Merisodan historiasta

Taas kun asian tajuaa jälkikäteen. Meillä oli pari viikkoa sitten messuosasto ihan lähellä DA-Designia ja olisin voinut jo muutenkin työasioissakin käväistä juttelemassa heidän ständillään. Teemme välillä heille kokoonpanoa. Mutku ei taas ajatus juossut... :)
Eikä forssalaista firmaa heti ymmärrä yhdistää merimiinoihin ym vetenalaisiin käkättimiin.
 
Eikä forssalaista firmaa heti ymmärrä yhdistää merimiinoihin ym vetenalaisiin käkättimiin.
Yksi jo muutenkin tuttuni on tuolla vorssalaisvirmassa ja on muuten myös tällä sivustolla, joskin täällä erittäin passiivinen. Taitaa enimmäkseen lukea joskus.
 
Löysin mielenkiintoisaa lukemista Välimeren sukellusvenesodasta.

Esimerkkinä vaikkapa U-331, joka oli Kriegsmarinen tyypin VIIC U-vene toisen maailmansodan aikana, kuuluisa taistelulaivan HMS Barhamin upottamisesta 25.11.1941.
Lisäksi alus touhusi paljon muutakin (lyhyen) uransa aikana:

Kuskasi ja laski maihin liittoutuneiden takapihalle Lehr-Regiment Brandenburg z.b.V. 800:n
kommandoja ja sabotöörejä tarkoituksena katkaista rautatie Ras Gibeisassa lähellä Egyptin rannikkoa.

U-331 oli myös ensimmäinen alus mihin asennettiin maaliskuussa 1942 Kreikan Salamisissa ns. "Pillenwerfer" (kuvassa). Silla laukaistiin mereen hämäyskanistereita.
Toosat sisälsivät veden kanssa voimakkaasti reagoivia kemikaaleja, jotka aiheuttivat valtavan kuplimisen. Tällä oli tarkoitus hämätä vihulaisen kaikuluotausta ja kuuntelua. Kun se toosa jäi pitämään perkeleellistä meteliä saattoi sukellusvene hissuksiin hiipiä muualle. Joskus onnistui, joskus taas ei.




Pillenwerfer.jpg U-Bauer_Boldschleuse.JPG


 
 

Suomen merimuseolle merkittävä lahjoitus – arvokkaat brittiluutnantin taideteokset kertovat suomalaisen linnoituskaupungin moukaroinnista​

Suomen merimuseolle on tänään perjantaina luovutettu Ruotsinsalmen linnoituskaupunkiin eli nykyiseen Kotkaan ja sen merelliseen historiaan liittyvää arvokasta aineistoa.


Kotkassa sijaitseva Suomen merimuseo on saanut merkittävän lahjoituksen. Se pitää sisällään Ruotsinsalmen linnoituskaupungin vaiheisiin liittyvää aineistoa.

Luovutus on kulttuurihistoriansa vuoksi arvokas kokonaisuus.

Arvokkaimpia esineitä ovat brittiluutnantti Henry B. Kingin tekemät kuusi taideteosta vuodelta 1856. Litografiamenetelmällä tehdyissä teoksissa kuvataan brittilaivastoa Suomenlahdella 1850-luvun puoliväliin sijoittuvan Krimin sodan aikana.

Ruotsinsalmen linnoituskaupunki sijaitsi nykyisen Kotkan alueella 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Sen tehtävä oli suojella Pietaria.

Litografioissa kuvataan esimerkiksi linnoituskaupungin tuhoamista. Henry B. King työskenteli brittialus HMS Magiciennellä, joka osallistui tuhotöihin.

Merimuseo saa kokoelmiinsa myös Ruotsinsalmen toisen meritaistelun alkuperäisen kartan.

Ruotsalaiskartta on säilynyt alkuperäisenä ja on siksi harvinainen. Siihen on merkitty Ruotsin ja Venäjän laivastojen alusten ryhmittäytyminen taistelun aikana. Taistelu käytiin vuonna 1790.
 
Pitkä, mielenkiintoinen ja kuvaannollinen ketju WW2-ajan taistelulaivojen taistelunkestävyydestä.

Esimerkiksi kahdeksan konetta neljässä erillisessä konehuoneessa, jotka pystyttiin manuaalisesti linkittämään ristiin toisiinsa mikäli osa koneista vaurioitui. Sähkögeneraattoreita eri käyttövoimin yhteensä kahdeksan, seitsemässä erillisessä tilassa hajautettuna eri puolille laivaa.

Juu. Kyllähän oltiin varauduttu monenlaiseen. Turbiinitkin voitiin valmistella vedenalaista käyttöä varten jos konehuoneeseen tulee vettä. Prince of Walesilla näin tehtiinkin ennenkuin B-konehuoneen miehistö joutui poistumaan veden tieltä. Hyötyä siitä ei ollut koska potkuriakselin tuki oli pettänyt torpedo-osuman seurauksena ja akseli vemputti pahasti ja vettä tuli enemmän ja tilanne vain paheni kun turbiini jätettiin käymään.

Generaattoritkin saattoivat syöttää myös naapuriyksikköjä mutta POW:llä tämä hajotti toimivankin generaattorin mahdollisuudet koska ristiinsyöttösulakkeet olivat paikoillaan ja se yritti syöttää myös naapuriin jossa kytkinhuone oli jo veden vallassa ja oikosulussa.

Aluksen koko peräosa oli ilman sähköä ja pimeänä. Sähkön varassa ollut kommunikaatio ei toiminut joten kapteenilla ja vauriontorjunnalla ei ollut selkeää käsitystä vioista ja vaurioista.

Ensimmäisen torpedo-osuman jälkeen aluksen kahdeksasta generaattorista (6 DC turbogeneraattoria ja 2 hätädiesel DC generaattoria) ainoastaan kolme generaattoria oli enään toiminnassa.
 
Viimeksi muokattu:
Joskus ihmeteltiin vieläkö 2. maailmansodassa olisi selvittämättömiä salaisuuksia. Onhan niitä ja yksi niistä näyttää ratkenneen: 1942 Joulusaarille pelastuslautalla ajelehtineen ruumiin henkilöllisyys. Ruumis oli kuuma peruna vuosikymmeniä, koska uskottiin että se olisi voinut olla peräisin mystisesti kadonneesta (miehistöineen päivineen) HMAS Sydneystä.

DNA-tutkimus on tullut siihen tulokseen että kuollut merimies tosiaan oli Sydneystä. Hän oli matruusi (Able Seaman) Thomas Welsby Clark, kotoisin Queenslandista, joka toimi suve-tähystäjänä (vai sonarmiehenä, en tiedä mihin hommaan 'submarine detector' viittaa). Tämä sopi yhteen aiemman luu-isotooppitutkimuksen kanssa joka tuli siihen tulokseen että ao. henkilö oli jostain Koillis-Australiasta. Tosin erikoista että vaateriekaleiden tutkimus päätyi siihen että ruumiin yllä oleva haalari oli tyypillisempi upseeristolle. Mutta ehkä sitä on voinut rivimatruusikin käyttää.

Clarkin ohimossa oli kranaatinsirpale jonka aiheuttamaan vammaan hän oli todennäköisesti kuollut, oletettavasti melko nopeasti? Ehkä hän on viimeisillä voimillaan kiivennyt lautalle, tai sitten joku oli heivannut tajuttoman tai jo kuolleen Clarkin lautalle.
 
Joskus ihmeteltiin vieläkö 2. maailmansodassa olisi selvittämättömiä salaisuuksia. Onhan niitä ja yksi niistä näyttää ratkenneen: 1942 Joulusaarille pelastuslautalla ajelehtineen ruumiin henkilöllisyys. Ruumis oli kuuma peruna vuosikymmeniä, koska uskottiin että se olisi voinut olla peräisin mystisesti kadonneesta (miehistöineen päivineen) HMAS Sydneystä.

DNA-tutkimus on tullut siihen tulokseen että kuollut merimies tosiaan oli Sydneystä. Hän oli matruusi (Able Seaman) Thomas Welsby Clark, kotoisin Queenslandista, joka toimi suve-tähystäjänä (vai sonarmiehenä, en tiedä mihin hommaan 'submarine detector' viittaa). Tämä sopi yhteen aiemman luu-isotooppitutkimuksen kanssa joka tuli siihen tulokseen että ao. henkilö oli jostain Koillis-Australiasta. Tosin erikoista että vaateriekaleiden tutkimus päätyi siihen että ruumiin yllä oleva haalari oli tyypillisempi upseeristolle. Mutta ehkä sitä on voinut rivimatruusikin käyttää.

Clarkin ohimossa oli kranaatinsirpale jonka aiheuttamaan vammaan hän oli todennäköisesti kuollut, oletettavasti melko nopeasti? Ehkä hän on viimeisillä voimillaan kiivennyt lautalle, tai sitten joku oli heivannut tajuttoman tai jo kuolleen Clarkin lautalle.
Miten luu-isotooppitutkimus voi antaa tulokseksi Australian? Ymmärrän että aborignaalien kohdalla mutta että brittien jälkeläisten!
 
DNAta on vertailtu Sydneyn miehistönjäsenien sukulaisiin ja jälkeläisiin (jos niitä on ollut). Aika iso projekti jossa on kestänyt vuosia. Joku vuosi sitten uutisoitiin että 50 kandidaattia oli jäljellä.
 
. . . . mystisesti kadonneesta (miehistöineen päivineen) HMAS Sydneystä. . . . .
Perusteellisin lukemani kirja joka käsittelee pelkästään Kormoranin ja Sydneyn tapausta on: Captain Peter Hore, Sydney Cipher and Search.
Myös Kormoranin kapteeni on kirjoittanut kirjan: Captain Theodor Detmers, The Raider Kormoran.

Kyseessähän on ainoa tapaus kun apuristeilijä on upottanut varsinaisen sotalaivan.
Australialaisilla oli vaikeuksia uskoa näin tapahtuneen vielä senkin jälkeen kun Kormoranin selviytyneet oli löydetty ja he olivat tapahtumasta kertoneet.
Johtuen kaikkien miehistöön kuuluneiden katoamisesta/tuhosta (645), kyseessä on ollut melkoinen ja pitkäaikainen trauma australialle.
 

Liitteet

  • Sydney a.jpg
    Sydney a.jpg
    86.3 KB · Luettu: 21
  • Sydney b.jpg
    Sydney b.jpg
    83.3 KB · Luettu: 21
  • Kormoran.jpg
    Kormoran.jpg
    105.2 KB · Luettu: 19
Back
Top