Masennus ja mieliala

[Rannari]

Olet jasen @roopeluhtala taysin oikeassa (ja tata et meikalaiselta kuule usein ) noiden SSRI-laakkeiden osalta, niiden aloittaminen jonkun yleislaakarin laakemaarayksella lahinna paallejaaneeseen perusvitutukseen oli osaltani yksi typerimmista ratkaisuista koskaan... ensimmaisen kuukauden kuurin (painonmenetys, mielenkiinnon menetys yhtaan mitaan kohtaan, harrastusten jaaminen, my libido = a mosquito jne.) oli helvettia, mutta kevytta kamaa lopettamiseen verrattuna (18kk myohemmin). Paniikkihairioita, unettomuutta. Lisaa paniikkia. Aivo-'joltteja'... jne...

Not for the faint hearted... only the stupid. Ei enaa koskaan, enka suosittele kenellekaan, ikina.

Olen joutunut läheltä katsomaan yhden ihmisen lääkityskokeiluja ja välillä tulee mieleen pitääkö näitä nykyään ihmisillä kokeilla kun eläimillä ei enää saa. Karmeita myrkkyjä ja niistä saatu apukin tuntuu ainakin sivullisen silmiin olevan nollatasoa.

Se on hyvä pitää mielessä että toipuminen on TODELLA pitkä taival eikä maalia välttämättä koskaan tavoiteta. Harvoin ihminen tuollaisesta koettelemuksesta ennalleen palaa vaan jonkinlainen pysyvä vamma jää sieluun. Vertaisten tuki on monelle kova sana mutta sitä apua on turha hoitokoneelta odottaa. Joka käynnillä vaihtuvat lääkärit tulevat tilanteeseen yleensä lääke edellä. Mielenterveyden keskusliitto ja erilaiset alueelliset yhdistykset yms. organisaatiot tekevät ansiokasta työtä tämän ahepiirin ympärillä. Niiden kautta löytää muutakin kuin lääkehoitoa.

 

[BlackFox]

Noi masennus hommat on mielenkiintoisia.
Toiset kulkevat jostain kovista elämän koetteluista vain vähän takin olkia pölystä pyyhkien kommentilla " Paska vuosi mutta tulipahan koettua" ja on lepposalla tuulella.
Toiset sitten ei. Masennuksen aiheuttajaan pitää myös puuttua jos vain suinkin mahdollista esim rahahuolet ja ihan juttelu jollekin asiantuntijalle/läheiselle.


Ei suoraan masennukseen liity mutta olen itse huomannut että kesällä herääminen on huomattavasti helpompaa ja aamu lähtee paremmin käyntiin. Ei monestikaan tarvi edes herätyskelloa. Talvella herääminen ei taas meinaa onnistua sitten millään, niin en ole keksinyt mitään muuta syytä siihen kuin luonnon valo. Pitäisi kokeilla joskus sellaista herätyskelloa missä on lamppu mikä syttyy pikkuhiljaa ennen herätystä.

 

[Tetra]

Joku mielenterveyden asiantuntija jossain telkkariohjelmassa antoikin hyvän vertauskuvan; jos on jalasta katkennut luu nii ei se parane sillä että ottaa itsensä niskasta kiinni, vaaditaan lääkärihoitoa ja kipsiä. Ihan sama masennuksen kanssa. Masennukseessa jotain on rikki aivoissa ja vaaditaan asiantuntevaa lääkintää, ei auta itseään niskasta ottaminen.

Jep.

Spoiler

 

[Vonka]

Joo, ei masentuneelle auta sanoa, että piristy. Se on ristiriidassa masentuneen sisäisen logiikan kanssa. Ja vaikka näkisi maallikkona oikeita asioita, siinä käy kuitenkin niin, että vaikka osaisi purkaa telkkarin ihan legoiksi, tarvitaan ammattimies vähintään sen kasaamiseen.

 

[Herman30]

Tämäkin asia voi (löyhästi) liittyä teemaan, tuli mieleen tuosta Blackfoxin kirjoituksesta nukahtamisesta:

Tablettitietokoneet ja muut viestintävälineet, joissa on valaistu näyttö, voivat vähentää melatoniinin pitoisuutta ja viivästyttää nukahtamista, totesivat yhdysvaltalaisen Rensselaer –instituutin tutkijat.
Kävi ilmi, että kahden tunnin altistus itsevalaisevalle näytölle voi vähentää melatoniinin määrää noin 22 prosenttia. Tämä voi viivästyttää nukahtamista, jos laitetta käyttää juuri ennen nukkumaanmenoaikaa. Toisin sanoen valo pitää sisäisen kellon valveajassa.

http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/itsevalaisevat_naytot_vaikeuttavat_nukahtamista

 

[Sardaukar]

Kummallinen kansantauti, iskee yleensä kunnianhimoisimpiin ja tunnollisimpiin. Seurannut läheltä ja itsekin rajoilla käynyt.

Pohdiskellut paljon jaksamista, masennusta ja loppuunpalamista ja tullut siihen tulokseen että vaiva on hyvin pitkälti itse aiheutettu. Sitä vaan ei masentunut itse huomaa.

Juurisyy on se että odotukset ja todellisuus eivät kohtaa. Pitäisi suorittaa ja saavuttaa sitä sun tätä, semmoistakin mitä ei itse välttämättä edes halua. Epäonnistutaan eikä anneta epäonnistumista itselle anteeksi. Hypätään itse itseään ruokkivaan alaspäin viettävään kierteeseen. Mieli sulkee kaiken positiivisen ja mielihyvää tuottavan pois ja keskittyy marinoimaan itseään oman surkeutensa liemessä. Sitten kun lisätään soppaan Suomen eniten käytetty - ja huonoin - mielialalääke eli alkoholi niin johan ollaan kuilun äärellä.

Kukahan meidän niskaamme kasaa kestämättömiä kuormia saavuttamattomien tavoittteiden muodossa? Me itse? Vanhempamme? Yhteiskunta? Miksi olemme niin armottomia toisillemme ja ennen kaikkea itsellemme? Miksi epäonnistuminen, konkurssi, avioero, työpaikan menetys yms. koetaan niin häpeälliseksi että pahimmillaan se ajaa ihmisen itsemurhaan? Miksi kiellämme itseltämme toivon? Miksi ryvemme negatiivisuudessa ja pessimismissä?

Kaikille tulee lunta tupaan ja paskaa niskaan mutta siihen paskaan ei ole mikään pakko jäädä rypemään. Tervehtyminen alkaa kun tajuaa ettei kukaan meistä ansaitse mitään mitä meille tapahtuu, ei hyvässä eikä pahassa. Tämän kun tajuaa niin voi ohittaa vastoinkäymiset olan kohautuksella ja pitää elämän hyviä asioita käsittämättömän upeina lahjoina eikä itsestäänselvyyksinä.

Kyllä oli itsellekin aika kova liike lähteä hakemaan apua masennukseen. Mutta kyllä siitä noustiin, kaikki vaan ei siitä koskaan parane. Hyvien ystävien apu oli myös erittäin tärkeää. Tämä nyt sattui ulkomailla, niin ei menny maine kotimaassa.

 

[Sardaukar]

Jotkut ihmiset ajattelevat aivan virheellisesti, että masennus olisi sama asia kuin joku lyhytaikainen pettymyksen tunne tai vastaava, ja että siitä paranee kun vaan joku sanoo että ota itseäsi niskasta kiinni. Eihän se tietenkään niin ole. He eivät selkeästikkään ole ymmärtäneet mistä masennuksessa on kysymys. Masennus on usein melko kokonaisvaltainen muutos persoonaan, ei se ole sama asia kuin joku pettymyksen tunne. Masennus ei myöskään johdu vain mistään epäonnistumisista, vaan ihminen jolla elämä menee kaikilla mittareilla mittattuna mainiosti voi sairastua masennukseen.

Noin muuten alkoholin käytön vähentäminen voisi kyllä tehdä kummia tämänkin asian suhteen. Alkoholin ja masennuksen yhteys kun ei ole vain se, että masentunut juo koska on masentunut, vaan alkoholi itsessään voi aiheuttaa masennusta.

Sanontahan on, että mikään ongelma ei ole niin paha, etteikö sitä viinalla pysty pahentamaan....

 

[Fremen]

Talvella herääminen ei taas meinaa onnistua sitten millään, niin en ole keksinyt mitään muuta syytä siihen kuin luonnon valo. Pitäisi kokeilla joskus sellaista herätyskelloa missä on lamppu mikä syttyy pikkuhiljaa ennen herätystä.

Kokeilin useampaa, tama on vajaa sataviisikymppia, kotimainen avainlipputuote, ja toimii. Aika lahella pitaa olla (40-50 cm), puoli tuntia aamukahvia ja voileipaa mussuttaessa ja paivan aamu-uutiset luennassa (pitaa olla lappari/ tabletti taman laitteen takana/ sivulla, muuten et nae mitaan)... toimii. Lahjoitin broidillekin koska tulokset hyvia. Lisaksi siirrettavissa pois (ei mikaan valotorni) ja puolet hinnaltaan mita noi 'suositellut' huipputuotteet ovat. Designed and Made in Finland... mista elektroniikasta voi enaa sanoa samaa, paitsi Volvon sahkosysteemeista ja israelilaisen EURO-Spike 2000 -ohjuksen lampohakupaasta... taa on paljon kaytannollisempi kuin nyky-Volvokin pakkastalvena kaamoksessa, PST-ohjuksesta nyt puhumattakaan .

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/10881/fdcvh/Innolux-Rondo-kirkasvalo

 

[Rannari]

Noi masennus hommat on mielenkiintoisia.
Toiset kulkevat jostain kovista elämän koetteluista vain vähän takin olkia pölystä pyyhkien kommentilla " Paska vuosi mutta tulipahan koettua" ja on lepposalla tuulella.
Toiset sitten ei. Masennuksen aiheuttajaan pitää myös puuttua jos vain suinkin mahdollista esim rahahuolet ja ihan juttelu jollekin asiantuntijalle/läheiselle.

Hyvänä esimerkkinä tilanne jossa rouva meni lähestulkoon psykoosiin ja vietti viikon verran sipulisairaalassa ihan vain sen takia että lauantaiaamuna läikkyi kahvia varpaille kun hän kantoi kuppia keittimeltä pöytään. Kun polla on kireällä kuin viulun kieli niin ihan mistä vain mitättömästä vastoinkäymisestä voi tulla sama efekti kuin heinänkorresta joka katkaisee kamelin selän. Ja ne vakavimmat romahdukset on vielä suhteellisen helppo viilata pois mutta tuon peruskireyden poistaminen on selkeästi elinikäinen operaatio. Tai pikemminkin sen kanssa pitää oppia elämään kun eroonkaan ei pääse. Taitaa lopullinen helpotus tulla vasta kun arkun kantta naulataan.

 

[Sardaukar]

Spiritus Fortuksen aiheuttamaa avautumista (kun olen lomalla):

2001 kapiaisena PV:n siviilityöntekijä suoraan sanottuna kiusattiin itsemurhaan. Itsellä meni siinä rytäkässä välit poikki insinöörimajurin kanssa ja tuloksena oli 400 euron sakko "sotsopista" eli "sotilaalle sopimattomasta käytöksestä". Tuli pikkasen sanottua asioita jotka eivät olleet majurin mielestä sopivia. Fuck him. Siviiliduunari ajoi autonsa pururadan varteen, soitti veljelleen..ampui auton katon läpi puhelimessa ollessaan ja sanoi "tuo oli se varoituslaukaus" ja seuraava olikin sitten päähän. Kapiaiskaveri löysi lenkillä ollessaan.

2004 enomies ampui itsensä isoisän sodasta tuomalla 7.65mm Lugerilla. Äiti soitti mulle että "nyt sun enomies järjestikin meille oikein kunnon aprillipilan" (tapahtui aprillipäivänä). Sattui vielä olemaan yksi läheisimmistä sukulaisista ja joskus mietitytti, että oliko meikäläisen lähtö ulkomaille se viimeinen niitti (kun oli tapana jutella asioista päivittäin). Mutta eihän moisesta voi itseään syyttää.

Itsellä tuli väärä diagnoosi aikoinaan keuhkosyövästä. Otin oman Sig Sauer P226:n ja ison pullon vodkaa ja menin metsään ajatellen että "vittu syöpään en nyt ainakaan kuole". Puolivälissä pulloa totesin etten ole sitten pätkääkään "suicidal" ja rupesi vaan naurattamaan.

Kerran eräässä etelän maassa heppu tarjosi AK-47:n etupuolta kohti ja silloinkin rupesi hymyilyttämään. Totesin että "I think I have seen those from front more than you from back" ja molemmat rupesi nauramaan.

On sitä tähän ikään tullut kaikkea nähtyä.

 

[Tetra]

Masennus usein muuttaa koko persoonaa niin, että voi olla vaikea ymmärtää masennusta jos ei itse ole sitä kokenut. Ei varmasti ole helppoa jos menettää mielenkiinnon kaikkiin asioihin, ja lisäksi mikään ei tunnu enää oikein miltään.

Vielä tuosta positiivisesta ajattelusta, niin se on tietenkin hyvä asia ja suosittelen sitä kaikille, olipa masentunut tai ei. Jos tuntee jonkun masentuneen, niin totta kai kannattaa olla positiivinen myös häntä kohtaan, eikä siinä ole mitään vikaa että yrittää piristää sellaista henkilöä. Mutta masennusta ei missään nimessä pidä pelkistään vaan sellaiseksi pieneksi vitutukseksi tms. joka varmasti lähtee kun vähän piristyy.

Sanontahan on, että mikään ongelma ei ole niin paha, etteikö sitä viinalla pysty pahentamaan....

Juu, ja kun viina vielä voi olla ongelman aiheuttaja.

 

[Fremen]

Spiritus Fortuksen aiheuttamaa avautumista (kun olen lomalla):
Itsellä tuli väärä diagnoosi aikoinaan keuhkosyövästä. Otin oman Sig Sauer P226:n ja ison pullon vodkaa ja menin metsään ajatellen että "vittu syöpään en nyt ainakaan kuole". Puolivälissä pulloa totesin etten ole sitten pätkääkään "suicidal" ja rupesi vaan naurattamaan.

Itsellani tuli samoin vaara (itse)-diagnoosi etta nyt on aika lahtea... kiipeilijana kavin ostamassa 10m 12mm staattista koytta, siihen slipknot, kaksi stopparia peraan, oliivioljylla luiskeaksi... matkalla Pirttimaen metsiin kavin taksilla alkossa ja prismassa ostamassa kossun, lehtion seka lyijykynia...

metsassa otsalamppu paassa oli kaikki valmiina, rupesin vetamaan sita kossua ja mietin jotain vitun spedea viimeista viestia kenelle tahansa... huomio kiinnittyi lampun valossa tekstiin lyijykynapaketissa

"Lyijykyna/ Blyertspanna" 4 kpl/ 4 st... ja jostain palkahti paahan etta kuka vitun idiootti ostaa 4 kynaa yhden viimeisen viestin rustaamiseen.

Kavelin helvetin pitkan yon sielta takaisin ihmisten ilmoille, ja se oli siina. Joku kerta ehka, mutta ei sina yona. Eika tana yona, eika ensi yona. Ota kossu mukaan, ja nelja kynaa... jostain loytyy viela huumoria vaikka vakisin. Kylla me suomalaiset parjataan, siina komppaan @Vonka :a. Tsemppia kaikille reservilaisveljille jotka eivat voi sietaa itseaan, meita on valitettavasti ehka monta.

 

[Sardaukar]

Aika lailla tyhjiä hylsyjä on kerääntynyt....

 

[Minuteman]

Olen joutunut läheltä katsomaan yhden ihmisen lääkityskokeiluja ja välillä tulee mieleen pitääkö näitä nykyään ihmisillä kokeilla kun eläimillä ei enää saa. Karmeita myrkkyjä ja niistä saatu apukin tuntuu ainakin sivullisen silmiin olevan nollatasoa.

Se on hyvä pitää mielessä että toipuminen on TODELLA pitkä taival eikä maalia välttämättä koskaan tavoiteta. Harvoin ihminen tuollaisesta koettelemuksesta ennalleen palaa vaan jonkinlainen pysyvä vamma jää sieluun. Vertaisten tuki on monelle kova sana mutta sitä apua on turha hoitokoneelta odottaa. Joka käynnillä vaihtuvat lääkärit tulevat tilanteeseen yleensä lääke edellä. Mielenterveyden keskusliitto ja erilaiset alueelliset yhdistykset yms. organisaatiot tekevät ansiokasta työtä tämän ahepiirin ympärillä. Niiden kautta löytää muutakin kuin lääkehoitoa.

Haavatkin paranee ilman laastaria mutta laastarin kanssa paraneminen on siistimpää ja nopeampaa. Mielialalääkkeet ei mieltä paranna mutta auttavat paranemisessa. Se paraneminen on sitten isompi urakka ja vaatii duunia joka kaivon pohjalta näyttää melkein ylivoimaiselta. Elämäntapaa ja -asennetta kun pitää muuttaa.

Pitkäaikainen stressi aiheuttaa aivoissa muutoksia joiden oireet vastaa sodan käyneitten stressireaktioita ja osa niistä taitaa olla palautumattomia.

Jos päänupistaan haluaa pitää huolta niin omien kokemusten mukaan nämä jutut kannattaa tehdä:

• Ota itseesi etäisyyttä ja mieti juttujasi muutaman kilometrin päästä katsottuna. Ongelmat on aika pieniä vaikka Syyrian sotaan verrattuna
• Pistä korkki kiinni
• Käy lääkärissä ja teetä huolellinen verikoe, voi paljastua vitamiininpuutteita, kilpirauhasen häiriöitä tai muita hormoonijuttuja
• Nuku tarpeeksi
• Urheile ainakin kolme kertaa viikossa. Jos ahistaa niin tunnin kova treeni joka päivä. Lihaksia kannattaa kasvattaa.
• Syö paremmin, monipuolisesti ja säännöllisesti. Lisäravinteita kannattaa miettiä: D-vitamiini, foolihappo, magnesium, sinkki...

Tota kun noudattaa vuoden pari niin jotain pitäisi tapahtua. Vaan ei ole helppo rasti tehdä noita jos on kaivanut itsensä riittävän syvälle monttuun.

 

[Sardaukar]

Itselle ainakin kaverien tuki oli tärkeää. Tulivat repimään että "loppuu tuo"

 

[Rannari]

Haavatkin paranee ilman laastaria mutta laastarin kanssa paraneminen on siistimpää ja nopeampaa. Mielialalääkkeet ei mieltä paranna mutta auttavat paranemisessa. Se paraneminen on sitten isompi urakka ja vaatii duunia joka kaivon pohjalta näyttää melkein ylivoimaiselta. Elämäntapaa ja -asennetta kun pitää muuttaa.

Pitkäaikainen stressi aiheuttaa aivoissa muutoksia joiden oireet vastaa sodan käyneitten stressireaktioita ja osa niistä taitaa olla palautumattomia.

Jos päänupistaan haluaa pitää huolta niin omien kokemusten mukaan nämä jutut kannattaa tehdä:

• Ota itseesi etäisyyttä ja mieti juttujasi muutaman kilometrin päästä katsottuna. Ongelmat on aika pieniä vaikka Syyrian sotaan verrattuna
• Pistä korkki kiinni
• Käy lääkärissä ja teetä huolellinen verikoe, voi paljastua vitamiininpuutteita, kilpirauhasen häiriöitä tai muita hormoonijuttuja
• Nuku tarpeeksi
• Urheile ainakin kolme kertaa viikossa. Jos ahistaa niin tunnin kova treeni joka päivä. Lihaksia kannattaa kasvattaa.
• Syö paremmin, monipuolisesti ja säännöllisesti. Lisäravinteita kannattaa miettiä: D-vitamiini, foolihappo, magnesium, sinkki...

Tota kun noudattaa vuoden pari niin jotain pitäisi tapahtua. Vaan ei ole helppo rasti tehdä noita jos on kaivanut itsensä riittävän syvälle monttuun.

Liikunta kaikissa mahdollisissa muodoissaan tuntuu levon ohella olevan tärkeitä juttuja. Tuota ei voine korostaa liikaa.

 

[Sardaukar]

Itse romahdin aivan täysin kun en vain pystynyt käsittelemään avioeroa. Se oli liikaa.

 

[Tetra]

@Minuteman in lista on varmasti ihan hyvä ja suositeltava muutenkin vaikkei olisi masentunut. Ravinteista tuli mieleen että ymmärtääkseni omega-3 on aika lupaava ja sen on havaittu auttavat joitakin. Niissä taitaa tuo EPA/DHA suhde olla olennainen ja jokainen kiinnostunut voi googletella siitä ja sopivasta vuorokausisaannista.

Tässä ihan mielenkiintoista asiaa masennuksen ja tiettyjen ravintoaineiden yhteydestä: https://www2.uef.fi/documents/10994...Ruusunen/4c95c2f7-a28e-4174-a6b1-53b0e0cd471c

http://www.mayoclinic.org/diseases-...ert-answers/fish-oil-supplements/faq-20058143

 

[vlad]

Jotkut ihmiset ajattelevat aivan virheellisesti, että masennus olisi sama asia kuin joku lyhytaikainen pettymyksen tunne tai vastaava, ja että siitä paranee kun vaan joku sanoo että ota itseäsi niskasta kiinni. Eihän se tietenkään niin ole. He eivät selkeästikkään ole ymmärtäneet mistä masennuksessa on kysymys. Masennus on usein melko kokonaisvaltainen muutos persoonaan, ei se ole sama asia kuin joku pettymyksen tunne. Masennus ei myöskään johdu vain mistään epäonnistumisista, vaan ihminen jolla elämä menee kaikilla mittareilla mittattuna mainiosti voi sairastua masennukseen.

Noin muuten alkoholin käytön vähentäminen voisi kyllä tehdä kummia tämänkin asian suhteen. Alkoholin ja masennuksen yhteys kun ei ole vain se, että masentunut juo koska on masentunut, vaan alkoholi itsessään voi aiheuttaa masennusta.

Se on eräs masennuksen ymmärtämiseen (tiedostamiseen) liittyvä ongelma, kovin moni rinnastaa masennuksen (sairas) tunteeseen, jota voi kutsua pettymyksen tunteeseen ja joka on pääsääntöisesti ohimenevä tunne. Toisinaan voimakkaat pettymykset voivat saada aikaan trauman, joka johtaa masennukseen mutta pääsäätnöisesti ihminen kykenee selviytymään arjen pettymyksistä ja epäonnistumisista ilman ulkopuolista apua.

Suurella osalla masennukseen liittyy aivokemiallisia häiriöitä (serotoniini välittäjäaine*) ja nämä häiriöt sitten omalta osaltaan muokkaavat sitä ihmisen persoonaa jopa niin paljon etteivät läheiset enää tunne henkilöä entisekseen. Ja mikäli merkittävänä ongelmana on välittäjäaineeseen liittyvä häiriötila, se yleensä vaatii silloin hoidoksi myös lääkinnällisen hoidon vähintäänkin tukemaan psykoterapiaa ja elämänhallintaan liittyviä toimia. Reilu vuosikymmen sitten lääkehoitoon (juuri ne SSRI-lääkkeet) panostettiin huomattavan paljon ja niitä jaettiin ehkäpä hiukan holtittomasti ja puutteellisin diagnoosein tk-lääkäreiden toimesta. Nyt on ymmärretty, että usein kyse on kokonaisvaltaisemmasta hoidosta, jossa jokaisen osan on tuettava toinen toistaan. Se ei pelkästään riitä, että antaa potilaalle reseptin kouraan ja sanoo, että tuosta noin aamuin-illoin lääkettä naamaan. Lääkehoidon aloittaminen pitäisi olla perusteltua ja tehty kunnollisen diagnoosin jälkeen ja mielellään erikoislääkärin toimesta tai hänen ohjeiden mukaisella tavalla eikä siltikään ole takeita siitä, että juuri se määrätty lääke toimii.

Ketjussa taidettiin viitata tähän "arpomiseen" ja siihen, että lääkitykseen turvautuminen tuntuu toisinaan melkoiselta kokeilulta ja sitä se itse asiassa on hyvin usein. Jokainen meistä on yksilö, jokaisella ongelma on erityinen vaikka kyse olisi serotoniinin välittäjäaineen synnyttämästä ongelmakimpusta, joten jo tämä saa aikaan sen, että välttämättä se ensimmäinen lääke jota kokeillaan ei olekaan sopiva (ja kun itsekukin reagoi eritavalla lääkkeisiin, jollekin voi tulla liian suuria sivuvaikutuksia, joiden seurauksena lääke on vaihdettava). Toisaalta ongelmaa lisää myös se, että monella masentuneella on sitten jo muitakin masennukseen liittyviä psykofyysisiä oireita sen verran paljon, että enää pelkkä SSRI-lääke tai vastaava lääke ei auta vaan rinnalle tarvitaan muiden oireiden hoitoon jokin muu lääke (bentso tms.) ja tämä voi sitten tuoda lisää yksilöllisiä ongelmia, jotka voivat johtaa siihen, että joudutaan kokeilemaan kauankin kunnes löytyy juuri oikea kombinaatio kyseiselle potilaalle. Ja onneksi nyt lääkekirjokin on laajempi, ainoastaan SSRI-lääkkeisiin ei tarvitse turvautua (vaikka niitä usein ensinnä tarjotaan - hintä on eräs syy). Masennuslääkkeitä: http://www.tohtori.fi/?page=5096075&id=5027809

*: 5-hydroksitryptamiini (5-HT); mm. keskushermostossa ja elimistön monissa eri kudoksissa esiintyvä aine, joka supistaa verisuonia, ehkäisee mahalaukun eritystä, stimuloi sileää lihasta sekä on neurotransmitteri; ks.neurotransmitteri.

neurotransmitteri
hermosolun synapsirakoon erittämiä välittäjäaineita (mm. asetyylikoliini, noradrenaliini, adrenaliini, dopamiini, enkefaliinit, endorfiinit, serotoniini), jotka vaikuttavat toisen hermosolun toimintaan (kiihottavasti tai estävästi); ks. välittäjäaine, synapsi, neurotransmissio. (terveyskirjasto).

Alkoholi on monella tapaa ongelmallinen nautintoaine masentuneelle. Ensinnä tietenkin nousuhumalaa seuraa laskuhumala ja krapula, tumä tunnetila aiheuttaa usein masentuneelle ahdistusta ja syyllisyyttä ja lisää siis oireita ja alkoholi kemiallisena aineena vaikuttaa aivoihin hyvin lamaannuttavasti. Alkoholi muodostaa kuitenkin monelle masentuneelle tuskallisen kierteen, koska se nousuhumalan synnyttämä nautinnollinen tunne voi olla niin palkitseva, että se ajaa juomaan vaikka tietää sen seurauksen, kierre on hyvin nopeasti valmis jossa toinen ruokkii toista. Mutta alkoholilla on myös se ongelma, että juopottelua seuraa hyvin usein lääkkeiden vaikutuksen muuttuminen, onkin sanottu, että yhden illan ryyppäämisen jälkeen menee useita päiviä jonka aikana lääkitys ei toimi suunnitellulla tavalla ja voi jopa lisätä ongelmia. Eräs psykiatrian erikoislääkäri totesikin minulle sen suuntaisesti, että jos masennukseen on lääkehoito ja sen lisäksi lääkitsee itseään viinalla säännöllisesti menettää se lääkitys merkityksensä - sama kuin heittelisi lääkkeet wc-pönttöön. Ja alkoholin ongelmana on sitten myös se, että se vaikuttaa itsessään aivokemiaan ja voi toimia laukaisevana tekijänä erinäisille psykiatrisille sairauksille masennuksesta alkaen. Ja pitkään sekä paljon nautittuna alkoholi tuhoaa aivoja hyvin tehokkaasti ja sen seuraukset jokainen tietänee, jos ei muuta niin seurauksena voi olla ns. alkoholidementia. Tätä tilaa ennen potilas on usein sairastunut masennukseen, jonka syntyyn alkoholilla on suuren suuri vaikutus. Runsas humalahakuinen juominen ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä masennuksen ja lääkkeiden kanssa, se myös lisää entisestään itsemurhariskiä, sekä suunnittelemattomien itsemurhien riskiä.

vlad.

 

[miheikki]

Serotoniinista tuli mieleen tämä itsehoitomenetelmä. Itselle oli uutta tietoa epäilys aurinkomyrskyjen aiheuttamasta itsemurhapiikistä.

Masennus ja valohoito
Hyvä, paha aurinko http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=hpa00077
22.1.2009
Matti Hannuksela

• Kaamosmasennukseen kirkasvalohoitoa
• Pysyvästi masentuneetkin saattavat hyötyä valohoidosta
• Kosminen säteily ajaa itsemurhiin

Auringon koko säteilyn kirjo kosmisesta säteilystä näkyvään valoon saakka vaikuttaa mielialaamme yllättävän paljon. Asiasta kiinnostunut lukija löytää erityisesti kaamosmasennuksesta ja sen kirkasvalohoidosta kattavan esityksen dosentti Timo Partosen kirjasta Kaamoksesta kesään. Ympärivuotisen masennuksen valohoidosta valmistui vuonna 2004 professori Arja Tuunaisen johtaman työryhmän Cochrane-raportti.

Kaamosmasennukseen kirkasvalohoitoa
Kaamosmasennuksella tarkoitetaan samaan aikaan vuodesta toistuvia, yleensä loka- tai marraskuussa alkavia ja maaliskuussa helpottavia masennusoireita. Sellaisia henkilöitä on kolmisen prosenttia suomalaisista, siis melkoinen joukko. Oireista tavallisin on surullisuus. Sitä on 96 %:lla kaamosoireista kärsivillä. Yhtä yleinen on toimintatarmon lasku. Sitten tulevat ristiriidat ihmissuhteissa, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, työongelmat ja väsymys. Kaamosmasennuksen tarkemmasta mekanismista ei kuitenkaan tiedetä juuri mitään. Kaikki talvella masentuvat eivät kuitenkaan sairasta kaamosmasennusta. Jopa 10 % muista mielenterveyden häiriöistä kärsivistä masentuu talvella ilman, että heillä on kaamosmasennus.

Kirkasvalohoito oli muutama vuosi sitten hyvin esillä. Viime aikoina siitä on puhuttu vähemmän ja sen käyttökin lienee vähentynyt. Valohoidon käyttökelpoisuutta vähentää se, että aluksi kirkkaan valon ääressä pitäisi viettää kaksi tuntia aamuisin klo 6–10. Aikaa lyhennetään tai pidennetään hoidon jatkuessa vasteen mukaan. Valon kirkkaus on aluksi 2 500 luksia, ja se voidaan nostaa 10 000 luksiin asti. Hoitoa annetaan ensin päivittäin parin viikon ajan. Sitten se voidaan harventaa viiteen kertaan viikossa tai antaa hoitoa tarvittaessa 1–2 viikon jaksoissa.

Valohoidon vaikutuksen mekanismia on yritetty selvittää varsin niukasti. Arvellaan, että yksi tekijä olisi serotoniini, yksi aivojen välittäjäaineista. Muuta siitä ei juuri tiedetä. Myös kirkasvalohoidon spektrisiä ominaisuuksia on tutkittu jonkin verran. Valossa tulisi olla mukana sinisen, keltaisen ja vihreän valon aallonpituuksia. Punaisilla säteillä ei ole piristävää vaikutusta. Siten voisi ajatella, että vihreänä loistava luonto ympärillä piristää enemmän kuin iltarusko kivierämaassa.

Tutkimusten mukaan noin neljä viidestä kaamosmasentuneesta hyötyy kirkasvalohoidosta. Kolmisen prosenttia saa siitä haittoja, joista yleisimmät ovat silmien ärtyminen, päänsärky, pahoinvointi ja levottomuus. Jotkut piristyvät liikaa ja he tulevat hypomaanikoiksi. He rupeavat touhuamaan ympäristöä häiritsevästi ja heidän unensa saattaa häiriintyä.

Pysyvästi masentuneetkin saattavat hyötyä valohoidosta
Professori Arja Tuunainen ja hänen työtoverinsa analysoivat 20 tutkimusta, joissa ympärivuotisesti masentuneille henkilöille oli lääkehoidon lisäksi annettu kirkasvalohoitoa. Vaikka tutkimusten taso oli yleensä heikohko, analyysin tekijät katsoivat kirkasvalohoidon tarjoavan jonkin verran helpotusta ympärivuotisiin masennusoireisiin. Hoidon haittapuolena he pitävät vaaraa, että potilaista tulee kaamosmasennuspotilaiden tapaan touhukkaita hypomaanikkoja. Dementikoillakin on tehty joitakin tutkimuksia kirkasvalohoidon vaikutuksista, mutta tutkimukset ovat niin hatarasti tehtyjä, ettei niiden perusteella voi sanoa dementikkojen hyötyvän hoidosta mitään varmaa.

Ei ole itsestään selvää, että valon piristävä vaikutus koskisi vain kaamosmasentuneita ja että valo vaikuttaisi vain silmien kautta. Muusta säteilystä tulevat kyseeseen auringon UV-säteily unohtamatta kosmisiakaan säteitä. Ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta mielialaan on tehty vain muutama kontrolloitu tutkimus. Eräässä pienehkössä kanadalaisessa tutkimuksessa kaamosmasennusta hoidettiin kolmella eri tavalla: himmeällä (500 luksia) ja kirkkaalla (2 500 luksia) valolla sekä UV-säteilyä sisältäneellä kirkasvalolla. Himmeä valo ei vähentänyt oireita. Kahdesta muusta hoidosta UV-säteilyä sisältänyt valo oli tehokkaampaa kuin pelkkä kirkasvalo. Perinteiseen kirkasvalohoitoon ei UV-säteilyä pidä yhdistää, mutta UV-hoitojen merkitystä eri masennustyyppien hoidossa tulisi selvittää perusteellisemmin. Siinä vaikutuskanava olisivat iho ja siinä syntyneet välittäjäaineet.

Kosminen säteily ajaa itsemurhiin
Aurinkomyrskyjen lähettämät kosmisten säteiden virrat näkyvät pohjoisella taivaalla revontulina ja ne myös häiritsevät radio- ja TV-aaltojen normaalia etenemistä lähettimistä vastaanottimiin. Kosmisten myrskyaaltojen vaikutusta ihmisen itsetuhoiseen käyttäytymiseen ja kuolemansyihin on selvitelty eräässä israelilais-liettualaisessa tutkimuksessa. Siinä analysoitiin yli 450 000 kuolemansyyn ja kuolinhetken, samoin yli 6 000 itsemurhayrityksen ajankohdan suhde kosmisen säteilyn voimakkuuteen. Tulos oli häkellyttävä. Itsemurhia, itsemurhayrityksiä, liikenneonnettomuuksissa kuolleita ja muihin tauteihin kuin sydän- ja verisuonitauteihin kuolleita oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän silloin, kun kosmisen säteilyn voimakkuus oli suurimmillaan. Olisi toivottavaa, että jokin toinen tutkijaryhmä varmistaisi tuloksen.