Masennus ja mieliala

[Sardaukar]

Olenko sitten joku friikki koska minua ei haitta pimeys, tykkään siitä kun on pimeää. Kotonakin istun minimaalisella valaistuksella ja pyöräillessä on hauskaa kun on tositehokas lamppu pyörässä ja koko pyöränrunko teipattu heijastinteipillä niin että pyöräni loistaa kuin joulukuusi autonvaloissa. En kai ole koskaan ihan kunnolla aikuistunut...

Ei kyllä pimeys ja sade koskaan haitanneet, kunnon "sissin sää". Siitä jotenkin masokistisesti nautti.

Se nyt vaan on mukavampaa kun on valoa ja lämpöä. Tosin esim. Maltalla kosteus saa vanhat vammat sattumaan, mikä ei ole mukavaa.
Edit: Ja jep, olet friikki, tervetuloa klubiin!

 

[Maidan]

...

 

[Maidan]

Suositelkaa hyvän kirkasvalolampun, mitkä ominaisuudet ovat parhaita?
Itselläni on infrapunalamppu, joka kuulemma myös samanvaikutteinen kun aurinko, mutta sen kanssa pitää olla varovainen, ettei se kuumentaa liika (kudoksia), ihan sellainen pyörittely sen edessä varmaan olisi myös mielelle hyväksi. Se lämmittää mukavasti, ihan kun aurinko..
Harmi ettei lampullani ole käyttöohjeitä, ostin sen kirpputorilta, siinä oli vielä markoissa hinta pahvipakkauksessa, mutta ei käyttöohjeitä. Joten olen sen edessä minuutti-pari. Mutta ei kai ne infrapunalamput sitä markan ajoista muutuneet miksikään? Vai olivatko voimakkampia?
Itse asiassa hyvä että tuli mieleen kirkkasvalolampun yhteydessä.
Jotenkin tuntuu ettei sitä kannatta katsoa ilman aurinkolaseja, vaikka silmät kuin olisi kiinni.

Onko muilla infrapunalampu? Ja mitä etäisyyttä pidätte sitä?

 

[baikal]

Olenko sitten joku friikki koska minua ei haitta pimeys, tykkään siitä kun on pimeää. Kotonakin istun minimaalisella valaistuksella ja pimeässä pyöräillessä on hauskaa kun on tositehokas lamppu pyörässä ja koko pyöränrunko teipattu heijastinteipillä niin että pyöräni loistaa kuin joulukuusi autonvaloissa. En kai ole koskaan ihan kunnolla aikuistunut...

Olet oikea nationalistinen impivaaralaisen ruumiillistuma.

 

[Rajajääkäri]

Suositelkaa hyvän kirkasvalolampun, mitkä ominaisuudet ovat parhaita?
Itselläni on infrapunalamppu, joka kuulemma myös samanvaikutteinen kun aurinko, mutta sen kanssa pitää olla varovainen, ettei se kuumentaa liika (kudoksia), ihan sellainen pyörittely sen edessä varmaan olisi myös mielelle hyväksi. Se lämmittää mukavasti, ihan kun aurinko.. Mutta ei kai ne infrapunalamput sitä markan ajoista muutuneet miksikään? Vai olivatko voimakkampia?
Harmi ettei lampullani ole käyttöohjeitä, ostin sen kirpputorilta, siinä oli vielä markoissa hinta pahvipakkauksessa, mutta ei käyttöohjeitä. Joten olen sen edessä minuutti-pari.
Itse asiassa hyvä että tuli mieleen kirkkasvalolampun yhteydessä.
Jotenkin tuntuu ettei sitä kannatta katsoa ilman aurinkolaseja, vaikka silmät kuin olisi kiinni.

Onko muilla? Ja mitä etäisyyttä pidätte sitä lampusta?

Mulla on tämä: http://kauppakartano.com/kirkasvalo...sin-työpiste-päivänsäde-valohoitoon-musta.htm

Aamulla herätessä ja kahvia juodessa, uutisia koneelta lukiessa, suuntaan lampun itseäni kohti. Kyllä mielestäni auttaa heräämisessä ja ehkä vähän piristää.

 

[Maidan]

Tässä on hyvä kirjoitus kirkasvalosta:
http://www.etlehti.fi/artikkeli/koti_ruoka/asuminen/kuka_hyotyy_kirkasvalolampusta

Lääkäriltä pitää kysyä, saanko käyttää sitä (silmäsairaukset). Minulla nyt sitä infrapunavalosta tuntuu arkuutta silmissä, olin liian kauan umpipimeydessä Ainakin infrapuna lampussa on paljon sairauksia, jolloin sen käyttö ei ole suositeltava.

 

[Minuteman]

Tuli tuossa mieleen semmoinen juttu kuin Whitehall -tutkimus, googlaamalla löytyy.

Tutkimus - ja sen lukuisat toistot ympäri maailmaa monenlaisissa yhteisöissä - osoittavat että (mielen)terveydelle ja pitkälle elämälle on hyvin tärkeää tunne elämänhallinnasta. Mitä korkeammalla yksilö on vertaistensa joukossa aina olemassaolevassa nokkimisjärjestyksessä, sitä parempi elämänlaatu ja terveys.

Väittäisin että masennukseen (ja stressiin/burn outiin) ovat keskimääräistä alttiimpia ihmiset joilla on voimakas tarve pitää kaikki langat omissa käsissään. Ikävä vaan että elämä tuppaa olemaan sen verran moniulotteinen prosessi että ihminen on vain lastu laineilla ja sitä omaa elämää voi ohjata ja suunnata vain hyvin rajoitetusti elämän koskessa.

 

[Fremen]

Itse avioeron käyneenä lekuri määräsi meikälle ensimmäiseksi 2 viikoksi Xanax-lääkettä (aika hurjaa kamaa) ja 3 kk meni Valdoxanin kanssa. Sitten muutin Israeliin ja asiat helpottuivat.

Valdoxan on helvetista, todella vahva laake ja sopeutuminen siihen kesti kauemmin kuin SSRI-laakkeilla. Lopettaminen ei kestanyt kauaa kun kayton sivuvaikutukset eivat alkaneet asettua (maksa-arvotestit normaalit, testit siis pakolliset ainoastaan talla antidepresantilla Suomessa) - fyysiset ilmentymat seka voimakas paranoia siihen pisteeseen etta diagnosoin itsellani totaalisen vakuuttavia fyysisia oireyhtymia=sairauksia (haimasyopa, stage 4 cirrhosis of the liver, liver cancer, all terminal... so off to the forest.) joita ei lopulta ollut olemassakaan. En suosittele ikina, paitsi ehka nuorille jotka ovat oikeasti suisidaalisia, nuoren henki pitaa yrittaa pelastaa riskilla milla hyvansa viime kadessa.
Mutta nama vaativat todellakin muutakin kuin erikoislaakarin 20min vastaanoton 2 kertaa ja veriarvotestit, mita aikuisille nykyaan tarjotaan yksityisella puolella...

 

[Fremen]

Suositelkaa hyvän kirkasvalolampun, mitkä ominaisuudet ovat parhaita?
Itselläni on infrapunalamppu, joka kuulemma myös samanvaikutteinen kun aurinko, mutta sen kanssa pitää olla varovainen, ettei se kuumentaa liika (kudoksia), ihan sellainen pyörittely sen edessä varmaan olisi myös mielelle hyväksi. Se lämmittää mukavasti, ihan kun aurinko..
Harmi ettei lampullani ole käyttöohjeitä, ostin sen kirpputorilta, siinä oli vielä markoissa hinta pahvipakkauksessa, mutta ei käyttöohjeitä. Joten olen sen edessä minuutti-pari. Mutta ei kai ne infrapunalamput sitä markan ajoista muutuneet miksikään? Vai olivatko voimakkampia?
Itse asiassa hyvä että tuli mieleen kirkkasvalolampun yhteydessä.
Jotenkin tuntuu ettei sitä kannatta katsoa ilman aurinkolaseja, vaikka silmät kuin olisi kiinni.

Onko muilla infrapunalampu? Ja mitä etäisyyttä pidätte sitä?

Moi @Maidan , aikaisemmin ketjussa (ehka sivu 2) kirjoitin oman suositukseni... oli niin hyva etta ostin broidillekin. Suomalainen lamppu, mutta vaatii aamulla noin 30-40 minuuttia aikaa syoda ja lueskella siina ihan lampun edessa, noin 30-40cm paassa. Heti herattya.

 

[Vonka]

Minä harkitsisin aika lailla, ennen kuin alkaisin lääkkeitä napsimaan, jos vain masennustilan saa katoamaan ajan kanssa ilman. Lähinnä ulkoilu, ravitsemus, päihdekäytön lopettaminen ym. ovat ensi hätään ja terapia puuttuu taas masennuksen syihin.

Lääkkeellä yritetään saada oire pois mutta se ei poista syytä ja relapsi voi olla vielä hirmuisempi. Suostuisin lääkkeeseen vasta, kun näköalattomuus ja aloitekyvyn puute olisivat vakavan masennuksen puolella. Ettei ihan pieneen kaamosväsymykseen alkaisi leikkiä aivojen välittäjäjärjestelmien kanssa.

Tuossa on kätevä omahoitotesti. Yleensä suomalaiset miehet ovat keskimäärin lievän masennuksen puolella ja lääketehtaat huumaavat nämä ratsut, jotta he kestäisivät harmaan arkipäivän. Melko turhaan.

https://www.omahoitopolut.fi/web/paihteet-ja-mielenterveys?gclid=CNuSwf2S08kCFWIMcwodjf4Fwg

 

[Sardaukar]

Valdoxan on helvetista, todella vahva laake ja sopeutuminen siihen kesti kauemmin kuin SSRI-laakkeilla. Lopettaminen ei kestanyt kauaa kun kayton sivuvaikutukset eivat alkaneet asettua (maksa-arvotestit normaalit, testit siis pakolliset ainoastaan talla antidepresantilla Suomessa) - fyysiset ilmentymat seka voimakas paranoia siihen pisteeseen etta diagnosoin itsellani totaalisen vakuuttavia fyysisia oireyhtymia=sairauksia (haimasyopa, stage 4 cirrhosis of the liver, liver cancer, all terminal... so off to the forest.) joita ei lopulta ollut olemassakaan. En suosittele ikina, paitsi ehka nuorille jotka ovat oikeasti suisidaalisia, nuoren henki pitaa yrittaa pelastaa riskilla milla hyvansa viime kadessa.
Mutta nama vaativat todellakin muutakin kuin erikoislaakarin 20min vastaanoton 2 kertaa ja veriarvotestit, mita aikuisille nykyaan tarjotaan yksityisella puolella...

Mulle ei tullut ollenkaan sivuvaikutuksia. Kai se on aika helvetin yksilöllistä. Kyllä Valdoxan autoi ahdistuksen tunteeseen, joten ei se ihan turha ollut. Maksasta kyllä olin huolissani, mutta annostus oli pieni (puoli tablettia aamuin illoin tai 1 jos alkoi tuntua tosi pahalta). Ja täytyy sanoa, että kyllä joinakin päivinä tuntui tosi pahalta.

Tsekkiläinen kaveri, saksalainen pomo ja slovakkikaveri kävivät sairasloman aikana päivittäin katsomassa (asuin n. 30m toimistolta) ja totesivat, että "helvetti että näytät pahalta"... Tsekki vieläkin muistuttaa meikäläistä miten pahalta hänestä tuntui kun olin tuossa kunnossa. Ja tottahan se oli, olin aivan "paskana" ja mikään ei oikein kiinnostanut. Miten ihminen tuohonkin sitten päätyy, on jälkeinpäin arvoitus.

 

[Fremen]

Mulle ei tullut ollenkaan sivuvaikutuksia. Kai se on aika helvetin yksilöllistä. Kyllä Valdoxan autoi ahdistuksen tunteeseen, joten ei se ihan turha ollut. Maksasta kyllä olin huolissani, mutta annostus oli pieni (puoli tablettia aamuin illoin tai 1 jos alkoi tuntua tosi pahalta). Ja täytyy sanoa, että kyllä joinakin päivinä tuntui tosi pahalta.

Tsekkiläinen kaveri, saksalainen pomo ja slovakkikaveri kävivät sairasloman aikana päivittäin katsomassa (asuin n. 30m toimistolta) ja totesivat, että "helvetti että näytät pahalta"... Tsekki vieläkin muistuttaa meikäläistä miten pahalta hänestä tuntui kun olin tuossa kunnossa. Ja tottahan se oli, olin aivan "paskana" ja mikään ei oikein kiinnostanut. Miten ihminen tuohonkin sitten päätyy, on jälkeinpäin arvoitus.

Oikeat ystavat auttavat tietysti, paitsi jos olet joutunut siihen pisteeseen etta aktiivisesti karkoitat kaikki ympariltasi. Ja monen kuukauden ajan, ja tosissasi... kylla alkaa lapsuudenkavereillakin usko loppua, mutta voin kuvitella etta jos on ammattimiehia ymparilla jotka ovat nahneet mita PTSD ja vastaavat saavat aikaan kovassakin kundissa, niin eivat vaan luovuta.
Siviilit emme (mukaanlukien mina) ymmarra etta jos olet tarpeeksi perslapi tarpeeksi kauan, kaikki saavat tarpeekseen. Respect to your friends who have seen this before, and stuck with you brother @Sardaukar.

Voin yv:na laittaa mun valmentajan nimen joka ei sietanyt sun alkuperaista valmentajaasi. Ja tunne lieni molemminpuolinen.

 

[TheRomanRuler]

Itsekin masennuksesta kärsineenä harmittaa etten tunnistanut ennusmerkkejä.

Itse olen masentunut (nyt parempi), tyttöystäväni on diagnosoitu erittäin masentuneeksi, äitini on masentunut... ja voin kertoa että ei sitä välttämättä huomaa. Etenkin tyttöystävääni ei kukaan ikinä arvaisi masentuneeksi, ulospäin vaikuttaa erittäin iloiselta, mitä nyt hivenen ujo joskus. Mutta näin ei ole.
Ihan mahdoton sitä on arvailla onko kaveri masentunut vai ei, ei sitä itseään kannata syyttää kun edes lääkärit eivät aina huomaa!

 

[TheRomanRuler]

Olenko sitten joku friikki koska minua ei haitta pimeys, tykkään siitä kun on pimeää. Kotonakin istun minimaalisella valaistuksella ja pimeässä pyöräillessä on hauskaa kun on tositehokas lamppu pyörässä ja koko pyöränrunko teipattu heijastinteipillä niin että pyöräni loistaa kuin joulukuusi autonvaloissa. En kai ole koskaan ihan kunnolla aikuistunut...

Pimeä, sade, kylmä.... täydelinen sää olla koneella!

 

[kimmo.j]

Minä harkitsisin aika lailla, ennen kuin alkaisin lääkkeitä napsimaan, jos vain masennustilan saa katoamaan ajan kanssa ilman. Lähinnä ulkoilu, ravitsemus, päihdekäytön lopettaminen ym. ovat ensi hätään ja terapia puuttuu taas masennuksen syihin.

Lääkkeellä yritetään saada oire pois mutta se ei poista syytä ja relapsi voi olla vielä hirmuisempi. Suostuisin lääkkeeseen vasta, kun näköalattomuus ja aloitekyvyn puute olisivat vakavan masennuksen puolella. Ettei ihan pieneen kaamosväsymykseen alkaisi leikkiä aivojen välittäjäjärjestelmien kanssa.

Tuossa on kätevä omahoitotesti. Yleensä suomalaiset miehet ovat keskimäärin lievän masennuksen puolella ja lääketehtaat huumaavat nämä ratsut, jotta he kestäisivät harmaan arkipäivän. Melko turhaan.

https://www.omahoitopolut.fi/web/paihteet-ja-mielenterveys?gclid=CNuSwf2S08kCFWIMcwodjf4Fwg

Ongelmahan on, ettei masentunut lähde omatoimisesti ulkoilemaan, yms. mitä sinänsä oikein ehdotit. Pitäisi olla joku 24h joka ohjaisi potilaan näihin askareisiin, usein suorastaan vetäisi mukaansa.
Usein ongelma, on ettei potilas saa kuin lääkkeet, kun tarvitsisisi myös terapiaa ja jonkun joka ohjaisi ulos asunnosta johonkin muuhunkin kuin Alkoon.
Eli lääkkeet sinänsä ovat hyviä, mutta eivät yksinään ole monesti riittäviä.

Samaa mieltä olen siitä, ettei lääkettä ihan jokkaiseen kaamosmasennukseen kannata ottaa, mutta puhuttaessa masennuksesta, ei olla samalla levelillä.
Jos siis kaverillasi on masennusta, soita ja hae mukaan puuhastelemaan jotain (älä pubiin).

 

[Minuteman]

Ongelmahan on, ettei masentunut lähde omatoimisesti ulkoilemaan, yms. mitä sinänsä oikein ehdotit. Pitäisi olla joku 24h joka ohjaisi potilaan näihin askareisiin, usein suorastaan vetäisi mukaansa.
Usein ongelma, on ettei potilas saa kuin lääkkeet, kun tarvitsisisi myös terapiaa ja jonkun joka ohjaisi ulos asunnosta johonkin muuhunkin kuin Alkoon.
Eli lääkkeet sinänsä ovat hyviä, mutta eivät yksinään ole monesti riittäviä.

Samaa mieltä olen siitä, ettei lääkettä ihan jokkaiseen kaamosmasennukseen kannata ottaa, mutta puhuttaessa masennuksesta, ei olla samalla levelillä.
Jos siis kaverillasi on masennusta, soita ja hae mukaan puuhastelemaan jotain (älä pubiin).

Komppaan. Vuosituhannen vaihteessa olin sisällä työyhteisössä jolla meni niinsanotusti lujaa, tehtiin töitä kellon ympäri, juhlittiin rankasti ja kahlattiin polvia myöten rahassa. Ihmeteltiin kun kavereita alkoi putoilla ympäriltä. Yhden tapauksen kävin kaivamassa keskustakämpästään, oli juuttunut sänkyynsä kun tämä rahoitusjohtaja ei enää kyennyt tekemään vaatteiden päälle pistämistä koskevaa päätöstä.

Kun ihminen on henkisesti loppu niin silloin housujen jalkaan vetäminen on oikeasti ylivoimainen tehtävä. Mieli on hitsannut kiinni. Pitkäaikaisesta stressistä johtuva loppuunpalaminen oli laukaissut masennuksen. Eikä ollut ainoa tapaus lähipiirissä. Yksi johtajatasolle alle kolmekymppisenä nostettu jamppa häipyi kesken työpäivän, auto löytyi viikon päästä kansallispuiston pysäköintialueelta eikä miestä ole sen koommin nähty. Vaimo ja taaperoikäinen tytär jäivät odottamaan.

Akuutissa tilanteessa lääkkeet ovat paikallaan, niiden avulla saadaan mahdollisuus tehdä niitä asioita jotka oikeasti pistävät toipumisen liikkeelle mutta mitään ihmepillereitä jotka korjaavat kaiken ne eivät ole.

Masennukset kuuluvat osana ihmisen elämään siinä missä syysflunssatkin, harva meistä on semmoinen hannuhanhi joka porskuttaa läpi elämän ilman että joutuu joskus sukeltelemaan pohjamudissa. Tilanne pitää vaan tunnistaa (sama juttu flunssan kanssa) mielellään jo alkuvaiheissa ja ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin ennen kuin mopo lähtee käsistä. Tilannetta on ihan turha hävetä ja peitellä, saman on kohdannut tai tulee kohtaamaan jossain vaiheessa meistä jokainen.

 

[Rajajääkäri]

Ainakin lievemmissä masennustapauksissa, uskon, että on aivan luonnollista, että mieli ja keho pysähtyy, koska jotain omissa toimintatavoissa ja elämässä on pielessä. Masennus pakottaa ihmisen pysähtymään ja miettimään elämäänsä ja arvojaan uudestaan, joskus hyvinkin syvältä ja tekemään korjausliikkeitä. Siis masennus voi olla myös käänne parempaan elämään. Syvemmissä masennustiloissa tarvitaan sitten varmaan lääkkeitä aivojen kemiallisiin häiriöihin ja terapiaa.

Tuossa nyt puhun omastakin kokemuksesta, kun vuosikausien väsymys paheni ja paheni ja muuttui masennukseksi, mutta yllätys, yllätys, ratkaisu ei ollutkaan masennuslääkkeet, vaan kilpirauhaen vajaatoiminta, joka pysäyttää elimistön aika totaalisesti ja kun se tulee hiljaa hiipien, ei sitä välttämättä huomaa, kun ihminen mukautuu siihen aika pirun hyvin.

Nyt siis otan joka aamu yhden Tyroksiini-tabletin https://fi.wikipedia.org/wiki/Tyroksiini ja elinvoimat ovat palanneet.
Siis, pitkäaikaisen väsymyksen kohdatessa, vaatikaa lääkäriltä kilpirauhashormoni-kokeet!

 

[Vonka]

Ongelmahan on, ettei masentunut lähde omatoimisesti ulkoilemaan, yms. mitä sinänsä oikein ehdotit. Pitäisi olla joku 24h joka ohjaisi potilaan näihin askareisiin, usein suorastaan vetäisi mukaansa.

Vakavassa ja syvässä masennuksessa juurikin näin. Sitä ennen on kuitenkin mahdollista toimia. Lievähän voi muuttua keskivaikeaksi ja se taas syväksi masennukseksi. Ja lääkkeisiin Suomessa tartutaan liian varhain (lääketehtaiden mielestä liian myöhään) juurikin toimintaterapian tai psykoterapian kustannuksella. Siksi pitää miettiä myös itsehoitomenetelmiä ja kuunnella mieltäkin välillä. Että hetkinen, missäs tässä mennään.

 

[kimmo.j]

Vakavassa ja syvässä masennuksessa juurikin näin. Sitä ennen on kuitenkin mahdollista toimia. Lievähän voi muuttua keskivaikeaksi ja se taas syväksi masennukseksi. Ja lääkkeisiin Suomessa tartutaan liian varhain (lääketehtaiden mielestä liian myöhään) juurikin toimintaterapian tai psykoterapian kustannuksella. Siksi pitää miettiä myös itsehoitomenetelmiä ja kuunnella mieltäkin välillä. Että hetkinen, missäs tässä mennään.

Ei kai pitäisi puhua kovin syvällä rintaäänellä, kun olen enemmän keskittynyt tuon tomumajan hoitamiseen kuin ajatussyylän hoitamiseen, mutta laitan nyt mielipiteeni kuitenkin.

Itse olen sitä mieltä, että keskivaikeassa ja miksei lievässäkin masennuksessa juurikin tuo aloitekyvyn heikkeneminen/puuttuminen on iso ongelma. Missä määrin lääkehoidolla voidaan auttaa on toinen kysymys ja en osaa sanoa, mutta lääkehoidon vastustaminen ei saisi olla se juttu. Pilleripurkista saattaa hyvinkin olla apua eri tasoisissa masennustiloissa, tieteellistä tutkimusta asiasta on molempiin suuntiin.
Iso asia on, ettei pilleri saisi ikinä olla se ainoa hoito.

Itsetutkiskelun, itsehoidon ja pysähtymisen tarpeesta ole kanssasi samaa mieltä. Valitettavsti moni valitsee itsehoitomenetelmäksi alkoholin ja yhä lisääntyvässä määrin kannabiksen.

 

[vlad]

Vakavassa ja syvässä masennuksessa juurikin näin. Sitä ennen on kuitenkin mahdollista toimia. Lievähän voi muuttua keskivaikeaksi ja se taas syväksi masennukseksi. Ja lääkkeisiin Suomessa tartutaan liian varhain (lääketehtaiden mielestä liian myöhään) juurikin toimintaterapian tai psykoterapian kustannuksella. Siksi pitää miettiä myös itsehoitomenetelmiä ja kuunnella mieltäkin välillä. Että hetkinen, missäs tässä mennään.

Eräs ongelma on siinä, että läheskään kaikki masennuksen lievimmässä vaiheessa olevat henkilöt eivät huomaa tai ymmärrä tuolloin asennoitua käsillä olevaan ongelmaan riittävän vakavasti eivätkä täten ole valmiit (tai halukkaat) tekemään mitään elämäntapoihin liittyviä merkittäviä muutoksia. Hyvin usein ajatellaan, että se mee ohi aikanaan, riittää että odottaa jonkin aikaa ja kaikki on lopulta hyvin. Toisinaan tämäkin toimii eikä masennus etene sen pidemmälle, mutta tavattoman usein masennus etenee hoitamattomana keskivaikean tai jopa vaikea masennuksen puolelle, ja siinä vaiheessa kun ollaan keskivaikean masennuksen puolella itsenäinen elämäntapojen muuttaminen on jo olennaisesti vaikeampaa. Puhumattakaan, että ollaan liu'uttu vaikea-asteisen masennuksen puolelle.

Ensimmäisten hälytysmerkkien osuessa kohdille kannattaa siis ottaa ne vakavasti, tässä tapauksessa @Vonka 'n elämäntapahallinnassa voidaan saada paljonkin aikaan, vähintä mitä kannattaisi tehdä on se, että tarkastelee alkoholin käyttöä, ruokavalioon kannattaa kiinnittää huomiota samoin liikuntaan. Aina parempi jos jo tuossa vaiheessa uskaltaa puhua ongelmistaan läheisille ja/tai ystäville, sieltä saatu tuki voi olla kokonaisuuden kannalta riittävä eikä välttämättä tarvitse turvautua lääkitykseen, tai pitkäkestoiseen psykoterapiaan.

vlad