Suomen hallitus on lähtenyt siitä, ettei aseita viedä Suomesta sotaa käyviin maihin. Olisi moraalisesti oikein, että aseita ei myöskään osteta maista, jotka käyvät sotaa.
Julkaistu: 12.7. 2:00
ARKKIENKELI Gabriel on sopusoinnun, kauneuden, puhtauden ja taiteen enkeli. Israelista ostetut Gabriel-torjuntaohjukset (
HS Kotimaa 7.7.) eivät ole kuitenkaan enkeleitä, vaan tuomiopäivän pasuunoita.
Vaikuttaa siltä, että Suomessa vastuulliset poliitikot ja sotilaat vähät välittävät mistään ihmisoikeusloukkauksista ja kansainvälistä oikeuden rikkomuksista ostaessaan Gabriel-ohjusjärjestelmän Israelista. Vai onko kauppaan sisältynyt ehto, että Israel ryhtyy toteuttamaan esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 242, jo vuodelta 1967, ja vetäytyy miehittämiltään alueilta? Tuskinpa vain.
Vasemmistoliiton Li Andersson ja Paavo Arhinmäki ovat harvinaisen oikeassa todetessaan tämän kaupan olevan moraaliton ja vastenmielinen. Ohjusten 162 miljoonan euron hinta on suoraa tukea ja tuen osoitus Israelille, joka ei piittaa YK:n ja kansainvälisen oikeuden säännöistä mitään. Läntisen maailman arvot tuntuvat olevan kovin joustavia. Uskoisin kirkollisten piirien hurraavan.
Suomen hallitus on lähtenyt siitä, ettei aseita viedä Suomesta sotaa käyviin maihin. Olisi moraalisesti oikein, että aseita ei myöskään osteta maista, jotka käyvät sotaa. Gazan tilanne on selvää sotaa, samoin iskut naapurien alueelle.
Kuinka ollakaan, maanantaina 9. heinäkuuta Suomi ja Ruotsi allekirjoittivat ”yhteisymmärryspöytäkirjan” puolustusyhteistyöstä. Ja vasta siis viikko sitten Suomi päätti ostaa Gabriel-ohjuksia Israelista. Tarjolla olisi ollut myös ruotsalaisia ohjuksia, jotka olisivat hyvin sopineet ainakin paljon hehkutettuun puolustusyhteistyöhön. Ehkä ne eivät sopineet Suomen tulevalle miljardiluokan taskutaistelulaivastolle.
Mitähän aseita Suomi seuraavaksi hankkii Itämeren tilanteen rauhoittamiseksi? Mistä ja millä hinnalla?
Erkki Heinilä
Lappeenranta