Merisodan historiasta

[baikal]

Sitä vaan mietin, että noudattiko Panssarilaivaeetos loppujen lopuksi valittua strategiaa eli ns. Reunavaltiopolitiikkaa? Tuo politiikan malli oli strategisen tason päätös ja oliko Panssarilaivavalinta sen mukaista prosessia? Politiikasta irtauduttiin käsittääkseni vasta -35 ja on ihan uskottavaa, että kolmatta panssarilaivaa pukkasi vielä -30-luvulla.....

Harjoitettu politiikka toimi - ehkä - heikon NLn ja heikon Saksan aikana. Mutta näiden vahvistuttua taustavoimat eli Fra-GB menettivät merkitystään....ja harjoitetun strategian materiaali eli panssarilaivat osoittautuivatkin muuttuneessa tilanteessa melkein turhakkeiksi?

Pitääkö panssarilaivastoa siis tulkita valitun politiikan myötä syntyneeksi doktriiniksi? Joka ei tosiasiassa kestänyt kehitystä, jonka viitoittivat NL ja Saksa?

 

[Merten sheriffi]

En tiedä löytyykö jo ketjusta.

 

[JR49]

Paravaaneista ja Merivoimien tomppeleista tuli mieleen Gustav Von Schoultzin erinomainen kirja Englannin suuri laivasto maailmansodassa:

H.M.S. Colossus, 29.5. 1916. Paravaanikokeet. (Huomatkaa päivämäärä...)
Koe onnistui loistavasti. Paravaani leikkasi irti kaikki laivan tielle sattuneen miinat.
Laiva kulki 12-16 solmun vauhdilla, ja paraavaani vei miinat 10-20 metrin päähän kyljestä, vaikka ajettiin aivan miinaa kohden. Paraavania hinattiin kyljessä.
Toinen koe, jossa hävittäjät hinasivat sitä perässään, onnistui myös hyvin. Vauhti 24 solmua. Kaikki 10 miinaa leikattiin irti.
Eräässä tapauksessa paravaanien sakset leikkasivat irti sormenpaksuisen rautarenkaan, joka yhdisti miinan ankkuriköyden miinaan kiinnitettyihin kettinkeihin.

Mainittiin muuten, että Scapasta lähdettäessä suoritettiin huolellinen miinanetsintä kaikissa väylissä. Samoin kun sama osasto myöhemmin palasi, niin uudelleen miinanetsintä.
Tosiaan, jos G. ja Roos, ja ehkä muutkin kokeneet, mutta väärän lipun alla palvelleet meriupseerit olisivat saaneet jatkaa, niin Merivoimilla olisi epäilemättä ollut muutama perusvarovaisuus-toimintamalli rutiinina. G olisi varmasti ottanut monia kuninkaallisen laivaston malleja käytäntöön.

Mikä oli jääkäriupseereiden suurin strategisen mittaluokan virhe? Laivaston kuohitseminen.
Tulokset nähtiin sodissamme. Ilmarisen uppoaminen oli vain moka monien joukossa.

 

[Old Boy]

H.M.S. Colossus, 29.5. 1916. Paravaanikokeet. (Huomatkaa päivämäärä...)
Koe onnistui loistavasti. Paravaani leikkasi irti kaikki laivan tielle sattuneen miinat.
Laiva kulki 12-16 solmun vauhdilla, ja paraavaani vei miinat 10-20 metrin päähän kyljestä, vaikka ajettiin aivan miinaa kohden. Paraavania hinattiin kyljessä.
Toinen koe, jossa hävittäjät hinasivat sitä perässään, onnistui myös hyvin. Vauhti 24 solmua. Kaikki 10 miinaa leikattiin irti.
Eräässä tapauksessa paravaanien sakset leikkasivat irti sormenpaksuisen rautarenkaan, joka yhdisti miinan ankkuriköyden miinaan kiinnitettyihin kettinkeihi

Tätä lähdettä en olekaan koskaan lukenut!
Briteillä oli kokeiluissaan vain vähän suuremmat nopeudet kun mihin meillä oli mahdollisuutta; psl:t ei kulkenut kun 15 max solmua. Nordwindissä nopeudeksi määrättiin muistaakseni 12 solmua. Se on liian vähän, että paravaanit toimii kunnolla. Brittien I MS aikaisten kokeilujen aikana ei tosin ollu vielä raivausesteitä käytössä.

Paravaanin suurin ongelma oli, että jos kiinnitysvaijerin leikkaamisessa ei onnistuttu niin miina päätyi paravaaniin kiinni. Jos vielä toinenkin miina tarttui vaijeriin niin se ei ehkä enää voinutkaan räjähtää. Tällainen kuolemanvaara oli tietysti tiedossa jo paravaaneja suunniteltaessa. Silloin kuviteltiin että miina räjähtää koskettaessaan paravaaniin, jos sen vaijeria ei saada leikatuksi poikki. Näin ei sitten yleensä tapahtunut; en oo mistään löytäny miksi ei. Toisessa kokeessa hävittäjien 24 solmun nopeus muuttaa koko asian toisenluonteiseksi. Kun voimat kasvaa suuremmiksi katkeaa miinan vaijeri tietysti paljon helpommin.

Ostimmeko paravaanit väärästä maasta? Nehän tuli meille Saksasta, malleja oli kaksi SRK-25 ja SRK-36.

 

[SatSotHist]

Paravaaneista ja Merivoimien tomppeleista tuli mieleen Gustav Von Schoultzin erinomainen kirja Englannin suuri laivasto maailmansodassa:

H.M.S. Colossus, 29.5. 1916. Paravaanikokeet. (Huomatkaa päivämäärä...)
Koe onnistui loistavasti. Paravaani leikkasi irti kaikki laivan tielle sattuneen miinat.
Laiva kulki 12-16 solmun vauhdilla, ja paraavaani vei miinat 10-20 metrin päähän kyljestä, vaikka ajettiin aivan miinaa kohden. Paraavania hinattiin kyljessä.

Iso kiitos tästä.

Olen tuota paravaania ja sen toimintaa satunnaisesti pohdiskellut, tämä toi edes jotakin valoa asiaan.

Olen siis miettinyt että miten hyvin tuo paravaanin kyljellä uittaminen ylipäätään voi onnistua, ja vaikka uisi nätisti niin kuinka hyvin se katkaisee miinojen kiinnitysvaijerit.

Eli tuon perusteella paravaani ei ollut niin kelvoton raivausväline kuin olin epäillyt.

 

[JR49]

Iso kiitos tästä.

Olen tuota paravaania ja sen toimintaa satunnaisesti pohdiskellut, tämä toi edes jotakin valoa asiaan.

Olen siis miettinyt että miten hyvin tuo paravaanin kyljellä uittaminen ylipäätään voi onnistua, ja vaikka uisi nätisti niin kuinka hyvin se katkaisee miinojen kiinnitysvaijerit.

Eli tuon perusteella paravaani ei ollut niin kelvoton raivausväline kuin olin epäillyt.

Paravaanin keksijä tuossa kokeilussa oli tämä tyyppi, näyttäisi olleen muutenkin pelle peloton.
https://en.wikipedia.org/wiki/Dennistoun_Burney




https://en.wikipedia.org/wiki/Paravane_(weapon)


"Miinat oli laskettu kahdella ankkuriköydellä ja olivat yleensä mittoihinsa, nostovoimaansa ym. nähden aivan saksalaisten miinojen kaltaisia. Ne nousivat veden pinnalle ja ponnahtivat ylös kuten korkit noin puoli laivan pituutta keulasta perään päin, paravaanin köyden ollessa 60 metriä pitkä.
Suoritettuaan tehtävänsä paravaanit pysyivät edelleen paikoillaan, vaikka vauhtia pienennettiin
Paravaanien nostamisen jälkeen molemmat pyrstöosat osoittautuivat hiukan vahingoittuneiksi, peräsimet olivat käyristyneet, siivet samoin; niitä vahvistava rauta oli mennyt rikki. Nähtävästi paravaani oli lyönyt miinaan leikatessaan sen irti.
Nämä viat eivät kuitenkaan estäneet sitä pysymästä paikoillaan ja jatkamasta toimintaansa."

Keksijä itse ei tuossa vaiheessa pitänyt laitetta täysin tarkoitustaan vastaavana. Sitä G. ei avaa, tarkoittiko se, että ao. vauriot piti jatkokehitelmissä pystyä välttämään, vai mistä oli kysymys. Koe oli kuitenkin laatuaan ensimmäinen.

Muuten kannattaa tuo kirja lukea, jos vain jostain käsiinsä saa. G. oli kolme vuotta yhteysupseerina Grand Fleetin mukana kaikissa käänteissä, osallistui Skagerrakin meritaisteluun, kuvaa kaikkia alusluokkia, taisteluita, taktiikkaa, harjoittelua, arkista elämää laivastosta ja I maailmansodan Iso-Britannian yhteiskuntaa.

750 sivua hyvin tarkkaa kuvausta.

Siitä nopeimmalle, ja muitakin löytyy.
https://www.antikvariaatti.net/tuotteet/531553

 

[SatSotHist]

Paravaanin keksijä tuossa kokeilussa oli tämä tyyppi, näyttäisi olleen muutenkin pelle peloton.
https://en.wikipedia.org/wiki/Dennistoun_Burney


Katso liite: 51205

Paravaanin toimintaperiaate on ollut tuttu, oma epäilys on kohdistunut kyljellä uittamiseen. Maalaisjärki sanoo että kyljellä uittaminen on vaikeaa, ja jos siihen tarttuu jotakin niin vetää itsensä solmuun.

Epäilykseni johtuu siitä että intissä suoritettiin koeajoja erilaisille uimureille. Niitä hinattiin aluksen perässä, silti olivat solmussa vähän väliä.

Hyvä muistutus itselle että oma käytännön kokemus ei välttämättä ole sama asia kuin yleinen totuus.

 

[Old Boy]

Paravaanin toimintaperiaate on ollut tuttu, oma epäilys on kohdistunut kyljellä uittamiseen. Maalaisjärki sanoo että kyljellä uittaminen on vaikeaa, ja jos siihen tarttuu jotakin niin vetää itsensä solmuun.

Kyllä olet luultavasti oikeassa tässä. Satojen kilojen miina lisäkuormana aiheuttaa sen, ettei paravaani enää ui oikeassa asennossa. Silloin eivät sen leijamaiset siivekkeet välttämättä ohjaa ulospäin laivan rungosta. Ja vaikka niin tekisikin, niin lisäpaino ja vastus aiheuttaa vaarallisen siirtymisen kohti aluksen kylkeä.

Toinenkin kuvaus paravaanikokeiluista löytyy; ihan kotimaasta Merivoimien tutkimustoiminnan historiassa. Kyseessa SRK-25 ja vuosi oli 1935.

"Koepöytäkirjassa kerrotaan, miten reilun 9 min kuluttua kokeen aloittamisesta kohdattiin ensimmäinen miina. Vasen paravaani miinaan, miina laahaa, seis. 32 minuutin kohdalla muistiin merkittiin: Oikea paravaani miinaan, miina laahaa, seis.

Leikkurien leuat olivat molemmissa tapauksissa osuneet miinan alla olleen ankkurivaijerin kiinnityssolmuun, eivätkä ne olleet kyenneet solmua katkaisemaan.

Paravaanit jäivät kaikissa suhteissa melko epävarmoiksi laitteiksi. Parhaat niistä katkaisivat tavallisen miina-ankkurivaijerin, mutta kettinki vaijerin tilalla tai sen ohella saattoikin jo johtaa katastrofiin. Komentajan arvon saavuttanut Akseli Raninen toimi syksyllä 1939 psl Väinämöisen päällikkönä ja hän kirjoitti asiasta näin:

Epäkohtana voidaan pitää miinojen laahautumista paravaanilaitteisiin takertuneina, koska kahden tai useamman miinan kerääntyminen yhteen tällä tavoin vakavasti vaarantaa aluksen."

Kaksi lainausta ja päinvastaiset tulokset; mistä voisi johtua? Vaikea uskoa, että britit olivat noin paljon asiassa edellä jo I MS aikoihin. Mun oma veikkaus on, että brittikokeissa miinat oli syvyytetty lähemmäs pintaa, jolloin paravaanin leikkuri tarttui vaijeriin kauempana miinasta. Ei ole tietoa, käyttikö amiraali Cowanin laivasto-osasto Itämerellä ja Suomenlahdella vv 1918-19 paravaaneja, mutta menetti yhden risteilijän sekä kaksi hävittäjää miinaanajojen seurauksena.

 

[Ottoville]

Paravaanin keksijä tuossa kokeilussa oli tämä tyyppi, näyttäisi olleen muutenkin pelle peloton.
https://en.wikipedia.org/wiki/Dennistoun_Burney


Katso liite: 51205

https://en.wikipedia.org/wiki/Paravane_(weapon)


"Miinat oli laskettu kahdella ankkuriköydellä ja olivat yleensä mittoihinsa, nostovoimaansa ym. nähden aivan saksalaisten miinojen kaltaisia. Ne nousivat veden pinnalle ja ponnahtivat ylös kuten korkit noin puoli laivan pituutta keulasta perään päin, paravaanin köyden ollessa 60 metriä pitkä.
Suoritettuaan tehtävänsä paravaanit pysyivät edelleen paikoillaan, vaikka vauhtia pienennettiin
Paravaanien nostamisen jälkeen molemmat pyrstöosat osoittautuivat hiukan vahingoittuneiksi, peräsimet olivat käyristyneet, siivet samoin; niitä vahvistava rauta oli mennyt rikki. Nähtävästi paravaani oli lyönyt miinaan leikatessaan sen irti.
Nämä viat eivät kuitenkaan estäneet sitä pysymästä paikoillaan ja jatkamasta toimintaansa."

Keksijä itse ei tuossa vaiheessa pitänyt laitetta täysin tarkoitustaan vastaavana. Sitä G. ei avaa, tarkoittiko se, että ao. vauriot piti jatkokehitelmissä pystyä välttämään, vai mistä oli kysymys. Koe oli kuitenkin laatuaan ensimmäinen.

Muuten kannattaa tuo kirja lukea, jos vain jostain käsiinsä saa. G. oli kolme vuotta yhteysupseerina Grand Fleetin mukana kaikissa käänteissä, osallistui Skagerrakin meritaisteluun, kuvaa kaikkia alusluokkia, taisteluita, taktiikkaa, harjoittelua, arkista elämää laivastosta ja I maailmansodan Iso-Britannian yhteiskuntaa.

750 sivua hyvin tarkkaa kuvausta.

Siitä nopeimmalle, ja muitakin löytyy.
https://www.antikvariaatti.net/tuotteet/531553

Eikö miinaan laitettu ”kettinki pohjaan” estämään leikkurin toimita.

( eli ensin oli muutamametri kettinkiä ja sitten vasta vaijeri joka ankkuroi miinan pohjaan. Kuvassa musta kettinki miinan alla)
Lisäksi heitettiin mereen raivausesteitä, joiden oli tarkoitus rikkoa raivain.

Raivauseste ja miina.

 

[SatSotHist]

Eikö miinaan laitettu ”kettinki pohjaan” estämään leikkurin toimita.
Eli ensin oli muutamametri kettinkiä ja sitten vasta vaijeri joka ankkuroi miinan pohjaan.
Lisäksi heitettiin mereen raivausesteitä, joiden oli tarkoitus rikkoa raivain.

En ole tuollaista nähnyt, mutta en pidän itsestäänselvyytenä että ketjulla ankkuroituja miinojakin on käytetty. Oikeastaan se on miina + raivauseste combo.

Pääosa miinoista oli kuitenkin ihan vaijerilla ankkuroituja. Äkkiseltään arvaan että kettinki-miina on hankalampi koska ketju saattaa kiepahtaa solmuun tai jopa miinaan kiinni kun pudotetaan mereen. Tuo kuvan laite missä ketjua on vain muutama metri saattaa olla varmatoimisempi.

Periaatteessa raivausesteen idea on estää hinattavaa miinanraivainta toimimasta kunnolla. Se voi olla tuollaista kettinkiä, tai siinä on leikkureita tai jopa räjähdyspanoksia jotka rikkovat tai sotkevat raivaimen.

 

[JR49]

Lisätään nyt vielä tällainen linkki:
https://archives.imeche.org/archive/engines/first-world-war/paravanes?

Runsaasti kuvia, joista tässä yksi esimerkkinä.

 

[fulcrum]

Alunperin kyllä; tämä on totta. Puuttuneista saattoaluksista ovat pauhanneet kaikki kirjat ja kirjoittajat. Mutta ne kaikki vaikenevat siitä, että saattoalusten hankintaesitys sisälsi kolmannen panssarilaivan ja tästä syystä pysähtyi jo Puolustusneuvostoon. Eikä koskaan edes mennyt hallitukselle asti. Käsi pystyyn, kuka forumin seuraajista edes tiesi, että 1930-luvulla puuhattiin lisää panssarilaivoja.

Hep \o_ ja ainakin minä olen täällä siitä maininnutkin jos ei muuta. Vaikkei kaikki tietenkään lue tai muista juttujani. Kolme panssarilaivaa oli ilmeinen tavoitetila johon olisi haluttu mennä heti (ensimmäisellä) laivastolailla jos olisi rahkeet riittäneet.

1930-luvun määrärahat olivat ns. siirtomäärärahoja eli niitä voitiin käyttää myös seuraavina vuosina.

Niin oli, mutta eduskunta ei arvostanut jatkuvaa siirtelyä ja tuppasi leikkaamaan seuraavia määrärahoja jos edellisillä ei oltu saatu mitään konkreettista aikaan. Ilmavoimat oppi pelin hengen ja pyrki tilaamaan koneita koko ajan ettei rahat pala käteen. Maa- ja merivoimat tuhlasivat mahdollisuutensa vatulointiin. Sitten kun maailmansota syttyi - ja heti perään talvisota - prioriteetit muutenkin muuttui. Isot sotalaivat ovat monivuotinen projekti johon on hankala lähteä kun Hannibal on jo porteilla. Samoin kävi muuallakin.

Sitä vaan mietin, että noudattiko Panssarilaivaeetos loppujen lopuksi valittua strategiaa eli ns. Reunavaltiopolitiikkaa? Tuo politiikan malli oli strategisen tason päätös ja oliko Panssarilaivavalinta sen mukaista prosessia? Politiikasta irtauduttiin käsittääkseni vasta -35 ja on ihan uskottavaa, että kolmatta panssarilaivaa pukkasi vielä -30-luvulla.....

Harjoitettu politiikka toimi - ehkä - heikon NLn ja heikon Saksan aikana. Mutta näiden vahvistuttua taustavoimat eli Fra-GB menettivät merkitystään....ja harjoitetun strategian materiaali eli panssarilaivat osoittautuivatkin muuttuneessa tilanteessa melkein turhakkeiksi?

Pitääkö panssarilaivastoa siis tulkita valitun politiikan myötä syntyneeksi doktriiniksi? Joka ei tosiasiassa kestänyt kehitystä, jonka viitoittivat NL ja Saksa?

Hollannissa aikoinaan perusteltiin taistelulaivojen hankintaa sillä että ne tekisivät maasta houkuttelevamman potentiaalisille liittolaisille. Eihän kukaan halunnut liittoutua sotilaallisesti heikkojen maiden kanssa ja ottaa niistä riesa. Mitään naivistista Naton laajenemispolitiikkaa ei siihen aikaan ollut olemassa.

Suomessa tuskin ajateltiin asiaa näin perusteellisesti. Panssarilaivat olivat luonteva ratkaisu taktiseen ongelmaan, eli vihollisen raskaiden yksiköiden torjunta rannikolla. Vahva panostus rannikkotykistöön kertoo myös siitä että huoli on pääasiassa ollut oman rannikon turvaamisessa.

 

[Juna112Porojetsiin]

sekä osin virheellisesti; mm. Nliitto ei ollut vuoden 1921 Ahvenanmaan-sopimuksen allekirjoittaja.

Mielenkiintoinen keskustelu näyttää jatkuvan -- vaikka polkee nyt hieman paikallaan.

Tätä NL:n osuutta Ahvenanmaan demilitarisointikysymykseen minäkin ehdin jo tätä keskustelua lukiessani ihmetellä. NL ei kuulunut sopimuksen allekirjoittajiin, ja ei siis ollut osapuoli.

Toisaalta, jos tuota lainattua kirjoitusta katsoo, niin tuo lause lienee ymmärrettävä listaksi; siis allekirjoittajat JA Neuvostoliitto JA Kansainliitto.
Mutta miksi näin - kuka tämän päätöksen takana on -- miksi se, että kysytään sopimuksesta sen allekirjoittavaltioilta ei riitä. NL oli ulkopuolinen, eikä ollut siihen liittynyt, joka oli koko sopimuksen eräs merkittävä ongelma. Miksi siis sillä olisi nyt tässä kysymyksessä sanavaltaa. Oliko mukana jo 30-luvulla sittemmin tutuksi tullutta YYA-henkeä.

 

[Old Boy]

Mielenkiintoinen keskustelu näyttää jatkuvan -- vaikka polkee nyt hieman paikallaan.

Parempi paikallaan polkevakin keskustelu, kun ei lainkaan tai pelkkä videokavalkadi ilman kommentteja. Keskustelijoistahan tämäkin riippuu; jos tuntee asian niin yleensä osaa postata valideja lähteitäkin pelkkien mielipiteiden sijaan. Onhan edellä veli @JR49 kiinnostava, joskin 100 v vanha lähdetieto. Ja myös jäsen @Ottoville n raivausesteiden havainnollistus mainioiden kuvien kera. Jälkimmäisestä voisi sen verran kommentoida, että raivausesteitä laskettiin suhteessa miinoihin noin 1:3.

Tätä NL:n osuutta Ahvenanmaan demilitarisointikysymykseen minäkin ehdin jo tätä keskustelua lukiessani ihmetellä. NL ei kuulunut sopimuksen allekirjoittajiin, ja ei siis ollut osapuoli.

Toisaalta, jos tuota lainattua kirjoitusta katsoo, niin tuo lause lienee ymmärrettävä listaksi; siis allekirjoittajat JA Neuvostoliitto JA Kansainliitto.
Mutta miksi näin - kuka tämän päätöksen takana on -- miksi se, että kysytään sopimuksesta sen allekirjoittavaltioilta ei riitä. NL oli ulkopuolinen, eikä ollut siihen liittynyt, joka oli koko sopimuksen eräs merkittävä ongelma. Miksi siis sillä olisi nyt tässä kysymyksessä sanavaltaa. Oliko mukana jo 30-luvulla sittemmin tutuksi tullutta YYA-henkeä.

No ei ollu YYA-henkeä, meillähän kävivät 1930-luvun lopulla Stein ja Jartsev neuvottelemassa saamatta vastakaikua. Suomen alkuperäinen ehdotus Ruotsille olikin, että linnoitetaan yhdessä sen enempää hyväksymistä sopparin ulkopuolisilta hakematta. Ruotsi kuitenkin kertoi asiasta neukuille, jotka ei tietenkään suostunu. Neuvottelut Ruotsinkin kanssa venyivät, sillä Suomen kannalta oli vaara siitä, että kun Ruotsi tuo joukkoja saarelle niin ne eivät lähdekään pois, kuten v. 1918 kävi. Päädyttiin myöhemmästä YYA:sta tuttuun muotoiluun, jossa Suomi ensin pyytää joukkoja.

Kun neuvottelut venyivät tapahtui muualla Euroopassa kaikenlaista: Saksa kaappasi Liettualta Memelin alueen, Itävallan ja Tsekeiltä sudeettimaat. Kansainliitolla oli vielä tässä vaiheessa iso rooli, jonka yli pienen Suomen katsottiin olevan mahdotonta kävellä. Kysehän ei ollu koko Ahvenmaan linnoittamisesta vaan demilitarisoidun alueen pienentämisesta, jotta voidaan rakentaa pari linnaketta Ahvenanmerelle. Neukut käytti Kansainliittoa taivavasti hyväkseen ja sai aikaan päätöksen, jossa tähän muutokseen ei suostuttu.

Hyvä lähde on Selenin Karin Mannerheim ja hänen Puolustusneuvostonsa iästään huolimatta. Sjöblomin Maxin ihan tuore väikkäri on Doriassa, mutta hän ei tätä poliittista puolta niin laajasti käsittele.

 

[JR49]

Markkinoin nyt vielä tätä kirjaa, jos joku ei ole vielä huomannut.
https://www.doria.fi/handle/10024/180236
Miinoista puheen ollen, venäläiset varustivat predreadnoughinsa melko mittavalla miina-arsenaalilla; noin 50-65 kpl. Käyttö oli oman ankkuripaikkansa suojaaminen. Myös ranskalaiset kuljettivat mukanaan miinoja. Mietin, että melkoinen riski meritaisteluun jouduttaessa, mutta luulisi, että ne on heivattu merellä surutta yli laidan ennen tykistötaistelua.
Kuitenkin yllättävä torpedointi ym. olisi voinut ola vaikutuksiltaan mielenkiintoinen täydellä miinalastilla.

Myös torpedoputkia asennettiin I ww:ssä käytettyihin taistelulaivoihin. Mainitussa G:n kirjassa kuvaillaan, kuinka Hercules manööveroi Scapa Flowssa torpedoharjoituksissa.


The 1st Battle Squadron of the British Grand Fleet in the North Sea, April 1915. Visible are HMS Marlborough (2R), HMS Colossus (3L) and HMS Hercules (4L). Other visible ships are HMS Superb, HMS St. Vincent, HMS Collingwood and HMS Vanguard.

 

[Old Boy]

Henkilökuntaa sitoutuu runsaasti sekä telakalle, että kirjoituspöydän taakse. Korvetit vaativat huomattavan määrän kirjallista ohjeistusta, sekä projektiorganisaation mm. valvontatehtäviin jo rakentamisvaiheessa. Muu alusluokan käyttöönoton valmistelu kirjallisine töineen kestää sekin vuosikausia eli päällystö ei pörräile välivuosia saaristossa aseistamattomalla ohjusveneellä "ylläpitämässä purjehdustaitoa" . Kokeneempi väki handlaa hommansa vaikkapa Hamina-luokalla, tai miinalaivalla ( älä sivuuta näitä) kerätyn kokemuksen turvin ja koulutuskierto mietitään niin, että 20-luvun mittaan tulee tuotettua riittävä määrä uutta henkilökuntaa myös korveteille. Aikataulumuutokset ovat toki ongelma tässä suhteessa. MTO ja PTO eivät myöskään voi olla laajassa mitassa rinnan käytössä, organisaatio ei taipuisi siihenkään.

Paravaaneista ja Merivoimien tomppeleista

No eihän siellä Laivastossa sotien aikana pelkkiä tomppeleita ollut, mutta kovin vähän jäi kahdesta sodasta ns. jälkipolville kertomista. Oheinen jäsen @Kyylä n lainaus kuuluu Lv2020 alaan, mutta siitä voimme kuvitella, millainen jättiponnistus v. 1927 Laivastolaki oli pienelle aselajille. Tämän päivän käsittein uutta suorituskykyä tuli käyttöön moottoritorpedoveneiden, sukellusveneiden sekä ennen kaikkea panssarilaivojen muodossa. Niille kaikille tuli laatia teknisen dokumentoinnin lisäksi myös taktiikka eli kuinka uusilla aluksilla sitten soditaan. Nykytekniikka on tosin monimutkaisempaa, mutta silloin ei kenelläkään ollut mitään aikaisempaa kokemusta pohjana. Lukuunottamatta harvoja ulkomailla koulutettuja upseereita. Nämä edellä luetellut seikat nielivät työtunnit, joita ei enää riittäny miina-aseen ja raivauksen kehittämiseen eikä valitettavasti edes miinavaaran huomioimiseen purjehdittessa. Joka oli Suomenlahdella vähintään yhtä suuri kun veli @JR49 n brittilaivastoesimerkissä. Valitettavasti brittien doktriinin tuntenut von Schoultz savustettiin pois virastaan, kun hän ei osannu suomea. Samasta syystä olisi voitu potkia pellolle Mannerheim, mutta hän onnekseen oli häipynyt oma-aloitteisesti.

Paravaanien kelvottomuus suojavälineinä oli havaittu viimeistään v. 1939 kokeiluissa, mutta asialle ei osattu tehdä yhtään mitään edes Välirauhan aikana. Ilmarisen tuhon jälkeen suoritettiin kesällä 1942 uudet kokeilut eri tavoin parannetuilla paravaaneilla. Niissä havaittiin samat ongelmat, kun jo vuonna 1939 ja paravaaneja ehdotettiin käyttökieltoon. Kelvotonta järjestelmää käytettiin kuitenkin edelleen, kunnes venäläiset alkoivat käyttämään herätemiinoja. Panssarilaiva Väinämöinen liikkui kylläkin nyt avomerellä ainoastaan saattoraivattuna.

Tosiaan, jos v Schoutz ja Roos, ja ehkä muutkin kokeneet, mutta väärän lipun alla palvelleet meriupseerit olisivat saaneet jatkaa, niin Merivoimilla olisi epäilemättä ollut muutama perusvarovaisuus-toimintamalli rutiinina. Schoultz olisi varmasti ottanut monia kuninkaallisen laivaston malleja käytäntöön

Hauska historian alaviite on, että Mannerheimia 4 vuotta nuorempi von Schoultz tarjoutui uudelleen Laivaston palvelukseen YH:n alettua syksyllä 1939. Kuluneet 13 v kielitaitoinen von Shoultz oli toiminut Kansainliiton tehtävissä, viimeksi Espanjan sisällissodan valvontahommissa. Valve ja Rahola eivät kuitenkaan nähneet hänestä olevan mitään hyötyä. Huomattavasti osaavampi Royal Navy puolestaan löysi käyttöä täsmälleen samanikäiselle Itämeren interventiolaivastoa komentaneelle amiraali Walter Cowanille. Hänestä on ollutkin forumilla juttua. Toki henkilösuhteet ratkaisivat molemmat päätökset.

Walter Cowan - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[fulcrum]

Heh, en tiennytkään että Cowan osallistui myös kakkossotaan, ja vielä etulinjassa. Ikämiessarjan amiraalille hiukan harvinaisempaa hommaa. Ei nyt suoraan sanottuna ihan täysipäiseltä touhulta vaikuta...
Vanhoille kenraaleille ja amiraaleille ei useinkaan löytynyt muuta käyttöä kuin seremonialliset tehtävät. Yhdelle vanhalle kenraalille ainakin löytyi oikea sotakomennys, Linderille. Siinäkin taisi henkilösuhteet vähän vaikuttaa.

 

[arix]

Heh, en tiennytkään että Cowan osallistui myös kakkossotaan, ja vielä etulinjassa. Ikämiessarjan amiraalille hiukan harvinaisempaa hommaa. Ei nyt suoraan sanottuna ihan täysipäiseltä touhulta vaikuta...
Vanhoille kenraaleille ja amiraaleille ei useinkaan löytynyt muuta käyttöä kuin seremonialliset tehtävät. Yhdelle vanhalle kenraalille ainakin löytyi oikea sotakomennys, Linderille. Siinäkin taisi henkilösuhteet vähän vaikuttaa.

Kova kaveri, yli 70v ja mukana kommando-operaatioissa...

 

[JR49]

Morgonlandetin "taistelu" 80 vuotta sitten. Ei mennyt ihan putkeen, sanan täydessä merkityksessä.

Lähteissä on eroavaisuuksia toiminnan kuvauksessa. Hangonrintama-sivuston kuvaus lienee tarkin.
Mutta jo aikalaisten mielestä tapaus herätt kysymyksiä.

Miettikääpä tätä muuten (kuka viitsii perehtyä lähteisiin) Bengtskärin tulevan tilanteen näkökulmasta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Morgonlandetin_taistelu

http://www.hangonrintama.fi/SUOMI/Morgonlandet.html


Lisäselvitys pyyntö "tapaus" Morgonlandetiin:

- Merivoimien komentaja käskee ensitilassa antamaan Morgonlandetin tapaukseen liittyen lisäselvityksen seuraaviin kysymyksiin:

1. Miksi Hiittisten lohkon komentaja ei tehnyt esitystä tiedustelutehtävän muuttamiseksi toisenlaiseksi, jos hän kerran piti mahdottomana poisvetäytymistä tai puolustuksen onnistumista? Koska ei voida järkisyillä pitää luultavana, että vakinainen merivartiointi Morgonlandetissa olisi voinut säilyä salassa, olisi tällöin voitu ajatelle seuraavia vaihtoehtoja: Tiedustelu ei ole jatkuva, Tiedustelijoita on vain kaksi miestä, Tiedustelijat ovat pimeän ajan Morgonlandetin ulkopuolella nopeakulkuisessa mottoriveneessä, Tiedustelutehtävä kokonaan keskeytetään, kun ei kerran ole venettä, tai kunnollista venettä.

2. Kenen käskystä I/4.RPr:n erilliskäsky tiedustelusta on laadittu ja onko se ylempää annetun käskyn mukainen?

3. Mitä on tarkoitettu Hiittisten lohkon taistelukertomuksessa sanonnalla "ajettava valmiusasemaan"?

4. Millä perusteilla lohkon komentaja piti käskemiään toimenpiteitä riittävinä Morgonlandetin auttamiseksi?



Hiittisten lohkon komentajan majuri Moringin vastaus lisäselvitys pyyntöön:

1. Arvostelussani, joka koski Morgonlandetiin tehtyä hyökkäystä, pidän mielipiteenäni mahdottomana vartion poisvetäytymistä. Tämä koski nyt kyseessä olevaa tapausta, jolloin venäläiset yllättäen käyttivät useampia, erikoisrakenteisia, hyvin aseistettuja ja nopeakulkuisia veneitä. Käskyn tiedusteluryhmän asettamisesta sain Hangon Ryhmän esikunnasta, jossa käskyssä määrättiin yksityisseikatkin, kuten ryhmän vahvuus, salassa pysyminen, vartion jatkuvaisuus ym.

2. I/4.RPr:n erilliskäsky tiedustelusta oli Hangon Ryhmän esikunnan kirjallisen ja suullisen käskyjen mukainen ja tehtiin välittämästi näiden perusteella.

3. Tarkoituksenani oli heti irroittaa pieni liikkuva "reservi" ja siirtää se valmiiksi niin eteen kuin mahdollista, paikkaan mihin oli puhelinyhteys, siltä varalta, että tällaista "reserviä" voisi käyttää. Tilanteen nopean kehittymisen ja erikoisolosuhteet eivät kuitenkaan antaneet tilaisuutta tähän. Etäisyys venäläisten lähimmästä tukikohdasta Dödöstä Morgonlandetiin on noin 9 kilometriä. Tämä tarkoittaa 20 solmuisella veneellä noin 15 minuutin matkaa. Omista tukikohdista on matkaa noin 18 - 20 kilometriä vaikeakulkuista saaristoväylää pitkin, jolloin ajo 8 solmun veneellä kestää noin 75 minuuttia.

4. Mainittua toimenpiteideni arvostelua en löydä Morgonlandetin taistelukertomuksesta enkä siihen liittyvästä tarkemmasta selostuksestakaan. Ottaen kuitenkin huomioon hyökkäyksen nopeuden (5 minuutin kuluttua katkesi yhteys) sekä taistelun lyhyyden (35 minuutin kuluttua ammutut valomerkit olivat todennäköisesti valtausosaston merkki valtauksen onnistumisesta) sekä verraten omien ja venäläisten maastollisia ja kalustollisia mahdollisuuksia, en jälkeenpäinkään näe mahdollisuuksia hyökkäyksen aikana estää sen onnistumista. Tapahtuman aikana olin sitäpaitsi kolme kertaa puhelinyhteydessä Hangon Ryhmän komentajan kanssa, joten tilanne oli jatkuvasti esimiestenikin tiedossa.

 

[SatSotHist]

Morgonlandetin "taistelu" 80 vuotta sitten. Ei mennyt ihan putkeen, sanan täydessä merkityksessä.

Lähteissä on eroavaisuuksia toiminnan kuvauksessa. Hangonrintama-sivuston kuvaus lienee tarkin.
Mutta jo aikalaisten mielestä tapaus herätt kysymyksiä.

Morgonlandet on itsellä suunnittelulistalla että tekisin siitä joskus videon. Omasta mielestä hyvin mielenkiintoinen tapaus, jäänyt historiankirjoituksessa vähän turhan pienelle huomiolle.

Tälle kesälle oli tarjolla venekyyti paikanpäälle, mutta se harmillisesti peruuntui.