Meritaisteluohjukset ja tykistö

Tähän totean, pienen miettimisen jälkeen, että idea on nerokas! Tämä hankinta olisi hieman kuin Spike NLOS, monikäyttöinen siis, mutta Suomen oloihin paljon järkevämpi. Uskoakseni liikkuva rannikkotykistö olisi myös nykyistä rannikko-ohjusta kustannustehokkaampi ratkaisu Suomenlahdella. Ahvenanmaan ja Saaristomeren puolustamisessa voi rannikko-ohjuksen keveydestä olla suurta etua, mutta Suomenlahdella (=mantereella) pitäisi tykinkin liikkua ihan hyvin. Tykin hyvänä puolena taas on moninkertainen kantama ja huomattavasti laajempi ampumatarvikevalikoima (tyhmästä iskusytytteisestä kranaatista aina älyammuksiin).

Mikä tykkimalli sitten juuri tähän olisi hyvä, se on mielenkiintoinen kysymys. Uskoakseni pyöräalusta voisi olla parempi, sillä merellisissä tehtävissä vastatykistö ei liene yhtä iso uhka, ja tiestö ja ilmastokin ovat rannikolla pyöräalustan kannalta suotuisat. Hmm, olisikohan Ruotsin FMV:llä edullisia Archereita Norjan hylättyä hankinnan? Vai onko se niin huono, että pitää ostaa israelilaisten tai ranskalaisten tekele (ATMOS / CAESAR)? Vai kannattaako synergiaetujen takia hankkia sama kuin maavoimat nyt hankkivat (eli ilmeisesti tela-alustainen K9)?
Helposti unohtuu minkälainen tekninen harppaus tykistössä on tapahtunut tällä vuosituhannella, kun ohjautuvat a-tarvikkeet olvat tulleet yleiseen käyttöön. Kantama on pidentynyt ja haluttu vaikutus saadaan aikaan hyvin pienellä laukausmäärällä. Mikä parasta, samalla kalustolla voidaan ampua myös edullista perinteistä murkulaa.

En osaa sanoa olisiko pyörä- vai telakalusto parempi liikkuvan rannikkotykistön tarpeisiin. Pyöräkaluston operatiivinen liike olisi hyödyllistä, mutta toisaalta tiet vähenevät mitä pidemmälle rannikolle ja saaristoon mennään. Moniin paikkoihin johtaa vain yksi tie, ja yhden uran varassa toimiminen on riskialtista.
 
Ei kai kukaan kuvittele naapurin katselevan sivusta kun suomalaiset kauppalaivat seilaavat ruotsin aluevesiä pitkin? Kyllä se naapurin lentokoneesta laukaistu mto toimii ruotsinkin aluevesillä. Muutoinkin voisi miettiä, että naapuri varmasti pyrkii tuhomaan ne neljä korvettia mahdollisimman nopeasti. Siihen kannattaa jo satsata mto jos toinenkin.
Mitäpä sitten tekisi Ruotsi jos Venäläiset lentokoneet lentäisivät kv ilmatilassa ja laukoisivat ohjuksiaan Ruotsin valtakunnan alueelle? Varmaan miettisivät että" paha juttu mutta ei voi puuttua kun eivät tule ilmatilaan niin sotatilaa ei voi julistaa"?! Niin varmaan joo! Ja muistutukseksi se että MYÖS nössöllä Ruotsilla on ilma- ja meripuolustuksen tunnistamisalue joka on tietyn matkaa oman valtakunnan ulkorajasta ja siellä ei voi lentää/seilata tunnistamattomana. Myös Ruotsin kuten Suomenkin ilmavoimat ja ilmapuolustus havaitsee kyllä lähestyvät lentokoneet kaukaa valtakunnan rajojen ulkopuolelta eikä mikään valtio jää toimettomaksi jos se olettaa että lähestyvä kone tai laiva voisi olla uhka.

Ruotsin saaristoreitit ja heidän ilma- ja rannikkopuolustus takaavat ihan saman suojan meidänkin aluksille kriisin/sodan aikana koska alue on Ruotsin valtakuntaa ja sitä he varmasti puolustavat ja valvovat parhaansa mukaan. Tilanteessa jossa olisimme erilliskonfliktissa Venäjän kanssa ja NATO pitäisi valtaa Baltiassa, Venäjän ilmavoimat ja merivoimat olisivat todella ahtaassa suorittaessaan operaatiota Kaliningradista tai Kronstadtista käsin NATO-alusten ja lentokoneiden seassa aseistettuina. En oikein usko tähän nykytilanteessa.

Mikä tahansa sotilaallinen voimankäyttö Itämerellä laukaisisi Pandoran boksin tällä hetkellä. Jos Putin ottaisi riskin hyökätä suomeen luottaen suomen jäävät täysin yksin ja uskoen että Venäjä kykenisi vapaasti sotimaan meitä vastaan ilman riskia sodan laajentumisesta näin pienellä alueella, se tekisi suuren virheen. Kukaan ei voisi ennustaa miten konflikti laajenisi tai päättyisi. Vain yksi asia on varma: sota laajenisi varmasti.

Kuten @Raveni aiemmin ilmaisi, asevaikutusta voidaan kohdistaa myös kauempaa. Puolustautuminen olisi yksinkertaisempaa, jos voisi vain pudottaa vihollisen rynnäkkökoneen omassa ilmatilassa tai upottaa sukellusveneen omilla aluevesillä. Tilanne on kuitenkin se, että meritorjuntaohjus voidaan hyvin laukaista kv-vesiltä tai kv-ilmatilasta. Maalinosoitus voi tapahtua vaikka huviveneestä tai kesämökillään Ruotsin rannikolla istuskelevan desantti-pariskunnan toimesta, jolloin ohjukset voidaan laukoa periaatteessa Kaliningradista asti. (Mm. Krimillä on nykyään näitä ohjuksia.)
Periaatteessa varmaan kyllä mutta melko hypoteettista tuo on. Viittaan aikaisemmin kirjoittamaani tekstiin. Kukaan ei istu kädet ristissä kun vieras valtio laukoo ohjuksiaan omalle alueelle ja totea että "emme tee mitään". Se on poliittisesti ja kansakunnan uskottavuuden kannalta mahdoton tilanne.

Periaatteessa Ruotsilla on toki muitakin mahdollisuuksia. Pehmeä tapa tukea suomalaista alussaattuetta olisi ampua Gripeneillä alas meritorjuntaohjuksia ennen kuin ne tulevat saattoalusten ilmatorjunnan piiriin. Mutta siis kaiken kaikkiaan pidän jokseenkin epäuskottavana tilannetta, jossa Natoa/Yhdysvaltoja ei kiinnostaisi Venäjän kuristusote Suomen kauppamerenkulusta, ja sitten Ruotsi puolestaan ottaisi Suomen puolesta suuria sotilaallisia riskejä ilman minkäänlaista selkänojaa. No, on se varmaan mahdollista, mutta henkilökohtaisesti epäilen.
Miksi niitä ohjuksia yritettäisiin ampua alas Gripeneillä kun se on paljon vaikeampaa ja tehottomampaa? Tottakai tuossa tapauksessa hyökättäisiin hyökkääviä koneita vastaan ja yritettäisiin tuhota niitä mahdollisimman paljon ja ajaa pois uhka. Hävittäjät ja pommarit voivat kantaa paljon ohjuksia joten ne ovat tietenkin kohde NO.1. Kun tuhotaan lavetti, estetään monen ohjuksen mahdollinen laukaisu eikä lavetti enää hae uusia puikkoja/pommeja.
Mietipä hetki: jos meillä on 20 kuljetushelikopteria, joista korkeintaan 10 on lentokelpoisia, ja joukkue kuljetetaan neljällä tai viidellä kopterilla, niin montako kopteria jää? Viisi? Kuusi? Entä ensimmäisten tappioiden jälkeen?

Vaikka maahanlaskut tyrmättäisiin epärealistisena haaveena joitakin erikoisjoukko-operaatioita lukuunottamatta, niin helikoptereille löytyy lukuisia muitakin tehtäviä, kuten pudonneiden lentäjien etsintä ja pelastaminen sekä tärkeiden henkilöiden ja materiaalin kuljetukset (esim. Hornetin varaosa rikkinäisen tilalle). Muistaakseni ilmavoimien Pilatus-hankinta (yhteyskone) jäi toivottua pienemmäksi, ja NH90 voi korvata osin myös sitä puutetta.
En tiedä NH-90 tarkoista käyttöperiaatteista mutta korkean intensiteetin konfliktissa (avoin sotatila) sen käyttäminen olisi melkoista itsemurhaa. Turha kuvitella että Ilmavoimilla olisi resursseja turvata maavoimien muutaman hekon kuljetuksia valtakunnan sisällä kun tehtävänä on puolustaa omaa ilmatilaa ja yrittää siinä sivussa tukea ja suojata koko kenttä-armeijaa sekä merivoimia.

Matalan intensiteetin (erikoisoperaatiot rajatuilla alueilla, panostaminen, häirintä = hybridiuhkat)konfliktissa koptereilla on enemmän käyttöä kuljettamassa vähiä erikoisjoukkoja valtakunnassa. Silloinkin yhtenä uhkana on meriliikenteen häirintä pinnalla ja pinnan alla sekä aluevesille tunkeutuminen huomaamatta(kenties helpoin tapa). Saaristossa tarvitaan silloin mm. läsnäolon lisäksi (alukset, joukot) ilmavalvontaa joka kykenee havaitsemaan saarissa ja niiden ympäristössä olevaa liikennettä ja ohjaamaan alueella olevat pinta-alukset tunnistamattoman toiminnan torjumiseksi.

Tällaisessa tilanteessa helikopterit ja UAV:t ovat erittäin tärkeitä. NH-90:llä on hyvät sensorit ja lento-ominaisuudet. Koneen toiminta-aika on pitkä ja se kykenee lentämään merialueella ympäri vuoden. Rajavartiolaitos ei voi 5 helikopterillaan valvoa suurta saaristoa tehokkaasti ja samalla ylläpitää meripelastuskykyä. Siihen organisaation resurssit eivät riitä edes kriisissä.

Vaikka kriisissä RV on osa PV:ä, täytyy muistaa että niin kauan kuin tuli-inferno (totaalinen ilma- ja merisota)ei polta kaikkea lentävää Suomenlahdella, pitää omia joukkoja ja saariston asukkaita tukea myös pelastuspalvelulla ympäri vuoden. Tilanne ei useinkaan ole mustavalkoinen niin että normaalit valtakunnan toiminnot kuten meripelastus- ja evakuointi sekä sairaankuljetus hylättäisiin täysin jos kriisi on päällä koska saaristossa asuu myös ihmisiä ja siellä liikkuu ihmisiä vesillä ja kansalaiset tarvitsevat noita palveluita myös kriisissä. Myös kauppalaivat liikkuvat merellä kriisin aikana.

Tilanteet voivat olla monenlaisia ja esim. hekon tehtävät voivat vaihdella pelastamisesta SUTOon. Tässä meillä on suuri puute koska RajaHekoissa ei ole SUTO-tai tukikykyä(suoja-aseet, omasuoja ym.) alustunnistukseen tai erikoisoperaatioihin kunnollisesti.

4-5 kpl NH:lle ja valvonta-UAV:lle löytäisin useita tehtäviä:
- saariston valontatehtävä ja tunnistaminen aluevesirajalle saakka
- merivalvontaryhmien tukeminen kuljetuksin, evakuoimalla (harmaa vaihe/matalan tason uhka)
- erikoisjoukkojen vastainen toiminta saaristossa ja rannikolla (omien joukkojen kuljetukset, tuki)
- alustarkastusryhmien tukeminen/kuljetukset ja suojaaminen ilmasta väylillä
- omien joukkojen evakuointi (MEDEVAC) ja täydentäminen saarissa
- SUTO
- pintatorjunta (täydentäminen omalle puolustukselle hankalissa paikoissa kuten saaristomeri ja Ahvenanmaa)

Paras valmius saataisiin jos Ahvenanmaalle sijoitettaisiin 2 konetta ja Hankoon 2-3 konetta em. tehtäviin.

Sitten kommenttiisi noista tukitehtävistä Ilmavoimille sekä pilottien pelastamiselle: ensinnäkin alasammuttujen lentäjien noutamiseen sodassa ei voida aina käyttää kopteria eikä se olisi ainakaan etelä-suomessa järkevää. Tilanne on riippuvainen vihollisen toiminnasta ja lentäjän oletetusta sijainnista. Luulen että todellisuudessa, mikäli alasammuttu lentäjä putoaisi, olisi kannattavampaa lähettää 1-2 maastoautoa+sirra hakemaan sitä pilottia eikä riskeerata yli 35 miljoonan USD konetta miehistöineen.

Ilmavoimille taas varaosien kuljettaminen näin kalliilla koneella ei ole järkevää, sen mutterin voi viedä vaikka sillä 4,5 milj USD Pilatuksella tai NH:a halvemmalla Hughes-500 kopterilla joita löytyy 6 kpl. Niillä ei ole mitään järkevää käyttöä taisteluiden tukemisessa koska koneissa ei ole mitään taistelu- tai omasuojavarustusta tietääkseni. Hughesin lentotunnin hinta on varmasti murto-osa NH:n vastaavasta ja sitä voi lentää 2 pilottia tai jopa yksi. Pieni riski siis omille.

Muutenkin Maavoimat omistaa nuo kopterit ja ne on tällä hetkellä varattuina sen tehtävään. Ilmavoimille niitä tuskin lainattaisiin toimittamaan yhtä turbiinin siipeä tms. tukikohtien välillä. Totuus on se että 20 koneesta (350 milj. e hankinta)valtaosa makaa halleissa odottamassa sitä tuomiopäivän maahanlaskua vara-osien puutteessa ja happanee turhaan koska noin suurelle määrälle koneita ei ole tarvetta edes sodassa eikä niitä voida silloin käyttää tunnettujen puutteiden vuoksi. Jälkiviisaana fiksumpaa olisi ollut hankkia 6-10 kpl kuljetushekoja (TTH) ja 5 kpl NFH-versioita ja muutama UAV (Skeldar tms.). Tai sitten ostaa niitä EH-101 Merlineitä....

Vielä näitä juttuja NH:sta ja sori off-topic :)
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/77220-hs-suomen-armeijan-karmiva-nh90-luku-paljastui
http://www.hs.fi/kotimaa/a1422510968384
 
En tiedä NH-90 tarkoista käyttöperiaatteista mutta korkean intensiteetin konfliktissa (avoin sotatila) sen käyttäminen olisi melkoista itsemurhaa. Turha kuvitella että Ilmavoimilla olisi resursseja turvata maavoimien muutaman hekon kuljetuksia valtakunnan sisällä kun tehtävänä on puolustaa omaa ilmatilaa ja yrittää siinä sivussa tukea ja suojata koko kenttä-armeijaa sekä merivoimia.


En kyllä näe miksi ilmavoimat eivät osallistuisi erikoisoperaatioihin, he ovat oikein hankkineet miljardeille kalustoa sitä varten.
 
En tarkoittanut että NH-90 olisi turha mutta kuten Huhta mainitsikin, on kopterien käyttöaste RAUHANAIKANAKIN vain 50% mm.varaosien puutteen vuoksi. Sodassa ei nähtäisi 20 kopteria lennossa yhtä aikaa vaan korkeintaan 10 kpl ja nekin voisivat lentää vain hyvin rajoitetusti oman ilmapuolustuksen alueella. Toki kuten olemme nähneet, konflikteja voi olla monenlaisia. Silti minusta noin kalliista koneista pitäisi saada monikäyttöisempiä myös sodanaikana että niistä olisi puolustukselle parhainta hyötyä kulloisessakin tilanteessa.

Pieni tarkennus käyttöasteisiin: sota-aikana käyttöaste on todennäköisesti korkeampi ainakin lyhyellä tähtäimellä koska koneiden huoltamiseen osoitetaan enemmän resursseja. Esimerkiksi jonkun F-16-laivueen kaluston käyttöaste normaalisti on ehkä 70%, mutta kun se roudataan Persianlahdelle sotimaan, kalustosta on käytössä 95% kun käyttöön otetaan sotakäyttöön tarkoitetut reservihenkilöstö ja -varaosat.
Rauhanajan huono käyttöaste toki heijastelee sota-ajankin tilannetta. Todennäköisesti NH90:siä tosipaikan tullen saataisiin kuitenkin enemmän ilmaan kuin 10kpl, ainakin siihen asti että varaosareservi loppuu.
 
Miksi sitä tilannekuvaa aina halutaan tuottaa juuri siltä ohjuksia kantavalta alukselta? Tämähän ei ole sitten millään muotoa välttämätöntä. Siirtämällä ohjukset maalaveteille mutta säilyttämällä alusten maalinosoituskyky saadaan aikaiseksi tehokkain kokonaisuus.

Meripuolustus(kin) tarvitsee korkean valmiusasteen taisteluyksikön. Verkosto, jonka toiminnalliset komponentit on hajautettu ympäri rannikkoa, ei ole yksikkö. Emme voi lähteä siitä olettamuksesta että taistelut käydään aina 'set-piece' -tyyliin niin että vihollisen lähestyessä meillä on kaikki osa-alueet hanskassa ja yhteydet kunnossa. Käytännön sotahistoria on osoittanut että usein joudutaan toimimaan vajavaisilla tiedoilla epäselvissä tilanteissa ja sellaisissa tapauksissa tarvitaan itsenäiseen taistelutoimintaan kykeneviä yksiköitä. Tämä ei tarkoita että horisontaalinen verkostoituminen olisi turhaa, päinvastoin, mutta kaikkea ei voi laskea sen varaan.

Ohjusvene ei ole tietenkään ainoa mahdollinen ratkaisu tällaisen taisteluyksikön tarpeeseen, muita vaihtoehtoja olisivat esim. monitoimihävittäjät, aseistetut meritiedustelukoneet, sukellusveneet jne. Isommilla mailla onkin näitä vaihtoehtoja koko patteri, meillä täytyy tyytyä vähän vähempään.
 
Meripuolustus(kin) tarvitsee korkean valmiusasteen taisteluyksikön. Verkosto, jonka toiminnalliset komponentit on hajautettu ympäri rannikkoa, ei ole yksikkö. Emme voi lähteä siitä olettamuksesta että taistelut käydään aina 'set-piece' -tyyliin niin että vihollisen lähestyessä meillä on kaikki osa-alueet hanskassa ja yhteydet kunnossa. Käytännön sotahistoria on osoittanut että usein joudutaan toimimaan vajavaisilla tiedoilla epäselvissä tilanteissa ja sellaisissa tapauksissa tarvitaan itsenäiseen taistelutoimintaan kykeneviä yksiköitä. Tämä ei tarkoita että horisontaalinen verkostoituminen olisi turhaa, päinvastoin, mutta kaikkea ei voi laskea sen varaan.

Ohjusvene ei ole tietenkään ainoa mahdollinen ratkaisu tällaisen taisteluyksikön tarpeeseen, muita vaihtoehtoja olisivat esim. monitoimihävittäjät, aseistetut meritiedustelukoneet, sukellusveneet jne. Isommilla mailla onkin näitä vaihtoehtoja koko patteri, meillä täytyy tyytyä vähän vähempään.

Niukkuutta tosiaan jaetaan eikä kaikkeen ole varaa. Painottaisin pinta-alusten varustuksessa kuitenkin nykyistä enemmän sutovarustusta koska pinta- ja ilmatorjunnasta poiiketen sitä toimintoa ei juuri voi maista käsin tukea. Tämähän ei tietenkään tarkoita että yhdessäkään aluksessa ei olisi meritorjuntaohjuksia vaan pientä muutosta painotuksiin. Kaikissa (lähes) aluksissa tulisi olla sutovarustus niin kuin meillä perinteisesti on ollut. Ehkä pahastikin vajavainen mutta jonkinasteinen varustus kuitenkin. Alusyksiköiden määrä supistuu huimaa vauhtia joten olennaiseen keskittymisen taito tulisi tarpeeseen. Mut pidetään peukkuja että huhut pitävät paikkaansa ja Haminatkin kasvavat sen verran kokoa tulevan peruskorjauksen yhteydessä että varustelu saadaan tasapainoon. Aika näyttää.
 
Meripuolustus(kin) tarvitsee korkean valmiusasteen taisteluyksikön. Verkosto, jonka toiminnalliset komponentit on hajautettu ympäri rannikkoa, ei ole yksikkö. Emme voi lähteä siitä olettamuksesta että taistelut käydään aina 'set-piece' -tyyliin niin että vihollisen lähestyessä meillä on kaikki osa-alueet hanskassa ja yhteydet kunnossa. Käytännön sotahistoria on osoittanut että usein joudutaan toimimaan vajavaisilla tiedoilla epäselvissä tilanteissa ja sellaisissa tapauksissa tarvitaan itsenäiseen taistelutoimintaan kykeneviä yksiköitä. Tämä ei tarkoita että horisontaalinen verkostoituminen olisi turhaa, päinvastoin, mutta kaikkea ei voi laskea sen varaan.

Ohjusvene ei ole tietenkään ainoa mahdollinen ratkaisu tällaisen taisteluyksikön tarpeeseen, muita vaihtoehtoja olisivat esim. monitoimihävittäjät, aseistetut meritiedustelukoneet, sukellusveneet jne. Isommilla mailla onkin näitä vaihtoehtoja koko patteri, meillä täytyy tyytyä vähän vähempään.
On meillä erikoistoimintaosasto merivoimillakin. Joukko operatiivisia sopimussotilaita merivoimien eri osaamisalueilta ja näistä reserviin siirtyneet hekin korkeassa valmiusasteessa.
 
Azerbaidzanin Rannikkovartiostolla uusissa OPV 62 -partioveneissä pultattuna MLS-NLOS -laukaisin 8:lla Spike-NLOS ohjuksella (+ 12 NLOS -ohjusta lisälataukseen).b7j5n8.jpg 2n19zc7.jpg
 
On meillä erikoistoimintaosasto merivoimillakin. Joukko operatiivisia sopimussotilaita merivoimien eri osaamisalueilta ja näistä reserviin siirtyneet hekin korkeassa valmiusasteessa.
Ilman kokemuksen häivääkään oikeista kovista tehtävistä. En nyt meinaa Afganistan palvelusta mallia Suomi. Muiden pohjoismaiden vastaavat yksiköt jahdanneet talebaneja tai Serbian sotarikollisia etc.
Eräs huhu kertoi, että ETOa oltaisiin käytetty yhdessä Karhun kanssa baltialaisten kovien rosvojen kiinniotossa Suomenlahdella. Taitaa sekin olla satua.
 
Ilman kokemuksen häivääkään oikeista kovista tehtävistä. En nyt meinaa Afganistan palvelusta mallia Suomi. Muiden pohjoismaiden vastaavat yksiköt jahdanneet talebaneja tai Serbian sotarikollisia etc.
Nämä onkin oman maan puolustamiseen kouluttautuneet. Sitten kun takana on oma maa ja perhe ja edessä se kova paikka niin uskon kyllä porukan pärjäävän. Ovat kuitenkin todella suuresta varusmiesmäärästä valikoituneet. Hyvä puoli tässä asevelvollisuudessa on, että laajasta määrästä valikoituu parhaat kun taas ammattiarmeijaan täytyy ensin itse ymmärtää hakeutua vaikka toki motivaatiota vaaditaan kummassakin.

Eikä nyt ihan vailla kokemuksia kaikki ole. Erikoisjääkäreitä ja merivoimien väkeä muutamia on ollut jenkkien ja SASsin matkassa erikoisoperaatioissa niin Afganistanissa kuin Afrikassakin. Ja hyvin on taidot riittäneet.
 
Nämä onkin oman maan puolustamiseen kouluttautuneet. Sitten kun takana on oma maa ja perhe ja edessä se kova paikka niin uskon kyllä porukan pärjäävän. Ovat kuitenkin todella suuresta varusmiesmäärästä valikoituneet. Hyvä puoli tässä asevelvollisuudessa on, että laajasta määrästä valikoituu parhaat kun taas ammattiarmeijaan täytyy ensin itse ymmärtää hakeutua vaikka toki motivaatiota vaaditaan kummassakin.

Eikä nyt ihan vailla kokemuksia kaikki ole. Erikoisjääkäreitä ja merivoimien väkeä muutamia on ollut jenkkien ja SASsin matkassa erikoisoperaatioissa niin Afganistanissa kuin Afrikassakin. Ja hyvin on taidot riittäneet.
Juu en hetkeäkään epäile heidän kykyjään.
 
Nämä onkin oman maan puolustamiseen kouluttautuneet. Sitten kun takana on oma maa ja perhe ja edessä se kova paikka niin uskon kyllä porukan pärjäävän. Ovat kuitenkin todella suuresta varusmiesmäärästä valikoituneet. Hyvä puoli tässä asevelvollisuudessa on, että laajasta määrästä valikoituu parhaat kun taas ammattiarmeijaan täytyy ensin itse ymmärtää hakeutua vaikka toki motivaatiota vaaditaan kummassakin.

Eikä nyt ihan vailla kokemuksia kaikki ole. Erikoisjääkäreitä ja merivoimien väkeä muutamia on ollut jenkkien ja SASsin matkassa erikoisoperaatioissa niin Afganistanissa kuin Afrikassakin. Ja hyvin on taidot riittäneet.

Siinä oman maan puolustamisessa se kokemus taistelukentältä on yhtä arvokasta, kuin kansainvälisissä tehtävissä. Oleellista olisi hankkia kokemusta oikeista taistelutehtävistä, jota virallisen totuuden mukaan ei suoriteta. Tuo kokemus muokkaisi koulutusta tarpeen vaatimilla osa-alueilla ja koko maanpuolustus hyötyisi siitä. En spekuloi onko, vai eikö ole saatu kokemusta.

Valitettavasti koko PV kärsii samasta kokemattomuuden ongelmasta.
 
Nämä onkin oman maan puolustamiseen kouluttautuneet. Sitten kun takana on oma maa ja perhe ja edessä se kova paikka niin uskon kyllä porukan pärjäävän. Ovat kuitenkin todella suuresta varusmiesmäärästä valikoituneet. Hyvä puoli tässä asevelvollisuudessa on, että laajasta määrästä valikoituu parhaat kun taas ammattiarmeijaan täytyy ensin itse ymmärtää hakeutua vaikka toki motivaatiota vaaditaan kummassakin.

Eikä nyt ihan vailla kokemuksia kaikki ole. Erikoisjääkäreitä ja merivoimien väkeä muutamia on ollut jenkkien ja SASsin matkassa erikoisoperaatioissa niin Afganistanissa kuin Afrikassakin. Ja hyvin on taidot riittäneet.
Olen kuullut luotettavista lähteistä että meidän Merivoimien ETO pärjää harjoituksissa ihan hienosti vastaaviin merellisiin toimijoihin verrattuna mukaan lukien Yhdysvaltojen SEAL team.
 
Tässä merivoimien erikoisyksikön porukkaa. Treenasivat sealin kanssa.

12519644_1009601662457966_852979259_n.jpg
 
Mitä hepuilla on päässä? Pyöräilykypärä?

On tainnut mennä vähän off-topiciksi, mutta... SEALit sun muut ovat ainakin ennen käyttäneet Pro-Tecin skeittikypäriä, koska ovat soveltuvampia tarkoitukseen ja suojaavat tarpeeksi hyvin pienemmiltä iskuilta.

http://futurewarstories.blogspot.fi/2012/05/fws-topics-pro-tech-helmet-and-special.html

Edit: Ettei olisi Pro-Tec Ace Wake: http://images.nswatersports.co.uk/images/products/zoom/1303827787-47023100.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top