Merivoimien kehitysnäkymät

Artikkelin lopussa on myös lievää vittuilua siitä, ettei ohjusta kutsuta ristelyohjukseksi poliittisista syistä, koska Ruotsin vasemmisto silloin menisi kattoon. (Ovat aiemmin ollet jyrkäsri "hyökkäyksellisten" aseiden vastustajia)

http://cornucopia.cornubot.se/2017/04/forsvaret-far-ny-kryssningsrobot-och.html
Miksi sitä sitten pitäisi kutsua risteilyohjukseksi? Eihän esim. Exocetkaan ole miksikään risteilyohjukseksi muuttunut, vaikka sen uusimmalla versiolla (MM40 Block 3) on kyky iskeä maamaaleihin. Muutenkin noilla on risteilyohjuksiksi aika lyhyet kantamat.
 
Miksi sitä sitten pitäisi kutsua risteilyohjukseksi? Eihän esim. Exocetkaan ole miksikään risteilyohjukseksi muuttunut, vaikka sen uusimmalla versiolla (MM40 Block 3) on kyky iskeä maamaaleihin. Muutenkin noilla on risteilyohjuksiksi aika lyhyet kantamat.
Länsiohjuksista kutsuisin täysiveriseksi risteilyohjukseksi vain LRASM ohjusta, jonka kantama on 500+ km. Eli mitä tahansa 500 ja 1000km väliltä. Tietysti TAS-M Tomahawk mutta se ei virallisesti ainakaan ole enään käytössä.
 
LRASM on varmaankin todella kallis ja liian kallis meille. USN ei myöskään ole vielä vallinnut uutta ohjusta ja nyt on jo UGM-84 Harpoonistakin kehitetty uusi, pidemmän kantaman versio. Samasta paikasta kilpailee myös TacTom eli Tomahawkin NAVAL-versio. LRASMin tulevaisuus ei ole vielä varmaa, voi olla että myös USA toteaa sen liian kalliiksi monien muiden peruttujen projektien ohella ja hankkii "vanhaa ja hyväksi havaittua".

LRASM pohjautuu JASSM-ER:ään, joka taas pohjautuu meikäläistenkin hankkimaan JASSM-risteilyohjukseen. Että eiköhän sekin mahtuisi budjettiin. ;)

Yksikin LRASM aiheuttaa todella mittavaa vahinkoa maalissa, 1000 paunan taistelukärki on kunnioitettavaa kokoluokkaa. NSM/JSM ja jopa RBS-15 ovat LRASM:n rinnalla suorastaan kissanpieruja.

Mutta niin paljon kuin sitä haluaisinkin, niin LRASM tuskin on todellinen vaihtoehto. Tai aika huonosti LRASM sopisi Haminoille, kun SUTO-varustuksen asentaminen aiheuttaa jo muutenkin paino-ongelmia.

Länsiohjuksista kutsuisin täysiveriseksi risteilyohjukseksi vain LRASM ohjusta, jonka kantama on 500+ km. Eli mitä tahansa 500 ja 1000km väliltä. Tietysti TAS-M Tomahawk mutta se ei virallisesti ainakaan ole enään käytössä.

Onko niin, ettei JASSM ole risteilyohjus? Kantamaa vain 370 km plus.

Entä Joint Strike Missile, eikö se ole risteilyohjus?

  • Improved range over NSM to >100 nmi low-low-low or >300nmi hi-hi-low[31]

https://en.wikipedia.org/wiki/Naval_Strike_Missile#Joint_Strike_Missile

Jos minulta kysyttäisiin, mikä tekee risteilyohjuksen, niin vastaisin: "Tarkkuus." Käytännössä siis kuvantava IR-hakupää.
 
LRASM pohjautuu JASSM-ER:ään, joka taas pohjautuu meikäläistenkin hankkimaan JASSM-risteilyohjukseen. Että eiköhän sekin mahtuisi budjettiin. ;)

Yksikin LRASM aiheuttaa todella mittavaa vahinkoa maalissa, 1000 paunan taistelukärki on kunnioitettavaa kokoluokkaa. NSM/JSM ja jopa RBS-15 ovat LRASM:n rinnalla suorastaan kissanpieruja.

Mutta niin paljon kuin sitä haluaisinkin, niin LRASM tuskin on todellinen vaihtoehto. Tai aika huonosti LRASM sopisi Haminoille, kun SUTO-varustuksen asentaminen aiheuttaa jo muutenkin paino-ongelmia.



Onko niin, ettei JASSM ole risteilyohjus? Kantamaa vain 370 km plus.

Entä Joint Strike Missile, eikö se ole risteilyohjus?



https://en.wikipedia.org/wiki/Naval_Strike_Missile#Joint_Strike_Missile

Jos minulta kysyttäisiin, mikä tekee risteilyohjuksen, niin vastaisin: "Tarkkuus." Käytännössä siis kuvantava IR-hakupää.
Luulin että puhuttiin vain merimaaliohjuksista jotka voisi luokitella risteilyohjuksiksi hyvin mielin. Ohjus joka hakee itse oman reittinsä eli ei ballistisella radalla, osaa hakeutua maaliinsa vaikka kadottaa yhteyden lähettäjäänsä ja väistelee torjuntaa, olisi oma mielipiteeni mikä tekee risteilyohjuksen.
 
Jos minulta kysyttäisiin, mikä tekee risteilyohjuksen, niin vastaisin: "Tarkkuus." Käytännössä siis kuvantava IR-hakupää.
Hyvän risteilyohjuksen ominaisuuksiin kuuluu tarkkuus, ei risteilyohjuksen määritelmään.
Luulin että puhuttiin vain merimaaliohjuksista jotka voisi luokitella risteilyohjuksiksi hyvin mielin. Ohjus joka hakee itse oman reittinsä eli ei ballistisella radalla, osaa hakeutua maaliinsa vaikka kadottaa yhteyden lähettäjäänsä ja väistelee torjuntaa, olisi oma mielipiteeni mikä tekee risteilyohjuksen.
Kyky väistellä torjuntaa ei kuulu risteilyohjuksen määritelmään. Jo ww2 aikainen saksalaisten V1 (tai toiselta nimeltään Fi-103 tai FZG-76) oli risteilyohjus.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Risteilyohjus
Esittää asian aivan riittävän yvin.
 
Kyky väistellä torjuntaa ei kuulu risteilyohjuksen määritelmään. Jo ww2 aikainen saksalaisten V1 (tai toiselta nimeltään Fi-103 tai FZG-76) oli risteilyohjus.
Ja se oli peräti autonomisesti toimiva. Jenkkien ensimmäinen mereltä laukaistava ydinpeloteohjus, SSM-N-8 Regulus, oli kauko-ohjattava! Silti sekin luetaan risteilyohjuksiin. Eli jäljelle jää... aerodynaaminen lentorata ja mahdollisesti jokin kantamaan liittyvä raja.
 
Uncharted waters: US Navy still searching for path to a bigger fleet
Tuossa otsikon kuvassa on mielenkiintoinen luonnos päivitetystä LCS Independence luokasta. Lisätty 16kpl harppuunoita(eteen ja taakse) ja 2X VLS kennostot, säilytetty Bofors keulalla ja SeaRam. Pois on heitetty somalin hätistimet eli 30mm. Sekä lisätty jotain mikä näyttää aivan MASS heittimiltä sivuille ja komentosillan päälle. Toisessa luonnoksessa näkyy 30mm moduulikonttien tilalla 2x6kpl NSM laatikoita jotka nousisivat samalla lailla kuin Haminassa.

http://www.defensenews.com/articles/uncharted-waters-us-navy-still-searching-for-path-to-a-bigger-fleet
 
US Navy on pulttaamassa San Antonio luokan aluksiin strike mk41 kennostoja. Alunperinhän niissä on paikka kahdelle 8-soluiselle joissa olisi pelkästään quad-pack ESSM ohjuksia 64kpl alusten omasuojaksi, RAMien lisäksi. Toinen vaihtoehto on tuo San Antoniosta kehitetty arsenaali/BMD alus. Mutta rahapulassa taitavat vain modata nykyisiin aluksiin kyvyn ampua Tomahawkeja lähettämiensä mariinien tueksi. Tämähän ei mihinkään liity mutta koin tarpeeksi mielenkiintoiseksi että kirjoitan tänne. US Navyn ainoat taisteluun kykenevät pinta-alukset kun eivät kohta ole Ticonderoga, Arleigh Burke ja Zumwalt. Ja tietyin varauksin ylisuuret Freedom ja Independence partiokipot, joita ollaan onneksi päivittämässä tulivoiman osalta.
Tuo suunnitelma kuuluu tietääkseni USN "Distributed Lethality"- konseptiin jossa pintatorjuntakykyä on tarkoitus lisätä kautta koko laivaston. https://www.usni.org/magazines/proceedings/2015-01/distributed-lethality
The answer that Rowden and his staff developed was that the Navy should disperse the offensive capabilities of the surface fleet so that almost every vessel in the fleet contributes to the sea control mission. “What we need to do is distribute the lethality of our Navy and make all of our Navy more lethal, not just surface ships but surface ships, submarines and aircraft across the broad spectrum that we operate,” Rowden said. “We’re not going to go buy a new Navy, we have a great Navy right now, but are there things we can do with the weapons and the weapons systems in order to get offensive capability into our ships in order to hold our potential adversaries at risk at range.”

While the Navy is working on developing new weapons such as the Long Range Anti-Ship Missile (LRASM)—which it might adopt for its warships—the service is modifying many existing armaments and ships so that they contribute to the sea control mission.
One of those weapons is the Raytheon Standard SM-6 missile, which was originally developed as an extended range anti-aircraft and anti-missile weapon. However, the service discovered during the missile’s development that it could be adapted to be used as a long-range anti-ship weapon.

The Navy is looking at other opportunities to extend the range of its anti-ship capabilities. One candidate for that role is the Tomahawk cruise missile. While the Navy fielded an anti-ship Tomahawk missile variant decades ago, that weapon was withdrawn from service during the 1990s partly due to its questionable effectiveness. “One of the things we’re looking at is: ‘Is it possible to put a seeker in a Tomahawk?’” Rowden said. “We had Tomahawk anti-ship missiles a long time ago, and we took those out of the inventory. But given our advances in our ability to target at range, we’re looking to see if in fact that’s another weapon that we want to go after.”
http://nationalinterest.org/blog/th...the-inside-scoop-the-distributed-18185?page=2


Länsiohjuksista kutsuisin täysiveriseksi risteilyohjukseksi vain LRASM ohjusta, jonka kantama on 500+ km. Eli mitä tahansa 500 ja 1000km väliltä. Tietysti TAS-M Tomahawk mutta se ei virallisesti ainakaan ole enään käytössä.
TacTom eli "Tactical Tomahawk" on kehitteillä ja on syytä olettaa että Tommy tekee paluun ASM-roolissa pian. Viimeisin versio on xGM-109 Block IV.
Tässä juttua Tomahawkiin suunnitelluista päivityksistä:
http://www.defenseindustrydaily.com/block-iv-xgm-109-tomahawk-chopped-07423/

On todennäköistä että ainakin osa nykyisistä n. 2000 ohjuksesta joita US NAVYllä on varastoissaan, päivitetään seuraavaan standardiin.
Olisi liian kallista muuttaa olemassa olevat ohjukset, laukaisulaitteineen ja tukineen LRASM:n ainakaan kerralla. Tulevaisuuden Tommy voi pitää sisällään tutka+ESM+IR hakupään ja kehittyneen tietokoneen linkkeineen kuten LRASM:n on suunniteltu. Tom ei kuitenkaan ole LRASM:n veroinen puolustuksen läpäisijä mutta kantamaa sillä on 2 x enemmän kuin suunnitellussa LRASM:ssa.
LRASM pohjautuu JASSM-ER:ään, joka taas pohjautuu meikäläistenkin hankkimaan JASSM-risteilyohjukseen. Että eiköhän sekin mahtuisi budjettiin.
Tiedän kyllä mutta ei se tee siitä yhtään halvempaa. LRASM ei kerkeä kuitenkaan 2020 vuoteen valmiiksi tai ainakaan tuotantoon kun taas NSM on valmis paketti ja tuotannossa. NSM:n kantama 100NM+ on aivan riittävä Suomenlahdella ja Itämerellä, emmekä tarvitse mitään 900 km asetta. Meillä ei ole sille kantamalle järjestelmiä (satelliitit, raskaat UAV:t) jotka tuottaisivat maalitietoa kaukaa horisontin takaa. Väitän että LRASM on ainakin 2 x kalliimpi kuin NSM.

Populistisesti ja pelkistäen sanoisin että LRASM on kuin steroideilla pumpattu, ulottuva, 2 metrinen nyrkkeilijä ja NSM taas kevyt, ketterä ja ilkeä vapaa-ottelija :D.

Yksikin LRASM aiheuttaa todella mittavaa vahinkoa maalissa, 1000 paunan taistelukärki on kunnioitettavaa kokoluokkaa. NSM/JSM ja jopa RBS-15 ovat LRASM:n rinnalla suorastaan kissanpieruja.
Kuten NSM testivideoilla nähdään, sen vaikutus fregatti- ja hävittäjäluokan maaleihin on aivan riittävä. Tämän suurempia pintamaaleja ei Itämerellä juuri näe. Jos maali on isompi niin voihan sitä ampua useammalla ohjuksella. Silloin on myös todennäköisempää osua ja läpäistä puolustukset paremmin.
Myös maakohteet saavat NSM:ä kyytiä ja IR hakupää on maan yläpuolella tarkempi kuin tutka. Huomatkaa ohjuksen pystysuora hyökkäyskulma maamaaliin.
 
Tiedän kyllä mutta ei se tee siitä yhtään halvempaa. LRASM ei kerkeä kuitenkaan 2020 vuoteen valmiiksi tai ainakaan tuotantoon kun taas NSM on valmis paketti ja tuotannossa. NSM:n kantama 100NM+ on aivan riittävä Suomenlahdella ja Itämerellä, emmekä tarvitse mitään 900 km asetta. Meillä ei ole sille kantamalle järjestelmiä (satelliitit, raskaat UAV:t) jotka tuottaisivat maalitietoa kaukaa horisontin takaa. Väitän että LRASM on ainakin 2 x kalliimpi kuin NSM.

LRASM:n käyttöönottohan tapahtuu USAF:ssa ensi vuonna ja USN:ssä 2019. Eli ihan riittävän valmis se kyllä on. ;)

Tosin tuo on ilmalaukaistava variantti, eli ei riitä sellaisenaan meille. Pintalaukaistavaa versiotahan Yhdysvaltain asevoimat eivät edes tässä vaiheessa hanki, vaan LM on itse kehittänyt sitä tarjottavaksi hankkeen toiseen vaiheeseen ("OASuW increment 2"), johon muutkin valmistajat tyrkyttävät noita omia tuotteitaan, joita aiemmin listasit.

Mutta pintalaukaisua kokeiltiin ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten, ja viime vuonna homma vietiin "alusta loppuun asti". Eiköhän tuo soveltuisi meikäläiseenkin aikatauluun, mutta olet varmaan oikeassa siinä, että LRASM on kallis. Ja raskashan se myös on, eli aika huono juttu meikäläiseltä kannalta. Haminaan kun lastaa 4*LRASM, niin paatti painuu pohjaan tai keikahtaa ympäri jo satama-altaassa. :D

In July 2016, Lockheed successfully conducted the third surface launch of the LRASM following two tests at the Navy’s Desert Ship, firing it from the Navy’s USS Paul F. Foster Self Defense Test Ship. Tied to a Tactical Tomahawk Weapon Control System (TTWCS) for guidance and boosted by the Mk-114 motor, it flew a planned, low-altitude profile to its pre-determined endpoint. While the missile is currently planned to be exclusively air-launched, future requirements for employment across several launch platforms led to investment in risk-reduction for the future competition.[38][39]

https://en.wikipedia.org/wiki/AGM-158C_LRASM
 
Vähän lisää juttua tuosta Saabin uudesta ohjuksesta. Kuulemma ohjukseen tulee lisää työntövoimaa, ja noitahan on ripusteltu varsin mallikas määrä uuteen Gripeniin.

Sen verran täytyy kyllä sanoa vielä aiheesta, että jos - siis jos - Suomeen hankitaan ei-IR-hakeutumiseen kykenevä ohjus, niin se on hieman sääli. Tutkahakupäällä voi olla vaikeuksia valita tarkkaa osumakohtaa maalista, ja luonnollisesti ohjukset saisivat osua sinne missä ne aiheuttavat eniten vahinkoa. :(

Saturday, April 1, 2017
SAAB to develop new RBS15 Mk4 anti-ship missile


Four RBS15 Mk3 armed Gripen fighter Photo SAAB Copyright

Sweden has signed a contract with SAAB for the development and production of a next generation version of the RBS15 anti-ship missile.

The SEK 3.2 billion ($360 million) contract covers development of both air-launched version to arm the latest SAAB Gripen E version fighters and the ship-launched version to arm Swedish Navy Visby class corvettes.

The new version will sport improved combat range, an upgraded target seeker and reduced weight compared to the present Mk3 version which have a 200-plus km range, active radar seeker and 800 kg weight with booster.

The all-weather fire and forget subsonic missile is powered by a rocket engine in the initial boost phase ( only for surface/ ship launched version), and a turbojet engine in the cruise phase. The missile uses INS and GPS for navigation and flies a sea skimming flight trajectory to evade enemy radars.



In the terminal phase, the missile will have increased thrust and can penetrate enemy counter measures with built in Electronic Counter Countermeasures (ECCM) system.

The missile’s large and lethal 200 kg blast and fragmentation warhead is triggered by delayed impact or proximity fuse function, causing a devastating impact on any target, including large naval vessels.

SAAB says the delivery could begin as early as 2017 and will extend till 2026.

The RBS15 Mk3 missile is jointly produced by Saab and German Diehl Defence GmbH & Co. KG.

http://www.aviationanalysis.net/2017/04/saab-to-develop-new-rbs15-mk4-anti-ship.html
 
Vähän lisää juttua tuosta Saabin uudesta ohjuksesta. Kuulemma ohjukseen tulee lisää työntövoimaa, ja noitahan on ripusteltu varsin mallikas määrä uuteen Gripeniin.

Sen verran täytyy kyllä sanoa vielä aiheesta, että jos - siis jos - Suomeen hankitaan ei-IR-hakeutumiseen kykenevä ohjus, niin se on hieman sääli. Tutkahakupäällä voi olla vaikeuksia valita tarkkaa osumakohtaa maalista, ja luonnollisesti ohjukset saisivat osua sinne missä ne aiheuttavat eniten vahinkoa. :(



http://www.aviationanalysis.net/2017/04/saab-to-develop-new-rbs15-mk4-anti-ship.html

Huono sekin jos ohjus ei tutkan puuttuessa lainkaan löydä maaliaan? Merellä on hakupään kantilta katsoen melko usein hyvinkin eksoottiset olosuhteet.
 
Huono sekin jos ohjus ei tutkan puuttuessa lainkaan löydä maaliaan? Merellä on hakupään kantilta katsoen melko usein hyvinkin eksoottiset olosuhteet.

Poikkeavatko suomalaiset olosuhteet sitten paljonkin muusta maailmasta? Onko täällä enemmän sumua ja sadetta kuin vaikka Lofooteilla?

Parashan olisi tietysti hybridihakupää, ja sellaista minä toivoisin. Vaikka sitten maksaisi paljonkin.

Tässä suhteessa LRASM (ja toki JSM datalinkkeineen ja ESM-sensoreineen, kun se joskus 2025 saadaan täyteen käyttöön) on varmaan paras vaihtoehto, kun siinä kuitenkin on se passiivinen ESM tutkien ja muiden säteilylähteiden havainnointiin. Joskin epäilen vähän sen toimintaa uutta kalustoa vastaan, mutta mistäs minä tiedän.

Ohjukset voitaisiin periaatteessa ampua matkaan pelkästään sillä tiedolla, että Suomen sotilasasiamies Puolassa vaivautuu ulos konsulaatista ja lähtee rajalle katsomaan, milloin Kaliningradista lähtee aluksia. Sitten vain puikulat matkaan ja toivotaan, että ohjus ei erehdy luulemaan Sachsenia tai Perryä venäläisalukseksi. :D

Unlike current anti-ship missiles the LRASM is expected to be capable of conducting autonomous targeting, relying on on-board targeting systems to independently acquire the target without the presence of prior, precision intelligence, or supporting services like Global Positioning Satellite navigation and data-links. These capabilities will enable positive target identification, precision engagement of moving ships and establishing of initial target cueing in extremely hostile environment. The missile will be designed with counter-countermeasures to evade hostile active defense systems.[8]

https://en.wikipedia.org/wiki/AGM-158C_LRASM#Design

Mutta onhan se nyt söötti kuin sika pienenä:

 
Eräs asia olisi kyllä mielenkiintoinen saada tietää, eli koon vaikutus ohjuksen torjuttavuuteen. LRASM on suuri (~950 kg) ja RBS-15 on suurehko (~800 kg), kun taas NSM on kohtalaisen pieni (~410 kg) ja Sea Venom puolestaan on liki nano-kokoinen (~110 kg).

Onko esimerkiksi Sea Venomilla hyvät mahdollisuudet läpäistä puolustus kokonsa takia? Onko siihen vaikeampi saada hyvää osumaa, ja kestääkö se toisaalta heikommin osumaa kuin isommat lajitoverinsa?

Häiveeseenhän koolla ei toki ole juuri vaikutusta, mutta noin muuten... Lienee syytä olettaa, että moderni sotalaiva lähtökohtaisesti havaitsee ohjuksen ja pyrkii torjumaan sen (ellei järjestelmät sitten ole manuaali-tilassa, sitäkin sattuu). Joten onko pieni vai iso ohjus parempi?
 
Poikkeavatko suomalaiset olosuhteet sitten paljonkin muusta maailmasta? Onko täällä enemmän sumua ja sadetta kuin vaikka Lofooteilla?

Parashan olisi tietysti hybridihakupää, ja sellaista minä toivoisin. Vaikka sitten maksaisi paljonkin.

Tässä suhteessa LRASM (ja toki JSM datalinkkeineen ja ESM-sensoreineen, kun se joskus 2025 saadaan täyteen käyttöön) on varmaan paras vaihtoehto, kun siinä kuitenkin on se passiivinen ESM tutkien ja muiden säteilylähteiden havainnointiin. Joskin epäilen vähän sen toimintaa uutta kalustoa vastaan, mutta mistäs minä tiedän.

Ohjukset voitaisiin periaatteessa ampua matkaan pelkästään sillä tiedolla, että Suomen sotilasasiamies Puolassa vaivautuu ulos konsulaatista ja lähtee rajalle katsomaan, milloin Kaliningradista lähtee aluksia. Sitten vain puikulat matkaan ja toivotaan, että ohjus ei erehdy luulemaan Sachsenia tai Perryä venäläisalukseksi. :D



https://en.wikipedia.org/wiki/AGM-158C_LRASM#Design

Mutta onhan se nyt söötti kuin sika pienenä:


Jos hakupää ei toimi merisumussa niin lienee se ja sama onko em. sumu Lofooteilla vai Saaristomerellä?

Riippuu ihan tilanteesta miten merkittävä puute tuo on. Ei se aseesta ainakaan käyttökelvotonta tee. Tuo esittämäsi kahden hakeutumismenetelmän yhdistelmä kuulostaa hyvälle. Valitettavasti sitä ei ilmeisesti ole tarjolla kuin jossain rinnakkaistodellisuudessa.
 
Jos hakupää ei toimi merisumussa niin lienee se ja sama onko em. sumu Lofooteilla vai Saaristomerellä?

Foorumilla on aika usein esitetty, että jos X (valitse mieleinen varusesine) kelpaa valtiolle Y (Ruotsi, Yhdysvallat, Ranska, Saksa jne.), niin sen pitää kelvata Suomenkin erikoisolosuhteisiin. Meritorjuntaohjuksissa asia ei sitten ilmeisesti olekaan näin?

Riippuu ihan tilanteesta miten merkittävä puute tuo on. Ei se aseesta ainakaan käyttökelvotonta tee. Tuo esittämäsi kahden hakeutumismenetelmän yhdistelmä kuulostaa hyvälle. Valitettavasti sitä ei ilmeisesti ole tarjolla kuin jossain rinnakkaistodellisuudessa.

Nooh, jos siirrytään aikakoneella 20 vuotta eteenpäin ihastelemaan merivoimien Laivue 2040 -konseptia, niin eiköhän sellainenkin ole jo siinä vaiheessa tarjolla. Luultavasti useammaltakin valmistajalta. :)
 
Foorumilla on aika usein esitetty, että jos X (valitse mieleinen varusesine) kelpaa valtiolle Y (Ruotsi, Yhdysvallat, Ranska, Saksa jne.), niin sen pitää kelvata Suomenkin erikoisolosuhteisiin. Meritorjuntaohjuksissa asia ei sitten ilmeisesti olekaan näin?

Miksei kelpaisi. Mikään laite nyt ei vain ole täydellinen. Passiivinen hakupäähän on iso plussa mutta tuo mukanaan myös rajoitteita. Ihan niin kuin tutkallakin on omat etunsa ja haittansa.
 
LRASM:n käyttöönottohan tapahtuu USAF:ssa ensi vuonna ja USN:ssä 2019. Eli ihan riittävän valmis se kyllä on. ;)

Tosin tuo on ilmalaukaistava variantti, eli ei riitä sellaisenaan meille. Pintalaukaistavaa versiotahan Yhdysvaltain asevoimat eivät edes tässä vaiheessa hanki, vaan LM on itse kehittänyt sitä tarjottavaksi hankkeen toiseen vaiheeseen ("OASuW increment 2"), johon muutkin valmistajat tyrkyttävät noita omia tuotteitaan, joita aiemmin listasit.

Mutta pintalaukaisua kokeiltiin ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten, ja viime vuonna homma vietiin "alusta loppuun asti". Eiköhän tuo soveltuisi meikäläiseenkin aikatauluun, mutta olet varmaan oikeassa siinä, että LRASM on kallis. Ja raskashan se myös on, eli aika huono juttu meikäläiseltä kannalta. Haminaan kun lastaa 4*LRASM, niin paatti painuu pohjaan tai keikahtaa ympäri jo satama-altaassa. :D



https://en.wikipedia.org/wiki/AGM-158C_LRASM
LRASM tuskin saa ainakaan maaltalaukaistavaa lavettia joka olisi meille lähes välttämätön koska kahta ohjustyyppiä ei kannata ylläpitää.
Kyllähän LRASM olisi varsin tykki vehje ja ko. ohjusten "Rolls Royce" mutta eiköhän me "Volvollakin" pärjätä (siteeraan Kaskealaa) :).
 
Back
Top