Merisodan historiasta

HMAS Sydney on Australian Estonia, monen australialaisen oli ja on vaikea hyväksyä että laivaston modernein alus voisi kadota miehineen päivineen aseistetun rahtilaivan upottamana. Erilaiset toinen toistaan huikeammat salaliittoteoriat ovat arkipäivää ja niistä on riidelty verisesti kirjoissa, lehdissä ja nykyään tietysti netissä.
Kaapparit saattoivat kuitenkin olla haastavia vastuksia. HMS Cornwall oli vaikeuksissa Pinguinin kanssa ja se oli sentään raskas risteilijä. Thor voitti tykkitaisteluissa kolme Royal Navyn apuristeilijää. Kaappareissa oli usein valiomiehistö ja ampujat olivat harjaantuneita.
 
Mielenkiintoista olisi pohtia mitä olisi käynyt jos Saksa olisikin varustanut yhdeksän kaapparilaivan sijaan vaikkapa kaksikymmentäyhdeksän ja laittanut ne liikkeelle sodan alkuvaiheessa, Bang for buck oli hyvä näille aluksille.

Bernhard Roggen "Kaapparilaiva" on teos joka kului joskus nuorena...


Eksoottisin kaapparilaiva oli ensimmäisen maailmansodan Seeadler, todennäköisesti viimeinen purjein liikkunut sota-alus.

SMS Seeadler


By 1916 the Allies had blockaded German warships in the North Sea, and any commerce raiders that succeeded in breaking out lacked foreign or colonial bases for resupply of coal. This gave rise to the idea of equipping a sailing ship instead, since it would not require coaling.

Seeadler was equipped with an auxiliary engine, hidden lounges, accommodation for additional crew and prisoners, two hidden 105 mm guns, mounted on either side of the forecastle, two hidden heavy machine guns, a pair of torpedo tubes for anti-cruiser purposes, and rifles for boarding parties. These weapons were rarely fired (the torpedo tubes never), and many of the 15 ships encountered by Seeadler were sunk with only one single accidental casualty on either side during the entire journey.

On 21 December 1916, she sailed under the command of Kapitänleutnant Felix von Luckner. The ship was disguised as a Norwegian wood carrier and succeeded in crossing the British blockading line despite being boarded for an inspection. The crew had been handpicked partly for their ability to speak Norwegian. Over the next 225 days, she captured 15 ships in the Atlantic and Pacific and led the British and US Navies on a merry chase.

Her journey ended wrecked on a reef at the island of Mopelia 450 kilometres (280 mi) from Tahiti in the Society Islands, part of French Polynesia. The ship needed maintenance so that her hull could be scraped clean but she was too big for Mopelia's harbour and so had to lay anchor outside the reef. Disaster struck when on 2 August 1917 a tsunami wave lifted the ship and smashed her on the reef, totally destroying the ship.[12] Luckily no prisoners or crew were killed.[13] Luckner and some crew sailed for Fiji, where they were captured and imprisoned. The French schooner Lutece, of 126 tons, was captured by the remaining crew on 5 September 1917. They sailed to Easter Island as Fortuna, arriving on 4 October and running aground there, after which they were interned by the Chilean authorities.


https://en.wikipedia.org/wiki/SMS_Seeadler_(1888)

1280px-Der_deutsche_Hilfskreuzer_SMS_SEEADLER_bringt_am_20._M%C3%A4rz_1917_vor_der_brasilianischen_K%C3%BCste_die_franz%C3%B6sische_Bark_CAMBRONNE_auf.jpg
 
Joo. Mulla tuon kapteenin kirjoittama kirjakin, vieläpä suomeksi. Vuodelta 1925.
Kreivi Felix von Luckner, Merikotka. Suosittelen.
Samoin, kirja (faijan perintöä) löytyy hyllystä ja on tullut pariinkin kertaan luettua. Felix von Lücknerin tarina on aivan posketon, ja on eräs niistä joista ehdottomasti pitäisi tehdä elokuva tai sarja... yhtään ei käsikirjoittajan tarvitse lisätä draaman kaarta.

Ja Seeadlerin pienoismallikin tuli josku 80-luvulla tehtyä, nököttää edelleen kirjahyllyssä merihistoria -kirjojen vieressä.
Pienoismalliinhan sisältyy sinällään hauska&nolo tarina; kreivi, joka oli suuri partioaatteen kannattaja oli aikoinaan 1959 televisiossa, jenkeissä, kunnia vieraana haastateltavana ja samassa haastattelussa oli yllätysvieraana Revellin toimitusjohtaja, joka lupasi että Revel tekee Seeadlerin pienoismallin (josta saaduista rahoista osa lahjotettaisiin partioliikkeelle). No... yllättäen alushan oli ollut jokseenkin salainen ja sen ulkomuodosta ei tuolloin ihan kohtuu vaivalla löytynyt todisteita. Nyt toki tiedetään että alus oli Skotlannissa, Glasgow'ssa valmistunut ja amerikkalaisomistuksessa ollut rahtilaiva, Pass of Balmaha. Kun aikataulu oli kireä ja tehtävä tuli vähän yllättäen, päättivät Revelillä tehdä mallin jo valmiiksi työn alla olleesta Eaglesta, joka kuului siis samaan luokkaan kuin Gorch Fock (ja mm. Horst Wessel, näitä taisi olla alunperin viisi). Näin siis tuo minunkin hyllyssäni oleva rakas pienoismalli ei itseasiassa ole Seeadler.

Pass_of_Balmaha_later_SMS_Seeadler.png

Mutta toisaalta, ehkäpä tämäkin kuuluu osaksi tätä hämmästyttävää tarinaa. Eikä se vähääkään vähennä aluksen loistavaa historiaa. Revellin pakkauksessa olevaan kokoonpano-ohjeeseen oli liitetty kreivi Felix von Lücknerin viesti kaikille pienille ja vähän isommillekin rakentajille "To the youth of America," ... "the Seeadler never robbed a wife of her husband or a mother of her child".
 
Tähän liittyvää asiaa on suomeksi käännettynäkin.
Charles Lamb, Upottakaa Rommelin laivat.
Tämä on Lambin muistelmateos jossa kertoo urastaan laivaston ilmavoimissa ja mm. tuosta Taranton iskusta johon hän osallistui Swordfishilla.
 
Viimeksi muokattu:
Korallimeren taistelun vuosipäivä.
 
Tuo komentajakapteeni Englerin johtama A-6 Indruderien partiolento on varmaan kovinta kamaa laivaston ilmavoimien historiassa sitten toisen maailmansodan.
 
Back
Top