Merisodan historiasta

[JR49]

Samaa jatkumoa, huonoa johtamista aina vaan...

Ala-arvoista johtamista, todellakin.

Vartiojärjestelyt epäonnistuivat. Vartiomies suhtautui laituria kohti lipuviin laivoihin kuin aikataulun mukaan risteileviin Ruotsin-laivoihin. Mitä sitten vaikka lähistöllä oli monta kertaa nähty saksalaisten laivoja, jotka eivät olleet tunnusta vilkuttaneet? Jo normaali itsesäilytysvaisto ja tarve harjoituttaa miehiä maihinnousun torjunnan varalle olisi tarkoittanut normaalia proseduuria, jossa vartiossa ollut tietyn etäisyyden jälkeen automatic tekee hälytyksen.

Joukkue asemiin, ja tähtäimet veneisiin. Mikään ei viittaa siihen, että vastaavia laiturille tuloja olisi ollut niin paljoa, että miehet olisivat turhiin hälytyksiin läkähtyneet. Tuolla vahvuudella kaksi vartiota pyörii kyllä. Ja pitää pyöriä.

Nyt konekiväärit olivat kellarissa. Joissakin lähteissä puhutaan, että aseissa oli sitten häiriöitä. Lähdetään siis tuollaiseen tehtävään, eikä panna aseita asemiin, tai ei osata käyttää niitä!?

Mitäpä porukka veikkaa, että jos kookoot olisivat olleet asemissa ja käyttökunnossa, ja vartiomies toiminut kuten nyt yleensä pitää toimia, niin kuinka olisi käynyt?
Suomalaiset olisivat hälytyksestä miehittäneet yhden konetykin ja 2-3 konekivääriä. Lähestyvät alukset olisi todettu vihollisiksi, ja tuli avattu. Tuskin olisi maihinnousua edes tapahtunut, ja koko verinen taistelu olisi tod.näk. ollut veneiden ja ranta-aseiden välistä tulitusta. Jossa venäläiset olisivat kärsineet eniten.

Urhean puolustustaistelun jälkeen nämä seikat on hipihiljaa siivottu nurkan taakse. Ymmärtäähän sen. Lutherista tuli sankari, ja sitä ei haluttu himmentää ja veteraania tölviä.
Mitä lienee itse ajatellut. Huonon koulutuksen piikkiin ei voi pistää sitäkään, että ei ole myöskään järki juossut ennakolta kovin liukkaasti, viittaan nyt Morgonlandetin opetuksiin.
Onneksi mukaan aivan oikein varatusta hyvästä tulivoimasta osattiin käyttää kasapanosta.

Jälkiviisautta toki, mutta en mitenkään pysty uskomaan, että kovin moni tuollaiseen paikkaan joutunut pystyisi olemaan saarella niin rennosti kuin tämä sakki pystyi.
Kunnia heille sitkeästä ja peräänantamattomasta puolustuksesta, sitten kun iso pyörä alkoi pyörimään.

 

[Merten sheriffi]

Yhdysvaltain vapaussodassa nähtiin erikoinen vedenalainen härveli, joka yritti käsiporalla upottaa brittilaivaston alusta – Tällainen on sukellusveneiden historia

Sukellusveneen kehitys ideasta toimivaksi aseeksi kesti 500 vuotta.

www.tekniikkatalous.fi

 

[Herman30]

Bengtskäristä; olisi luullut että meidän upseeriston päässä olisi että takuulla tulevat venäiset jossain vaiheessa valloittamaan ja/tai tuhoamaan tuommoista tähystystornia. Ja varautuminen sen mukaan. Ja jokainen lähestyvä alus ammutaan ellei tunnistaudu radioitse tai valosignaalilla.

 

[fulcrum]

Näihin Hangon rintaman tapahtumiin liittyen, netistä löytyi Hangon komentajan, kenraali S.I Kabanovin silminnäkijäkuvaus ensimmäisestä panssarilaivan tulituksesta. Kääntäjärobotin avustuksella:
"Kenraali Kabanov palasi iltasella kaupunkiin tarkastusmatkaltaan linnoituksilta. Hän pysäytti autonsa vähäksi aikaa metsän reunaan. Oli valoisaa ja hiljaista. Yht'äkkiä - noin viiden sadan metrin päässä - välähdyksen ja hirveän ryminän myötä kaksikerroksinen talo romahti ja hajosi ympäriinsä. Alempi kerros oli kiveä ja ylempi puuta. Hirsiä, lautoja ja hiekkaa lenteli. Parin sekunnin päästä kenraali kuuli myös kranaatin viheltävän äänen. Ammukset jatkoivat putoiluaan, tulitus siirtyi syvemmälle kaupunkiin - toinen talo romahti, kolmas...seuraavan viidentoista minuutin aikana 30 tai 40 järeää kranaattia räjähti.
Komentaja oli ihmeissään: Miten Hankoa voitiin tulittaa lännestä? Kabanov käski kerätä kaikki löytyvät sirpaleet tutkittavaksi. Pian hänen pöydällään olikin vino pino pitkiä, rosoisia, veitsimäisiä sirpaleita, ja ennen kaikkea kranaatin pohja, johon oli leimattu ankkuri ja numerot '254'. Arvoitus ratkesi: suomalainen panssarilaiva siellä oli käynyt ampumassa."

Suomalaisissa lähteissä on joskus mainittu saadun ensimmäisellä tulituksella 'osuma ammusvarastoon'. Mikäli Kabanovin kuvaus on luotettava eikä myöhemmän proosailun tulos (etenkin sotamuistelmissa joskus kirjoitetaan toisten kertomat jutut omilla silmillä nähdyiksi) niin kivitalon näyttävä tuhoutuminen täysosumasta on voinut optimistisesta suomalaistarkkailijasta näyttää isoltakin sekundääriräjähdykseltä.
Hangon tulitus tapahtui muistaakseni 4.7. Morgonlandetin episodi oli aika pian tämän jälkeen, ja vähän sen jälkeen Bengtskärin taistelu. Väinämöisen tulitus saattoi osaltaan motivoida venäläisiä puhdistamaan lähisaaret.
Kabanov selvisi sodasta ja toimi myöhemmin Porkkalankin komentajana.

 

[EK]

Ala-arvoista johtamista, todellakin.

Vartiojärjestelyt epäonnistuivat. Vartiomies suhtautui laituria kohti lipuviin laivoihin kuin aikataulun mukaan risteileviin Ruotsin-laivoihin. Mitä sitten vaikka lähistöllä oli monta kertaa nähty saksalaisten laivoja, jotka eivät olleet tunnusta vilkuttaneet? Jo normaali itsesäilytysvaisto ja tarve harjoituttaa miehiä maihinnousun torjunnan varalle olisi tarkoittanut normaalia proseduuria, jossa vartiossa ollut tietyn etäisyyden jälkeen automatic tekee hälytyksen.

Joukkue asemiin, ja tähtäimet veneisiin. Mikään ei viittaa siihen, että vastaavia laiturille tuloja olisi ollut niin paljoa, että miehet olisivat turhiin hälytyksiin läkähtyneet. Tuolla vahvuudella kaksi vartiota pyörii kyllä. Ja pitää pyöriä.

Nyt konekiväärit olivat kellarissa. Joissakin lähteissä puhutaan, että aseissa oli sitten häiriöitä. Lähdetään siis tuollaiseen tehtävään, eikä panna aseita asemiin, tai ei osata käyttää niitä!?

Mitäpä porukka veikkaa, että jos kookoot olisivat olleet asemissa ja käyttökunnossa, ja vartiomies toiminut kuten nyt yleensä pitää toimia, niin kuinka olisi käynyt?
Suomalaiset olisivat hälytyksestä miehittäneet yhden konetykin ja 2-3 konekivääriä. Lähestyvät alukset olisi todettu vihollisiksi, ja tuli avattu. Tuskin olisi maihinnousua edes tapahtunut, ja koko verinen taistelu olisi tod.näk. ollut veneiden ja ranta-aseiden välistä tulitusta. Jossa venäläiset olisivat kärsineet eniten.

Urhean puolustustaistelun jälkeen nämä seikat on hipihiljaa siivottu nurkan taakse. Ymmärtäähän sen. Lutherista tuli sankari, ja sitä ei haluttu himmentää ja veteraania tölviä.
Mitä lienee itse ajatellut. Huonon koulutuksen piikkiin ei voi pistää sitäkään, että ei ole myöskään järki juossut ennakolta kovin liukkaasti, viittaan nyt Morgonlandetin opetuksiin.
Onneksi mukaan aivan oikein varatusta hyvästä tulivoimasta osattiin käyttää kasapanosta.

Jälkiviisautta toki, mutta en mitenkään pysty uskomaan, että kovin moni tuollaiseen paikkaan joutunut pystyisi olemaan saarella niin rennosti kuin tämä sakki pystyi.
Kunnia heille sitkeästä ja peräänantamattomasta puolustuksesta, sitten kun iso pyörä alkoi pyörimään.

Ongelma näissä on aina se, että jos Suomessa on hankala kriittisesti ja kiihkottomasti käsitellä viime sotia ja niiden tapahtumia. Jos niitä mahdollisia virheitä etsii ja jopa löytää, niin silloin ollaan helposti siinä tilanteessa, että ns. suuri yleisö leimaa stalinistiseksi vihervassariksi tai vähintäänkin kyselee kompetenssia, että "Montakos ruumista on itse tullut tehtyä?" ja silloin oikea vastaus EI ole, että käykää laskemassa kellarissa. Tämä juuri on johtanut helposti tietynlaiseen valkopesuun.

Toinen ongelma on se, että näihin pohdintoihin tulee ihan Helvetin helposti sitä jälkiviisastelua, eli kun tiedetään lopputulos, niin osataan kertoa mitä olisi pitänyt tehdä. Esim. yhden kaverin kanssa on todella raskasta keskustella viime sodista, kun jokainen epäonnistunut hyökkäys on osoitus upseerien pohjattomasta halusta tapattaa miehiä kunniamerkkien ja natsojen vuoksi ja vastaavasti jokainen käyttämättä jäänyt tilaisuus on osoitus upseerien käsittämättömän suuresta tyhmyydestä ja laiskuudesta. Ja näitä näkee ihan laajalevikkisissäkin historiakirjoissa.

Enkä nyt tarkoita, että sinä sorrut kumpaankaan noista, vaan kunhan vain mainitsen. Mielestäni olet ihan oikeassa. Kuitenkin se yksi juttu, jota me ei jälkikäteen voida tajuta on, että aikalaiset toimi siinä ajassa ja niillä resursseilla.

Ukkini muisteli joskus, että kun työntyi vartioon mörköpimeään Rukajärven korpeen, tunsi todellakin Kalamiston Nestorin nipistelevän persauksia. Siellä on ollut todella helppo nähdä ja kuulla juttuja, joiden vuoksi on tehnyt hälytyksen. Kun sen on sitten tehnyt X:nnen kerran turhaan, ovat korsukaverit varmaan vähän muistuttaneet. Sen jälkeen kynnys niiden hälytysten tekoon on kasvanut. Ja kuitenkin mummulan naapurin äijä teki hälytyksen, kun piikkilanka narisi hassusti ja silloinpa se vanginsieppauspartio tulikin listityksi. Joskus on itsekin tullut tehtyä erilaisissa työhommissa arvioita "No menee se nyt, kun on ennenkin mennyt" ja sitten jälkikäteen tullut todettua, että "Eipä vittu mennytkään."

Tai sitten se, että kuka siellä vartiossa on. Kotikylän naapurissa oli isäntä, joka oli talvisodassa mukana partiossa, joka hiihti pahki puna-armeijan tukikohtaan päivänvalossa aukealla suolla. Tukikohta oli harjun päällä ja kk-pesäkkeiden ampuma-aukot suoraan partiota kohden. Muut olivat lähteneet ÄÄRIMMÄISEN varovasti vetäytymään kohti metsänreunaa ja tämä humanteri oli hiihtänyt puolirinteeseen ja ryhtynyt tekemään tulia tervaskannon kylkeen. Eikä kyse ollut mistään "Yritän harhauttaa pelastaakseni muun porukan" vaan puhtaasti siitä, että jätkä oli vain päättänyt tehdä tulet ja keittää kahvit, kun kerran tulipuut olivat näkösällä. Viis' siitä, että koko partio olisi voinut tuhoutua. Että näitähän on.

 

[SatSotHist]

Toinen ongelma on se, että näihin pohdintoihin tulee ihan Helvetin helposti sitä jälkiviisastelua, eli kun tiedetään lopputulos, niin osataan kertoa mitä olisi pitänyt tehdä.

Enkä nyt tarkoita, että sinä sorrut kumpaankaan noista, vaan kunhan vain mainitsen. Mielestäni olet ihan oikeassa. Kuitenkin se yksi juttu, jota me ei jälkikäteen voida tajuta on, että aikalaiset toimi siinä ajassa ja niillä resursseilla.

Hyvää pohdintaa. Tuosta Bengtskärin taistelusta on tosiaan helppo sanoa että vartiointi oli lepsua, mutta sitten jos muistelee omaa tomintaa vartiomiehenä erinäisissä paikoissa niin tuollaiseksihan sitä nopeasti taantuu.

Olin intin jälkeen teollisuusvartijana, siinä oikein korostui miten nopeasti aivot turtuivat suorittamaan rutiinikierroksia. Joskus oikein havahtui autossa että "tulinkohan minä juuri tähän pihaan tekemään kierroksen, vai olenko jo pois lähdössä?"

Kertokaahan miten esimies voi ylläpitää vartiomiesten valppautta jollakin Bengtskärin kaltaisella saarella?

 

[Herman30]

Kertokaahan miten esimies voi ylläpitää vartiomiesten valppautta jollakin Bengtskärin kaltaisella saarella?

Tähdentämällä että tämä on strategisesti tärkeä tähystys- ja tulenjohtotorni jonne venäläiset varmuudella tulevat ennemmin tai myöhemmin.

 

[JR49]

Ongelma näissä on aina se, että jos Suomessa on hankala kriittisesti ja kiihkottomasti käsitellä viime sotia ja niiden tapahtumia. Jos niitä mahdollisia virheitä etsii ja jopa löytää, niin silloin ollaan helposti siinä tilanteessa, että ns. suuri yleisö leimaa stalinistiseksi vihervassariksi tai vähintäänkin kyselee kompetenssia, että "Montakos ruumista on itse tullut tehtyä?" ja silloin oikea vastaus EI ole, että käykää laskemassa kellarissa. Tämä juuri on johtanut helposti tietynlaiseen valkopesuun.

Toinen ongelma on se, että näihin pohdintoihin tulee ihan Helvetin helposti sitä jälkiviisastelua, eli kun tiedetään lopputulos, niin osataan kertoa mitä olisi pitänyt tehdä. Esim. yhden kaverin kanssa on todella raskasta keskustella viime sodista, kun jokainen epäonnistunut hyökkäys on osoitus upseerien pohjattomasta halusta tapattaa miehiä kunniamerkkien ja natsojen vuoksi ja vastaavasti jokainen käyttämättä jäänyt tilaisuus on osoitus upseerien käsittämättömän suuresta tyhmyydestä ja laiskuudesta. Ja näitä näkee ihan laajalevikkisissäkin historiakirjoissa.

Enkä nyt tarkoita, että sinä sorrut kumpaankaan noista, vaan kunhan vain mainitsen. Mielestäni olet ihan oikeassa. Kuitenkin se yksi juttu, jota me ei jälkikäteen voida tajuta on, että aikalaiset toimi siinä ajassa ja niillä resursseilla.

Ukkini muisteli joskus, että kun työntyi vartioon mörköpimeään Rukajärven korpeen, tunsi todellakin Kalamiston Nestorin nipistelevän persauksia. Siellä on ollut todella helppo nähdä ja kuulla juttuja, joiden vuoksi on tehnyt hälytyksen. Kun sen on sitten tehnyt X:nnen kerran turhaan, ovat korsukaverit varmaan vähän muistuttaneet. Sen jälkeen kynnys niiden hälytysten tekoon on kasvanut. Ja kuitenkin mummulan naapurin äijä teki hälytyksen, kun piikkilanka narisi hassusti ja silloinpa se vanginsieppauspartio tulikin listityksi. Joskus on itsekin tullut tehtyä erilaisissa työhommissa arvioita "No menee se nyt, kun on ennenkin mennyt" ja sitten jälkikäteen tullut todettua, että "Eipä vittu mennytkään."

Tai sitten se, että kuka siellä vartiossa on. Kotikylän naapurissa oli isäntä, joka oli talvisodassa mukana partiossa, joka hiihti pahki puna-armeijan tukikohtaan päivänvalossa aukealla suolla. Tukikohta oli harjun päällä ja kk-pesäkkeiden ampuma-aukot suoraan partiota kohden. Muut olivat lähteneet ÄÄRIMMÄISEN varovasti vetäytymään kohti metsänreunaa ja tämä humanteri oli hiihtänyt puolirinteeseen ja ryhtynyt tekemään tulia tervaskannon kylkeen. Eikä kyse ollut mistään "Yritän harhauttaa pelastaakseni muun porukan" vaan puhtaasti siitä, että jätkä oli vain päättänyt tehdä tulet ja keittää kahvit, kun kerran tulipuut olivat näkösällä. Viis' siitä, että koko partio olisi voinut tuhoutua. Että näitähän on.

Keskustelua, MPnetissä, sota-asioista! Harvinaista herkkua!
Ymmärrän näkemyksesi, ja olen samaa mieltä.
Jos lähden ylätasolta purkaamaan omaa ajatustani aiheesta, niin voitettujen ja hävittyjen taistelujen jälkeen tehdään analyysi, miksi niin kävi kuten kävi, ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin, ja mitä tehtiin oikein. Merivoimilta tämä on tekemättä vielä sota-ajalta. Panssarilaivojen miinaan ajot, miksi Riilahti torpedoitiin, miksi Viipurinlahdella -41 Merivoimat olivat läsnä lähinnä moottoriveneillä jne. Ikävät mokat on pikemminkin sivuutettu.
Siksi meidän pitää vielä Herran Vuonna 2021 käydä keskustelua Bengtskärin taistelusta, mihin ei ole oikeastaan missään lähteessä liitetty analyysia, miksi siihen ylipäänsä jouduttiin. Luonnollisesti siinä on jälkiviisauden maku. Kaikkea ei ole vieläkään sanottu suoraan, mitä kyllä ihmettelen suuresti.

Mennään seuraavalle tasolle. Merivoimien jv-joukot olivat tuossa vaiheessa heikosti koulutettuja. Mitä heikommin koulutettuja, niin sitä enemmän vaaditaan esimiehiltä ja käskyiltä. Onko joukko ollut niin heikosti koulutettu, ettei ole hallittu edes perusmenetelmiä puolustukseen ryhmittymisessä? Mikä tuolloin perustui konekiväärien tuliverkkoon.
Jossain oli maininta, että Luther olisi kuitenkin käynyt jv-Rukin ja ollut konekiväärien kanssa enemmänkin tekemisessä. Miesten koulutus oli lyhyt, mutta keskittyi raskaisiin aseisiin.
Voidaanko siten vaatia vihollisen selän taakse lähetyltä joukkueelta, että ryhmitetään parhaimmat aseet asemiin valmiiksi, eikä kellariin? Kyllä voidaan. Puolustukseen ryhmittymisen temput on kerta kaikkiaan pitänyt hallita. Tiettävästi upseerin ja aliupseerien koulutus on toki ollut huonompaa kuin meidän aikanamme, mutta silti.

Minua kiinnostaisi nähdä käsky, jolla Bengtskäriin lähdettiin. Onkohan siinä ollut taikasanat "ryhmitytte" puolustukseen" ja ehkä jopa "torjutte". Joukkueen toiminta viittaa, ettei ydinkohtia puolustuksen vaatimuksista ole osattu toteuttaa. Töhöjä joukkuetason suorituksia on samaan aikaan kyllä nähty muillakin rintamilla, mutta yleisesti ottaen perusasiat on hallittu. Puolustukseen ryhmittyminen on sitä.
Se nyt vain kuitenkin on fakta, että tässä oli puutteita Lutherin porukalla. Aikalaisten saama sotilaskoulutus, yksi kansakunnan käymä tuore sota päälle siihen, niin aseiden välitön toimintavalmius ei ole liikaa vaadittu.

@Herman30 on ymmärtänyt asian. Ydinkysymys heikosti koulutetulllakin joukolla on ollut juuri tuo. Kun ja jos ryssä tulee, niin mitä on tehtävä, että jäädään henkiin.
Tapahtumat osoittavat, että muullakin tavalla olisi voitu toimia. Mutta näitä tosiaan sattuu, sota opitaan sotimalla. Ne pitäisi vain kylmästi lausua ääneen, jotta niistä opittaisiin.

@SatSotHist , kukapa sitä nyt vartioisi kunnolla ilman käskyä ja valvontaa. Valppaudesta kun puhutaan, niin reagointi siihen, kun vene ajaa rantaan, ei varmaan ole liikaa vaadittu!
Mutta nyt en syyttäisi vartiomiehen valppautta, vaan sitä, että hänelle oli käsketty väärät menettelytavat miten toimia aluksen lähestyessä. Voidaanko vartiomieheltä vaatia vilkkutunnusten hallintaa, miten toimia jos on epävarma saadun vastauksen oikeellisuudesta, ja ottaako yksittäinen vartiomies tosiaan yksin vastaan laituriin tulevan aluksen?

Keskustelua, olkaa hyvät!

 

[arix]

Tuo taistelu oli kuitenkin kymmenisen päivää Morgonlandetin fiaskon jälkeen ja saarelle oli saapunut vahvistuksia. Olisi kuvitellut toiminnan olleen selkeästi parempaa, valmistelut vaikuttivat jääneen puolitiehen.

 

[JR49]

Tuo taistelu oli kuitenkin kymmenisen päivää Morgonlandetin fiaskon jälkeen ja saarelle oli saapunut vahvistuksia. Olisi kuvitellut toiminnan olleen selkeästi parempaa, valmistelut vaikuttivat jääneen puolitiehen.

Aikalaisten saama sotilaskoulutus, rintamatilanne, tehtävä, Talvisota, yleiset kokemukset suomalaisten toiminnasta sotien ajalta viittaavat siihen, että toiminnan olisi voinut olettaa olevan parempaa hyvin suurella todennäköisyydellä.
Tätä @EK kuitenkin ajoi käsittääkseni viestissään takaa, että kun sattuma panee tietynluonteiset yksilöt tiettyyn tehtävään, niin nyt mentiin niiden todennäköisyyksien vastaisesti. Se ei riitä, että 99 miestä toimii jotenkin, kun se yksi toimi nyt eri tavalla

Alleviivaan vielä omaa näkemystäni. Bengtskärin taistelusta on jätetty tähän mennessä osa sen oleellista sisältöä analysoimatta, kun on keskitytty enempi ensimmäisen laukauksen jälkeisiin tapahtumiin. Kyllä se minunkin mielestä olisi jonkun muun tehtävä kuin yksittäisen reserviläisen.

 

[Juna112Porojetsiin]

Todella hyviä pointteja @JR49 !
Tekisi niin mieli oikein lähteä avautumaan, mutta näin kesken työpäivän en kykene .... ehkä pidättelen viikonloppuun. Nämä pikkusaarten ottelut ovat erinomainen case-study niistä sinällään yksinkertaisista, yleisistä ja katoavaisista, inhimillisistä, syistä sekä seurauksista joihin soisi sekä historian että nykyisen sotilaskoulutuksenkin kohdistavan erityistä huomiota.

 

[SatSotHist]

Voidaanko vartiomieheltä vaatia vilkkutunnusten hallintaa, miten toimia jos on epävarma saadun vastauksen oikeellisuudesta

Vilkkuviestilaite on muuten hyvä esimerkki. Kaikki merisodan osapuolet käyttivät vilkkuviestiä omatunnisteena, ja kaikkien osapuolien mtb veneiden vakiokikka vihollisen satamaan tunkeutumisessa oli lähettää jokin sekava merkkisarja vilkulla.

Ainakin saksalaiset, britit, italialaiset, suomalaiset ja venäläiset hyödynsivät samaa kikkaa.

Tunnetuin suomalaisten hyödyntämä kerta oli kun upottivat Lavansaaren laituriin Krasnoye Znamyan. Ulkomuistista siteeraan Jouko Pirhosen muistelua jossakin Kansa taisteli-lehdessä:

"Olin huomannut että meikäläiset vartiomiehet eivät olleet kovin hyviä vilkkuiestin käytössä, ja arvelin että venäläisillä on sama tilanne. Jos omatunnisteen sijaan lähettää jotakin sekavaa tosi nopeasti niin yleensä vastaanottaja ei kehtaa vaatia lähettämään tunnistetta uudelleen."

Itse olin aikanaan vilkkuviestityksessä kohtuullisen taitava, meidän paatin päällikkö harjoitutti taitoa jatkuvasti. Sen suosikki oli laittaa lähettämään Tex Willeristä puhekuplien tekstejä, ihan hyvää aivojumppaa tähystämisen ohessa.

Vieläkin pystyn palauttamaan mieleen morse-muistitaulukon. Silti varsinkin pimeässä yhtäkkisen vilkun lukeminen oli vähän arpapeliä.

Eli kaikki tiesivät että vilkkuviesti-tunnistetta on naurettavan helppo hämätä, kaikki tiesivät että maahenkilöstön osaaminen on siinä kauttaaltaan heikkoa, mutta silti kaikki sitä käyttivät.

 

[JR49]

Erinomaisia yksityiskohtia vilkkuviestilaitteesta @SatSotHist , täysin uusia tällaiselle Maavoimien miehelle!

Tuosta vilkun käytöstä on monenlaista versiota. Yhden mukaan venäläiset eivät olisi vastanneet yhtään mitään. Tässä kuitenkin Reserviläisen artikkelin kohta asiasta.
Lisäksi on versioita, että majakanvartija olisi havainnut tulijat venäläisiksi, ja tehnyt hälytyksen.

Sekin on muuten ikävää, että kun aikanaan asiaa ei ole kunnolla analysoitu, niin on ehtinyt kehittymään rinnakkaisia tornihuhun kaltaisia tapahtumakuvauksia.

Kolmen nopean veneen osasto lähti kohti Bengtskäriä iltamyöhällä 25.7. Ensimmäisessä aluksessa eteni turvaajaryhmä. Keskimmäisessä aluksessa matkasi valtaajaosasto. Kolmas laiva oli lastattu räjähteillä, koska majakka oli tarkoitus räjäyttää maan tasalle valtaamisen jälkeen.

Sumun, metsäpalojen savun sekä heinäkuun lopun yöhämärän suojissa alukset lähestyivät saarta. Laivat havainnut vartiomies väläytti vilkulla tunnuskyselyn. Vastaukseksi hän odotti sovittua omataistelijatunnusta. Vesillä risteili myös saksalaisia raivaajia, joista vartiomies arveli nytkin olevan kyse. Vartiomies ei kuitenkaan hallinnut valomerkkejä kunnolla ja hyväksyi epämääräisen tuikuttelun omataistelijatunnukseksi. Reitti venäläisille oli selvä.

Maihinnousun havaitsi saaren itärannan vartiomies ja tunnistettuaan rantautujat vihollisiksi juoksi hälyttämään luutnantti Lutherin sekä muut majakassa yöpyneet taistelijat.

Taistelu kallioluodon herruudesta alkoi suomalaisten kannalta takkuillen. Vielä kellarissa olleet konekiväärit siirrettiin kiireesti tuliasemiin rakennuksen ikkunoihin. Sotamies Samuli Anjalin heitti radiohuoneen ikkunasta kasapanoksen majakan vierelle päässeiden venäläisten niskaan onnistuen surmaamaan rynnäkköosaston johtajat ja haavoittamaan useita erikoisjoukkosotilaita kaatuen kuitenkin samalla itse.

Osa puolustajista oli ehtinyt lähipuolustusasemiin, mutta heidän oli vetäydyttävä kivirakennuksen uumeniin. Konetykkiä ei voitu luotisateessa miehittää. Majakan ikkunoihin vihdoin nostetuilla konekivääreillä venäläisiä pyrittiin pitämään aloillaan.

https://www.reservilainen.fi/uutiset/miksi_bengtskarin_majakkasaaresta_taisteltiin_heinakuussa_1941


Nythän voimme päätellä, että vilkkuviestimisen osaamisen hallinta oli normaalina vaatimuksena vartiomiehille, jotka merellisiin ympyröihin liittyivät. Tässä suhteessa lienee toimittu sitten normaaliproseduurin mukaan.

Virheet konekiväärien käyttövalmiudessa ovat selkeät.
Mutta jossittelun osa-alueelle siirtyy sitten, miten toimittiin, kun nähtiin aluksen lähestyvän rantaa, ilmeisesti laituria. Jälkiviisauden valossa on toki selkeää, kuinka olisi pitäny toimia.
Tässä kohtaa toisenluonteinen olisi määrännyt, uhanalainen majakan asema ja Morgonlandet kirkkaana mielessä, hälytyksen suoritettavaksi heti, kun mikä tahansa alus tulee yöllä kohti rantaa.
Viestiyhteys majakan ja mantereen välillä toimi. Mikä olisi ollut todennäköisyys sille, että oma alus tulee ilmoittamatta rantaan? Ja jos oma oli tulossa, niin tieto siitä olisi kyllä levinnyt kaikille.

Tiedossani ei ole, että saarella olisi ennen venäläisiä käynyt mikään muu alus. Siitä on kyllä mainittu, että lähivesillä oli risteillyt muun muassa saksalaisia. Eli ensimmäiset alukset, jotka rantaan yrittivät, tulivat sukkana sisään. On siinä venäläisillä ollut sotaonnea. Mutta näinhän se menee.
Veikkaan myös, ettei vartijaksikaan sattunut penaalin terävin kynä.

Mutta suoritettiin hälytys sitten miten viiveellä tahansa, niin suurimpana selittämättömyytenä minä pidän tuota raskaiden aseiden sijoittamista siten, ettei niitä heti pystytty käyttämään.
Väittäkää miten jälkiviisaaksi tahansa, niin tuossa taistelussa on sellaisia yksityiskohtia, joiden kanssa valtaosa aikalaisista johtajista olisi toiminut aivan toisin.

 

[SatSotHist]

Erinomaisia yksityiskohtia vilkkuviestilaitteesta @SatSotHist , täysin uusia tällaiselle Maavoimien miehelle!

Heiluteltiin me muutaman kerran merkinantolippujakin, mutta tosiaan merkinantolamppua tuli käytettyä aika paljonkin

Vilkkulampussa on pari etua radioon verrattuna: Ei voi peilata sijaintia, ja viesti kulkee suoraan komentosillalta toiselle. Oikeat viestit mitä lähetettiin oli 2-3 merkkisiä koodeja.

Tuo on perinne joka ei katoa laivastosta koskaan. Merkinantolamppu on muutenkin kätevä työkalu, se on kuitenkin aina käsillä eli voi käyttää pikatilanteessa vaikka etsintävalona.

 

[SatSotHist]

Väittäkää miten jälkiviisaaksi tahansa, niin tuossa taistelussa on sellaisia yksityiskohtia, joiden kanssa valtaosa aikalaisista johtajista olisi toiminut aivan toisin.

Bengtskär oli tosiaan pian Morgonlandetin jälkeen, vaikea ymmärtää miten nukkuivat tuollaista ruususen unta.

Oma ajatus tuosta on että puolustusvalmius olisi ollut paljon parempi ihan muutamalla asialla:

- Piikkilanka-esteitä ja ehkä jopa miinoja. Saari on aika pieni ja hyviä rantautumispaikkoja ei ole kuin muutama. Niiden tukkiminen olisi ostanut puolustajille aikaa järjestäytyä.

- Konekiväärit paremmin käsillä. Yksi kk olisi voinut olla jopa jatkuvasti puoli-aktiivisesti miehitettynä. Pesäkkeessä saisi vaikka nukkua, kunhan ase on likimain valmiudessa ampumaan laiturin suuntaan.

Yksi mitä olen ihmetellyt että miksi majakassa oli kasapanos? Koulutustoimintaa vai aikoivatko tehdä jotakin kevyitä räjäytystöitä?

Ja hassua sinänsä jos kk:t olivat kaukana kellarissa, mutta kasapanos oli kuitenkin käsillä tornissa.

 

[Old Boy]

Erinomaisia yksityiskohtia vilkkuviestilaitteesta @SatSotHist , täysin uusia tällaiselle Maavoimien miehelle!

Vilkkuviestilaite on muuten hyvä esimerkki. Kaikki merisodan osapuolet käyttivät vilkkuviestiä omatunnisteena, ja kaikkien osapuolien mtb veneiden vakiokikka vihollisen satamaan tunkeutumisessa oli lähettää jokin sekava merkkisarja vilkulla.

Ainakin saksalaiset, britit, italialaiset, suomalaiset ja venäläiset hyödynsivät samaa kikkaa.

Kaikkiin Itämeren rannikkovaltoihin ei tämä kikka tehonnut! Nimittäin Ruotsin rannikkovartiosto kehitti Jatkosodan aikana laitteen, joka nykyisin tunnetaan maanmittareiden soppiprismana. Se on prisma, joka on hiottu niin, että se heijastaa valon tai muun säteilyn takaisin samaan suuntaan mistä se tuli, siis riippumatta prisman asennosta. Laittoivat näitä prismoja 3 x 3 telineeseen, jossa 3 prismaa saattoi sijoittaa lukuisilla eri variaatioita. Ne vaihtuivat tietysti päivittäin.

Laivueenkomentaja Jouko Pirhonen oli ehkä kuullut Bengtskärin epäonnistumisesta ja päätellyt, että sama temppu toimisi vielä 1943.

 

[EK]

Erinomaisia yksityiskohtia vilkkuviestilaitteesta @SatSotHist , täysin uusia tällaiselle Maavoimien miehelle!

Tuosta vilkun käytöstä on monenlaista versiota. Yhden mukaan venäläiset eivät olisi vastanneet yhtään mitään. Tässä kuitenkin Reserviläisen artikkelin kohta asiasta.
Lisäksi on versioita, että majakanvartija olisi havainnut tulijat venäläisiksi, ja tehnyt hälytyksen.

Sekin on muuten ikävää, että kun aikanaan asiaa ei ole kunnolla analysoitu, niin on ehtinyt kehittymään rinnakkaisia tornihuhun kaltaisia tapahtumakuvauksia.

Kolmen nopean veneen osasto lähti kohti Bengtskäriä iltamyöhällä 25.7. Ensimmäisessä aluksessa eteni turvaajaryhmä. Keskimmäisessä aluksessa matkasi valtaajaosasto. Kolmas laiva oli lastattu räjähteillä, koska majakka oli tarkoitus räjäyttää maan tasalle valtaamisen jälkeen.

Sumun, metsäpalojen savun sekä heinäkuun lopun yöhämärän suojissa alukset lähestyivät saarta. Laivat havainnut vartiomies väläytti vilkulla tunnuskyselyn. Vastaukseksi hän odotti sovittua omataistelijatunnusta. Vesillä risteili myös saksalaisia raivaajia, joista vartiomies arveli nytkin olevan kyse. Vartiomies ei kuitenkaan hallinnut valomerkkejä kunnolla ja hyväksyi epämääräisen tuikuttelun omataistelijatunnukseksi. Reitti venäläisille oli selvä.

Maihinnousun havaitsi saaren itärannan vartiomies ja tunnistettuaan rantautujat vihollisiksi juoksi hälyttämään luutnantti Lutherin sekä muut majakassa yöpyneet taistelijat.

Taistelu kallioluodon herruudesta alkoi suomalaisten kannalta takkuillen. Vielä kellarissa olleet konekiväärit siirrettiin kiireesti tuliasemiin rakennuksen ikkunoihin. Sotamies Samuli Anjalin heitti radiohuoneen ikkunasta kasapanoksen majakan vierelle päässeiden venäläisten niskaan onnistuen surmaamaan rynnäkköosaston johtajat ja haavoittamaan useita erikoisjoukkosotilaita kaatuen kuitenkin samalla itse.

Osa puolustajista oli ehtinyt lähipuolustusasemiin, mutta heidän oli vetäydyttävä kivirakennuksen uumeniin. Konetykkiä ei voitu luotisateessa miehittää. Majakan ikkunoihin vihdoin nostetuilla konekivääreillä venäläisiä pyrittiin pitämään aloillaan.

https://www.reservilainen.fi/uutiset/miksi_bengtskarin_majakkasaaresta_taisteltiin_heinakuussa_1941


Nythän voimme päätellä, että vilkkuviestimisen osaamisen hallinta oli normaalina vaatimuksena vartiomiehille, jotka merellisiin ympyröihin liittyivät. Tässä suhteessa lienee toimittu sitten normaaliproseduurin mukaan.

Virheet konekiväärien käyttövalmiudessa ovat selkeät.
Mutta jossittelun osa-alueelle siirtyy sitten, miten toimittiin, kun nähtiin aluksen lähestyvän rantaa, ilmeisesti laituria. Jälkiviisauden valossa on toki selkeää, kuinka olisi pitäny toimia.
Tässä kohtaa toisenluonteinen olisi määrännyt, uhanalainen majakan asema ja Morgonlandet kirkkaana mielessä, hälytyksen suoritettavaksi heti, kun mikä tahansa alus tulee yöllä kohti rantaa.
Viestiyhteys majakan ja mantereen välillä toimi. Mikä olisi ollut todennäköisyys sille, että oma alus tulee ilmoittamatta rantaan? Ja jos oma oli tulossa, niin tieto siitä olisi kyllä levinnyt kaikille.

Tiedossani ei ole, että saarella olisi ennen venäläisiä käynyt mikään muu alus. Siitä on kyllä mainittu, että lähivesillä oli risteillyt muun muassa saksalaisia. Eli ensimmäiset alukset, jotka rantaan yrittivät, tulivat sukkana sisään. On siinä venäläisillä ollut sotaonnea. Mutta näinhän se menee.
Veikkaan myös, ettei vartijaksikaan sattunut penaalin terävin kynä.

Mutta suoritettiin hälytys sitten miten viiveellä tahansa, niin suurimpana selittämättömyytenä minä pidän tuota raskaiden aseiden sijoittamista siten, ettei niitä heti pystytty käyttämään.
Väittäkää miten jälkiviisaaksi tahansa, niin tuossa taistelussa on sellaisia yksityiskohtia, joiden kanssa valtaosa aikalaisista johtajista olisi toiminut aivan toisin.

Hyvää pohdintaa. Perusteltu kriittinen pohdinta ei ole jälkiviisastelua. Bengtskärin taistelukin osoittaa vain sen, että vaikka haluaisimme toisin ajatella, suomalaisetkaan eivät olleet mikään sotilaallinen superrotu, joka olisi ollut immuuni inhimillisille erheille.

 

[SatSotHist]

Hyvää pohdintaa. Perusteltu kriittinen pohdinta ei ole jälkiviisastelua. Bengtskärin taistelukin osoittaa vain sen, että vaikka haluaisimme toisin ajatella, suomalaisetkaan eivät olleet mikään sotilaallinen superrotu, joka olisi ollut immuuni inhimillisille erheille.

Olen videoita varten katsastellut kaikenlaisia sotatarinoita, ja itsellä on vaikutelma että suomalaisten sodankäynti oli monella taholla melkoista amatöörien puuhastelua. Mutta lohdutuksena hyvä muistaa että muilla mailla näyttää olleen vielä kamalampaa puuhastelua.

 

[Kustaanmiekka]

Karttapohjaiset lyhyet animaatiot nykyisen Kotkan edustalla käydystä Ruotsinsalmen ensimmäisestä meritaistelusta 24.8.1789 sekä Ruotsinsalmen toisesta meritaistelusta 9.7.1790.

Ja pitkä yksityiskohtainen luento Ruotsinsalmen ensimmäisestä meritaistelusta
FM Marcus Lepolan esitelmä Ruotsinsalmen ensimmäisestä meritaistelusta 1789.
Esitelmä on pidetty Merikeskus Vellamon Tietoherkku-sarjassa 27.3.2019.

 

[Kustaanmiekka]

Ja myös pitkä yksityiskohtainen luento Ruotsinsalmen toisesta meritaistelusta.
FT Aaro Saharin esitelmä Ruotsinsalmen toinen meritaistelu 9.7.1790 ja Suomen kohtalo.