Itse en näe minkäänlaista ristiriitaa kummankaan kanssa, joten siksi tiedustelen että josko viitsisit avata ajatuskulkuasi hieman lisää.
Sopii. Käyttäjänimi Huhta esitti vastaväitteenä tuohon mainitsemaani PM:n "Merioperaatiot"- tiedotteeseen laivasaattueiden koosta että suurempaa saattuetta ei havaita helpommin kuin pientä, joka on ristiriidassa. Perusteena oli Wiki-lainaus II WW:n ajalta, silloisten Liittoutuneiden kuljetuslaivojen laivasaattuetaktiikasta. Kuten huomaat, verrokkina oli käytetty yksittäistä laivaa ja saattuetta, eikä saattuetaktiikan osalta niiden kokoa.
Toiseksi, ajat ovat jo muuttuneet lähes 80 vuoden jälkeen kuten itsekin totesit. Satelliitit eivät ole varmaankaan se suurin uhka tai väline, joilla kauppalaivoja pyritään löytämään. Ilmasensorit, sukellusveneet ja pinta-alukset sekä mahdollisesti meren pohjassa olevat kuunteluasemat, ovat välineitä joilla havintoja tehdään nopeasti ja tarkasti. Monilla näistä suorituskyvyistä voidaan suorittaa hyökkäys välittömästi otollisissa tilanteissa.
Satelliitit on ehkä tehokkaampia kiinteitä kohteita vastaan, mutta varmaankin myös laivastoyksiköitä vastaan. Itämeri tosin on hyvin pieni javilkas paikka myös konfliktissa ja saaristo tuo osansa siihen.
Yksittäinen siviilirahtialuskin paljastuu (=havaitaan) itämerta ylittäessään varmasti satelliittikuvasta, pelkän aluksen lisäksi tyynellä säällä jopa sen muodostamat aallot näkyvät kuvissa varmasti. Matka kestää sen verran pitkään että laivat ovat paljastumisen hetkellä vielä taatusti merellä.
Kyllä varmasti mutta paljastuminen ja maaliin vaikuttaminen ovat eri asioita, kuten itsekin sanoit. Mikä aika menee siihen että Ahvenanmeri ylitetään? Entä siihen että satelliitin kuvat ja data ovat komentajilla? Sitten pitää suunnitella ja antaa tehtävät koska ne laivat ja lentokoneet eivät pörrää ympyrää jatkuvasti odottaen suomen kauppalaivojen lähtöä ja saapumista johonkin satamaan.
Lentokoneet pitää aseistaa ja tankata sekä niitä pitää tukea jollain. Laivat ovat hitaita, eivätkä ne ehdi jokapaikkaan.
Sukellusveneet on asia erikseen ja ne ovatkin vittumaisia, varsinkin pohjassa vaanimassa.
Jos havaitsemisen todennäköisyys on yhdelläkin aluksella 100% ei se siitä isolla saattyueella voi enää isommaksi nousta. Lisäksi isompaa saattuetta ei saada upotettua kokonaan ennen kuin vastatoimia hyökkäävään suklariin tai lentokoneisiin voidaan kohdistaa. Siksi sillä on parempi selviytymiskyky kuin samalla määrällä laivoja erikseen liikkuessaan.
Pitäydyn itse noista prosenteista poissa, koska olen huono matikassa. Se tosin pitäisi todentaa että mikä on yksittäisen laivan havaintotodennäköisyys, koska se riippuu monista seikoista (mm. laivan koko ja alustyyppi).
Luonnollisesti 1939...1945 välisenä aikana ei ollut tiedustelusatelliitteja, ja atlantti on paljon suurempi kuin itämeri. Tämä ei mitenkään muuta lauseen 2 paikkansapitävyyttä sitä aikakautta koskien. Ja se voi hyvin päteä atlantilla edelleen, se "footprint" vaan on nykyään paljon laajempi kuin ww2 aikana.
Itämeri on itämeri ja atlantti on atlantti, näin se on. Itse olen puhunut vain itämerestä. On aivan eri asia piilottaa 10 tai 20 laivaa valtamerellä kuin sisämerellä. On selvää että ainoa tapa 2 MS aikaan yrittää suojella laivoja, oli ajattaa niitä saattueissa koska saattajia ei olisi riittänyt mitenkään muuten (laivat, lentokoneet).
Koko homma oli opittu jo I MS aikaan.
Suomen meriliikenteen suojaamisessa on useita kysymyksiä: kuinka paljon käytössä on kauppalaivoja? Montako alusta voidaan lähettää saattotehtäviin? Kuinka suuria saattueita (jos niitä ylipäätään käytetään) voidaan suojata? Mitkä ovat mahdolliset uhat ja vastapuolen resurssit? Tuleaisuudessa ainoa 24/7/365 alusluokka, joka voi saattaa kauppalaivoja koko matkan saksaan on Pohjanmaat. Haminat voivat toimia vain rajallisesti merellä ja saattaa osan matkaa ilman välitankkausta.
