Kaiken alan asiantuntija Olli Ainola kertoo nyt merivoimille mitä heidän pitäisi ja ei pitäisi tehdä
Yhtä typerä hanke kuin taisteluhelikopterit.
Miksei Ainolaa ole palkattu konsultiksi puolustusvoimiin? Onhan hänellä hirmuinen määrä tietämystä.
Niin kuin nyt tämäkin:
Suuria laivoja tarkkaillaan jatkuvasti, ja ne erottuvat vaivatta merellä horisonttia vasten. 
IL-analyysi: Suomi aikoo ostaa turhan sotalaivan - Merivoimien himoitsema korvetti on helppo maalitaulu Venäjän ohjuksille
Sotilasjohdon ajaman neljän valtamerialuksen tilaus ja sen tarve pitää vaihtoehtoineen arvioida kriittisesti uudelleen, kirjoittaa Iltalehden toimittaja Olli Ainola.
Suomen puolustusvoimat ei ole julkaissut lopullisia mallikuvia haaveilemastaan korvetista. Laiva perustuu kuvassa olevaan amerikkalaiseen Littoral Combat Ship -konseptiin, joka on Yhdysvalloissakin vasta kehitysversio. Pentagonin tutkimuksen mukaan laivan taistelukelpoisuus on huono. Jos se saa osuman, Yhdysvaltain laivaston perinteistä poiketen laivan miehistö hylkää aluksensa ja siirtyy pelastuslauttoihin. Kuva: Yhdysvaltain laivasto
Pääministeri
Juha Sipilä (kesk) neuvottelee lähiaikoina eduskuntapuolueiden puheenjohtajien kanssa puolustushankinnoista. Sipilä yrittää nyhtää ainakin demareilta, vihreiltä, kristillisiltä ja Rkp:ltä lupauksen, etteivät ne kampittaisi hallituksen hieromia kahta jättimäistä asekauppaa.
Sotilasjohdon ostoslistalla on hävittäjäkaluston uusiminen ja sodanjälkeisen ajan suurin taistelualustilaus. Hävittäjäkauppa on alkutekijöissään. Sen sijaan laivaston varusteluohjelma on viittä vaille tilausvalmis.
Rauman telakka kärkkyy neljän suuren korvetin tilaussarjaa ensi keväänä. Sotalaivojen hintalappu ulkomailta ostettavine taistelujärjestelmineen on valtava, 1,2 miljardia euroa. Varusteluohjelman maksut alkavat juosta noin kahden vuoden kuluttua. Vuoden 2019 maksuosuus on 260 miljoonaa, seuraavana vuonna 170 miljoonaa.
Suomi on tekemässä suuruudenhullua hukkainvestointia. Kenraalit ja amiraalit ovat työntämässä kansanedustajat miinaan.
Vaarallinen ohjus
Puolustusvoimien komentaja
Jarmo Lindberg kertoi Iltalehden haastattelussa 26. marraskuuta, että Venäjä on ottamassa Kaliningradissa käyttöönsä Bastion-meritaistelujärjestelmän.
Kenraalia huolestuttava Bastion on maailman parhaita merimaaliohjuksia. Ohjus on Venäjän ulkopolitiikan jatke. Venäjä on tätä ennen tuonut sen muun muassa miehittämälleen Krimin niemimaalle. Venäjä on käyttänyt ohjusta Syyriassa näytösmäisesti jopa maakohteita vastaan.
Ohjus kuuluu samaan sarjaan kuin muut Venäjän kauaskantavat aseet, joita lisäksi ovat ilmatorjuntaohjus S-400, ballistinen Iskander-ohjus sekä ilmasta laukaistavat risteilyohjukset. Noilla aseilla Venäjä altistaa Itämeren tärkeimmät vesialueet ja eristää Baltian maat estäen niiltä Naton avun.
Venäjä kehuu pystyvänsä sulkemaan Bastionilla vaikka Tanskan salmet, jolloin Nato ei kriisiaikana kykenisi vahvistamaan laivastoaan Itämerellä.
Suomalaiset uudet sotalaivat olisivat Bastionille helppo maalitaulu. Suuria laivoja tarkkaillaan jatkuvasti, ja ne erottuvat vaivatta merellä horisonttia vasten. Sotatekniikka kehittyy harppauksenomaisesti. Ruotsi sanoo, että se pystyy uudella tutkallaan havaitsemaan lokin 300 kilometrin päästä, eli häiveominaisuudet eivät pelasta laivoja.
Venäjän puolustusministeriön julkaisema valokuva Bastion-meritaistelujärjestelmästä. Ministeriön mukaan kuva on otettu tänä syksynä Venäjän pohjoisen laivaston kohteessa eli lähellä Suomen Lappia. Kuvassa on ohjusyksikkö ja tulenjohtovaunu. Bastion-ohjus on osa Venäjän kauaskantavien aseiden sarjaa, johon lisäksi kuuluvat ilmatorjuntaohjus S-400, ballistinen Iskander-ohjus sekä ilmasta laukaistavat risteilyohjukset. Näillä aseilla Venäjä on luonut sotilaallisen teräskuvun eli strategisen puolustuskyvyn Pietarin ja Murmanskin alueille.
Konsepti Amerikasta
Lähes satametrinen taistelulaiva olisi Suomen laivaston suurin alustyyppi sitten 1930-luvulla valmistuneiden Ilmarisen ja Väinämöisen. Noiden kahden kalliin panssarilaivan tärkein sotilaallinen merkitys viime sodissa oli siinä, etteivät veronmaksajien rahat riittäneet ennen sotaa juuri muuhun aseistukseen, ja Suomi oli todella huonosti varustautunut joutuessaan talvisotaan.
Sama virhe voi toistua nyt.
Puolustusvoimien havittelema uusi alus perustuu amerikkalaiseen konseptiin. Merivoimat on luonnostellut unelmalaivaansa kymmenkunta vuotta Yhdysvaltain ja Saksan kanssa.
Yhdysvaltain laivasto on koeluonteisesti teettänyt 26 tällaista alusta. Yhdysvallat aikoo käyttää niitä esimerkiksi merirosvojahdissa Afrikan rannikolla. Sen sijaan oikeaan sodankäyntiin ne eivät kelpaa. Pentagonin tutkimuksen mukaan laivojen taistelukestävyys on huono. Jos alus saa osuman, miehistö hylkää uppoavan aluksensa ja siirtyy pelastuslautoille.
Suunniteltu valtamerille
Suomen merivoimat on tehnyt laivojen perussuunnitelmat aikana, jolloin moni ei ottanut Venäjän sotilaallista uhkaa vakavasti.
Se näkyy laivan tehtävissä. Meriupseerit halusivat komean aluksen, jolla laivasto pystyisi seilaamaan pitkiä aikoja kaukana koti-Suomesta: valtamerillä kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä ja avomerellä Etelä-Itämerellä.
Valtamerikelpoisuus käytännössä edellyttää, että laiva on suuri. Koska suuret laivat ovat kalliita, merivoimat on päättänyt tinkiä pienestä ja ketterästä saaristoon soveltuvasta ohjusvenetyypistä.
Laivan pitää lisäksi kyetä laskemaan miinoja avomerellä. Sen pitäisi tuhota toisia laivoja, sukellusveneitä ja lentokoneita. Laivalla pitää olla valmius torpedoja kuljettaville helikoptereille ja niin edelleen.
Useilla eri taisteluvaatimuksilla lastattu monitoimilaiva onkin monen kompromissin lopputulos. Sen toimintakykyä ei voi ennalta todentaa. Ainakin ensimmäinen sarjan laivoista on lastentaudeille altis testikappale, beta-versio.
Jotta arvokasta alusta ei aivan heti pommitettaisi ilmasta merenpohjaan, laiva vaatii tuekseen ilmavoimien hävittäjiä, joista on muutenkin sodassa kova pula.
Suomen rannikkopuolustuksen tärkein ase on merimaaliohjus. Jos uusi korvetti ammutaan upoksiin, samalla tuhoutuvat siinä olevat ohjukset. Ohjuksia on siksi oltava myös suojassa mantereella.
Paljon halvempaa ja varmempaa olisi liikutella ohjuksia vaikka traktorin perässä kuin lähes kiintomaalin luokkaa olevassa korvetissa. Tämä ei ole mikään heitto. Patria esittelee ensi vuonna asemarkkinoille yksinkertaisen kontin, johon on rakennettu tulipurskeominaisuuksin varustettu Nemo-kranaatinheitinjärjestelmä. Kranaatinheitinkontti nostetaan tavallisen kuorma-auton lavalle tai kevyen kuljetusaluksen kannelle. Kontti voidaan nostaa ampumapaikalle tai sillä voi ampua kulkuvälineiden päältä.
Kotimainen asevalmistaja Patria esittelee ensi vuonna 2010-luvun "Molotovin cocktailin", edullisen tavan kuskata asejärjestelmiä. Patria on suunnitellut rahtikonttiin rakennetun raskaan Nemo-kranaantiheittimen. Patrian havainnekuvassa kontti on sijoitettu tavallisen kuorma-auton lavalle. Heitin voidaan sijoittaa myös saariston kuljetusaluksen kannelle. Heitin voi ampua kuljetusvälineensä päältä tai se voidaan nostaa ampumapaikalle.
Venäjän teräskupu
Merivoimat sanoo, että uusi taistelulaiva suojaa Suomen meriliikennettä eli vienti- ja tuontirahtia. Perustelu ontuu. Suomen rannikolla riittäisivät ohjusveneet, mutta niistä merivoimat on luopumassa.
Naton tehtävä on huolehtia Etelä-Itämerestä. Se ei ole Suomen tehtävä. Suomen kauppamerenkulun alukset eivät pysty käyttämään Tanskan salmia merikuljetuksiinsa, jos Nato ei pysty pitämään salmia auki. Suomen taistelualuksilla ei ole sijaa tässä leikissä.
Lisäksi Venäjä itse voi sulkea Tanskan salmet tuhoamalla Juutinrauman sillan. Venäjä ei tarvitse Itämeren salmia päästäkseen valtamerille.
Venäjän voima Itämerellä ei perustu laivoihin, vaan kaukovaikutteisiin ohjusaseisiin, jotka ovat mantereella tai rannikolla. Venäjällä on Itämerellä tällä hetkellä 44 taistelualusta. Tuohon verrattuna Itämeren Nato-mailla sekä Suomella ja Ruotsilla on yhteensä nelinkertainen sotalaivasto, 197 taistelualusta. Suomen korvetit eivät tuo ratkaisevaa lisäetua.
Sen sijaan ohjusaseita Venäjällä on yllin kyllin tärkeimmässä Itämeren linnoituksessaan Kaliningradin alueella.
Kylmän sodan aikana Neuvostoliitolla oli strateginen puskurivyöhyke, jota sanottiin rautaesiripuksi. Venäjä menetti strategisen puskurivyöhykkeen Pietarin alueella, kun Baltian maat liittyivät Natoon.
Venäjä on korvannut tämän puskurivyöhykkeen kehittämällä ohjuksiin perustuvan teräskuvun eli alueen vahvan eristämiskyvyn Kaliningradin ja Baltian ympärille. Tähän Venäjä ei tarvitse sotalaivoja.
Myös Suomen ympärillä on Venäjän teräskupu. Venäjä suojaa sillä Murmanskin alueella sijaitsevan tärkeimmän vastaiskykynsä eli strategiset ydinaseensa. Suomen merivoimien sotalaivoilla ei voi kiistää tätä kupua. Siihen puree vain ilmavoimat ja ilmatorjunta.
Tarvitaan aikalisä
Merivoimat on mainostanut, että laivatilaus vahvistaisi työllisyyttä. Tämä väite on pötyä. Tosiasiassa Suomen telakat ovat täystyöllistettyjä moneksi vuodeksi ilmankin.
Sotalaivatilaus todennäköisesti ylikuumentaisi telakkasuhdanteen. Pahimmassa tapauksessa merivoimat pilaisi Turun risteilijätelakan kilpailukyvyn nostattamalla hintatasoa.
Uuden taistelualuksen hankintasuunnitelmaa tulee supistaa. Noin kirjoitti prikaatikenraali evp.
Lauri Kiianlinna keväällä (Helsingin Sanomat 1.4.). Hänen mielestään merivoimien kykyä toimia kansainvälisissä tehtävissä ei pidä parantaa maarajan ja rannikon kohteiden puolustamisen kustannuksella.
Suomi on tekemässä vuosikymmenen tyhmimmän asekaupan, jos laivahanke etenee alkuperäisen suunnitelman mukaan. Se vetää hölmöydessään vertoja taisteluhelikoptereille, jotka olivat kenraali
Gustav Hägglundin suuruudenhullu päähänpisto. Hägglund oli vähällä tuhota koko maavoimat koptereillaan.
Silloinkin sotilasjohto oli juntannut taisteluhelikopterit läpi maan hallituksessa ja puoluejohdoissa. Esiin astui rohkea valtiopäivämies. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja
Kalevi Lamminen (kok) ampui taistelukopterit alas vuonna 1997. Ne jäivät ostamatta.
Nyt pitäisi löytää uusi Lamminen. Merivoimien taistelualushankinnan tarpeellisuus pitää arvioida tyhjentävästi ja päivittää tilaustarve.
Ei riitä, että sotilaat kuiskailevat kabineteissa poliitikoille, jotka ovat tässä asiassa täysiä maallikkoja. Hankinnan perusteet, tavoitteet ja kaikki vaihtoehdot on selvitettävä perusteellisesti ennen tilauspäätöstä.
Tähän tarvitaan kovan asiantuntijaryhmän arvio siitä, mitä hankitaan, mihin tarkoitukseen ja mihin hintaan.
Ei pidä pelästyä sitäkään vaihtoehtoa, että laivatilaus pysäytetään kokonaan. Tästäkin on Suomessa kokemusta., sillä merivoimat on ennenkin tyrinyt hankinnoissaan.
Vuonna 2003 puolustusvoimat veti alas Laivue 2000 -strategian ja perui ilmatyynyalushankinnat. Ainoana valmistunut Tuuli-alus romutettiin kaksi vuotta sitten.
Italiasta tilattuja suuria miinantorjuntalaivoja merivoimat on korjattu jatkuvasti, ja alukset eivät vieläkään ole täydessä operatiivisessa valmiudessa. Niillä ei ole todennäköisesti merkittävää tehtävää Suomen puolustamisessa.
Merivoimien varusteluohjelma perustuu ajatukseen, että koska Suomella on laivasto, sillä pitää olla laivoja. Merimiesperinteitä voi vaalia halvemmallakin kuin 1,2 miljardin euron turhalla laivuehankinnalla.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612112200038446_uu.shtml
