Onpa kyllä onneton kantama - reilu kilometri. Mitäs sillä tekee - kranaatinheitinkin on tehokkaampi.
Meritaisteluohjukset ja tykistö
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
Soldierblue
Ylipäällikkö
hehe, niistä voisi tulla hyvän kranaatinheitin!! jalkaväelle
Edit, olin toisena
Edit, olin toisena
TT
Eversti
Mitä meinaat? Jalkaväellä on jo orgaaniset korohorot komppaniatasolla, 3x 81mm. Eipä noiden ja kranaattipistoolin väliin jää oikein mielekästä välikoon aukkoa jos sitä mietit.
Soldierblue
Ylipäällikkö
Tulee ainakin iso määrä rakettejä samaan paikkaan!!
Huhta
Greatest Leader
Aloin tässä pohtia useammankin viimeaikaisen keskustelun johdosta (mm. Nemon kalleus ja ilmatorjuntatykkien hankintahaluttomuus), millaisia uusia kykyjä merivoimille voitaisiin hankkia. Mieleeni tuli joidenkin ilmatorjuntaan hamuama italialainen Draco 76 mm (pdf):
Draco on kehitetty alkujaan ilmatorjuntatykiksi sekä ilmaa hengittäviä maaleja että heitteitä vastaan. Mutta sille luvataan kyky ampua myös pintamaaleja. 76 mm kaliberiin luulisi saavan merimaaleja vastaan tarkoitettuja ampumatarvikkeita, onhan se perinteinen laivatykin kaliberi, tätähän on joskus pidetty ongelmana keskusteltaessa 155 mm tykistön käytöstä rannikkotykistönä.
Uivalle alustalle (esim. AMV) asennettuna Draco kykenisi liikkumaan itse pieniä matkoja saaristossa. Lisäksi se voisi tarjota epäsuoraa tulta rannikkojääkäreille, vaikka 76 mm vähän pieni siihen tarkoitukseen onkin. Eikä ilmatorjuntakyvystäkään varmaan haittaa olisi, vaikka rannikkojääkäreillä olisikin Bolideja, alusilmatorjuntaa ja/tai Horneteja tukenaan.
Periaatteessa Dracoja voitaisiin hankkia myös esimerkiksi maa- ja merivoimien yhteishankintana, sikäli kuin molemmilla puolustushaaroilla on tarve jollekin tämänkaltaiselle. Yhteishankinta toisi paitsi synergiaetuja niin mahdollistaisi kaluston siirron puolustushaarojen välillä, jos jostakin syystä merellistä uhkaa ei koettaisikaan. Tai mahdollistaisi kaluston siirron toiseen suuntaan maavoimilta merivoimille, jos meritorjuntaohjukset osoittautuisivat toimimattomiksi tai loppuisivat kesken.
Draco on kehitetty alkujaan ilmatorjuntatykiksi sekä ilmaa hengittäviä maaleja että heitteitä vastaan. Mutta sille luvataan kyky ampua myös pintamaaleja. 76 mm kaliberiin luulisi saavan merimaaleja vastaan tarkoitettuja ampumatarvikkeita, onhan se perinteinen laivatykin kaliberi, tätähän on joskus pidetty ongelmana keskusteltaessa 155 mm tykistön käytöstä rannikkotykistönä.
Uivalle alustalle (esim. AMV) asennettuna Draco kykenisi liikkumaan itse pieniä matkoja saaristossa. Lisäksi se voisi tarjota epäsuoraa tulta rannikkojääkäreille, vaikka 76 mm vähän pieni siihen tarkoitukseen onkin. Eikä ilmatorjuntakyvystäkään varmaan haittaa olisi, vaikka rannikkojääkäreillä olisikin Bolideja, alusilmatorjuntaa ja/tai Horneteja tukenaan.
Periaatteessa Dracoja voitaisiin hankkia myös esimerkiksi maa- ja merivoimien yhteishankintana, sikäli kuin molemmilla puolustushaaroilla on tarve jollekin tämänkaltaiselle. Yhteishankinta toisi paitsi synergiaetuja niin mahdollistaisi kaluston siirron puolustushaarojen välillä, jos jostakin syystä merellistä uhkaa ei koettaisikaan. Tai mahdollistaisi kaluston siirron toiseen suuntaan maavoimilta merivoimille, jos meritorjuntaohjukset osoittautuisivat toimimattomiksi tai loppuisivat kesken.
Ihan keskustelun vuoksi: En pitäisi 76 millistä huonona rannikkojääkäreiden tukemiseen, jos siis käytössä on herätesytyttimelliset ammukset ja jopa GPS-ohjatut -ammukset. Tämä siis siksi, että vihollinen olisi usein asemissa jossakin kivisessä maastossa, jossa on vaikea parannella asemia kaivautumalla. Ja jos vihollinen on tuollaisessa maastossa onnistunut kaivautumaan, niin silloin 155 milliselläkin olisi ongelmia.
Minkäänlaista rannikkotykistö käyttöä tuollaiselle tuskin kannatta suunnitella, ellei samalla myös hankita vastaavan kaliberin aseita niille tuleville korveteille.
Ja kun kerran yhteishankintaa harkitaan, niin ottaisin myös ilmavoimat mukaan. Ilmavoimien tarpeet kun kuitenkin vie ison osan IT-resursseista.
J0h1F
Ylipäällikkö
Hassua kyllä, olen itse pohtinut liikkuvaa rannikkotykistöä myös. Tuolla Dracolla on mainio tulinopeus, 80 ls/min, mutta onko kantama riittävä (tavallinen HE 16 km, perävirtauskranaatilla varmaankin jotain noin 20-25 km; eikös 130 53 TK pääse 34 kilometriin merimaalikranaateilla)?Aloin tässä pohtia useammankin viimeaikaisen keskustelun johdosta (mm. Nemon kalleus ja ilmatorjuntatykkien hankintahaluttomuus), millaisia uusia kykyjä merivoimille voitaisiin hankkia. Mieleeni tuli joidenkin ilmatorjuntaan hamuama italialainen Draco 76 mm (pdf):
Draco on kehitetty alkujaan ilmatorjuntatykiksi sekä ilmaa hengittäviä maaleja että heitteitä vastaan. Mutta sille luvataan kyky ampua myös pintamaaleja. 76 mm kaliberiin luulisi saavan merimaaleja vastaan tarkoitettuja ampumatarvikkeita, onhan se perinteinen laivatykin kaliberi, tätähän on joskus pidetty ongelmana keskusteltaessa 155 mm tykistön käytöstä rannikkotykistönä.
Uivalle alustalle (esim. AMV) asennettuna Draco kykenisi liikkumaan itse pieniä matkoja saaristossa. Lisäksi se voisi tarjota epäsuoraa tulta rannikkojääkäreille, vaikka 76 mm vähän pieni siihen tarkoitukseen onkin. Eikä ilmatorjuntakyvystäkään varmaan haittaa olisi, vaikka rannikkojääkäreillä olisikin Bolideja, alusilmatorjuntaa ja/tai Horneteja tukenaan.
Periaatteessa Dracoja voitaisiin hankkia myös esimerkiksi maa- ja merivoimien yhteishankintana, sikäli kuin molemmilla puolustushaaroilla on tarve jollekin tämänkaltaiselle. Yhteishankinta toisi paitsi synergiaetuja niin mahdollistaisi kaluston siirron puolustushaarojen välillä, jos jostakin syystä merellistä uhkaa ei koettaisikaan. Tai mahdollistaisi kaluston siirron toiseen suuntaan maavoimilta merivoimille, jos meritorjuntaohjukset osoittautuisivat toimimattomiksi tai loppuisivat kesken.
Alustan pitäisi kuitenkin olla sellainen, joka kykenee liikkumaan huonossakin maastossa hyvin (rantakalliot), ja kaliiperin sellainen, johon saadaan kunnollisia merimaalikranaatteja ja riittävä kantama.
Tampellahan suunnitteli 130 53 TK:n hyvin pitkälti sellaiseksi, että korokoneiston ja sulunhan saisi myös panssarihaupitsin alustavaunuun tehtyyn ja asennettuun torniin kiinni. Periaatteessa 130 53 TK:n tyyppisten tornien valmistaminen vaikkapa K9:n alustalle ei olisi mikään tekninen mahdottomuus, koska se tekniikka on jo pitkälti olemassa. Toki ohjelmistot varmaankin haluttaisiin uusia (mikä ei toisaalta olisi välttämätöntä, mutta varmaan suotavaa), ja torni pitäisi suunnitella uudelleen siten, että se sopii panssarihaupitsin alustavaunuun ja että siinä on vaikkapa takaosassa ammustila K9:n tornin tapaan. 130 53 TK:n latausmekanismihan on hyvin samankaltainen kuin tänne hankituissa K9:issä, puoliautomaattinen, ja mahdollistaa tornin käytön vain 1+3 -vahvuisella miehistöllä.
Suurin ongelma tuossa omassa ideassani kyllä varmaankin on se, kuinka 3+7 -vahvuiselle miehistölle suunniteltua järjestelmää saataisiin automatisoitua sen verran lisää, että se toimisi tyypillisellä panssarihaupitsin/telatykin 4-5 hengen miehistöllä riittävän tehokkaasti (toki se toimii tuolla 1+3+kuski=5 hengen miehistölläkin, mutta kuinka tehokkaasti). Lisäksi tornit tarvitsisivat paikannuslaitteiston (inertiayksikkö, kuten K9:ssä), kiinteissä tornikanuunoissahan se ei ole ollut tarpeen.
Tuolla Tampellan sululla ja koromekanismillahan on se hyvä puoli myös, että kaliiperin vaihto 155:een ei olisi kovinkaan vaikeaa, 130 53 TK:ssahan siitä jaksettiin aina aikanaan mainita. Patrialla lienee Tampellan jäljiltä vielä kyky valmistaa noita?
Lisäksi näitä voisi hyvin käyttää rannikkojoukkojen tukemiseen ja tarvittaessa vaikka Maavoimilla, jos RT-käyttöä ei jostain syystä tarvittaisi. Ja vaikka järjestelmä jäisi vanhanaikaiseksi joskus hamassa tulevaisuudessa, voisi sen putkittaa uudelleen 155-milliseksi ja siirtää kokonaan Maavoimille.
130 mm putkiakin olisi, kun 130 K 54:t (joiden putkia ilmeisesti on käytetty myös 130 53 TK:issa) jäävät Maavoimilta pian eläkkeelle. Stenan sijaan uudiskäyttöön?
Tämä ei mielestäni edes ole hirveän kaukaa haettu idea, mutta toki kun Merivoimien rahat menevät Laivue 2020:een, niin tuskinpa toteutuisi. Se olisi kuitenkin meritorjuntaohjuksien ohelle suhteellisen edullinen järjestelmä (etenkin kun ohjustentorjuntajärjestelmät ovat kehittyneet viime aikoina), jolle on pitkälle kehittyneet käytännöt muuten, eikä RT:n taidot menisi hukkaan siten tulevaisuudessakaan.
Viimeksi muokattu:
Huhta
Greatest Leader
Voi tietysti olla, että tein tästä liian monimutkaista. Miksi maksaa it-vaunun ominaisuuksista (tutka jne.), jos pääasiallinen käyttötarkoitus on kuitenkin rannikkotykistönä?
Taloudellisesti huomattavasti realistisempaa voisi olla tavallisen 155 mm tykkikaluston käyttäminen. Samalla saavutettaisiin suurempi kantama, ja kranaatti olisi tehokkaampi. Voidaan käyttää joko nykyistä vedettävää putkitykistöä, ostaa lisää K9-panssarihaupitseja tai hankkia jokin pyöräalustainen tykki, jos uimakykyä halutaan. Ja mikäli 155 mm merimaalikranaattia ei vielä ole olemassa, kuten @Rannari on aiemmin epäillyt (miten se poikkeaa rakenteeltaan sirpalekranaatista?), niin sellaisen kehittely tuskin on ihan hirveän kallista.
Ilmatorjunta ei kuulu ilmavoimien harteille vähäisessäkään määrässä, eikä päällekkäisiä organisaatioita ole syytä luoda. Eli maavoimat hankkii ja operoi, vaikka sitten ilmavoimien suojaksi.
Pääasiassa ajattelin maavoimien Dracoja kuitenkin käytettävän rintamajoukkojen suojaamiseen. Luultavasti jokin halvemmalle alustalle (kuin AMV) asennettu järjestelmä sopisi paremmin ilmavoimien tukikohtien suojaamiseen heitteiltä.
Vulcanolla päästään valmistajan mukaan extended-range ampumatarvikkeella 30 kilometriin, ja ohjatulla ampumatarvikkeella jopa 40 kilometriin:
http://www.leonardocompany.com/documents/63265270/66959907/body_vulcano_76_2016.pdf
Ovatko rantakalliot välttämätön edellytys? Suurimman osan ajasta ammuttaisiin varmaan kuitenkin ulkopuolisen tulenjohdon avulla, ja yli 30 kilometrin kantamalla luulisi löytyvän myös helpompia tuliasemia. Mikäli vaunujen halutaan uivan itse saaristossa, niin sitä varten voitaneen tiedustella sopivat rannat jo etukäteen, syvän rauhan tilassa.
Taloudellisesti huomattavasti realistisempaa voisi olla tavallisen 155 mm tykkikaluston käyttäminen. Samalla saavutettaisiin suurempi kantama, ja kranaatti olisi tehokkaampi. Voidaan käyttää joko nykyistä vedettävää putkitykistöä, ostaa lisää K9-panssarihaupitseja tai hankkia jokin pyöräalustainen tykki, jos uimakykyä halutaan. Ja mikäli 155 mm merimaalikranaattia ei vielä ole olemassa, kuten @Rannari on aiemmin epäillyt (miten se poikkeaa rakenteeltaan sirpalekranaatista?), niin sellaisen kehittely tuskin on ihan hirveän kallista.
Ilmatorjunta ei kuulu ilmavoimien harteille vähäisessäkään määrässä, eikä päällekkäisiä organisaatioita ole syytä luoda. Eli maavoimat hankkii ja operoi, vaikka sitten ilmavoimien suojaksi.
Pääasiassa ajattelin maavoimien Dracoja kuitenkin käytettävän rintamajoukkojen suojaamiseen. Luultavasti jokin halvemmalle alustalle (kuin AMV) asennettu järjestelmä sopisi paremmin ilmavoimien tukikohtien suojaamiseen heitteiltä.
Vulcanolla päästään valmistajan mukaan extended-range ampumatarvikkeella 30 kilometriin, ja ohjatulla ampumatarvikkeella jopa 40 kilometriin:
http://www.leonardocompany.com/documents/63265270/66959907/body_vulcano_76_2016.pdf
Ovatko rantakalliot välttämätön edellytys? Suurimman osan ajasta ammuttaisiin varmaan kuitenkin ulkopuolisen tulenjohdon avulla, ja yli 30 kilometrin kantamalla luulisi löytyvän myös helpompia tuliasemia. Mikäli vaunujen halutaan uivan itse saaristossa, niin sitä varten voitaneen tiedustella sopivat rannat jo etukäteen, syvän rauhan tilassa.
@Huhta
Miksi kenelläkään olisi 155mm merimaalikranaatteja? En tiedä tuota väljyyttä käytettävän sen paremmin laiva- kuin rannikkotykeissäkään. Tuosta yksinkertaisesta syystä on syytä epäillä ettei niitä ole.
Teknisiä esteitä moiselle ei tietenkään ole. Maksetaan vain uudemman kerran kehitystyö ja ampumatarpeiden hankinnat niin varikot ovat kohta pullollaan höyryävän tuoretta tavaraa. 130-millisen osaltahan sekä kehitystyö että hankinnat on jo maksettu.
Edit
Merimaalikranaatti on puolipanssarikranaatti joka rakenteensa ja laakeamman lentoradan ansiosta paitsi helpottaa osumista myös tunkeutuu maaliin ja räjähtää sen sisällä. Sirpalekranaatti tulee jyrkemmässä kulmassa ja kimpoaa helpommin pois sekä vaikuttaa tyypillisesti maaliin ulkopuolelta. Merkittävä ero siis. Kaksi täysin eri välinettä. Tai jotain...
Miksi kenelläkään olisi 155mm merimaalikranaatteja? En tiedä tuota väljyyttä käytettävän sen paremmin laiva- kuin rannikkotykeissäkään. Tuosta yksinkertaisesta syystä on syytä epäillä ettei niitä ole.
Teknisiä esteitä moiselle ei tietenkään ole. Maksetaan vain uudemman kerran kehitystyö ja ampumatarpeiden hankinnat niin varikot ovat kohta pullollaan höyryävän tuoretta tavaraa. 130-millisen osaltahan sekä kehitystyö että hankinnat on jo maksettu.
Edit
Merimaalikranaatti on puolipanssarikranaatti joka rakenteensa ja laakeamman lentoradan ansiosta paitsi helpottaa osumista myös tunkeutuu maaliin ja räjähtää sen sisällä. Sirpalekranaatti tulee jyrkemmässä kulmassa ja kimpoaa helpommin pois sekä vaikuttaa tyypillisesti maaliin ulkopuolelta. Merkittävä ero siis. Kaksi täysin eri välinettä. Tai jotain...
Viimeksi muokattu:
Tyrsky
Eversti
Eikös tuo merimaalikranaatti toimisi sitten samalla linnoittautuneen vihollisen asemien moukarointiin sirpalekranaattia paremmin kun tunkeutuisi vähän ja possahtaisi sitten?
Tuolloin ei riittäisi että mennään pieneen suojaan epäsuorantulen tullessa niskaan. Tietty pitäisi saada aika tarkkoja osumia mutta kyllä se siinä asemasotavaiheessa helepottaa hommia kun saa tuollaisia purkinavaaja paukkuja pistettyä vihun niskaan.
Huhta
Greatest Leader
Ruotsalaiset testasivat aikanaan PzH kaksitonnista rannikkopyssynä, eikä se kai huono ollut. Samaten saksalaiset kokeilivat 155 mm tykkiä aluksellaan, tuosta samaisesta haupitsista otettuna. Ainakin mahdollisia asiakkaita on ollut aiemmin, joten valmista tuotetta tarjoamaan kykenevä myyjä on etulyöntiasemassa, kun ostaja löytyy.
Ainakaan se ei ole pelkkä paperituote:
http://www.deagel.com/Defensive-Weapons/Vulcano-155_a001749002.aspx
Eikä ole edes eka kerta. Onhan noita 155 mm tykkejä käytetty rannikkotykistössä ennenkin. En tosin tiedä, millä ammuksilla, ja löytyisikö jostakin vielä tuotantolinjaa. Museosta?
https://en.wikipedia.org/wiki/Canon_de_155mm_GPF
https://en.wikipedia.org/wiki/155_mm_Long_Tom#Ammunition (tuolle näkyisi olevan "AP M112 Shell")
https://en.wikipedia.org/wiki/Canon_de_155_C_modèle_1917_Schneider
Kranaateilla lienee pitkähkö elinkaari, mutta mikä on kartussien tilanne? Onko kotimaista osaamista vai pitäisikö ne tilata jostakin kolmannesta maailmasta tai peräti naapurista? Entä kranaatit, kuinka paljon niitä on hankittu ja paljonko on ammuttu pois harjoituskäytössä?
Mikä on nykyisen tykkikaluston elinkaari? Onko varaosia jäljellä 500 uuden tykin rakentamiseksi vai ehdittiinkö ne jo stenata, jos kalusto on kerran päätetty saattohoitaa pois leiritykkeinä? Riittävätkö vedettävän ja kiinteän kaluston ominaisuudet?
Lännessä ei taideta pahemmin kehitellä 130 mm tykkejä. Joten jos nykyinen tykkikalusto on syystä tai toisesta käyttökelvotonta, niin kaliberin vaihtaminen on melkein pakollinen projekti.
Huhta
Greatest Leader
@Rannari
En toki tiedä, meinaavatko käyttää vain parveiluveneiden puhkomiseen, mutta...
http://www.janes.com/article/68128/...-155-mm-guided-ammunition-to-be-tested-by-usn
Lisäys: Eli Zumwalteissa käytetään 155 mm tykkiä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Advanced_Gun_System
En toki tiedä, meinaavatko käyttää vain parveiluveneiden puhkomiseen, mutta...
http://www.janes.com/article/68128/...-155-mm-guided-ammunition-to-be-tested-by-usn
Lisäys: Eli Zumwalteissa käytetään 155 mm tykkiä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Advanced_Gun_System
Ruotsalaiset testasivat aikanaan PzH kaksitonnista rannikkopyssynä, eikä se kai huono ollut. Samaten saksalaiset kokeilivat 155 mm tykkiä aluksellaan, tuosta samaisesta haupitsista otettuna. Ainakin mahdollisia asiakkaita on ollut aiemmin, joten valmista tuotetta tarjoamaan kykenevä myyjä on etulyöntiasemassa, kun ostaja löytyy.
Ainakaan se ei ole pelkkä paperituote:
http://www.deagel.com/Defensive-Weapons/Vulcano-155_a001749002.aspx
Eikä ole edes eka kerta. Onhan noita 155 mm tykkejä käytetty rannikkotykistössä ennenkin. En tosin tiedä, millä ammuksilla, ja löytyisikö jostakin vielä tuotantolinjaa. Museosta?
https://en.wikipedia.org/wiki/Canon_de_155mm_GPF
https://en.wikipedia.org/wiki/155_mm_Long_Tom#Ammunition (tuolle näkyisi olevan "AP M112 Shell")
https://en.wikipedia.org/wiki/Canon_de_155_C_modèle_1917_Schneider
Kranaateilla lienee pitkähkö elinkaari, mutta mikä on kartussien tilanne? Onko kotimaista osaamista vai pitäisikö ne tilata jostakin kolmannesta maailmasta tai peräti naapurista? Entä kranaatit, kuinka paljon niitä on hankittu ja paljonko on ammuttu pois harjoituskäytössä?
Mikä on nykyisen tykkikaluston elinkaari? Onko varaosia jäljellä 500 uuden tykin rakentamiseksi vai ehdittiinkö ne jo stenata, jos kalusto on kerran päätetty saattohoitaa pois leiritykkeinä? Riittävätkö vedettävän ja kiinteän kaluston ominaisuudet?
Lännessä ei taideta pahemmin kehitellä 130 mm tykkejä. Joten jos nykyinen tykkikalusto on syystä tai toisesta käyttökelvotonta, niin kaliberin vaihtaminen on melkein pakollinen projekti.
Ei meille varmaankaan enää 130mm aseita hankita mutta nykyisillä on vielä elinkaarta jäljellä. Aika sitten näyttää onko se 5 vai 10 vuotta tai vielä enemmänkin. Samalla varmaan leimataan merimaalikranaatinkin tarina päättyneeksi. Ohjuksilla mennään kunhan nykyisistä tykeistä aika jättää.
Tai yleensä lainkaan merimaaleja vastaan? Kaikki on mahdollista.
Suurin syy Merimaalikranaatin kehittämiseen tuli, koska käytössä ollut kranaatti oli jotain WW2 jälkeistä kehitystyötä. Suurin ongelma varmasti epäaerodynaamisempi muoto ja näin huonompi kantama=kaarevampi lentorata, kuten kirjoitit.
Palstalla esillä ollut NAMMOn HE-ER soveltuisi varmaan ihan hyvin 155 mm merimaalikranaatiksi jollain hidasteisella sytyttimellä joka kestää osuman aiheuttaman rasituksen. Uusissa kranaateissa maalivaikutus on joka tapauksessa parempi joten en usko että sillä olisi niin järisyttävää merkitystä. Maa-ammunnoissa tavoitellaan toki jyrkempää tulokulmaa, mutta suunnilleen samanlaisella kulmalla ne kranaatit tulevat tonttiin jos ammutaan täyspanoksella.
Jotta pystyy osumaan liikkuvaan maaliin tulee olla siis lyhyt lentoaika ja matala lentorata. Esim. 10 km ammuttaessa MMKR+täyspanos lentoradan lakipiste on parinsadan metrin korkeudella.
Joo tämä pitää meikäläisten hankintojen kohdalla varmasti peilata meillä 70-luvulla käytössä olleen 130mm sirpalekranaatin ominaisuuksia vasten. Nykyaikainen sirpalekranaatti asianmukaisella sytyttimellä olisi paljon lähempänä totuutta.
Huhta
Greatest Leader
Todennäköisesti olet oikeassa kaikissa noissa asioissa. Kuitenkin jos elinkaarta on vaikkapa se 5-10 vuotta jäljellä, niin kyllähän firman mittakaavassa ratkaisuja täytyy alkaa pohtia viimeistään nyt, jotta uusi järjestelmä olisi edes puoliksi pystyssä vanhan poistuessa.
Pelkkiin ohjuksiin meneminen olisi harmillista. Syntyisi suuri teknologiariski, kun kaikki hiemankin pidempikantamaisempi torjunta olisi yhden pintatorjuntaohjustyypin varassa.
Lisäksi näkisin tykki- ja ohjuskaluston yhteiskäytössä etuja alusilmatorjunnan kehittyessä. Jos it-ohjukset olivat entisaikaan puoliaktiivisia tai komento-ohjattuja, niin aluksen saattoi upottaa helposti muutamalla samanaikaisesti eri suunnista lähestyvällä pintatorjuntaohjuksella. Aktiivisten tutkaohjusten kaudella torjunnan kyllästäminen voi vaatia kymmeniä ohjuksia. Tuollaisen maalin tutkajärjestelmien pehmittäminen vaikka paskoilla sirpalekranaateilla parantaisi meritorjuntaohjusten tehoa.
Toki yksi vaihtoehto olisi myös kehittää halpoja harhamaaliohjuksia (hieman kuin MALD), joita voitaisiin laukaista ainakin pari tusinaa yhden meritorjuntaohjuksen hinnalla. Syö äkkiä suuremmankin aluksen siilot tyhjiksi...
Huhta
Greatest Leader
Minusta olisi huolestuttavaa, jos sota-aluksessa olisi tykki, jolla ei voisi ampua merimaaleja. Mutta kaikki on mahdollista.
Kaikilla ampumatarvikkeilla ei välttämättä voi ampua kaikkia maaleja. Tai ei kannata.
Joskus entisaikaan voisi kuvitella tuollaisen erillisen merimaalikranaatin ominaisuuksien olleen tärkeämpiä.
Nykyajan älyammuksilla yksittäisen kranaatin läpäisyyn ei varmaankaan tarvitse panostaa niin paljoa kun tuli lähtökohtaisesti osuu myös liikkuvaan maaliin aika hyvin kohdilleen.
Lisäksi nykyiset sota-alukset ovat entisaikojen taistelulaivoja paljon herkempiä vaurioitumaan jo pienemmästäkin räjähdeainemäärästä. Nykyajan sota-aluksissa on myös paljon herkkää elektroniikkaa, joka saattaa vaurioitua vakavasti heppoisemmastakin osumasta tehden aluksesta käytännössä taistelukelvottoman.
Ihan perinteisellä sirpalekranaatillakin luulisi olevan suhteellisen helppoa lamauttaa esimerkiksi modernin taistelualuksen tutka- ja viestijärjestelmät. Nykyaikaisella taistelukentällä alus, jonka sensorit on pimennetty ja viestiyhteydet lamautettu ei ole kovin taistelukykyinen, ja tällainen alus on myös melko helppoa tuhota mm. ohjusasejärjestelmillä tämän tykistöasein tapahtuvan lamauttamisen jälkeen.
Useimmissa tapauksissa taistelu-alusta ei tarvitse upottaa pohjaan saakka, että saadaan aikaan ns. "mission kill", jolloin alus on kykenemätön jatkamaan alkuperäistä tehtäväänsä.
Nykyajan älyammuksilla yksittäisen kranaatin läpäisyyn ei varmaankaan tarvitse panostaa niin paljoa kun tuli lähtökohtaisesti osuu myös liikkuvaan maaliin aika hyvin kohdilleen.
Lisäksi nykyiset sota-alukset ovat entisaikojen taistelulaivoja paljon herkempiä vaurioitumaan jo pienemmästäkin räjähdeainemäärästä. Nykyajan sota-aluksissa on myös paljon herkkää elektroniikkaa, joka saattaa vaurioitua vakavasti heppoisemmastakin osumasta tehden aluksesta käytännössä taistelukelvottoman.
Ihan perinteisellä sirpalekranaatillakin luulisi olevan suhteellisen helppoa lamauttaa esimerkiksi modernin taistelualuksen tutka- ja viestijärjestelmät. Nykyaikaisella taistelukentällä alus, jonka sensorit on pimennetty ja viestiyhteydet lamautettu ei ole kovin taistelukykyinen, ja tällainen alus on myös melko helppoa tuhota mm. ohjusasejärjestelmillä tämän tykistöasein tapahtuvan lamauttamisen jälkeen.
Useimmissa tapauksissa taistelu-alusta ei tarvitse upottaa pohjaan saakka, että saadaan aikaan ns. "mission kill", jolloin alus on kykenemätön jatkamaan alkuperäistä tehtäväänsä.