avun hakemiseen. Se tarkoitti myös sairaalassa lusimista, mutta niin se vain alkoi puremaan. Hänellä tosin oli perussyynä anoreksia, joten lähtökohtana oli elimistön ravinnon puute, joka heitti aivokemian sekaisin. Muutaman kerran oli omakätinen hengenlähtökin tosi lähellä, mutta mediheli pelasti.
En osaa oikein muuta sanoa kuin, että hoito on yleensä se ainoa ulospääsytie tuosta tilasta. Se ottaa valitettavasti kuukausia ja pahimman helpottamisen jälkeen toipiluus on vielä pitkä projekti sekin. Jonkinlaista armoa pitäisi pystyä antamaan itselleen ja omien (usein kuviteltujen) velvollisuuksien hoitamiseksi. Senkin tunnustaminen on monelle liian vaikeaa, ettei ole työpaikalleen korvaamaton henkilö. Läheisillesi olet korvaamaton.
Yleisemmällä tasolla puhuttuna minua jurppii tämä päällekaatuva ahdistus, jossa Suomi on nyt useamman vuoden piehtaroinut. Ei ihme, että kansaakin alkaa masentamaan. Jos mietitään edes isovanhempiemme elinkaarta eli noin edellistä sataa vuotta, niin onhan meillä kansankuntana ollut moninverroin pahempiakin aikoja käsillä ja niin vaan niistäkin on selvitty. Ei nyt käynnissä oleva - ja onneksi hiljentynyt - turvapaikanhakijoiden aalto ole mikään lopullinen elämän ja kuoleman kysymyksemme, vaikka nyt kupoliin ottaakin monilla eri perusteilla. Asutettakoon musulmaanit omiin lähiöisinsä ja me hyväosaiset voimme sentään valita asuinpaikkamme vapaasti.
YliKoo
Greatest Leader
Tässä ketjussa on ollut pitkiä taukoja enkä ole varma olenko lukenut aivan kaikkea.
Mutta masennukseen: Henkilö joka kykenee tällaiseen tai telttailuun Tenon rannalla, ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole masentunut sanan varsinaisessa merkityksessä. "Masentunut" pystyy varmasti ehkäisemään masennusta näillä menetelmillä.
En missään nimessä ole lääkehoidon kannattaja, mutta joskus silläkin on sijansa. Ammattiapu on joka tapauksessa tarpeen.
Totean taas mitä joku lääkentieteen ekspertti on sanonut eli masennusta voi verrata katkenneeseen jalkaan paitsi että se on aivot jotka on katki. Ei siinä auta lepo eikä tsemppaaminen tai hermoloma. Vain oikeanlainen lääketietellinen apu on avuksi masentuneisuuteen. Masentunut ihminen kun ei aina edes pääse sängystä ylös omin voimin.
Vonka
Supreme Leader
Niin, siis masennuksella on useita tasoja. Vakavasti masentunut ei pääse sängystä mutta lievästi (akuutisti) masentuneen taas ei kannata jäädä tuleen makaamaan.
Terveyskirjasto luonnehtii asiaa näin:
Varsinaisissa masennustiloissa keskeinen oire on masentunut mieliala tai selvästi vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä. Oire vaivaa suurimman osan päivästä yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan. Masennustilassa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä alentuneesta mielialasta tai mielenkiinnosta, sillä varsinaisen masennustilan diagnosointi edellyttää myös useita samanaikaisia muita oireita.
Tällaisia masennustilalle ominaisia oireita ovat merkittävä painon lasku tai nousu, unettomuus tai lisääntynyt unen tarve, lähes päivittäinen väsymys tai voimattomuus, liikkeiden ja mielen hidastuminen tai kiihtyneisyys, arvottomuuden tai kohtuuttomat syyllisyyden tunteet, vaikeudet ajatella, keskittyä tai tehdä päätöksiä, kuolemaan liittyvät mielikuvat tai itsemurha-ajatukset. Masennusoireisiin liittyy usein eriasteista ahdistuneisuutta sekä alkoholin lisääntynyttä käyttöä.
Hetkellinen tai lyhytaikainen masentunut mieliala tai suru reaktiona erilaisiin pettymyksiin tai menetyksiin ei siis ole osoitus masennustilasta. Masennustilassa mielialan muutos ja siihen liittyvät oireet saattavat kestää yhtäjaksoisesti viikkoja, kuukausia, joskus vuosiakin.
Eriasteiset masennustilat ovat hyvin yleisiä. Lievistä masennustiloista kärsii noin 10–15 %, vakavista masennustiloista noin 5 % ja psykoottisista depressioista vajaa 1 % aikuisväestöstä.
Terveyskirjasto luonnehtii asiaa näin:
Varsinaisissa masennustiloissa keskeinen oire on masentunut mieliala tai selvästi vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä. Oire vaivaa suurimman osan päivästä yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan. Masennustilassa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä alentuneesta mielialasta tai mielenkiinnosta, sillä varsinaisen masennustilan diagnosointi edellyttää myös useita samanaikaisia muita oireita.
Tällaisia masennustilalle ominaisia oireita ovat merkittävä painon lasku tai nousu, unettomuus tai lisääntynyt unen tarve, lähes päivittäinen väsymys tai voimattomuus, liikkeiden ja mielen hidastuminen tai kiihtyneisyys, arvottomuuden tai kohtuuttomat syyllisyyden tunteet, vaikeudet ajatella, keskittyä tai tehdä päätöksiä, kuolemaan liittyvät mielikuvat tai itsemurha-ajatukset. Masennusoireisiin liittyy usein eriasteista ahdistuneisuutta sekä alkoholin lisääntynyttä käyttöä.
Hetkellinen tai lyhytaikainen masentunut mieliala tai suru reaktiona erilaisiin pettymyksiin tai menetyksiin ei siis ole osoitus masennustilasta. Masennustilassa mielialan muutos ja siihen liittyvät oireet saattavat kestää yhtäjaksoisesti viikkoja, kuukausia, joskus vuosiakin.
Eriasteiset masennustilat ovat hyvin yleisiä. Lievistä masennustiloista kärsii noin 10–15 %, vakavista masennustiloista noin 5 % ja psykoottisista depressioista vajaa 1 % aikuisväestöstä.
skärdis
Greatest Leader
Juurikin noin!
Ei kuitenkaan pidä väheksyä sitä omaehtoisen tsemppaamisen merkitystä, siis ennen kuin on vakavasti masentunut. Varsinkin masennukseen taipuvaisten tulisi pitää hyvän sään aikana huoli siitä, että elämä rullaa radallaan ennen kuin tilanne huonenee. Tarkoittaa esimerkiksi päivärytmin ylläpitoa, merkityksellisten asioiden tekemistä, päihteiden käytön pitämistä kurissa, jonkinlaisten tavoitteiden asettamista ja niiden täyttämistä, jne jne. Nämä ovat hyviä suuntaviivoja meille kaikille, vaikka ei masennusta olisikaan näköpiirissä. Ei tarvitse sitten vanhainkodissa toivottavasti niin paljoa surra elämättä jääneellä elämällään.
Asiat pitäisi pystyä laittamaan oikeaan mittaluokkaan ja ymmärtää yksittäisen ihmisen merkityksettömyys maailman historian virroissa.
Bushmaster
Greatest Leader
Masentuuneen ihmisen kyky oman itsensä analyyttiseen havainnointiin on aika huono..siksi ulkopuolinen apu on tarpeen...
Vonka
Supreme Leader
Yksi parhaista dokkareista.
Minuteman
Eversti
Mitä olen asiaa opiskellut niin masennus on fysiologisessa mielessä aineenvaihduntahäiriö eli aivojen kemikalio on sekaisin. Tästähän olisi helppo vetää johtopäätös - kuten onkin vedetty - että sekaisin mennyt kemikalio saadaan kuntoon kemikaaleilla. Muuten hyvä paitsi ettei korjaa juurisyytä.
Sen aivojen kemiallisen epätasapainon saa kyllä kokoon moninkin konstein, lääkkeet on yksi ja elämäntaparemontti on toinen. Ongelma vaan on se että kun ihminen on päässyt riittävän kauas sivuraiteelle niin hänen elämänhallintansa ei riitä edes avun vastaanottamiseen saati sitten itse itsensä auttamiseen. Tällainen ihminen on ikään kuin tyhjäksi kuivunut astia joka pitäisi täyttää mutta täyttäminen ei onnistu koska astiassa on kansi päällä.
Ihminen jolla on patterissa virtaa vielä sen verran että jaksaa kirjoittaa tuntojaan vaikka maanpuolustusnettiin ei ole vielä menetetty vaan kaipaa lähinnä potkua persiilleen: Tee jotain itse itsesi eteen ja jos tuntuu ettei voimat riitä niin pyydä ammattilaisten apua. Ammattilaisille maksetaan avun antamisesta, se on heidän duuniaan eikä sinun casesi ole heille mitenkään pokkeuksellinen. Yksinkertaistetusti: Osta itsellesi vanha harrikka ja polkaise se tien päälle tai mene ammattiauttajan juttusille joka sitten todennäköisesti kehottaa sinua ostamaan vanhan harrikan ja polkaisemaan sen tien päälle.
Homma muuttuu meille kaikille niin helvetin paljon helpommaksi kun hyväksymme sen yksinkertaisen totuuden että kukaan meistä ei ansaitse niin yhtään mitään ja sadan vuoden päästä kukaan ei muista että me olemme olleet edes olemassa. Sinä et ole tärkeä. Minäkään en ole tärkeä. Kukaan meistä ei ole maailman mittakaavassa tärkeä joten miksi kiusata itseään tekemällä itsestään tärkeän?
Lopeta tärkeily, ota rento asento ja nauti elämästä. Kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan mutta jokainen päivä jonka aamuna herää on siunaus, lahja, silkkaa bonusta joka pitäisi osata ottaa aina nöyränä ja suurta kiitollisuutta tuntien vastaan.
Sen aivojen kemiallisen epätasapainon saa kyllä kokoon moninkin konstein, lääkkeet on yksi ja elämäntaparemontti on toinen. Ongelma vaan on se että kun ihminen on päässyt riittävän kauas sivuraiteelle niin hänen elämänhallintansa ei riitä edes avun vastaanottamiseen saati sitten itse itsensä auttamiseen. Tällainen ihminen on ikään kuin tyhjäksi kuivunut astia joka pitäisi täyttää mutta täyttäminen ei onnistu koska astiassa on kansi päällä.
Ihminen jolla on patterissa virtaa vielä sen verran että jaksaa kirjoittaa tuntojaan vaikka maanpuolustusnettiin ei ole vielä menetetty vaan kaipaa lähinnä potkua persiilleen: Tee jotain itse itsesi eteen ja jos tuntuu ettei voimat riitä niin pyydä ammattilaisten apua. Ammattilaisille maksetaan avun antamisesta, se on heidän duuniaan eikä sinun casesi ole heille mitenkään pokkeuksellinen. Yksinkertaistetusti: Osta itsellesi vanha harrikka ja polkaise se tien päälle tai mene ammattiauttajan juttusille joka sitten todennäköisesti kehottaa sinua ostamaan vanhan harrikan ja polkaisemaan sen tien päälle.
Homma muuttuu meille kaikille niin helvetin paljon helpommaksi kun hyväksymme sen yksinkertaisen totuuden että kukaan meistä ei ansaitse niin yhtään mitään ja sadan vuoden päästä kukaan ei muista että me olemme olleet edes olemassa. Sinä et ole tärkeä. Minäkään en ole tärkeä. Kukaan meistä ei ole maailman mittakaavassa tärkeä joten miksi kiusata itseään tekemällä itsestään tärkeän?
Lopeta tärkeily, ota rento asento ja nauti elämästä. Kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan mutta jokainen päivä jonka aamuna herää on siunaus, lahja, silkkaa bonusta joka pitäisi osata ottaa aina nöyränä ja suurta kiitollisuutta tuntien vastaan.
Mikoyan
Ylipäällikkö
Joukkuelajit ja liikunta yleensä, ovat muuten tehokkaita masennuksen torjumisessa, nimimerkillä: kokemusta on. Siitä on iso ilo että on paljon samanikäisiä tyyppejä ympärillä, samankaltaisessa elämäntilanteessa. Siinä näkee sivussa paljon muitakin ihmisiä ja mikä tärkeintä, eli pääsee tehokkaasti purkamaan samalla arjen stressiä. Se tasapainottaa myös arkea, koska on olemassa säännöllisiä rutiineja myös vapaa-aikana. Semmoisina päivinä kun ei ole treenejä, käyn salilla nostelemassa rautaa. Minäkin olen joskus monenlaista nappia naamaani napannut, mutta niillä saa vain väliaikaisen mielihyvän tunteen, joka häviää varsin nopsaan. Sosiaaliset suhteet kannattaa muutenkin pitää aina etusijalla.
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Tässä on tosiaan pelivaraa.
Siitä keskivaikeasta ja eteenpäin se ammattiapu varmaan olisi hyväksi. Mutta nykyisin elämme valitettavasti medikalisaation, emme terapian aikaa.
vlad
Respected Leader
Kiitokset @Mikoyan , @JR49 , @Bushmaster , @Vonka , @BlackFox , @skärdis !
Tavallaan absurdia, että olen tässä tilanteessa kun olen kuitenkin tehnyt paljonkin vapaaehtoistyötä masentuneiden ja mielenterveyskuntoutujien parissa, samoin ammattini puolesta tämäkin osa ihmisyyttä on tullut tutuksi.
Ei tunne ja olotila tuntematon ole minullekaan, mutta nyt - näinä aikoina - se repii psyykettä ja sitä kautta fyysistäkin olemusta rajummin kuin koskaan.
Hiljennä tahtia, pysähdy ja kerää voimia - minun on pysähdyttävä ja kerättävä voimia...
vlad
Tavallaan absurdia, että olen tässä tilanteessa kun olen kuitenkin tehnyt paljonkin vapaaehtoistyötä masentuneiden ja mielenterveyskuntoutujien parissa, samoin ammattini puolesta tämäkin osa ihmisyyttä on tullut tutuksi.
Ei tunne ja olotila tuntematon ole minullekaan, mutta nyt - näinä aikoina - se repii psyykettä ja sitä kautta fyysistäkin olemusta rajummin kuin koskaan.
Hiljennä tahtia, pysähdy ja kerää voimia - minun on pysähdyttävä ja kerättävä voimia...
vlad
YliKoo
Greatest Leader
Tässä on eräs toimiva, ainakin joillekin, terapiamuoto jos itse vielä jaksaa hakeutua apua hakemaan.
http://www.ktkl.fi/fi/selaa-hoitoja/hoitojen-esittely-l-o/suggestoterapia/
Parhaassa tapauksessa voi olla vaihtoehto pitkällekin terapialle. Tuon terapian vaikutusmekanismit ja avautuivat mulle erittäin hyvin ja se toimii. Erittäin vahvasti yksinkertaistettuna ongelman/ongelmien merkitystä vähennetään hypnoosissa. Vaikeatkin asiat ja tapahtumat saavat oman lokeronsa mielessä ja ne eivät enää aiheuta samanlaista reaktiota.
En osaa suoriltaan kuvailla tämän tarkemmin, mutta yksinkertaisuudessaan se on aivan loistava. Rajoituksia on varmasti, niitä en osaa luetella mutta luetun perusteella ehdotan @vlad ille tutustumista tähän.
Voin kertoa omia näkemyksiä lisää täällä tai yksäreillä.
http://www.ktkl.fi/fi/selaa-hoitoja/hoitojen-esittely-l-o/suggestoterapia/
Parhaassa tapauksessa voi olla vaihtoehto pitkällekin terapialle. Tuon terapian vaikutusmekanismit ja avautuivat mulle erittäin hyvin ja se toimii. Erittäin vahvasti yksinkertaistettuna ongelman/ongelmien merkitystä vähennetään hypnoosissa. Vaikeatkin asiat ja tapahtumat saavat oman lokeronsa mielessä ja ne eivät enää aiheuta samanlaista reaktiota.
En osaa suoriltaan kuvailla tämän tarkemmin, mutta yksinkertaisuudessaan se on aivan loistava. Rajoituksia on varmasti, niitä en osaa luetella mutta luetun perusteella ehdotan @vlad ille tutustumista tähän.
Voin kertoa omia näkemyksiä lisää täällä tai yksäreillä.
Huomatkaa myös se, että masennus ei välttämättä johdu maailman ja Suomen kriiseistä, mutta masennus voi muuttaa suhtautumista niin, että ne negatiiviset asiat pyörii mielessä korostuneesti. Ts. jos joku masentunut näkee oman ja kenties maansa tai koko maailman tulevaisuuden synkkänä, niin ei se tarkoita että masennus johtuisi siitä, vaan että masennus on muuttanut hänen suhtautumistaan asiaan.
Paras neuvo kaikille masentuneille taitaa oikeasti olla sen ammattiavun hakeminen. Kannatan kyllä positiivista, optimistista ja kannustavaa elämänasennetta, mutta ei nämä "Ota itseäsi niskasta kiinni, älä kerjää sääliä" -"neuvot" ole mitään magic pillsejä.
Vaikka noilla neuvoilla varmasti suurin osa tarkoittaa hyvää, niin välillä tulee mieleen että onko noissa "helpoissa neuvoissa" taustalla itsekkyys ja oman persoonan hiveleminen, tyyliin, "minä en ole masentunut koska elämänasenteeni on oikea. sinä olet koska olet tehnyt väärän valinnan elämänasenteesi suhteen" tms. Mutta eiköhän tausta olle vain ymmärtämättömyys masennuksesta. On olemassa ihmisiä jotka ovat ajatelleet etteivät he voi koskaan masentua koska heillä on hyvä asenne jne., mutta kas kummaa, ovatkin sitten joutuneet valitettavasti huomaamaan että ovat väärässä.
Paras neuvo kaikille masentuneille taitaa oikeasti olla sen ammattiavun hakeminen. Kannatan kyllä positiivista, optimistista ja kannustavaa elämänasennetta, mutta ei nämä "Ota itseäsi niskasta kiinni, älä kerjää sääliä" -"neuvot" ole mitään magic pillsejä.
Vaikka noilla neuvoilla varmasti suurin osa tarkoittaa hyvää, niin välillä tulee mieleen että onko noissa "helpoissa neuvoissa" taustalla itsekkyys ja oman persoonan hiveleminen, tyyliin, "minä en ole masentunut koska elämänasenteeni on oikea. sinä olet koska olet tehnyt väärän valinnan elämänasenteesi suhteen" tms. Mutta eiköhän tausta olle vain ymmärtämättömyys masennuksesta. On olemassa ihmisiä jotka ovat ajatelleet etteivät he voi koskaan masentua koska heillä on hyvä asenne jne., mutta kas kummaa, ovatkin sitten joutuneet valitettavasti huomaamaan että ovat väärässä.
Minuteman
Eversti
Masennus nyt vaan kuuluu osana ihmisen elämään, kukaan ei ole sille immuuni ja suurin osa meistä saa tehdä sen kanssa tuttavuutta muodossa tai toisessa joten asia ei ole mikään draaman aihe.
Masennus on monttu joka estää ihmistä näkemästä ympärilleen. Sinne monttuun voi jäädä loppuiäkseen, useimmat pääsevät sieltä lopulta ylös joko omin voimin tai autettuna. Montun pohjalle jääminen on hölmöä joten jos vähänkin epäilee ettei itse pysty sieltä pääsemään niin apua pitää ehdottomasti pyytää. Eikä se avun pyytäminen ole muutenkaan huono idea, yleensä montusta pääsee pois toisten avustuksella nopeammin.
Mutta mikäs sitten estää ihmistä putomasta tai jopa hyppäämästä sinne monttuun uudelleen? Ei mikään muu kuin puuttuminen siihen alkuperäiseen syyhyn joka ihmisen sinne monttuun ajoi ja yleensä se syy tuppaa olemaan omissa asenteissa. Ei se masennus mikään flunssa ole, itse ihminen itselleen montun kaivaa.
No, okei, masennuksen voi laukaista jokin traumatisoiva kokemus, läheisen kuolema, väkivallan uhriksi joutuminen, avioero, työttömyys tai jokin vastaava. Ei ole mikään häpeä jos tuommoiset vievät pohjan jalkojen alta ja avun hakeminen noissa tilanteissa on viisasta. Mutta kaikki eivät masennu rankoisakaan vastoinkäymisissä. Miksiköhän? Miksi toiset onnistuvat ajamaan itsensä tilttiin normaalissa yhdeksästä viiteen konttorityössä niin että tarvitsevat sairaalahoitoa?
Oliskos asenteissa jotain tarkistettavaa?
Tunnustan itse olleeni tärkeilevä nipottaja jolla oli tarkat suunnitelmat elämälle kunnianhimoisine tavoitteineen. Mutta kun maailma ei - prkele - suostunutkaan taipumaan tahtooni niin monttu alkoi olla pikku hiljaa niin syvä että housujen jalkaan vetäminenkin aamulla alkoi tuntua ylivoimaiselta. Onneksi muutama viisas ihminen sai minut epäilemään että ehkäpä en olekaan maailman napa eikä koko ihmiskunta ehkä olekaan salaliitossa minua vastaan. Elämä muuttui oikeasti paljon helpommaksi kun lakkasi tappelemasta vastaan ja alkoi ottaa kiitollisena vastaan kaiken mitä annetaan.
Juttu nimittäin on, ystävät rakkaat että ihmisen suurin valta on siinä että ihminen voi päättää miten suhtautuu kaikkiin niihin asioihin joita elämä eteen heittää. Kaikki me saamme paskaa niskaamme enemmän kuin tarpeeksi mutta ei ole mitään syytä miksi se pitäisi ottaa henkilökohtaisesti?
Jos vaan voi ja kykenee opettamaan itsensä suhtautumaan asioihin asioina ja itseensä huumorilla niin sille polulle kannattaa lähteä. Tärkeintä on oppia olemaan armollinen itselleen ja tunnustaa oma vajavaisuutensa ja heikkoutensa. Sillä tavalla todennäköisesti pysyy montusta poissa kun on sieltä kerran ylös päässyt. Omin voimin tai autettuna.
Masennus on monttu joka estää ihmistä näkemästä ympärilleen. Sinne monttuun voi jäädä loppuiäkseen, useimmat pääsevät sieltä lopulta ylös joko omin voimin tai autettuna. Montun pohjalle jääminen on hölmöä joten jos vähänkin epäilee ettei itse pysty sieltä pääsemään niin apua pitää ehdottomasti pyytää. Eikä se avun pyytäminen ole muutenkaan huono idea, yleensä montusta pääsee pois toisten avustuksella nopeammin.
Mutta mikäs sitten estää ihmistä putomasta tai jopa hyppäämästä sinne monttuun uudelleen? Ei mikään muu kuin puuttuminen siihen alkuperäiseen syyhyn joka ihmisen sinne monttuun ajoi ja yleensä se syy tuppaa olemaan omissa asenteissa. Ei se masennus mikään flunssa ole, itse ihminen itselleen montun kaivaa.
No, okei, masennuksen voi laukaista jokin traumatisoiva kokemus, läheisen kuolema, väkivallan uhriksi joutuminen, avioero, työttömyys tai jokin vastaava. Ei ole mikään häpeä jos tuommoiset vievät pohjan jalkojen alta ja avun hakeminen noissa tilanteissa on viisasta. Mutta kaikki eivät masennu rankoisakaan vastoinkäymisissä. Miksiköhän? Miksi toiset onnistuvat ajamaan itsensä tilttiin normaalissa yhdeksästä viiteen konttorityössä niin että tarvitsevat sairaalahoitoa?
Oliskos asenteissa jotain tarkistettavaa?
Tunnustan itse olleeni tärkeilevä nipottaja jolla oli tarkat suunnitelmat elämälle kunnianhimoisine tavoitteineen. Mutta kun maailma ei - prkele - suostunutkaan taipumaan tahtooni niin monttu alkoi olla pikku hiljaa niin syvä että housujen jalkaan vetäminenkin aamulla alkoi tuntua ylivoimaiselta. Onneksi muutama viisas ihminen sai minut epäilemään että ehkäpä en olekaan maailman napa eikä koko ihmiskunta ehkä olekaan salaliitossa minua vastaan. Elämä muuttui oikeasti paljon helpommaksi kun lakkasi tappelemasta vastaan ja alkoi ottaa kiitollisena vastaan kaiken mitä annetaan.
Juttu nimittäin on, ystävät rakkaat että ihmisen suurin valta on siinä että ihminen voi päättää miten suhtautuu kaikkiin niihin asioihin joita elämä eteen heittää. Kaikki me saamme paskaa niskaamme enemmän kuin tarpeeksi mutta ei ole mitään syytä miksi se pitäisi ottaa henkilökohtaisesti?
Jos vaan voi ja kykenee opettamaan itsensä suhtautumaan asioihin asioina ja itseensä huumorilla niin sille polulle kannattaa lähteä. Tärkeintä on oppia olemaan armollinen itselleen ja tunnustaa oma vajavaisuutensa ja heikkoutensa. Sillä tavalla todennäköisesti pysyy montusta poissa kun on sieltä kerran ylös päässyt. Omin voimin tai autettuna.
Lääketieteellinen yhteisö on asiasta eri mieltä.
Miksi joku sairastuu masennukseen mutta toinen ei? Ennen kuin toteaa että "no koska toisella on parempi asenne kuin toisella", niin mitäs jos vaikka miettii olisiko seuraavilla asioilla vaikutusta:
-perintötekijät
-lapsuuden kasvuympäristö
-elämäntavat (ml. päihteet)
-muut sairaudet
Asiaan varmasti vaikuttaa useampi tekijä, mutta ei joku rento, elämänmyönteinen asenne ole asia joka tekee immuuniksi masennukselle! Kannatan kyllä sellaista elämänasennetta, ehdottomasti hyvä juttu ja voinee vähentää riskiä masentua, kenties, mutta en missään nimessä menisi mainostamaan sitä minään yksinkertaisena "lääkkeenä" masennukseen ja syyttäämään masentunutta siitä, että mitäs omaat vääränlaisen asenteen.
Jos tämä asenteen korjaaminen on varma ratkaisu masennuksen selättämiseen, niin onnittelen jo etukäteen. Tälläisen mullistavan hoitomenetelmän keksijän nimi lausuttaneen 3. lokakuuta Tukholmassa.
Se on vilpittömästi erinomaisen hieno asia että sinä Minuteman nousit montustasi, mutta onko mieleesi juolahtanut mahdollisuus että kaikilla ei ole samanlainen tilanne kuin sinulla?
Minuteman
Eversti
Ei tarvitse sortua vittuiluun, tosiasia nyt vaan on niin että todennäköisyys sairastua masennukseen on alhaisempi niillä ihmisillä jotka syystä tai toisesta pystyvät työstämään stressireaktionsa niin etteivät tee niillä itseään sairaaksi.
Kaikilla montussa olevilla on ihan sama tilanne: Mieli on pyörinyt pienessä alaspäin suuntautuvassa spiraalissa niin pitkään että aivojen kemia on mennyt sekaisin. Riittävän pitkään kun tilaa jatkuu niin aivoihin syntyy jo ihan elimellisiä muutoksia jotka voivat olla palautumattomia. Mutta kuten kirjoitin niin sieltä montusta voi nousta ylös.
Lääkkeet ovat hyvä juttu silloin kun niitä käytetään valvotusti ja oikein mutta lääkkeet ovat vain kainalosauva jolla voidaan ottaa katkenneelta jalalta rasitusta pois niin että se pystyy paranemaan.
Ja jos meinaat että psykoterapian keksijälle kuuluisi Nobelin palkinto niin olen ihan samaa mieltä. Minä en kyllä ole psykoterapiaa keksinyt, se on pikkasen vanhempi keksintö. Terapian idea on nimenomaan muuttaa vahingollisia ajatusrakenteita joten asenteen korjaamiseen tähtäävä toiminta on ihan mainitsemasi lääketieteellisen yhteisönkin tehokkaimmaksi hoitomuodoksi toteama menetelmä:
Kognitiivisissa terapioissa keskeisiä työskentelyn kohteita ovat oireita tai haittaa tuottavat ajatukset ja uskomukset ja niihin liittyvät tunteet. Kognitiivisen psykoterapian perusajatuksena on, että ajatukset ja tunteet liittyvät toisiinsa, ja että muokkaamalla ajatuksia joustavampaan suuntaan saadaan aikaan muutosta myös tunteissa ja käyttäytymisessä. Terapiassa myös kokeillaan ja harjoitellaan uudenlaista käyttäytymistä ja toimintatapoja. Kognitiivisessa psykoterapiassa voidaankin hyödyntää erilaisia käyttäytymisterapian työtapoja, esimerkiksi harjaannuttamista. Kognitiivinen psykoterapia voi olla kestoltaan lyhyttä (6 -20 kertaa) tai pitkää. Tiheydeltään se on tavallisesti kertaviikkoista.
Kognitiivinen käyttäytymisterapia
Kognitiivinen käyttäytymisterapia on tavoitteellista, järjestelmällistä ja asiakaskeskeistä terapiaa, jossa tarkastellaan yhdessä asiakkaan kanssa tarkasti määritettyjen tavoitteiden pohjalta ongelmallista toimintaa nykyhetkessä. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa tutkitaan, miten ihminen käyttäytyy tai menettelee eri tilanteissa ratkaistakseen ongelmiaan. Tarvittaessa hänelle opetetaan elämänlaadun kannalta toimivampia ja käyttökelpoisempia tapoja ongelmien ratkaisemiseksi. Kognitiivinen käyttäytymisterapia aloitetaan käyttäytymisanalyysilla tai asiakkaan tilanteen käsitteellistämisellä. Tämä voi johtaa huomaamaan, että ongelmien takana on toimimattomia ongelmanratkaisu- tai suhtautumistapoja, ”noidankehiä”.
Ero kognitiiviseen terapiaan tulee karkeasti ottaen siinä, että kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa keskitytään enemmän käyttäytymisen ja toimintatapojen analyysiin kuin ajatusten tai tunteiden tutkimiseen. Hoidon tarkoituksena on opettaa asiakkaalle uusia itsehallinnan menetelmiä ja näitä harjoitellaan paljon myös terapiaistuntojen välillä kotitehtävien avulla. Kesto vaihtelee hoidettavan ongelman mukaan ja terapia voi olla lyhyttä tai pitkää.
Kaikilla montussa olevilla on ihan sama tilanne: Mieli on pyörinyt pienessä alaspäin suuntautuvassa spiraalissa niin pitkään että aivojen kemia on mennyt sekaisin. Riittävän pitkään kun tilaa jatkuu niin aivoihin syntyy jo ihan elimellisiä muutoksia jotka voivat olla palautumattomia. Mutta kuten kirjoitin niin sieltä montusta voi nousta ylös.
Lääkkeet ovat hyvä juttu silloin kun niitä käytetään valvotusti ja oikein mutta lääkkeet ovat vain kainalosauva jolla voidaan ottaa katkenneelta jalalta rasitusta pois niin että se pystyy paranemaan.
Ja jos meinaat että psykoterapian keksijälle kuuluisi Nobelin palkinto niin olen ihan samaa mieltä. Minä en kyllä ole psykoterapiaa keksinyt, se on pikkasen vanhempi keksintö. Terapian idea on nimenomaan muuttaa vahingollisia ajatusrakenteita joten asenteen korjaamiseen tähtäävä toiminta on ihan mainitsemasi lääketieteellisen yhteisönkin tehokkaimmaksi hoitomuodoksi toteama menetelmä:
Kognitiivisissa terapioissa keskeisiä työskentelyn kohteita ovat oireita tai haittaa tuottavat ajatukset ja uskomukset ja niihin liittyvät tunteet. Kognitiivisen psykoterapian perusajatuksena on, että ajatukset ja tunteet liittyvät toisiinsa, ja että muokkaamalla ajatuksia joustavampaan suuntaan saadaan aikaan muutosta myös tunteissa ja käyttäytymisessä. Terapiassa myös kokeillaan ja harjoitellaan uudenlaista käyttäytymistä ja toimintatapoja. Kognitiivisessa psykoterapiassa voidaankin hyödyntää erilaisia käyttäytymisterapian työtapoja, esimerkiksi harjaannuttamista. Kognitiivinen psykoterapia voi olla kestoltaan lyhyttä (6 -20 kertaa) tai pitkää. Tiheydeltään se on tavallisesti kertaviikkoista.
Kognitiivinen käyttäytymisterapia
Kognitiivinen käyttäytymisterapia on tavoitteellista, järjestelmällistä ja asiakaskeskeistä terapiaa, jossa tarkastellaan yhdessä asiakkaan kanssa tarkasti määritettyjen tavoitteiden pohjalta ongelmallista toimintaa nykyhetkessä. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa tutkitaan, miten ihminen käyttäytyy tai menettelee eri tilanteissa ratkaistakseen ongelmiaan. Tarvittaessa hänelle opetetaan elämänlaadun kannalta toimivampia ja käyttökelpoisempia tapoja ongelmien ratkaisemiseksi. Kognitiivinen käyttäytymisterapia aloitetaan käyttäytymisanalyysilla tai asiakkaan tilanteen käsitteellistämisellä. Tämä voi johtaa huomaamaan, että ongelmien takana on toimimattomia ongelmanratkaisu- tai suhtautumistapoja, ”noidankehiä”.
Ero kognitiiviseen terapiaan tulee karkeasti ottaen siinä, että kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa keskitytään enemmän käyttäytymisen ja toimintatapojen analyysiin kuin ajatusten tai tunteiden tutkimiseen. Hoidon tarkoituksena on opettaa asiakkaalle uusia itsehallinnan menetelmiä ja näitä harjoitellaan paljon myös terapiaistuntojen välillä kotitehtävien avulla. Kesto vaihtelee hoidettavan ongelman mukaan ja terapia voi olla lyhyttä tai pitkää.