Masennus ja mieliala

...
 
Viimeksi muokattu:
Joo, tuolla kun on tuo Salaliitto-ketju, niin lääkepuolelta ja varsinkin tästä voisi saada sinne ihan todellistakin sisältöä.

Tassa on kylla ehka enemman todellista sisaltoa kuin 'Salaliitoissa', kun on @Sardaukar :in aloitteesta tullut kahdessa paivassa yli puolentusinaa sivua... itseani ainakin helpottaa suunnattomasti kuulla etta on reservilaisveljia joilla on samanlaisia tuntemuksia.. tulee mieleen elokuva "Miesten vuoro", harvoin itkin leffassa mutta siina oli ajatuksen paikka. Emme ole yksin.

 
Mikä on erona nk. perusvitutuksen ja lievän masennuksen välillä?

Ei välttämättä mikään. Yksi masennuksen perusoire on vitutus erilaisin astevaihteluin joten ihan helppoja tai yksiselitteisiä vastauksia ei taida löytyä. Itse lähestyisin asiaa ehkä sitä kautta miten pitkään oireilu jatkuu ja vaikuttaako se olennaisesti persoonaan tai toimintakykyyn.
 
Luulen, että masennus lamauttaa ja vie toimintakykyä, eikä mikään jaksa kiinnostaa. Vitutuksen ollessa päällä, jaksaa vielä taistella.
Omakohtaisiin kokemuksiini nojaten...

Lievän masennuksen kohdalla esimerkiksi toimintakyvyn alenema tai muutos persoonassa ei ole välttämättä vielä merkittävä. Noin nyrkkisääntönä voi sitten heittää kaikenlaista. Vaikkapa sen että vitutus voi lähteä saunomalla mutta masennus ei.
 
Tassa on kylla ehka enemman todellista sisaltoa kuin 'Salaliitoissa', kun on @Sardaukar :in aloitteesta tullut kahdessa paivassa yli puolentusinaa sivua... itseani ainakin helpottaa suunnattomasti kuulla etta on reservilaisveljia joilla on samanlaisia tuntemuksia.. tulee mieleen elokuva "Miesten vuoro", harvoin itkin leffassa mutta siina oli ajatuksen paikka. Emme ole yksin.

Olet oikeassa hyvä veli, lähinnä tarkoitin ilmaista omaa närkästystäni siitä, että hädässä oleville ihmisille syötetään lääkkeitä, jotka vielä pahentavat heidän oloaan. Ja annetaan sitä ennen väärää toivoa.

Et ole yksin. Minäkin tiedän järkyttävistä asioista enemmän kuin haluaisin. Nykyisin kun kuulen ambulanssin pillit, mieleen tulee ensimmäisenä, että siellä on taas yksi perhe ylittänyt sen "hetken".
Hetki on se rajapinta, jota ennen kaikki oli hyvin ja tavallisesti, ja jonka jälkeen kaikki muuttuu.
Kiipesin kaikesta kuitenkin ylös, ja perhe on selvinnyt hyvin ja elämä menee eteenpäin. Helppoa se ei ollut, ja siksi ymmärrän hyvin tähän ketjuun kirjoittaneita.
Reserviläisyydestä puheen ollen, tiedän muuten tasan tarkkaan, että kuulun siihen pieneen joukkoon ihmisiä, jotka pystyvät toimimaan rationaalisesti äärimmäisissä tilanteissa. Teholla ihmettelivät että onpas järkevä isä, ja lanssikuski kyseli, että olenko aina tuollainen viilipytty.
 
Olet oikeassa hyvä veli, lähinnä tarkoitin ilmaista omaa närkästystäni siitä, että hädässä oleville ihmisille syötetään lääkkeitä, jotka vielä pahentavat heidän oloaan. Ja annetaan sitä ennen väärää toivoa.

Suurimpana ongelmana näen 90-luvun lopulta liikkeelle lähteneen trendin, joka jatkui pitkälle tämän vuosituhannen puolelle, jolloin tk-lääkärit ja työterveyslääkärit määräsivät hyvinkin holtittomasti mielialalääkkeitä masentuneille ihmisille. Välttämättä mitään konsultaatiota ei tehty, tavattiin kerran tai kaksi ja sitten kirjoitettiin resepti ja toivotettiin hyvää jatkoa. Nyt monin paikoin sentään pyritään konsultoimaan erikoislääkäreitä ennen lääkityksen aloittamista, mutta kieltämättä edelleenkin on ongelmia ja moni luottaa liikaa pelkän lääkityksen voimaan (eikä se kaikilla todellakaan auta vaan synnyttää kohtuudella haittavaikutuksia).

Kun ihminen on masentunut hoidon perusajatuksen pitäisi olla se, että hoidetaan sitä ihmistä eikä pelkästään sitä masennusta, koska tavattoman usein tarvitaan kokonaisvaltaista hoitoa jossa on koko paletin on oltava toimiva: lääkitys, terapiat, elämänhallinta ja tavoitteet. Tällöin on huomioitava ihmisen yksilöllisyys, ja jos SSRI-lääke ei sovellu voidaan etsiä vaihtoehtoisia reittejä lääkkeillä tai tietyissä tapauksissa ilman lääkkeitä. Eikä koskaan pitäisi aloittaa lääkitystä ilman perusteellista hoidon arviointia ja konsultaatiota.

Oma ongelmansa on sitten se etteivät lääkärit riittävän usein ota todesta potilaan kertomuksia lääkkeen sivuoireista, ne usein laitetaan masennuksen piikkiin ja niinpä niihin ei haluta kiinnittää huomiota. Paradoksaalista masennuksessa tai missä tahansa psyykkisessä sairaudessa on se, että se vähentää potilaan uskottavuutta lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan silmissä. Ammattilainen voi siis kuitata aiheellisen huolestuneisuuden "se johtuu masennuksesta" kommentilla, jonka seurauksena somaattisia sairauksia ei välttämättä hoideta lainkaan tai niitä ryhdytään hoitamaan liian myöhäisessä vaiheessa. Ongelma on tiedossa, ongelma on tunnustettu mutta siltikään asetelma ei tunnu korjautuvan.

vlad
 
Suurimpana ongelmana näen 90-luvun lopulta liikkeelle lähteneen trendin, joka jatkui pitkälle tämän vuosituhannen puolelle, jolloin tk-lääkärit ja työterveyslääkärit määräsivät hyvinkin holtittomasti mielialalääkkeitä masentuneille ihmisille. Välttämättä mitään konsultaatiota ei tehty, tavattiin kerran tai kaksi ja sitten kirjoitettiin resepti ja toivotettiin hyvää jatkoa. Nyt monin paikoin sentään pyritään konsultoimaan erikoislääkäreitä ennen lääkityksen aloittamista, mutta kieltämättä edelleenkin on ongelmia ja moni luottaa liikaa pelkän lääkityksen voimaan (eikä se kaikilla todellakaan auta vaan synnyttää kohtuudella haittavaikutuksia).

Kun ihminen on masentunut hoidon perusajatuksen pitäisi olla se, että hoidetaan sitä ihmistä eikä pelkästään sitä masennusta, koska tavattoman usein tarvitaan kokonaisvaltaista hoitoa jossa on koko paletin on oltava toimiva: lääkitys, terapiat, elämänhallinta ja tavoitteet. Tällöin on huomioitava ihmisen yksilöllisyys, ja jos SSRI-lääke ei sovellu voidaan etsiä vaihtoehtoisia reittejä lääkkeillä tai tietyissä tapauksissa ilman lääkkeitä. Eikä koskaan pitäisi aloittaa lääkitystä ilman perusteellista hoidon arviointia ja konsultaatiota.

Oma ongelmansa on sitten se etteivät lääkärit riittävän usein ota todesta potilaan kertomuksia lääkkeen sivuoireista, ne usein laitetaan masennuksen piikkiin ja niinpä niihin ei haluta kiinnittää huomiota. Paradoksaalista masennuksessa tai missä tahansa psyykkisessä sairaudessa on se, että se vähentää potilaan uskottavuutta lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan silmissä. Ammattilainen voi siis kuitata aiheellisen huolestuneisuuden "se johtuu masennuksesta" kommentilla, jonka seurauksena somaattisia sairauksia ei välttämättä hoideta lainkaan tai niitä ryhdytään hoitamaan liian myöhäisessä vaiheessa. Ongelma on tiedossa, ongelma on tunnustettu mutta siltikään asetelma ei tunnu korjautuvan.

vlad
Vaihtoehtoja on. Tunnetko tämän?

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix01356
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak06915
http://www.emdr.fi/emdr.html

Meillä on lapsen näkökulma siitä, joka parani järkyttävästä kokemuksestaan kuin "taikaiskusta" tällä. Ei auttanut lääkkeet kun tajusi tilanteensa. Tämä auttoi.
Huom. tällä hoidetaan onnistuneesti toki myös aikuisia. Juttelin silloin asiantuntijoiden kanssa, ja aikuiset ovat enemmistönä tässä keinossa.
Ongelmana on vaan suomalainen mies, joka kokee monesti tämmöisen huuhaana. Olen yrittänyt markkinoida, tuloksetta, kahdelle tuttavalle tätä. Eivät kokeile. Toinen luottaa viinaan (menee yhä pahempaan kuntoon henkisesti) ja toinen puhuu vain tyttöystävänsä kanssa. Hyvähän sekin, mutta ajan päästä siitä ei uusia näkökulmia enää saa.
 
Vaihtoehtoja on. Tunnetko tämän?

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix01356
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak06915
http://www.emdr.fi/emdr.html

Meillä on lapsen näkökulma siitä, joka parani järkyttävästä kokemuksestaan kuin "taikaiskusta" tällä. Ei auttanut lääkkeet kun tajusi tilanteensa. Tämä auttoi.
Huom. tällä hoidetaan onnistuneesti toki myös aikuisia. Juttelin silloin asiantuntijoiden kanssa, ja aikuiset ovat enemmistönä tässä keinossa.
Ongelmana on vaan suomalainen mies, joka kokee monesti tämmöisen huuhaana. Olen yrittänyt markkinoida, tuloksetta, kahdelle tuttavalle tätä. Eivät kokeile. Toinen luottaa viinaan (menee yhä pahempaan kuntoon henkisesti) ja toinen puhuu vain tyttöystävänsä kanssa. Hyvähän sekin, mutta ajan päästä siitä ei uusia näkökulmia enää saa.

Nimenä on tuttu (EMDR) mutta en ole siihen itse sen tarkemmin perehtynyt. Näytöt kuitenkin puhuvat sen puolesta, että se hyödyttää etenkin traumaperäisten psykologisten ongelmien hoidossa lapsilla, nuorilla mutta myös aikuisilla. Sekä ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa, joissa traumaattisilla ja dysfunktionaalisilla muistoilla on keskeinen merkitys. Suomessa on tietyissä hoitotavoissa ongelmana se, että kangistutaan liiaksi kaavoihin, josta johtuu se, että ei kovinkaan helposti uskalleta ottaa uusia hoitomuotoja käyttöön esim. lääkekannabiksen käyttö on Suomessa todella vaikeaa eikä monikaan lääkäri hae poikkeuslupaa sen käytölle. Ennemminkin osa lääkäreistä kampanjoi sen käyttöä vastaan vaikka maailmalta löytyy lukuisia tutkimuksia joissa lääkekannabiksen hyödyt on tunnustettu (huom: ei siis liity psyykkisiin sairauksiin vaan ennemminkin kipusairauksien ja syöpäsairauksien hoitoon ja oireiden lievittämiseen, sekä neurologisten sairauksien hoitoon & oireiden lievittämiseen).

vlad
 
Nimenä on tuttu (EMDR) mutta en ole siihen itse sen tarkemmin perehtynyt. Näytöt kuitenkin puhuvat sen puolesta, että se hyödyttää etenkin traumaperäisten psykologisten ongelmien hoidossa lapsilla, nuorilla mutta myös aikuisilla. Sekä ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa, joissa traumaattisilla ja dysfunktionaalisilla muistoilla on keskeinen merkitys. Suomessa on tietyissä hoitotavoissa ongelmana se, että kangistutaan liiaksi kaavoihin, josta johtuu se, että ei kovinkaan helposti uskalleta ottaa uusia hoitomuotoja käyttöön esim. lääkekannabiksen käyttö on Suomessa todella vaikeaa eikä monikaan lääkäri hae poikkeuslupaa sen käytölle. Ennemminkin osa lääkäreistä kampanjoi sen käyttöä vastaan vaikka maailmalta löytyy lukuisia tutkimuksia joissa lääkekannabiksen hyödyt on tunnustettu (huom: ei siis liity psyykkisiin sairauksiin vaan ennemminkin kipusairauksien ja syöpäsairauksien hoitoon ja oireiden lievittämiseen, sekä neurologisten sairauksien hoitoon & oireiden lievittämiseen).

vlad
En tiedä myydäänkö enää, mutta Y.Apteekissa oli 10 v sitten myynnissä hamppusiemenöljy, lisäksi Suomessa valmistettu, siinä oli hyvin pieni määrä, melkein olematon sitä ainetta jota narkomaanit hakee, mutta se öljy auttoi yhtä ihmista jalan hermosärkyyn.
 
Viimeksi muokattu:
Itse avioeron käyneenä lekuri määräsi meikälle ensimmäiseksi 2 viikoksi Xanax-lääkettä (aika hurjaa kamaa) ja 3 kk meni Valdoxanin kanssa. Sitten muutin Israeliin ja asiat helpottuivat.
 
Nimenä on tuttu (EMDR) mutta en ole siihen itse sen tarkemmin perehtynyt. Näytöt kuitenkin puhuvat sen puolesta, että se hyödyttää etenkin traumaperäisten psykologisten ongelmien hoidossa lapsilla, nuorilla mutta myös aikuisilla. Sekä ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa, joissa traumaattisilla ja dysfunktionaalisilla muistoilla on keskeinen merkitys.

vlad
Asia selitettiin minulle niin, että jokaisellahan on noloja ja kiusallisia muistoja menneisyydestä. Kouri vaikka naapurin muijaa pikkujouluissa tai anna kännissä turpaan pomolle, niin johan on morkkis seuraavana päivänä. No, sitä kestää pari päivää ja paha muisto kuin hiipuu näkymättömiin. Niin hoitaa itsensä kunnossa oleva mieli.
Kun on tarpeeksi paha kokemus, niin se jää vähän kuin pyörimään muistoihin, jumiin, ja siitä ei pääse yli. Ja tämä aiheuttaa mitä aiheuttaa.
EMDR murskaa tämän pahan muiston ja paraneminen pääsee alkuun.
Minäkin kokeilin niitä vehkeitä, että tiesin mitä lapsi kokee. Linkeistä poiketen, tässä oli kuulokkeet, joista tuli erittäin häiritseviä ääniä, sormissa pidit jotain läppiä, jotka tärisivät ja oliko siinä vielä joku vilkkuvalotaulukin, en muista ihan niin tarkkaan. Sitten pitäisi keskittyä siihen pahimpaan muistoon.
Ne surinat ja tärinät eivät tietenkään paranna, mutta ne tekevät mahdottomaksi keskittyä siihen pahaan muistoon. Ja jotenkin juuri tämä juttu on ratkaiseva.

Erittäin pahasta traumasta kärsinyt lapsi muuttui lähes omaksi itsekseen muutamassa istunnossa. Vehje maksaa kuulemma sata dollaria Jenkeissä!
Nämä pahat muistot voivat sitten olla mitä tahansa, käsittääkseni. Aika tiiviisti tuli sitä sivusta seurattua. Se voi olla onnettomuushetki, puhelinsoitto, alkuaan onnellinen muisto joka tuottaa nyt tuskaa (vaimo häissä alttarilla). Oleellista on, että se tuska fokusoituu juuri siihen pahimpaan hetkeen ja ajatukseen.
Tämä on sellainen Final Weapon, jota pitäisi kokeilla mieluummin ensiksi lääkkeiden sijaan. No, en ole lääkäri, ja julkisella puolella tähän käsittelyyn on valtavat jonot. Kertoo muuten jotain meidän tilanteesta, että kiilasimme heittämällä jonon ohi. Yksityiselläkin noita on, muutama sata euroa ja muutama istunto, ja se voi olla ratkaisu.

Tekstini näyttää ihan mainospuheelta, mutta itse vakuutuin siitä.
Veljet. Mustimpina hetkinä viinapullo houkuttaa. Mutta mars liikkeelle ja hyökkäykseen, kokeilkaa uutta.
Se vanha lääke ei nimittäin Alkosta juomalla lopu.

Edit: älkää sitten hirttääntykö siihen lapsi-sanaan. Tätä käytetään käsittääkseni myös sotaveteraanien traumojen hoidossa Ison Veden takana.
 
Viimeksi muokattu:
Itse avioeron käyneenä lekuri määräsi meikälle ensimmäiseksi 2 viikoksi Xanax-lääkettä (aika hurjaa kamaa) ja 3 kk meni Valdoxanin kanssa. Sitten muutin Israeliin ja asiat helpottuivat.

No siellähän paistaa varmaan aina aurinko, joka parantaa jo itsessään, verrattuna Suomen räntäsateeseen ja lääkepurkkeihin.
 
No siellähän paistaa varmaan aina aurinko, joka parantaa jo itsessään, verrattuna Suomen räntäsateeseen ja lääkepurkkeihin.

Tuohon tulee mieleen ex-kolleegan kyssäri (englantilainen). Oli mennyt naimisiin ja kysyi että suosittelisinko häämatkaa Suomeen...marraskuussa. Meikä siihen et "Fuck you, mate, I'd not send even my worst enemy to Finland in November!" :D On nimittäin Suomen marraskuu sellainen kokemus....

Mutta totta on että ns. "kirkasvalohoito" toimii etelässä ihan OK. Opin jopa nauttimaan > +40C lämmöstä.
 
Tuohon tulee mieleen ex-kolleegan kyssäri (englantilainen). Oli mennyt naimisiin ja kysyi että suosittelisinko häämatkaa Suomeen...marraskuussa. Meikä siihen et "Fuck you, mate, I'd not send even my worst enemy to Finland in November!" :D On nimittäin Suomen marraskuu sellainen kokemus....

Mutta totta on että ns. "kirkasvalohoito" toimii etelässä ihan OK. Opin jopa nauttimaan > +40C lämmöstä.

Olet hieno ihminen. Tai sitten et vain halunnut lähettää vihollistasi tänne meidän riesaksi?
 
Olet hieno ihminen. Tai sitten et vain halunnut lähettää vihollistasi tänne meidän riesaksi?

Ben (Benedict...hassu nimi tavallaan) on hyvä tyyppi, en voisi tehdä sille tuollaista! :D
 
"Fuck you" :D On nimittäin Suomen marraskuu sellainen kokemus.
Olenko sitten joku friikki koska minua ei haitta pimeys, tykkään siitä kun on pimeää. Kotonakin istun minimaalisella valaistuksella ja pimeässä pyöräillessä on hauskaa kun on tositehokas lamppu pyörässä ja koko pyöränrunko teipattu heijastinteipillä niin että pyöräni loistaa kuin joulukuusi autonvaloissa. En kai ole koskaan ihan kunnolla aikuistunut...:rolleyes:
 
Back
Top