Voisi tähän jakaa muutamia huippuhetkiä omalta palvelusajaltani miinalaiva Uusimaalla:
Yksi jälkikäteen hauskimmista harjoitustilanteista sattui kun olin eräässä sotaharjoituksessa ruorimiehenä. Ajoimme simuloidussa miinakentässä Kiiski-luokan raivaajan perässä, raivaajan raivaamaa uraa pitkin radiohiljaisuuden vallitessa ja ohjauskomentojen tapahtuessa vilkkuviestityksellä. Samaan aikaan Hornet-aloittaa matalarynnäköinnin takasektorista, voi sitä komentojen määrää kun Försti aloitti käskytyksen pääpunaisena, siinä sai suunnilleen veivata laivan solmuun...:a-grin: Tositilanteessa olisi voinut olla aika kusiset paikat...
Oli myös haastavaa yrittää pitää maalinosoittimella kovassa merenkäynnissä väistöliikkeitä tekevää Hornettia piikillä, kokemuksesta voin sanoa ettei ihan helppoa...
Toinen hyvä kommentti tuli laivan miinaupseerilta kun eräässä miinoitusharjoituksessa lastasimme laivaa täyteen kovia merimiinoja: "Nyt pojat varovasti, tai päästään kaikki vähän pidemmällä kahvitauolle...".
Lohtajalla kun ammuttiin ITO-04:ää Banshee-maalilennokkiin, niin laivaa kallistettiin varotoimenpiteenä niin paljon, että vessanpöntöistä valuivat vedet lattialle...
SUTO-raketteja ammuttaessa koko laivan etuosa peittyi savupilveen, varusmiesten ensimmäinen nakki Pansioon päästäessä olikin kaivaa maalitelat esiin...
Syvyyspommeja pudotettaessa syntyi merellä ainakin 500m halkaisijaltaan oleva alue, joka oli täynnä kuollutta kalaa. Kuulemma männä vuosina, laskettiin aina vene vesillä syvyyspommipudotusten jälkeen, ja seuraavalla viikolla ruokalistalla oli vain kalasoppaa...
Hupaisia olivat myös merirosvojen torjuntaharjoitukset, laivan ylikersantti tuli moottoriveneellä kohti arabihuivi päässä ammuskellen ilmaan räkäpäitä RK:lla ja huudellen "Allahu Akbaria" ja muuta vastaavaa. Oltiin vastaanottamassa mm. paloletkujen kanssa...
Ehkä yksi vaarallisimmista tilanteista tuli kun Örön ampumalueella pinta-ammunnoissa 57mm keulatykillä, eräs purjeveilijä sai kuningasidean lähteä kesken ammuntojen puskemaan keskelle suljettua maalialuetta. Veneeseen ei saatuu radioyhteyttä, lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ajaa miinalaivalla vierellä ja komentaa vene pois alueelta megafonilla käskyttäen...:lanssi:
Laivastovierailu Kaliningradiin oli yksi mielenkiintoisimmista kokemuksista. Paikka vilisi kulkukoiria ja rottia, talot näyttivät voivan sortua kasaan minä hetkenä hyvänsä. Vesi oli vihreän väristä liejua, joka oli täynnä kelluvaa roskaa. Laivan komentajan mukaan ei voitu täyttää painolastitankkeja, koska jos ne olisi tyhjennetty Airistolla, oltaisiin saatu syytteet ympäristörikoksista...
Ensimäisenä yönä Kaliningradissa tuli ukkosmyrsky, ja laivan peräkannelle vieraita varten kasattu telttakatos romahti kasaan. Eikun kaikki varusmiehet keskellä yötä kaatosateeseen katosta kasaamaan. Hupaisinta koko jutussa oli että koko kaupungista lähti myrskyn takia sähköt, tunteihin ainoa valo koko satamassa tuli meidän laivasta, koska meillä oli tietysti omat generaattorit...
Sähköön liittyy toinenkin hauska juttu Kaliningradista. Muutama yö tuli vietettyä laiturialueella vahdissa, ja siinä tuli nähtyä kaikkea erikoista. Laiturialuuen katuvalotkin olivat venäläiseen tapaan varmatoimisen "manuaalisia", eräs mummo kävi aina iltaisin kääntämässä veivistä valot päälle ja otti ne pois päältä aamuisin samasta veivistä.
Meille oli hienosti järjestettu kiertoajelu Kaliningradin keskustassa isäntien toimesta. Koomisinta asiassa oli että ajelua varten oli tilattu kaksi bussia, täytyy hän sitä nyt olla "varabussi" mukana, jos ensimmäinen hajoaa...
Hauska yksityiskohta venäläisaseistukseen liittyen oli 12,7 ITKK:n alkuperäiseen huoltovälinesarjaan kuuluva iso leka. "Kun mikään muu ei auta, niin käytä tätä!" Venäläisaseet ovat tunnetusti kestäviä...:lanssi:
Se mitä iltavapailla ja ulkomailla muuten tapahtui jääköön laivan sisäiseksi asiaksi, sen verran voin sanoa että kaikki laivastosta kerrotut huhut todennäköisesti pitävät paikkansa...:a-cool:
