--
Pelkkä maksimikantama ei ole niin olennaista. Tärkeätä on tunnistaa maali aikaisin ja ampua se alas nopeasti sekä tarkasti. Myös monimaalikyky on hyvin tärkeä saturaatiohyökkäyksessä. Jos viittaat saattueisiin niin meillä ei tulisi olemaan suuria saattueita johtuen niiden helpommasta havaitsemisesta. Pientä saattuetta voidaan suojata helpommin vähäisemmällä määrällä aluksia ja ne paatit seilaavat silloin aika lähekkäin. Tämä on tärkeää myös sukellusveneuhkan ja miinauhkan vuoksi.
Tämä teoreettinen torjuntaetäisyys tuntuu jatkuvasti olevan "must have" foorumilla. Samaa sanottiin aikanaan NASAMS II kauppojen arvioinnissa ja sitäkin aikaisemmin SS:n kolumneissa, joissa todettiin että suomen ilmatorjunnassa on usein korostunut torjuntaetäisyys liikaakin muiden asioiden kustannuksella. Asia on tietysti eri kun puhtaan pintaliitäjien torjunnasta merellä mutta tässä asiassa ei suurin mahdollinen kantama yksinään auta.
Ehkä tämä kommentti auttaa havainnollistamaan mikä yliäänisten sea-skimmerien torjunnassa on ongelma:
https://defence.pk/pdf/threads/modern-destroyers-air-defence-assessment.480184/
Vain ulkoisella maalituksella voidaan pidentää tehokkaasti horisontin taakse tapahtuvaa havainnointia ja sitä myöden torjuntaa. Sitä ei tehdä kuitenkaan millään kevyellä lennokilla, ainakaan nopeiden ohjusten osalta, vaan vaaditaan jotain AEW:n tyyppistä ratkaisua tai kaasupallossa roikkuvaa AESA-tutkaa ja IR-sensoria. Missään nimessä Pohjanmaa-luokka ei kykene torjumaan sea-skimmereitä 50km päähän vaikka se saisi ESSM:n.
Spekulointina sanoisin että johtuen meidän olosuhteistamme (saaristo), alukset eivät ole mitään tornitaloja vaan valvontatutkien sijoitus jää aika paljon fregattien/hävittäjien vastaavasta. Ehkä Burke-luokka on poikkeus koska siinä nuo Aegis antennit ovat melko alhaalla mutta alusluokka onkin vanhaa suunnittelua.