Marko Hamilo
17 hrs ·
Huomenna lauantaina pitäisi ilmestyä Iltalehdessä juttu, johon minua haastateltiin. Koska minulla ei ole juurikaan syytä uskoa, että minua olisi siteerattu asiallisesti, laitan tähän varmuuden vuoksi jo ennalta koko sähköpostihaastattelun.
Tuukka Sauli Johannes Kuru sitten mainitse minulle, kun kerroin että tällaista oli minulta kyselty, että toimittaja Anna Egutkina oli se toimittaja, joka kirjoitti paikkansapitämättömän uutisen Itäkeskuksen mielenosoituksen pahoinpitelystä, jota ei oikeasti tapahtunut...
http://mvlehti.net/…/iltalehden-anna-egutkina-laati-vilpil…/
... ja jonka uutisen ankaksi paljasti ensimmäisenä MV-lehti.
Pahkasika syö ruokapöydässäsi.
__________________________________
Hei Marko,
Olen tekemässä Iltalehden viikonvaihteeseen juttua siitä, miksi mediaan ei luoteta. Ilmiönä epäluottamus mediaan näyttää viime aikoina yleistyneen, mutta mistä tämä johtuu? Ovatko syynä ne kuuluisat maahanmuuttajat ja heistä uutisointi vai mistä kiikastaa?
Voisinko haastatella sinua juttuun joko sähköpostitse tai puhelimitse siitä, mikä on sinun näkemykseksi median luotettavuudesta ja onko suhteesi mediaan mahdollisesti muuttunut vuosien kuluessa?
Yhteistyöstä kiittäen,
Anna Egutkina
____________
Ohessa kysymykset, joihin toivoisin sinulta vastausta.
1. Tuoreiden tutkimusten valossa suomalaiset pitävät mediaa luotettavana tietolähteenä, mutta internetin keskustelupalstat kielivät uskon menettämisestä ja vihasta. Ketkä nämä mediaa vihaavat ihmiset ovat ja miksi he ovat menettäneet uskonsa valtamediaan? Uskotko itse valtamedian uutisointiin?
2. Viimeaikaisten tapahtumien varjossa maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista kirjoittaminen tuntuu laukaisevat epäluottamuksen mediaan. Onko näin ja jos, niin mistä se johtuu?
3. Miten suomalaisten luottamus mediaan on mielestäsi vuosien varrella muuttunut, jos mitenkään? Mikä on kehityssuunta?
4. Mikä on MV-lehden ja muiden sen kaltaisten sivustojen rooli median luotettavuuden kannalta?
Yhteistyöstä kiittäen,
Anna Egutkina
Iltalehti
______________
Vastaukseni:
1. Tutkimuksia on erilaisia ja kyselytutkimuksissa sanamuodot ratkaisevat hyvin paljon. En tiedä mihin nimenomaiseen tutkimukseen viittaat. Muistelen että toiseenkin suuntaan viittaavia tutkimuskia on ollut. Ylipäätään kyselytutkimukset kertovat luotettavimmin muutoksesta, ja siitäkin vain jos jotakin samaa barometriä on toistettu samalla kysymyksellä vuodesta toiseen. Toimittajat ammattikuntana ovat yksi kaikkein epäluotettavimmista, ja muistelisin että jo ennestään huonosta sijoituksesta on menty vielä pari pykälää alas.
Mediaan luottamuksen menettäneitä on uskoakseni eniten niiden ihmisten joukossa, jotka eivät jaa valtamedian arvoliberaalia / punavihreää agendaa, koska he törmäävät konkreettisesti valheelliseen uutisointiin.
Maahanmuuttopolitiikka on näistä yksittäisistä kysymyksistä ehkä merkittävin. Sen suhteen pimittäminen, harhaanjohtaminen ja joissakin tapauksissa jopa suora valehtelu on kaikkein räikeintä, samoin toisinajattelijoiden leimaaminen.
Toinen asiakokonaisuus on Eurooppa-politiikka, erityisesti yhteisvaluutta ja tukipaketit ja viimeismpänä Brexit. Taloustieteen näkökulmasta yhteisvaluutta oli alusta alkaen täysin järjetön projekti, mutta meillä saa vieläkin populistin leiman, jos toteaa että Suomi olisi selvinnyt paljon paremmin kelluttamalla valuuttaansa kuten Ruotsi teki.
Kolmas asiakokonaisuus joka on tuonut aivan oman ryhmänsä valtamediaan pettyneiden joukkoon on sukupuolineutraali avioliitto ja sen uutisointi.
Kaikissa näissä kolmessa isossa kysymyksessä valtamedia ei ole ainoastaan ottanut kantaa, vaan se ajaa agendaansa myös uutisilla, joiden faktat eivät pidä paikkansa. Jäävuoren huippu on selkeästi oikaistavissa olevat asiavirheet. Sen alla on valtava määrä muuta. Hyvin puolueellisia näkökulmia, vihjauksia, annetaan ymmärtää mutta ei ehkä sanota aivan suoraan mitään sellaista, mistä olisi aivan pakko tehdä oikaisu. Lisäksi kaikki tämä monesti koko valtamedian laajuudella ja goebbelsilaisella toistolla päivästä ja vuodesta toiseen. Esimerkiksi tuota avioliittolakia vaadittiin muutettavaksi toistamalla sen olevan ihmisoikeuskysymys. Ikään kuin se olisi mielipideasia, että onko se ihmisoikeuskysymys? Asiasta on EIT:n ratkaisuja useitakin: ihmisoikeudet eivät edellytä avioliiton muuttanista sukupuolineutraaliksi.
Muitakin asiakokonaisuuksia on, nuo kolme ovat olleet tärkeitä viimeiset viisi kuusi vuotta.
Itselleni läheinen on ympäristöpolitiikka, jonka tunnen hyvin. Esimerkiksi Saksan Energiewendestä on kirjoitettu loputtomasti täysin kritiikittömiä juttuja, joissa saattaa olla fakta oikein (näin suuren osan sähköstä Saksa tuotti auringolla kesälauantaina), mutta tulkinta aivan metsässä (sähköverkolla sään mukaan heilahtelevan tuotannon kasvu merkittäväksi on iso ongelma, ja korvatessaan ydinvoimaa aurinkovoima ei ole vähentänyt päästöjä ollenkaan).
En itse luota mediaan vähääkään. Olen tottunut jo 1990-luvulla, jolloin itse olin mukana nuorsuomalaisen puolueen toiminnassa, siihen että aina kun jotakuta poliitikkoa siteerataan, kannattaa tarkistaa se alkuperäisestä lähteestä.
Monilla aloilla myös substanssiosaaminen on niin heikkoa, että vaikka toimittaja tekee parhaansa ilman ennakkoasenteita, lopputulokseen ei voi luottaa.
On joitakin poikkeuksia. Jos aamun Hesari kehuu jonkun viinin, sitä ei saa enää Alkosta lounasaikaan. Ja ihan syystä, silloin se on hyvä viini.
Luulen että moni menettää luottamuksensa mediaan prosessissa, jossa ensin alkaa kiinnittää huomiota siihen, että alan, jonka substanssin itse tuntee hyvin, uutisoinnissa alkaa nähdä systemaattisesti virheitä. Joko asiantuntemattomuudesta tai agendasta johtuvia, mutta yhtä kaikki luottamus menee. Sitten alkaa pohtia, että onkohan nekin alat, joita ei itse tunne, ja joissa siis on nimenomaan sen kyseisen median raportoinnin varassa, yhtä epäluotettavaa.
2. Turvapaikanhakijoista, maahanmuutosta ja maahanmuuttopolitiikasta uutisoinnissa median röyhkeys saavuttaa joka päivä uuden all time high:n. Itselleni oli selvää Helena Erosen hihamerkkijupakan jälkeen - kun aivan ilmeistä asiavirhettä ei oikaistu ja henkilöön käyvää ala-arvoista hyökkäystä ei peruttu ja pyydelty anteeksi edes sen jälkeen kun kaikille tätsijärkisille kävi ilmeiseksi ettei kirjoittaja mitään hihamerkkejä vaatinut - että media voi tehdä aivan mitä tahansa, että tietyissä kysymyksissä media on valmis aivan mihin tahansa valehteluun, vaikka se lopulta johtaisi lukijakatoon ja mediayhtiöiden konkurssiin.
Toinen räikeä esimerkki on Alan Kurdin (se kreikkalaiselle rannalle kuollut pikkupoika) kuvan käyttö tunteita vetoavalla tavalla. Suurimmalle osalle lukijoita valtamedia antoi käsityksen sotaa pakenevasta perheestä. En muusta kenenkään valtamediassa kiinnittäneen huomiota siihen, että perhe oli jo pitkään asunut Turkissa turvassa, tai niihin taloudellisiin houkuttimiin, jotka saivat hänet ryhtymään merimatkalle. Eloonjäänyttä isää pidettiin uhrina, vaikka hän oli tietenkin syyllinen vaimonsa ja lastensa kuolemaan pakkaamalla heidät merikelvottomaan alukseen ilman pelastusliivejä.
Maahanmuuton kustannuksista ja vaikutuksista rikollisuuteen ja terroriuhkiin on vaikka kuinka paljon kvantitatiivista tutkimusta. Se ei kuitenkaan tue agendaa, joten toimittajat rakastavat haastatella tutkijoita, jotka ovat tehneet tutkimuksia kvalitatiivisilla höpötutkimusmenetelmillä, jotka tyypillisesti ovat täysin arvottomia. Toimittaja voi sitten piiloutua asiantuntijan taakse. "Asiantuntijan" mielipide ei taas perustu mihinkään tutkimukseen vaan omaan arvailuun.
Kukaan, joka seuraa maailmaa muustakin kuin valtamedian tarjoamasta avaimenreiästä ei voi olla suuttumatta siihen, että media, jolle maksaa vapaaehtoisesti tilausmaksun tai jolle on pakko maksaa veron muodossa (Yle) tarkoituksella valehtelee lukijoilleen, kuuntelijoilleen ja katselijoilleen. On ilmeistä, että petetyksi tullut on vihainen, ja ajan mittaan myös lopettaa tilauksensa. Ei se vaadi mitään erityisiä selityksiä. Se että niinkin suurta osaa ihmisistä voi kusettaa niinkin kauan kuin valtamedia on voinut, on se kysymys johon on vaikeampi löytää selitystä.
3. Omasta mielestäni media on erittäin epäluotettava, mutta voi olla että jokin pohjalukema saavutetaan pian tai on jo saavutettu. Ehkä riittävän suuri osa ihmisistä yksinkertaisesti haluaa niin voimakkaasti uskoa samoihin satuihin kuin valtamedian toimittajat, että se riittää pitämään lehtiä hengissä.
Sellaiseen paradoksiin olen viime aikoina kiinnittännyt huomiota, että erityisen hyvin koulutetut ihmiset ovat yllättävän mediakritiikittömiä ja alttiita uskomaan kritiikittä mitä lehdet kirjoittavat. Median kannalta tämä yhteiskuntaluokka on tietysti tärkeä, koska sillä on varaa maksaa tilausmaksuista. Oma keittiöpsykologinen selitykseni on, että hyvin koulutettujen joukossa on paljon niitä, joille 50-tuntisen työviikon ja perheen ja harrastusten jälkeen ei ole aikaa kuin nopeasti vilkaista tv-uutiset ja selata Hesari tai maakuntalehti läpi. Ei heillä ole aikaa roikkua netissä. Heillä on myös yhteiskunnallisen asemansa takia todennäköisesti suurempi auktoriteettiusko kuin luontaisesti herravihaisella alaluokalla. Eivätkä he kohtaa esimerkiksi maahanmuuton haittapuolia omilla asuinalueillaan. Tällaisille ihmisille voi sitten syöttää aikamoista pajunköyttä vaikka luulisi että mitä koulutetumpi ihminen, sitä kykenevämpi lähdekritiikkiin ja sitä parempi kielitaito lukea maailman asioista englanniksi tai jopa vaikka saksaksi tai ranskaksi. Luulen että näiden hyvin koulutettujen mutta asioista täysin pihalla olevien keskiluokkaisten naisäänestäjien ansiosta Orpo on kokoomuksen puheenjohtaja.
4. MV on tietysti medialle maino keino vertailuun. On helppo esiintyä luotettavana mediana, jos laittaa riman niin alas kuin MV:llä ja sanoo että mentiin ilmavasti yli.
MV on kuitenkin kirous medialle siksi, että se jatkuvasti kertoo asioista, joita valtamedia pimittää. MV-lehteen ei tietenkään voi luottaa, mutta kun ei voi valtamediaankaan. Monet asiat kuitenkin vähitellen väistämättä paljastuvat ja yllättävän usein MV on jälkiköteen tarkasteltuna ollut oikeassa.
Valtamedialle pahin uhkakuva on että syntyy valtamediaa kritisoiva vaihtoehtomedia, joka on oikeasti luotettava eikä MV:n kaltainen alatyylinen huhumylly. Tällaisia suunnitelmia kuulemani mukaan on olemassa.
____________
Mieleeni tuli vielä yksi asia. Olen henkilökohtaisesti journalistina hyvin kiukkuinen median punavihreälle agendalle siksi, että silloin kun itse kirjoitan jotakin, mikä on yhteensopivaa tuon agendan kanssa - näin käy jatkuvasti ilmastoasioissa - sitäkään ei enää tietty lukijakunta usko. Sen on helppo uskoa olevan samaa punavihreää agendaa kuin kaikki muukin.
En vaan itse käytä niitä kanavia.
) väittelyä asioista, ja yritän muodostaa kuvaa sitä kautta.
