Merivoimat havainnut vedenalaisen kohteen Helsingin edustalla

Juu, Harmajalla on ybersalainen strateginen tukikohta joka vartioi väsymättä pääkaupunkimme edustaa, itseasiassa lähes koko meripuolustuksen ensimmäinen ja viimeinen linnake. Sieltä hyökkää Finnpilotin kutterikuskit pelotta jokaisen tulijan kimppuun ajaen häikäilemättä rinnalle ja alustarkastusosastot on optimoitu niin huippuunsa että niiden koko on yksi henkilö ja ne vaan kävelevät tulijan sillalle jonka jälkeen ottavat aluksen haltuun. Näille erikoismiehille on olemassa oma koodinimikin: Luotsi
 
Juu, Harmajalla on ybersalainen strateginen tukikohta joka vartioi väsymättä pääkaupunkimme edustaa, itseasiassa lähes koko meripuolustuksen ensimmäinen ja viimeinen linnake. Sieltä hyökkää Finnpilotin kutterikuskit pelotta jokaisen tulijan kimppuun ajaen häikäilemättä rinnalle ja alustarkastusosastot on optimoitu niin huippuunsa että niiden koko on yksi henkilö ja ne vaan kävelevät tulijan sillalle jonka jälkeen ottavat aluksen haltuun. Näille erikoismiehille on olemassa oma koodinimikin: Luotsi
Ja pointtisi oli?
 
Eikö Merivoimat olisi kuulunut eräiden palstalaisten mielestä lakkauttaa joku aika sitten? Ollaanko edelleen samaa mieltä?
 
Eikö Merivoimat olisi kuulunut eräiden palstalaisten mielestä lakkauttaa joku aika sitten? Ollaanko edelleen samaa mieltä?

Montako suomalaista on kuollut tai orjuutettu tuon mahdollisen sukellusveneen tai muun vedenalaisen toiminnan taholta?
 
Ja pointtisi oli?
Pointtini oli kertoa huumorin sävyttämänä minkälaista toimintaa paikassa nimeltä Harmaja on kun ei liene kaikille palstalaisille ympäri maata kauhean tuttu paikka. Pahoitteluni mikäli tämä oli kovin asiaton inputti aiheeseen.
 
Eikö Merivoimat olisi kuulunut eräiden palstalaisten mielestä lakkauttaa joku aika sitten? Ollaanko edelleen samaa mieltä?
Kukaan ei ole merivoimia ollut lakkauttamassa... Mutta toisen ketjun juttuja...
 
Juuri näin. Ja siis pahinta olisi se, että ei tiedotettaisi julkisesti, mutta ne loukkaamiset kuitenkin tulisivat kuitenkin ihmisten tietoon joko silminnäkijöiden ("Näin, kun kaksi Hornettia lenteli Suomenlahden yllä jonkun tuntemattoman koneen läheisyydessä" tai "Näin, kun useita merivoimien laivoja ilmaantui äkkiä Helsingin edustalle ja alkoi paukutella jotain pommeja") tai sitten suutaan kiinni pitämään kykenemättömien varusmiesten kautta. Tämä johtaa sitten valtaviin huhumyllyihin ("Jaaha, Hornetit nousivat kovaa haipakkaa pitäen Rissalasta, on varmaan taas joku ilmatilaloukkaus meneillään") ja yleiseen pelon lisääntymiseen.

Juuri tämä oli minullakin mielessäni kun kirjoitin aiemmin päivällä median ja somen vaikutuksesta nykyään. Puolustusvoimien (ja monien muidenkin viranomaistahojen) on huomioitava se, että nykyään somen aikakaudella moni sellainen asia saa tavalla tai toisella julkisuutta joka muutama vuosikymmen sitten olisi voitu vaintaa syystä tai toisesta täysin. Vapaassa maailmassa (jollaisena Suomea pidän) tämä on myös huomioitava ja tästä johtuen, jotta eteen ei tulisi niitä kiusallisia massaviestejä somessa, on ennemminkin järkevää pitää yllä tietyissä asioissa avointa tiedonvälitystä ja korkeintaan sensuroida sitä tietoa mitä lasketaan julkisuuteen.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa voidaan kertoa, että havainto on tehty ja on toimittu - kaikki muu on epäolennaisempaa (joskin tietty kiinnostavaa tietoa). Muutama vuosikymmen sitten olisi voitu jättää kertomatta kaikki (ja olisikin), koska käytännössä juuri mistään ei olisi ollut mahdollista saada tietoa siitä, että joku valtio olisi loukannut aluevesiä. Valokuvien julkaisu viikkojen kuluttua tapahtumasta olisi ollut varsin absurdi ajatus tuolloinkin - etenkin kun huomioi aikakauden ja Neuvostoliiton ynnä suomen suhteet.

vlad.
 
Erään bannatun foorumilaisen :D ideaa mukaillen ehdottaisin merivoimille hankittavaksi pari troolaria varustettuna tukevalla pohjatroolilla. Jos tässä tapauksessa kyseessä on ollut pienoissukellusvene, se olisi näin helposti saatu kiskottua pintaan. Voin kuvitella sen miehistön noloina katsoa nuljottavan tuon verkkoon vangitun aluksensa ikkunoista.
 
itameren-alueen-merivoimat.jpg
 
Mikähän on Ruotsin todellinen alusmäärä?

20 Ruotsin osalta on vähän liioittelua. Tuosta suurin osa on Tapper-luokan aluksia jotka soveltuvat einomaisesti SUVE-torjuntaan saaristossa, mutta eivät juuri muuhun. Toinen kysymysmerkki on Visbyn operatiivinen valmius, kuinka monta alusta on varustettuna.

Vertailukelpoinen luku voisi olla 6-7 tai 9 maksimissaan. + tietenkin sukellusveneet.
 
Mikähän on Ruotsin todellinen alusmäärä?

20 Ruotsin osalta on vähän liioittelua. Tuosta suurin osa on Tapper-luokan aluksia jotka soveltuvat einomaisesti SUVE-torjuntaan saaristossa, mutta eivät juuri muuhun. Toinen kysymysmerkki on Visbyn operatiivinen valmius, kuinka monta alusta on varustettuna.

Vertailukelpoinen luku voisi olla 6-7 tai 9 maksimissaan. + tietenkin sukellusveneet.

Viimeisin "tietoni" aiheesta on, että Ruotsilla on tusinan operatiivisessa valmiudessa? olevaa pintataistelualusta, kuusi olisi ollut normi määräaikaistelakalla ja muutama koipussissa.
 
Jokin aika sitten julkisuudessa kierrätettiin uutista Venäjän laivaston rahapulasta ja miten toimintakuntoisten alusten lukumäärä on vain osa virallisesti ilmoitetusta määrästä.

Myös länsimaiden laivastoilla tuntuu olevan haasteita ylläpitää tavoittelemaansa toiminnan tasoa. Lievästi mielenkiintoinen kysymys on, mikä olisi alusten määrä ja niiden suorituskyky kriisiaikana?

Rauhan aikana vaatimukset alusten ja muidenkin teknisten laitteiden kunnolle kun ovat painottuneet hieman toisin. Rauhan aikaan myös armeijan vehkeiden on mielellään täytettävä samat vaatimukset siviilivastineittensa kanssa esimerkiksi liikenneturvalisuudessa, ympäristöasioissa, työturvallisuudessa ja lisäksi huolto- ja korjaustoimia suunnitellaan ja toteutetaan suunnitellun elinkaaren ja kokonaistaloudellisuuden näkökulmasta. Sotilaallisen kriisin ollessa päällä näiden asioiden prioriteetti laskee aivan varmasti sivuseikka -luokkaan. Rauhan aikana epäilyskin teknisestä ongelmasta voi pitää sukellusveneen laiturissa tai helikopterin maassa kun sotatilassa jos korjaus ei ole absoluuttisen välttämätön ajetaan niin pitkään kun vehkeet kestää.

Tämä kannattaa pitää mielessä kun lukee toimittajien "shokkipaljastuksia" vaikkapa siitä kunka suuri osa Luftwaffen hävittäjistä on "poissa pelistä".
 
Jokin aika sitten julkisuudessa kierrätettiin uutista Venäjän laivaston rahapulasta ja miten toimintakuntoisten alusten lukumäärä on vain osa virallisesti ilmoitetusta määrästä.

Myös länsimaiden laivastoilla tuntuu olevan haasteita ylläpitää tavoittelemaansa toiminnan tasoa. Lievästi mielenkiintoinen kysymys on, mikä olisi alusten määrä ja niiden suorituskyky kriisiaikana?

Rauhan aikana vaatimukset alusten ja muidenkin teknisten laitteiden kunnolle kun ovat painottuneet hieman toisin. Rauhan aikaan myös armeijan vehkeiden on mielellään täytettävä samat vaatimukset siviilivastineittensa kanssa esimerkiksi liikenneturvalisuudessa, ympäristöasioissa, työturvallisuudessa ja lisäksi huolto- ja korjaustoimia suunnitellaan ja toteutetaan suunnitellun elinkaaren ja kokonaistaloudellisuuden näkökulmasta. Sotilaallisen kriisin ollessa päällä näiden asioiden prioriteetti laskee aivan varmasti sivuseikka -luokkaan. Rauhan aikana epäilyskin teknisestä ongelmasta voi pitää sukellusveneen laiturissa tai helikopterin maassa kun sotatilassa jos korjaus ei ole absoluuttisen välttämätön ajetaan niin pitkään kun vehkeet kestää.

Tämä kannattaa pitää mielessä kun lukee toimittajien "shokkipaljastuksia" vaikkapa siitä kunka suuri osa Luftwaffen hävittäjistä on "poissa pelistä".

Kyllä näinkin. Mutta on pidettävä vaari siitä, että käytössä oleva kalusto olisi mahdollisimman pitkälle operatiivisessa käyttövalmiudessa. Joku parin päivän huolto ei kesää tee, mutta kuukausien telakkasouvvi on tänään liikaa. Kopterien ja hävittäjien osalta on ehkä huomattava se, että varaosavarastojen lähes täydellinen poistaminen ja siirtyminen kumppanuusohjelmiin voi tehdä ikävää, kun osia pitäisi pika pikaa ruveta löytymään. Jos Eurooppaan kohdistuisi laajamittainen sotilaallinen interventio, se tarkoittaisi sitä, että toimittajat toimittavat ensin ihan taatusti emämaansa tilaukset. Esim. ranskalaiset ja sakut omat tarpeensa ja sitten muut, kun aikaa ja mahdollisuuksia löytyy. Tämä kannattaa varmasti pitää mielessä, sillä oma suu on lähempänä kuin kontin suu.

Kumppanuusohjelmat sopivat hyvin siihen aikaan, kun suunniteltiin vain ravakoita siirtomaasotia. Paskat saattoi nakata sille, jos puolet koptereista likosi pellolla odottamassa osia tms. Kyllä siirtomaat odottavat, eikä alkuasukkaan keihäs hevin yllä kotimaahan. Mutta nyt on saundi toisenlainen. Kalusto on pidettävä aidosti kunnossa ja operatiivinen käyttö voi olla nopean tilauksen takana.
 
Jos Eurooppaan kohdistuisi laajamittainen sotilaallinen interventio, se tarkoittaisi sitä, että toimittajat toimittavat ensin ihan taatusti emämaansa tilaukset. Esim. ranskalaiset ja sakut omat tarpeensa ja sitten muut, kun aikaa ja mahdollisuuksia löytyy. Tämä kannattaa varmasti pitää mielessä, sillä oma suu on lähempänä kuin kontin suu.

Äkkiseltään ajatellen näin mutta kun asiaa miettii vähänkin pidemmälle niin ei. Tuolta pohjalta kun voitaisiin ajatella että läntinen sotilaspiiri kieltäytyisi antamasta sotilaita ja kalustoa itärajalle Vaalimaan suuntaan vedoten siihen että niitä tarvitaan enemmän torjumassa vaikka Poriin kohdistuvaa uhkaa.

Jos Eurooppaan kohdistuu laajamittainen sotilaallinen interventio, niin käytössä olevat resurssit keskitetään nimenomaan sinne missä niitä tarvitaan eli etulinjan maihin. Jos Puolan itärajalla rytisee niin tuskin Ranska jää odottamaan siihen saakka että venäläispanssarit rullaavat pitkin Champs Elysees:a ennen kuin ryhtyy toimeen. Sodankäynnin klassisia tavotteitahan on aina ollut pyrkimys pitää sota poissa omasta maasta ja ratkaista oman maan kohtalon sanelevat taistelut jonkun muun, mielellään vihollisen maaperällä.

Tässä mielessä Suomen ja muiden etulinjan maiden tukeminen kaikin maahdollisin keinoin on stretegisesti viisasta ja järkevää.

(Tietysti tämän ajatuksen hyväksyminen vaatii sen suomalaisen itsesääligeenin vaimentamista. Yhyy, ei meitä kukaan kuitenkaan auttais... ;))
 
Suomen poliittinen johto ja Merivoimat toimivat mielestäni niinkuin pitääkin. En osaa kuvitella minkäänlaista vaihtoehtoa, joka olisi ollut "parempi". Ylipäätään ollaan varmasti tultu sille vedenjakajalle, jossa ei enää edes uskotella itselleen salailun merkitystä liian suureksi nimenomaan positiivisessa mielessä.

Mutta alati epäluuloinen minäni ponnistelee myös Vapun aattona. Jos moniviikkoisen tutkinnan jälkeen todetaan, että vene oli venäläinen, niin tiedotetaanko siitä niinkuin pitää? Entäs jos vehjes oli länkkäreiden? Ilmoitetaanko, että vittans, jenkkipaatti kävi nokka edellä aluevesillämme?

Tutkinta. Jos en aivan väärässä ole, niin venäläiset vehkeet tunnistetaan tasan taatusti. Mitäs tutkittavaa siinä sitten ollee? Vai onko kyseessä tutqimus? Joka voi päätyä siihen, että loukkaaja oli venäläinen. Entäs jos se oli puolalainen tai saku? Päätyykö tutqinta kertomaan tyhjää joka tapauksessa? No, eiköhän kuukauden kuluttua oltane viisaampia. Pääasia oli, että reagoitiin julkisesti.

En haluaisi olla kyyninen, mutta kyllähän tuossa tiedotuksessa on jo hyvin pohjustettu tulevaa johtopäätöstä. "Kyseessä on mahdollisesti sukellusvene tai jokin muu ääni, esim. heijastuma ruotsinlaivasta."
 
Jos Eurooppaan kohdistuu laajamittainen sotilaallinen interventio, niin käytössä olevat resurssit keskitetään nimenomaan sinne missä niitä tarvitaan eli etulinjan maihin. Jos Puolan itärajalla rytisee niin tuskin Ranska jää odottamaan siihen saakka että venäläispanssarit rullaavat pitkin Champs Elyseesta ennen kuin ryhtyy toimeen. Sodankäynnin klassisia tavotteitahan on aina ollut pyrkimys pitää sota poissa omasta maasta ja ratkaista oman maan kohtalon sanelevat taistelut jonkun muun, mielellään vihollisen maaperällä.

Eikö Ranskalla aiemmin ollut Pluton-ydinkärkiohjukset viimeisenä hätävarana pysäyttämään panssarivyöry ennen Ranskan rajaa. En tiedä mitä saksalaiset pitivät tuosta toimintamallista mutta jotain niillä ohjuksilla kaiketi oli ajateltu tehdä. Plutonin kantama oli siis jossain sadan kilometrin hivakoilla ja niitä oli muutama kymmenen kappaletta. Vähän niin kuin omille varpailleen pudottaisi...
 
Eikö Ranskalla aiemmin ollut Pluton-ydinkärkiohjukset viimeisenä hätävarana pysäyttämään panssarivyöry ennen Ranskan rajaa. En tiedä mitä saksalaiset pitivät tuosta toimintamallista mutta jotain niillä ohjuksilla kaiketi oli ajateltu tehdä. Plutonin kantama oli siis jossain sadan kilometrin hivakoilla ja niitä oli muutama kymmenen kappaletta. Vähän niin kuin omille varpailleen pudottaisi...

Ydinaseiden alkuvuosina suunniteltiin mm. ydinräjähteellä aseistettua ilmatorjuntaohjusta. Ajatuksena hirtehisen hymyilyttävä: Kaupunki tuhoutuu ydinräjähdyksessä jolla estetään vihollisen ydinpommittajaa pudottamasta kaupunkiin kaupungin tuhoamiseen tarkoitettua ydinräjähdettä...
 
Äkkiseltään ajatellen näin mutta kun asiaa miettii vähänkin pidemmälle niin ei. Tuolta pohjalta kun voitaisiin ajatella että läntinen sotilaspiiri kieltäytyisi antamasta sotilaita ja kalustoa itärajalle Vaalimaan suuntaan vedoten siihen että niitä tarvitaan enemmän torjumassa vaikka Poriin kohdistuvaa uhkaa.

Jos Eurooppaan kohdistuu laajamittainen sotilaallinen interventio, niin käytössä olevat resurssit keskitetään nimenomaan sinne missä niitä tarvitaan eli etulinjan maihin. Jos Puolan itärajalla rytisee niin tuskin Ranska jää odottamaan siihen saakka että venäläispanssarit rullaavat pitkin Champs Elysees:a ennen kuin ryhtyy toimeen. Sodankäynnin klassisia tavotteitahan on aina ollut pyrkimys pitää sota poissa omasta maasta ja ratkaista oman maan kohtalon sanelevat taistelut jonkun muun, mielellään vihollisen maaperällä.

Tässä mielessä Suomen ja muiden etulinjan maiden tukeminen kaikin maahdollisin keinoin on stretegisesti viisasta ja järkevää.

(Tietysti tämän ajatuksen hyväksyminen vaatii sen suomalaisen itsesääligeenin vaimentamista. Yhyy, ei meitä kukaan kuitenkaan auttais... ;))

Materiaalivarastot ovat kyllä lähellä surkuhupaa jopa suurimpien eurooppalaisten valtioiden osalta. Saksassa ja Ranskassa on herätty siihen, että jopa ne suorituskyvyn kannalta kriittisimmät artikkelit ovat pitkässä kuusessa. Pitkä kuusi tarkoittaa sitä, että esim. pst-ohjusten tuottaminen sotaan tarvittavia lukumääriä tarkoittaa 6 kk ja plus. Kopterien osia, joitain kriittisimpiä artikkeleja...sama saundi. Kertasinkoja ruotsalaiset ja norjalaiset lupaavat toimittaa tilauksesta 6-12 kk. Tämä siis rauhan aikana. No. Entäs sodan aikana, kun foorumin jatkuvasti framille koroittama tsiljoonien panssarien hyöky täyttää keski-euroopan pellot. Kenet varustetaan ensin? Suomi vai Saksa? Puola? Itävalta? Silmät auki nyt.

Pv ei suun mauksi kötise määrärahoista. Se tarkoittaa aikuusten oikeesti sitä, että armeija olisi saatava materiaalinsa osalta siihen kuntoon, että varastoissa löytyy taatusti krauhtoniaa, jos tarve syntyy. Ettei tarvitse kävyillä heitellä ensimmäistä torjuntavoittoa pakettiin tai ettei panssarijääkärille tarvitse antaa hellahalkoa panssarintorjuntaan. Ja että radioita riittää, ettei tarvi tilata Portugalista kirjekyyhkyjä. Jne. Siitähän tässä on selvästi kyse ja siksi myös puolueet muutamaa hölläpäiden lafkaa lukuunottamatta myös ovat valmiita rahat antamaan. Armeijan perusrakenteet ovat kunnossa, se mitä tarvitaan, on että siiloissa riittää jaettavaa.

Ymmärrän armeijaa ja päättäjiä hyvin, ei siellä terävässä päässä voida jättää asioita ja kriittisimpiä artikkeleja sen varaan, että "kyllä meitä autetaan" tai että "tää on hieno matka jees".
 
Back
Top