Masennus ja mieliala

Se mitä vlad sanoi on totta.

Itse en käytä lääkkeitä. Asialliset hommat hoidetaan asiallisesti.

Fairburnsykes_colour4.jpg
 
Sairaalalääkäreillä paljon masennusoireita
Sairaalalääkäreistä 20 prosenttia, mutta jopa 40 prosenttia kertoo potevansa masennusoireita.

Sairaalalääkäreistä 20–40 prosenttia kertoi potevansa masennusoireita tai olevansa masentuneita. Kuva: Kalevi Rytkölä / Yle
Erikoislääkäreiksi kouluttautuvat lääkärit eli sairaalalääkärit potevat huomattavan usein masennusoireita, tuore tutkimus vahvistaa. Pahimmillaan oireilu voi ennakoida masennusdiagnoosia.

Yhdysvaltalaistutkimus perustuu 54 aikaisemman tutkimuksen aineistoihin ja yli 17 000 sairaalalääkärin tietoihin.

Tutkimuksesta riippuen sairaalalääkäreistä 20–40 prosenttia kertoi potevansa masennusoireita tai olevansa masentuneita, aineistojen yhteisanalyysi osoitti. Oireilu myös lisääntyi ajan myötä.

Sairaalalääkärit joutuvat usein tekemään pitkiä päivystyksiä, minkä lisäksi työ voi olla etenkin aluksi hyvin stressaavaa. Tämä kaikki voi johtaa työuupumukseen ja mielialan laskuun.

Tulokset kannustavat kiinnittämään huomiota sairaalalääkäreiden työoloihin ja jaksamiseen. Todennäköisesti tämä parantaa myös potilaiden hoitoa. On muun muassa näyttöä siitä, että masennusoireita potevat sairaalalääkärit ovat tavallista alttiimpia hoitovirheille.

Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.

http://yle.fi/uutiset/sairaalalaakareilla_paljon_masennusoireita/8514188
 
Kun avioliittoni alkoi mennä huonosti, ajattelin vain että jotenkin tästä selvitään. En anna yhden valehtelevan akan pilata loppuelämääni. Aloin käydä lenkillä. Kun sitten muutin omaan kämppään, juoksin melkein joka ilta ja välipäivät kävin kuntosalilla. Puhuin tilanteestani työnantajalle. Sanoin, että haluan käydä töissä. Toimettomana en olisi välttämättä sietänyt itseäni yhtä hyvin.

Puolen vuoden päästä 41 -vuotiaana juoksin 3000 metriä Cooperissa ja kympin alle 45 minuutissa.
Väittäisin, että urheilusta saa nousuhumalaa vastaavan hyvänolon tunteen.
 
Quixote kirjoitti:
Kun avioliittoni alkoi mennä huonosti, ajattelin vain että jotenkin tästä selvitään. En anna yhden valehtelevan akan pilata loppuelämääni. Aloin käydä lenkillä. Kun sitten muutin omaan kämppään, juoksin melkein joka ilta ja välipäivät kävin kuntosalilla. Puhuin tilanteestani työnantajalle. Sanoin, että haluan käydä töissä. Toimettomana en olisi välttämättä sietänyt itseäni yhtä hyvin.

Puolen vuoden päästä 41 -vuotiaana juoksin 3000 metriä Cooperissa ja kympin alle 45 minuutissa.
Väittäisin, että urheilusta saa nousuhumalaa vastaavan hyvänolon tunteen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Säännöllinen liikunta on eräs tekijä jonka tiedetään auttavan masennuksen hoidossa, jo pelkkä hikiliikunnan säännöllisyys riittää ei tarvitse yrittää lyödä ennätyksiä. Toki on huomioitava, että kun siirrytään keskivaikean ja vaikean masennuksen puolelle, asetelma on jo sellainen ettei masentunut välttämättä kykene siihen aktiiviseen liikuntaan kun elämänhallinta on menetetty täysin. Tuolloin tukiverkon toimivuus korostuu yhdistettynä muuhun hoitoon (mahdoll. lääkitys + terapia) ja askel askeleelta on mahdollista päästä tilaan jossa omat voimavarat ovat niin hyvät, että liikkuminen innostaa ja se tunne liikunnan jälkeen palkitsee riittävästi, jotta jaksaa lähteä liikkumaan. Ongelma kun on usein se kyvyttömyys tehdä päätöstä ja lähteä, tuolloin läheisten ja ystävien apu voi olla merkittävää ja lievää pakkoa käyttäen masentunut olisi hyvä saada pois kotoaan tai pois sängystään. Mutta painotan edelleen sitä, että se masentuneen kunto on osattava huomioida ja alussa se kerta viikossa jotain muuta tekeminen voi olla hyvä tavoite, ja jos alkuun ei saa harrastamaan hikiliikuntaa harraste voi olla jokin muu jota tekee yhdessä.

Mitä tulee D-vitamiinin käyttöön niin vertailtaessa tutkimuksia ja saatuja hyötyjä on sitten muistettava se, että Suomessa D-vitamiinia suositellaan otettavaksi yleismaailmallisesti ajateltuna aivan liian vähän (täällä saantisuositus on 18 - 60 vuotiailla 10 µg/vrk ja 10 µg/vrk tarvittaessa). Yhdysvalloissa saantisuositus myös aurinko-osavaltioissa on yli 10 kertainen. Veljeni asui taannoin Alankomaissa useamman vuoden, hänen tuttavapiiriin kuului henkilöitä jotka kuuluivat Alankomaiden pikaluistelujoukkueen huoltoon ja niinpä hän keskusteli toisinaan joukkueen erikoislääkäreiden kanssa, joiden suositus esim. D-vitamiinin käytössä on 100 µg/vrk ympäri vuoden. Eli on syytä miettiä, että tuoko D-vitamiini mainittavaa hyötyä jos sitä ottaa suomalaisten suositusten mukaiset määrät.

vlad.
 
Pukkaan tämän:


Ex-Vaimo on tuollainen jopa ulkonäöltä.
Ei valkene se päivä että sanoisin naisesta pahaa sanaa.
 
Viimeksi muokattu:
roopeluhtala kirjoitti:
Luin pari kuukautta sitten Aku Kopakkalan Masennus-kirjan, suosittelen sitä ainakin kaikille SSRI-lääkkeitä harkitseville tai sellaisille, joiden lähipiirissä joku syö SSRI-lääkkeitä. Kopakkalan suhtautuminen SSRI-lääkkeisiin on hyvin kriittinen, ja hän pitää liikuntaa, kirkasvalohoitoa ja terapiaa lääkkeitä parempana hoitona. Kopakkala kertoo kirjassa myös millä (kyseenalaisella) tavalla lääkeyhtiöt saivat SSRI-lääkkeet FDA:n hyväksymiksi, vaikka niiden teho masennuksen hoidossa on heikko.
Klikkaa laajentaaksesi...
Piti oikein ottaa sinut pois Älä huomioi -listalta, että pääsi kommentoimaan :).

Tuo SSRI-juttu on täysin totta. Voitko referoida kuitenkin vielä tarkemmin? Minulla on nimittäin sellainen käsitys jostain luettuna, että vain max. 20 prosenttia SSRI-lääkkeitä käyttävistä myös oikeasti hyötyvät niistä. Muut eivät hyödy yhtään, ja osa pikemminkin kärsii vain enemmän.
Että miten kirjassa asia kerrotaan?
 
Ei ole kahta täysin samanlaisia ihmisiä. @sardaukarille sanoisin vain, että menneisyys on vain hyväksyttävä ja otettava opiksi. Yritä pitää silmäsi auki ja iloitse kaikesta pienestä mitä ympärilläsi tapahtuu. Vapaudu oman pääsi vankiloista. Sinulla on vain tämä yksi elämä. Koko loppuelämää ei voi murehtia asioita, joita ei voi muuttaa. Mieti sen sijaan, mitä voit muuttaa ja aloita itsestäsi.
 
JR49 kirjoitti:
Voitko referoida kuitenkin vielä tarkemmin? Minulla on nimittäin sellainen käsitys jostain luettuna, että vain max. 20 prosenttia SSRI-lääkkeitä käyttävistä myös oikeasti hyötyvät niistä. Muut eivät hyödy yhtään, ja osa pikemminkin kärsii vain enemmän. Että miten kirjassa asia kerrotaan?
Klikkaa laajentaaksesi...

Kopakkala kertoo kirjassaan muistaakseni, että masennuslääkkeiden tehosta on aloitettu yli 70 tutkimusta, joista n. 30 on viety loppuun, ja näistä vain 2 osoitti masennuslääkkeistä olevan selkeää hyötyä. FDA vaatii, että lääkeen teho täytyy osoittaa vähintään kahdella tutkimuksella. On kuitenkin epäilyttävää, että kahden positiivisen tutkimuksen saamiseksi täytyi aloittaa ja viedä loppuun huomattava määrä muita tutkimuksia.

Kirjassa puhutaan myös paljon siitä, että vaikka SSRI-lääkkeet voivat tehota lyhyellä aikavälillä, pitkän aikavälin vaikutus voi silti olla negatiivinen. Lisäksi lääkkeiden sivuvaikutukset ovat huomattavat, vaikka masennusoireet helpottaisivatkin.

Kirjan mukaan Suomen Käypä hoito -suosituksia tekevillä ihmisillä on sidoksia lääkeyrityksiin, ja tämä on myötävaikuttanut siihen, että SSRI-lääkkeet ovat masennuksen Käypä hoito -suositusten listalla. Kirjassa myös kerrotaan kuinka lääketeollisuus on saanut markkinoitua ihmisille masennuksen "aivojen kemiallisena häiriönä" joka vaatii lääkityksen, ja kuinka monet ihmiset tykkäävät tälläisestä ajatusmallista, koska sen avulla on mahdollista siirtää vastuu masennuksesta toipumisesta lääkärille. Kopakkalan mielestä masennus voi olla luonnollinen reaktio elämän hankaliin ongelmiin, jotka vaativat hiljentymistä ja pohdintaa, eikä sitä vastaan välttämättä kannata taistella lääkkein.
 
Viimeksi muokattu:
4. kaveri kuoli..... :(

Vois tuo kuoleminen loppua.
 
Noh.....en itte ajatellut heittää lusikkaa nurkkaan. :D


Use it or throw it away.
 
Viimeksi muokattu:
miheikki kirjoitti:
Serotoniinista tuli mieleen tämä itsehoitomenetelmä. Itselle oli uutta tietoa epäilys aurinkomyrskyjen aiheuttamasta itsemurhapiikistä.
Klikkaa laajentaaksesi...
On muutenkin meteo-herkkiä, olen nähnyt lukuja että 50%, sydäninfarkteja tapahtuu aina enemmään aurinkomyrskyjen aikana, ja psyykekin oireilee.

Masennuksesta vielä: fyysiset sairauden lisäävät myös masennusta. Esim. sydäninfarktia saaneista 40% saa ahdistus/paniikkihöiriön, siihen voi liittyä myös masennusta.

Jotkut pitkät toksiset lääkehoidot voivat aiheuttaa masennusta. Kroonisesta kivusta kärsivät potilaat voivat sairastaa myös masennusta, vaikka heillä on muita diagnooseja, paitsi masennus. Lapsetkin voi potea masennusta ja vahukset. Elimistö voi mennä sekaisin monesta eri asiasta eikä pelköstään hivenaine, vitamiiniputtesta ja D-vitamiinipuuttesta.
Enkä usko että masentuneita on 5%, heitä on paljon enemmään.
vlad kirjoitti:
Mitä tulee D-vitamiinin käyttöön niin vertailtaessa tutkimuksia ja saatuja hyötyjä on sitten muistettava se, että Suomessa D-vitamiinia suositellaan otettavaksi yleismaailmallisesti ajateltuna aivan liian vähän (täällä saantisuositus on 18 - 60 vuotiailla 10 µg/vrk ja 10 µg/vrk tarvittaessa). Yhdysvalloissa saantisuositus myös aurinko-osavaltioissa on yli 10 kertainen. Veljeni asui taannoin Alankomaissa useamman vuoden, hänen tuttavapiiriin kuului henkilöitä jotka kuuluivat Alankomaiden pikaluistelujoukkueen huoltoon ja niinpä hän keskusteli toisinaan joukkueen erikoislääkäreiden kanssa, joiden suositus esim. D-vitamiinin käytössä on 100 µg/vrk ympäri vuoden. Eli on syytä miettiä, että tuoko D-vitamiini mainittavaa hyötyä jos sitä ottaa suomalaisten suositusten mukaiset määrät.

vlad.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tässä on muuten jotain hämärä. Kerran kysyin yksityiselta kardiologilta lähete D:n mittaukseen. Hän kieltäytyi! Syyksi ilmoitti ettei hän ymmärrä D-vitamiinista mitään. Sain lopulta toiselta lääkäriltä läheten laboratorioon, ja minulla oli 43 (tai 47) en muista nyt tarkkaan. Eli alle viiterajan. Valoisana aikana muuten. Nyt luen että pidetään terveyden kannalta lukua 100 hyvänä. Moni aktiivinen ihminen syö 50 mg ympäri vuoden.Miten sillä kardiologilla (Diacor) oli vaikeuksia lukea testia, kun se löytyy netista kaikille? Maksavalle asiakkalle lisäksi.

Pakosta tässä alkaa miettia jotain lääkkeiden myynnin puoltamista, ja kuka hyöty eniten jos kansa sairastelee? Hysteerisesti pelätään D vitaaminin yliannostusta, mutta missä tutkimukset sen aiheuttamista haitoista? Mutta samalla pidetään väkisin ihmisiä sen puutteessa. D vitamiini on muuten erittäin edullinen valmiste verrattuna monia muita lääkkeitä
1jzYf+
 
roopeluhtala kirjoitti:
Kopakkala kertoo kirjassaan muistaakseni, että masennuslääkkeiden tehosta on aloitettu yli 70 tutkimusta, joista n. 30 on viety loppuun, ja näistä vain 2 osoitti masennuslääkkeistä olevan selkeää hyötyä. FDA vaatii, että lääkeen teho täytyy osoittaa vähintään kahdella tutkimuksella. On kuitenkin epäilyttävää, että kahden positiivisen tutkimuksen saamiseksi täytyi aloittaa ja viedä loppuun huomattava määrä muita tutkimuksia.

Kirjassa puhutaan myös paljon siitä, että vaikka SSRI-lääkkeet voivat tehota lyhyellä aikavälillä, pitkän aikavälin vaikutus voi silti olla negatiivinen. Lisäksi lääkkeiden sivuvaikutukset ovat huomattavat, vaikka masennusoireet helpottaisivatkin.

Kirjan mukaan Suomen Käypä hoito -suosituksia tekevillä ihmisillä on sidoksia lääkeyrityksiin, ja tämä on myötävaikuttanut siihen, että SSRI-lääkkeet ovat masennuksen Käypä hoito -suositusten listalla. Kirjassa myös kerrotaan kuinka lääketeollisuus on saanut markkinoitua ihmisille masennuksen "aivojen kemiallisena häiriönä" joka vaatii lääkityksen, ja kuinka monet ihmiset tykkäävät tälläisestä ajatusmallista, koska sen avulla on mahdollista siirtää vastuu masennuksesta toipumisesta lääkärille. Kopakkalan mielestä masennus voi olla luonnollinen reaktio elämän hankaliin ongelmiin, jotka vaativat hiljentymistä ja pohdintaa, eikä sitä vastaan välttämättä kannata taistella lääkkein.
Klikkaa laajentaaksesi...
Joo, tuolla kun on tuo Salaliitto-ketju, niin lääkepuolelta ja varsinkin tästä voisi saada sinne ihan todellistakin sisältöä.
 
Valitettavan tuttu aihe omasta lähipiiristä. Oma faija teki ratkaisunsa 1990, sinä vuonna jolloin itsemurhakuolleisuus on ollut Suomessa kaikkein synkimmmällä tasolla. Olisko ollut yli 1400 tapausta vuodessa. Sittemmin tuo vuotuinen lukumäärä on selvästi laskenut, kun tietoisuus mielenterveyden häiriöistä on tullut paremmin julki ja asioista uskalletaan puhua. Toki Suomi on edelleen melko korkealla tässä traagisessa tilastossa.

Maanpuolustusaiheisella sivustolla kun ollaan, niin tuo tapahtuma osui omaan varusmiesaikaan. Oli helvetin tylyä saada eräänä aamuna puhelu, että isä on kuollut. Onneksi tupakaverit ja kantahenkilökunta olivat hyvin tukena ja sain käyttää kaikki HSL-lomapäivät, ilman ettei tullut ylipalvelusta. Palvelusta oli jäljellä tuolloin enää noin 70 aamua. Jos asia olisi tapahtunut alokasaikana, en tiedä olisinko jaksanut käydä loppuun asti. Päätin, että viimeiset pari kuukautta sinnittelen täällä faijan, reservin ylikersantin muistolle.

Oli hämmentävää huomata kun kävin lomilla, että miten perusterve työssäkäyvä ja lähes raitis perheellinen keski-ikäinen mies romahtaa kolmessa kuukaudessa. Hän lakkasi syömästä ja liikkumasta, ja makasi vain apaattisena, pyyteli anteeksi että "on tällainen". Viimeisiltä lomilta lähtiessäni kävin moikkaamassa häntä makuuhuoneen ovella ja sanoin, että nähdään taas viikon päästä. Koita pärjäillä. Hän ei pärjännyt, vaan pari päivää myöhemmin teki oman ratkaisunsa.

En syytä itseäni ja muuta perhettä mistään. Isälle tarjottiin psyykelääkkeitä ja pääsyä mielenterveyshoitojen piiriin. llmeisesti häpeä ja sitä seurannut lumipalloefekti vei hänen terveytensä sellaiseen kuntoon, että hän ei halunnut leimautua "hulluksi" vaan jätti hoidot käyttämättä. Olen ajatellut, että hän eli viimeiset viikkonsa jossain sumuverhon ympärillä, eikä kyennyt näkemään mitään valoa ympärillään. Muistan hänen sanoneen viimeisinä aikoinaan, että pitäkää äidistänne huolta. Hän ei varmasti olisi halunnut jättää perhettään isättömäksi ja vaimoaan leskeksi. Olin tuolloin kolmesta lapsesta ainut täysi-ikäinen. Yhtä selvää syytä isän romahdukseen ei varmuudella voi sanoa.

Hänellä oli laajat sosiaaliset verkostot, niin töiden kuin harrastusten puitteissa. Pidetty ihminen pienellä paikkakunnalla, eikä varmaan moni ystävistäkään voinut kuvitella juuri tällaisen ihmisen päätyvän näin tylyyn tekoon.

Tästä kaikesta olen oppinut sen, että vakava depresssio on hengenvaarallinen sairuas, jolla on biologinen tausta. Aivot menevät "umpisolmuun", eikä tälle kavalalle taudille ole kai kukaan meistä immuuni. Geneettinen alttius on ehkä olemassa ja jokin ulkoinen asia voi sairauden laukaista. Mietityttää välillä omakin jaksaminen, etten vain joutuisi yhtä heikkoon jamaan. Liikunta ja fyysinen tekeminen pitää minut järjissäni silloin kun henkinen kantti on lujilla. Onneksi minulla on pari, kolme läheistä ihmistä joiden kanssa voin jutella edelleen asioista ja muistella isää lämmöllä, mutta myös varoittavana esimerkkinä.

Hyvä että asioista tosiaan puhutaan. Tarkkailkaa lähimmäisiänne ja tarjotkaa tukea. Elämän lanka on hauras ja ihminen epätäydellinen olento, mutta apua on aina tarjolla!
 
Niin juntilta kuin se kuulostaakin, niin monesti tuntuu että ennalta ehkäsyssä toimii luonnon omat keinot.

Sauna, mökki, kaverit ja koppa kaljaa

Ylleensä yksi tai kaksi hoitokertaa vuodessa tuntuu riittävän pitkälle.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top