Tietenkin jos budjetissa olisi hankkia liikkuvia järjestelmiä korvaamaan nuo rannareille siirtyvät tykit, niin se olisi parempi. Mitä taas tulee MRSI kykyyn, niin sitä tarvitaan vain maamaaleja varten, kun taas merimaaleja varten halutaan mahdollisimman matalan lentoradan ammus, eli ammuttaisiin varmaan aina täyspanoksella. MRSI voisi olla hyödyllinen jos vihollisella olisi kyky ampua alas tykistön ammuksia, mutta pitää muistaa, että patteri ampuu 6 kranaattia n. 3 kertaa viiteentoista sekunttiin. Eikä se välttämättä ole ainoa patteri ja siitäkin huolimatta sillä patterilla olisi enemmän ammuksia kuin millään laivalla on ohjuksia. Ne erikoisammukset saattavat toki muuttaa hieman tilannetta.
Meritaisteluohjukset ja tykistö
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
Tietenkin jos budjetissa olisi hankkia liikkuvia järjestelmiä korvaamaan nuo rannareille siirtyvät tykit, niin se olisi parempi. Mitä taas tulee MRSI kykyyn, niin sitä tarvitaan vain maamaaleja varten, kun taas merimaaleja varten halutaan mahdollisimman matalan lentoradan ammus, eli ammuttaisiin varmaan aina täyspanoksella. MRSI voisi olla hyödyllinen jos vihollisella olisi kyky ampua alas tykistön ammuksia, mutta pitää muistaa, että patteri ampuu 6 kranaattia n. 3 kertaa viiteentoista sekunttiin. Eikä se välttämättä ole ainoa patteri ja siitäkin huolimatta sillä patterilla olisi enemmän ammuksia kuin millään laivalla on ohjuksia. Ne erikoisammukset saattavat toki muuttaa hieman tilannetta.
Einomies1
Respected Leader
Tuo 2:10 kohdalla näkyvä ohjus osuma muistuttaa TACTOM TLAM ohjuksen koeversion osumaa jossa varsinaista tst-kärkeä ei ole vaan pieni paukku joka indikoi osumaa.
Huhta
Greatest Leader
Mikä oli amerikkalaisen lentotukialusryhmän ensilinjan puolustus meritorjuntaohjuksia vastaan? Tomcatit satojen kilometrien päässä lentotukialukselta suorittamassa CAP-tehtävää.
Ohjuksia jumaloidaan usein, monasti ihan asiallisistakin syistä. Mutta miten meritorjuntaohjukset soveltuvat suomalaiseen ympäristöön, jossa ohjuksia on käytettävissä hyvin rajallisesti, luultavasti korkeintaan ~100 koko valtakunnassa? Miten se vaikuttaa torjuntatilanteeseen meidän kannalta, jos/kun vihollisella on ilmaherruus maihinnousualueella?
Maksimaalinen kertalaukauksen koko, torjuttaessa useita maaleja yhtäaikaisesti ja kaikilta kantamalla olevilta laveteilta, saattaisi olla ~50 ohjusta. (Varastoon jää vielä toinen kierros ohjuksia seuraavaa yhteislaukausta varten.) Jos laukaisulavetilta maaliin on etäisyyttä 100 kilometriä (ohjuksen lentorataa myöten), niin hieman alle äänennopeuden lentävä ohjus saavuttaa maalinsa laskennallisesti noin viidessä minuutissa. Se on suhteellisen pitkä aika ja jättää mutkittelevista lentoradoista huolimatta vihollisen hävittäjille mukavasti tilaisuuksia ottaa ohjuksia alas taivaalta ja helpottaa siten alusilmatorjunnan tehtävää. Meritorjuntaohjuksiin on toki sisällytetty häiveominaisuuksia, ja lentokorkeus painetaan lähelle pintaa, alle 10 metriinkin. Mahtavatko nämä silti tehdä torjunnasta mahdotonta ainakaan kaikilla aseilla? Tutkahakuiselle ilmataisteluohjukselle maalin erittäin alhainen lentokorkeus saattaa olla ongelma, mutta infrapunahakuiselle ohjukselle tuonkaan ei luulisi olevan mahdoton tehtävä.
Jotta ei menisi tykkien piilomainostamiseksi, niin mainittakoon myös niiden käytön kannalta ongelmallinen seikka: kehittyvät sensorit ilma-aluksissa. F-35:n sensorijärjestelmällä on jo demonstroitu kyky havaita tykkejä operatiivisesti merkittäviltä etäisyyksiltä. Vihollisemme ei toki ole Yhdysvallat, mutta kun ajatellaan pidemmällä tähtäimellä, niin 2030-luvulla venäläisilläkin saattaa olla jotakin vastaavaa käytössään. Onko rannikkotykistö silloin, edes hyvin liikkuvassa muodossa, kuinka relevantti asejärjestelmä? Ohjuslaukaisunkin voi toki havaita, mutta tykistö joutuu oletettavasti ampumaan paljon pidempään saman vaikutuksen aikaansaamiseksi verrattuna ohjuksiin, jolloin ohjukset ovat jo hyvää vauhtia matkalla kohteeseen kun tykillä on ehditty ampua vasta muutama laukaus.
Johtopäätös on toki hyvin selvä: ilmatilan hallinta on vitaalia myös meritorjunnan menestymisen kannalta.
Ohjuksia jumaloidaan usein, monasti ihan asiallisistakin syistä. Mutta miten meritorjuntaohjukset soveltuvat suomalaiseen ympäristöön, jossa ohjuksia on käytettävissä hyvin rajallisesti, luultavasti korkeintaan ~100 koko valtakunnassa? Miten se vaikuttaa torjuntatilanteeseen meidän kannalta, jos/kun vihollisella on ilmaherruus maihinnousualueella?
Maksimaalinen kertalaukauksen koko, torjuttaessa useita maaleja yhtäaikaisesti ja kaikilta kantamalla olevilta laveteilta, saattaisi olla ~50 ohjusta. (Varastoon jää vielä toinen kierros ohjuksia seuraavaa yhteislaukausta varten.) Jos laukaisulavetilta maaliin on etäisyyttä 100 kilometriä (ohjuksen lentorataa myöten), niin hieman alle äänennopeuden lentävä ohjus saavuttaa maalinsa laskennallisesti noin viidessä minuutissa. Se on suhteellisen pitkä aika ja jättää mutkittelevista lentoradoista huolimatta vihollisen hävittäjille mukavasti tilaisuuksia ottaa ohjuksia alas taivaalta ja helpottaa siten alusilmatorjunnan tehtävää. Meritorjuntaohjuksiin on toki sisällytetty häiveominaisuuksia, ja lentokorkeus painetaan lähelle pintaa, alle 10 metriinkin. Mahtavatko nämä silti tehdä torjunnasta mahdotonta ainakaan kaikilla aseilla? Tutkahakuiselle ilmataisteluohjukselle maalin erittäin alhainen lentokorkeus saattaa olla ongelma, mutta infrapunahakuiselle ohjukselle tuonkaan ei luulisi olevan mahdoton tehtävä.
Jotta ei menisi tykkien piilomainostamiseksi, niin mainittakoon myös niiden käytön kannalta ongelmallinen seikka: kehittyvät sensorit ilma-aluksissa. F-35:n sensorijärjestelmällä on jo demonstroitu kyky havaita tykkejä operatiivisesti merkittäviltä etäisyyksiltä. Vihollisemme ei toki ole Yhdysvallat, mutta kun ajatellaan pidemmällä tähtäimellä, niin 2030-luvulla venäläisilläkin saattaa olla jotakin vastaavaa käytössään. Onko rannikkotykistö silloin, edes hyvin liikkuvassa muodossa, kuinka relevantti asejärjestelmä? Ohjuslaukaisunkin voi toki havaita, mutta tykistö joutuu oletettavasti ampumaan paljon pidempään saman vaikutuksen aikaansaamiseksi verrattuna ohjuksiin, jolloin ohjukset ovat jo hyvää vauhtia matkalla kohteeseen kun tykillä on ehditty ampua vasta muutama laukaus.
Johtopäätös on toki hyvin selvä: ilmatilan hallinta on vitaalia myös meritorjunnan menestymisen kannalta.
Tkm
Alikersantti
Jopa kiinteäasenteisella museovehkeellä ampuu teoriassa 6 lks/min ja käytännössä 5 lks/min. Nämä tuliasemat ovat varmasti vihun tiedossa, jos tänne tuppaavat. Pitää kuitenkin muistaa, että jos tilanne iskee ja aikaa on edes hitusen niin nämä museovehkeetkin ampuu aika tarkasti. Lisäksi ohjuksella, kuten kranaarillakin on lentoaikansa. Eli jos rt saa edes jonkinlaisen ennakkovaroituksen sillä on mahdollisuus ainakin tylsyttää vihun terävintä kärkeä.
Epäilisin, että nykypäivänä jos rakennetaan rt:tä puhtaalta pohjalta täsmäammukset ovat osumistodennäköisyytensä vuoksi ainoa järkevä a-tarvike liikkuvia merimaaleja vastaan (vaurioitunut alus tai vaikka purettava / lastattava alus ovat asia erikseen). Tavallisia ammuksia kannattanee ampua lähinnä harhautusmaaleiksi jos täsmäammuksia ei ole riittävästi (ja eihän niitä ole). Tällöin lentorata on irrelevantti tai itse asiassa mahdollisimman kaareva rata on edullinen. Patterin koko on sen verran kuin sille on määritelty. Veikkaisin, että käytettäessä täsmäammuksia ja ottaen huomioon Maavoimienkin jatkuvan tykistön tarpeen voisi ehkä 2-4 tykkiä olla sopiva patterin koko rt:lle.
Viimeksi muokattu:
Kannattaa olla sekä tykkejä että ohjuksia niiden hyvien ominaisuuksien vuoksi. Tykistökalustolla etuna on nopea reagointinopeus ja halpuus, ohjuksilla taas vaikutuksen keskitettävyys ja suuri vaikutus maalissa. Venäläisillä it-järjestelmillä on aivan varmasti mahdollisuus ampua alas tykistökranaatteja, mutta tykistöllä pystytään luomaan viholliselle hankalia monimaalitilanteita.
Esimerkiksi K9 psh-jaos, ottamatta huomioon mrsi:täkin, pystyy laukomaan vastustajaa kohti 16 maalia minuutin aikana. Osa näistä voi olla täsmäammuksia, osa normiammuksia harhautuksen vuoksi.
Ilmatilaa siten, että vastustajan sensorilavetilla ei ole mahdollisuuksia havaita ampuvaa rt:tä, huolehditaan parhaiten ilmatorjuntakyvyllä. Pelkkä ampuvan yksikön havaitseminen ei tarkoita sen toiminnan loppumista. Havaitsemisen ja paikantamisen jälkeen vastustajan pitäisi kohdistaa siihen asevaikutustakin, esim. taktinen ohjus tms. Psh-kaluston käyttö shoot and scoot -ominaisuuksin vaikeuttaisi vastustajan tehtävää entisestään.
Ihan hyvä vaihtokauppahan se olisi vaikka suomenlahdella antaa itseltä muutama MTO hukkalaukaus, jos hintana on vaikka pari SU-27:aa taasen ITO12:a tiputettuna. Sellasia muna-kana juttujahan nämä ovat, raskaat on tappiot jos suomenlahtea tai muuta lähialuetta meinaa partioida kunnolla.
Raveni
Greatest Leader
En jotenkin jaksa uskoa, että meidän täytyisi kamalan monta naapurin alusta tuohon lähes rannikolle upottaa ennen kuin älyää pysyä poissa. Toiminnan painopiste voisi näin ollen siirtyä keskiselle ja eteläisemmälle itämerelle jonne meillä ei sitten taas ole asiaa. Siellä rupeaa sitten omat alukset uppoamaan.
Väitän, että menestyksekkääseen merisodankäyntiin kuuluu tänäpäivänä ilmatilanhallinta oleellisesti ja meillä se ei ole oletattavasti hallinnassa kuin omilla lähivesillä.
En vieläkään oikein käsitä tuota ideaa, että sensoreita ja ohjuksia ripoteltaisiin aluksiin ja näin saataisiin jotain etua maasijoitteisiin nähden. Jos laivat joutuvat kriisi tilanteessa toimimaan lähialueella niin eikö ole silloin se ja sama onko ne vekeet rannalla vai laivassa? Se alus on joka tapauksessa suurempi ja kannattavampi maali. Jos ajatellaan naapurin toimintamalleja en yhtään epäile, etteikö se lähtisi upottamaan noita avomerellä seilaavia aluksia jo kriisin alkuvaiheessa, ennen kuin vihollisuudet ovat oikein edes alkaneet. Sitten vain selitellään mainila 2 laukauksista.
Väitän, että menestyksekkääseen merisodankäyntiin kuuluu tänäpäivänä ilmatilanhallinta oleellisesti ja meillä se ei ole oletattavasti hallinnassa kuin omilla lähivesillä.
En vieläkään oikein käsitä tuota ideaa, että sensoreita ja ohjuksia ripoteltaisiin aluksiin ja näin saataisiin jotain etua maasijoitteisiin nähden. Jos laivat joutuvat kriisi tilanteessa toimimaan lähialueella niin eikö ole silloin se ja sama onko ne vekeet rannalla vai laivassa? Se alus on joka tapauksessa suurempi ja kannattavampi maali. Jos ajatellaan naapurin toimintamalleja en yhtään epäile, etteikö se lähtisi upottamaan noita avomerellä seilaavia aluksia jo kriisin alkuvaiheessa, ennen kuin vihollisuudet ovat oikein edes alkaneet. Sitten vain selitellään mainila 2 laukauksista.
Einomies1
Respected Leader
Etu on monipuolinen järjestelmä jossa on kaikkea sopivasti. Täällä on vähän tai ei ollenkaan tietämystä oikeasta merisodankäynnistä ja rannikkopuolustusjärjestelmästä taktiikoineen. Ei alusten tarvitse seilata ryppäänä aluevesirajalla vaan siellähän on rauhan aikana AKT 1 ja AKT 2 alukset ja nekin liikkuvat sinne kai tukikohdista tai käyvät silloin tällöin tietyllä alueella tunnistamassa jotain joka ei näy MARSUR-järjestelmässä.
Tositilanteessa taas moderni alus on kykenevä puolustautumaan hyökkäykseltä paremmin kuin meritorjuntaohjuspatteri joka lähtee väistöön heti laukauksen jälkeen kaiketi. Alus luo tarvittaessa tilannekuvaa täydentäen valvontaverkostoa ja kykenee samalla heti iskemään tilaisuuden tullen.
Taistelualus ilman pintatorjuntakykyä ei ole oikea taistelualus eikä siihen riitä mikään tykki tai kaksi nykypäivänä.
Oletettavasti yleistät liikaa. Rannikkoa on pitkä pätkä eikä tilanne ole sama Turun edustalla, Vaasassa tai Kotkassa. Kyllä tietyillä alueilla tunnistamisaika ja siten torjuntakin on helpompaa kuin toisaalla.
kertakenttään
Ylipäällikkö
Toimisikohan, jos laivan taakse ampuisi tykistöllä valoja, jotta hakupää saisi paremman kontrastin näkyvän valon tai lähi-infrapunan alueella? Näin alkuun vaikuttaisi halvalta tavalta parantaa osumatarkkuutta ja häirinnänsietoa.
En tiedä, kun en tiedä miten ne hakeutuvat tykistön ammukset toimivat. Minulla on ollut kuva, että ne ovat joko GPS-ohjattuja tai sitten laser -maalinosoitukseen hakeutuvia. Sekä tietenkin se IT-ammus, mutta sen ohjausjärjestelmä soveltuu vain näköyhteydellä oleviin maaleihin. Näihin tuo tuskin auttaa. Laseria se saattaisi haitata, kun kontrasti pienenee.
Jos taas tarkoitit MTO:iden hakupäitä, niin nykyiset eivät asiasta varmaankaan välittäisi, kun ovat tutkahakuisia. Rannikko-ohjukset eivät myöskään välittäisi, ellei se valoammus itseasiassa häikäise niitä. Mutta voisin kuvitella asian vituttavan vihollista joka on maalina. Lisäksi jos olisi saatavilla jonkinlainen silppuheite tykistölle, niin sillä voisi mahdollisesti haitata vihollisen IT kykyä.
kertakenttään
Ylipäällikkö
Ohjusten hakupäitä meinasin. Olisi pirun hyvä olla muutakin kuin pelkkää tutka tai IR-hakupäitä. Torjuntakyvyn laittaminen yhden tyyppisen hakupään varaan on hieman uhkapeliä. Jos laivaa kohti ammutaan kaksi ohjusta ja laiva havaitsee tutkan maalituksen se pyrkii lamauttamaan tutkan. Jos toinen ohjus on passiivinen se on immuuni laivan valitsemalle vastatoimelle. Lyhyen kantaman ITllä on hyvä, koska IR stinger ja laser RBS70. Keskipitkän kantaman ITllä niin ja näin, koska Umkhonto IR ja Nasams tutka, mutta eivät niin paljoa ole päällekkäin tai toimi samalla alueella.
Unohdit tuolta Crotalen. Joskin siinäkin on oma "uniikki" ohjausmenetelmä, siis noihin muihin verrattuna.
kertakenttään
Ylipäällikkö
Ei muuta tilannetta ainakaan huonompaan. Meritorjuntaohjusten kohdalla pointti pitää. Spike on niin ja näin, ei ole tutkahakuinen mutta vaikutus keskinkertainen sekä kantama lyhyt.
Einomies1
Respected Leader
Raytheon and Kongsberg plan to produce NSM missiles and launchers in US
18 July 2016
Raytheon and Norway-based Kongsberg Defence Systems are planning to manufacture, assemble, integrate and test naval strike missiles (NSM) and launchers in the US.
The NSM are long-range, anti-ship and land-attack cruise missiles designed to offer an enhanced strike capability to the warfighter against land and sea targets.
The partnership follows a teaming agreement between the two companies for the NSM that was signed last year.
Kongsberg Defence Systems president Harald Ånnestad said: "Warfighters around the globe will benefit from the Kongsberg-Raytheon partnership on NSM.
"Production of NSM in the United States will secure ramp up and sustainability of NSM, the world's only fifth generation naval strike missile with land target capabilities, for the US and our allies.
“Increased volume of NSM creates and secures jobs in both the US and Norway."
The final assembly, integration and test of NSM will be carried out at Raytheon’s facility in Tucson, Arizona, while the production of the launchers will take place at the company’s factory in Louisville, Kentucky, US.
Developed as a successor to the Penguin anti-ship missile, NSM have a range of more than 100nm, and are equipped with an infrared image seeker and autonomous target recognition capability.
The missiles can fly at extremely low sea-skimming altitude and have terrain-following flight capability. They are also set for use on the US Navy’s littoral combat ships.
Raytheon and Kongsberg have also partnered to develop the joint strike missile and national advanced surface-to-air missile systems (NASAMS).
Image: NSM launched from USS Coronado. Photo: courtesy of US Navy.
http://www.naval-technology.com/new...duce-nsm-missiles-and-launchers-in-us-4951262
18 July 2016
Raytheon and Norway-based Kongsberg Defence Systems are planning to manufacture, assemble, integrate and test naval strike missiles (NSM) and launchers in the US.
The NSM are long-range, anti-ship and land-attack cruise missiles designed to offer an enhanced strike capability to the warfighter against land and sea targets.
The partnership follows a teaming agreement between the two companies for the NSM that was signed last year.
Kongsberg Defence Systems president Harald Ånnestad said: "Warfighters around the globe will benefit from the Kongsberg-Raytheon partnership on NSM.
"Production of NSM in the United States will secure ramp up and sustainability of NSM, the world's only fifth generation naval strike missile with land target capabilities, for the US and our allies.
“Increased volume of NSM creates and secures jobs in both the US and Norway."
The final assembly, integration and test of NSM will be carried out at Raytheon’s facility in Tucson, Arizona, while the production of the launchers will take place at the company’s factory in Louisville, Kentucky, US.
Developed as a successor to the Penguin anti-ship missile, NSM have a range of more than 100nm, and are equipped with an infrared image seeker and autonomous target recognition capability.
The missiles can fly at extremely low sea-skimming altitude and have terrain-following flight capability. They are also set for use on the US Navy’s littoral combat ships.
Raytheon and Kongsberg have also partnered to develop the joint strike missile and national advanced surface-to-air missile systems (NASAMS).
Image: NSM launched from USS Coronado. Photo: courtesy of US Navy.
http://www.naval-technology.com/new...duce-nsm-missiles-and-launchers-in-us-4951262
Huhta
Greatest Leader
Oletko koskaan kuullut vastavalosta? Idea ei nyt äkkiseltään vaikuta kovin hyvältä. Jos valaisun saisi siten, että se valaisisi maalin lähestyvän ohjuksen takaa, niin sitten homma voisi toimia paremmin. Mutta valaisun pitäisi kyllä olla niin tarkasti ajoitettu, ettei sitä vahingossa ammuta ohjuksen etupuolelle, että käytännössä tuo tuskin toimii laboratorio-olosuhteiden ulkopuolella. Samaten ongelmallinen tilanne muodostuu, jos useat ohjukset lähestyvät alusta useista eri suunnista samanaikaisesti.
Sinällään en huolehtisi, koska kuvantavalla hakupäällä varustettu meritorjuntaohjushan on pirullinen häiritä. Jos aluksessa onkin riittävän tehokkaat harhamaaliheittimet (esim. MASS), joilla saadaan tilapäisesti "pilvi" laivan ympärille sokaisemaan ohjuksen hakupää, fiksusti suunniteltu meritorjuntaohjus jatkaa matkaa viimeksi aluksesta saadun kuvan perusteella tähdäten kulkunsa aluksen keskipisteeseen tai kenties hieman sen taakse. Etenkin jos/kun ohjuksia on tulossa useita eri suunnista ja alus on ohjusvenettä suurempi, niin on aika hyvä todennäköisyys, että jokin niistä osuu, vaikka alus yrittäisikin muuttaa kurssia ja pistää "pakin" päälle. Lisäksi pitää muistaa, että tuo suoja toimii kahteen suuntaan: ohjus voi sokaistua, mutta eipä tiedä aluksenkaan CIWS, mihin ampua. Laserilla hakupään sokaiseminen on toki toinen vaihtoehto, mutta siinä pätee sama kuin harhamaaliheittimissäkin: ohjus voi jatkaa matkaansa maalista saatujen tietojen perusteella ja toivoa parasta.
Mikähän lie AKT1 ja AKT2 -alusten merkitys muuten kuin Merivoimien budjetti-imureina? Pinta-alusten tunnistustehtävät pitäisi antaa Rajavartioston hoidettavaksi, heillä on aluksia joilla on oikeita töitä rauhan aikana ja ennen kaikkea lentokalustoa jolla voi nimenomaisesti käydä tunnistamassa pintakohteen nopeasti. Poikkeus tästä on vedenalaisten kohteiden tunnistaminen ja varoittaminen.
Itse asiassa tuo kohteiden tunnistaminen ja varoittaminen olisi ihanteellinen tehtävä lennokkikalustolle.
AKT1 ja AKT2 -konseptin ongelmana on myös kaluston tuhlaaminen. Jos tulevaisuudessa Merivoimilla on vain muutama taistelualus joista yksi tai jopa kaksi sidotaan kärjistymisvaiheen voimannäyttöön... ei mitään järkeä.
Alus luo tilannekuvaa vain oman horisonttinsa puitteissa. Alus toimii osana meritilannekuvajärjestelmää.
Eikö tuota valmiustehtävää hoideta normaalin koulutuksen ohessa?
Jos kyetään hoitamaan, se on toki ok, mutta vaikuttaa ainakin nojatuoliamiraalin näkökulmasta järjettömältä suhailulta kun RVL:n lento- ja aluskalustoa on olemassa. Nojatuoliamiraalin vankalla ammattitaidolla uskoisin ra-merivoimien vähien ajotuntien olevan parhaassa käytössä harjoiteltaessa taisteutoimintaa mitä tuskin voidaan täysimääräisesti tehdä jos ajellaan jonkun venäläisen pinta-aluksen lähistöllä.