Merivoimien kehitysnäkymät

En tiedä mitä laki sanoo mutta yleinen käsitys on että Suomen joukot on testattu taisteluissa.

Varmasti jotkut kaverit on, samoin kuin Ruotsissakin. En itse nää että sillä on silti kauhean ratkaisevaa merkitystä. Käsi pystyyn kenen mielestä esimerkiksi venäläiset joukot ovat paljon parempia kuin omamme, koska ovat käyneet vodkahuuruissaan ammuskelemassa Ukrainassa.
 
Varmasti jotkut kaverit on, samoin kuin Ruotsissakin. En itse nää että sillä on silti kauhean ratkaisevaa merkitystä. Käsi pystyyn kenen mielestä esimerkiksi venäläiset joukot ovat paljon parempia kuin omamme, koska ovat käyneet vodkahuuruissaan ammuskelemassa Ukrainassa.

Typerää vihollisen aliarviointia, enpä vähättelisi taistelukokemuksen merkitystä, varsinkin kun meidän joukkomme eivät ole äärimmäisen harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta mitenkään verrattavassa kunnossa ennen lkp:ta ja koulutusta joka vaatii aikansa.
 
Venäläiset sotilaat ovat saaneet niskaansa Ukrainan armeijan raskasta heitin, putkitykistö, ja raketinheitintulta. Olleet panssarivaunujen edessä, konetykkien tulelta suojassa, jatkuvan tarkka-ampuja uhan alla, toimivat ELSOa vastaan, tykistöohjuksia, erikoisjoukkoja... Konventionaalista ja suurilukuista raskasta voimaa. Se ei tule heille enään shokkina olla rumputulessa. Toisinkuin suomalaisille tulee tulemaan shokkina ensimmäinen taistelu Venäjän raskasta vastaan. Sitä sotaa ei Talibanien ja muiden aasinnussijoiden kanssa opi.

Tämä nyt on vain karu totuus, en ihannoi Venäjää edelleenkään. Ukraina saisi tuhota Venäjän joukot alueellaan viimeiseen mieheen omasta puolestani.
 
Venäläiset sotilaat ovat saaneet niskaansa Ukrainan armeijan raskasta heitin, putkitykistö, ja raketinheitintulta. Olleet panssarivaunujen edessä, konetykkien tulelta suojassa, jatkuvan tarkka-ampuja uhan alla, toimivat ELSOa vastaan, tykistöohjuksia, erikoisjoukkoja... Konventionaalista ja suurilukuista raskasta voimaa. Se ei tule heille enään shokkina olla rumputulessa. Toisinkuin suomalaisille tulee tulemaan shokkina ensimmäinen taistelu Venäjän raskasta vastaan. Sitä sotaa ei Talibanien ja muiden aasinnussijoiden kanssa opi.

Tämä nyt on vain karu totuus, en ihannoi Venäjää edelleenkään. Ukraina saisi tuhota Venäjän joukot alueellaan viimeiseen mieheen omasta puolestani.


Vaikka kotimaiset erikoismiehet olisivatkin ammuskelleet ISIS ukkeleita kurdien kanssa, niin mitä hyötyä niistä kokemuksista on itänaapuria vastaan? Onhan se täysin eri kokemus sotia vihollista vastaan joka tietä mitä tekee kuin talebaaneja yms joista monet eivät edes käytä aseidensa tähtäimiä.
 
Se olisi myös USA:n armeijalle kova paikka kun ovat tottuneet täysin ylivoimaisina ampumaan aasinnussijoita, mutta sitten yhtäkkiä tulee Venäjän karaistuneet joukot vastaan jotka ovat ottaneet vastaan raskasta tykistötulta, panssareita ja tarkka-ampujia...

Vai näinkö se meni?

Tottakai taistelukokemuksella on suuri hyöty, ja nimenomaan ensimmäisissä kohtaamisissa, kuten tuossa mainittiinkin. Taistelukokemus ei kuitenkaan korvaa sotilaan älliä, koulutusta tai fysiikkaa täysin. Varmasti esim. vihollisen taistelunkaraisemat rivimiehet ottaisivat meidän erikoisjääkäreiltä 100-0 turpaan, vaikka jääkärit olisikin käyneet lähinnä paimentamassa rättipäitä tai jopa ei olisi mitään vastaavaa takana.
 
Harvalla palveluksessa / reservissä olevalla tosiaan on kokemusta, miltä se tuntuu kun kuulaa hiihtää kohti?
Puolustusvoimat ei luonnollisesti pysty tarjoamaan kuolemanpelkoa / kranaattikauhua vastaavaa simuloivaa koulutusta.
Näitä asioita kuitenkin harjoitellaan koko skaalalla varusmiehet - reserviläiset - palveluksessa oleva henkilökunta
koko ajan. Ainoastaan harjoittelemalla ja opettelemalla oikeat toimintatavat pystytään selviytymään mahdollisesti
hengissä ja kunnialla ensimmäisestä paskan pärähdyksestä, kun se tulee siitä tuulettimesta läpi ja silmille.
On kyse sitten esim. ohjusiskusta, sirotteista, miinaosumasta, tai vaikka perinteisestä kuulakilpailusta.

Otanpa pienen esimerkin:
Maassamme työskentelee jonkin kokoinen poliisiorganisaatio, joista vain pieni osa on Karhu- / vatiyksikönmiehiä.
Siltikin maamme kaikki kenttätyössä olevat poliisit pystyvät työskentelemään tuolla, vaikka joka päivä on se uhka, että
joku ampuu kohti ja silti he kykenevät pääsääntöisesti toimimaan uhkaavassa tilanteessa. Tämä siksi, että ovat harjoitelleet.
Jälkibriiffaukset on sitten eri juttu. Niissä istuu poliisitkin, kun on ollut rankka keikka.
 
((Offtopic!!))

Annetaan toinen esimerkki, mulla on oikeassa elämässä erikoisjoukoissa ulkomailla taistellut kaveri, nykyyän Suomen kansalainen. On tullut vastaan panssarivaunuja ja tykistökeskitystä. Noh, olisiko jätkä ehdottomasti hyvä eturintamalle jos jotain sattuisi kun on niin kokenut? (jos nyt unohdetaan että ikää on nykyään likaa).
No ei, sanoi ettei enää halua aseita edes nähdä. Uskon aidosti että on saanut sen verran traumoja noista touhuista ettei ihan helpolla lähtisi sotimaan.

Ei se Venäläisillekään helppoa ole kun oletettavasti Suomi ei olisi se agressori vaan käsketään jonnekin pientä viatonta naapuria pommittamaan. Verrataan nyt vaikka Ukrainalaisiin talvisodassa.
 
Viimeksi muokattu:
Puhuin etenkin Day 1. Tulikasteen, eli alkushokin jälkeen uskon kyllä Suomalaisen sotilaan päihittävän kilpakumppaninsa. Ja kai suomalainen erikoisrajajääkäri voittaa arollakin taistelleen siperian sotilaan, mutta näitä suomalaisia supersotilaita on ihan liian vähän. Ensimmäiset päivät tulisivat olemaan todella kovia suomalaisille rauhaan ja hyvinvointiin tottuneille, kun pää tottuu lihamyllyyn niin sen jälkeen vaaka kallistuu meille. Lopetan off topikin.
 
Se olisi myös USA:n armeijalle kova paikka kun ovat tottuneet täysin ylivoimaisina ampumaan aasinnussijoita, mutta sitten yhtäkkiä tulee Venäjän karaistuneet joukot vastaan jotka ovat ottaneet vastaan raskasta tykistötulta, panssareita ja tarkka-ampujia...

Vai näinkö se meni?

Tottakai taistelukokemuksella on suuri hyöty, ja nimenomaan ensimmäisissä kohtaamisissa, kuten tuossa mainittiinkin. Taistelukokemus ei kuitenkaan korvaa sotilaan älliä, koulutusta tai fysiikkaa täysin. Varmasti esim. vihollisen taistelunkaraisemat rivimiehet ottaisivat meidän erikoisjääkäreiltä 100-0 turpaan, vaikka jääkärit olisikin käyneet lähinnä paimentamassa rättipäitä tai jopa ei olisi mitään vastaavaa takana.

Ei USA maavoimilla Venäjää vastaan hyökkäisi muuta kuin ihan lopuksi. Kyllä siellä mentäisiin Persianlahden sota ykkösen opeilla eli ilmasta maahan vaikuttamista kunnes kaikki maavoimat tuhottu. Sitten vasta maavoimat kehiin. Tästä syystä Venäjä panostaa ilmatorjuntaan, mutta kuten Syyriasta on nähty, laihoin tuloksin
 
((Offtopic!!))

Annetaan toinen esimerkki, mulla on oikeassa elämässä erikoisjoukoissa ulkomailla taistellut kaveri, nykyyän Suomen kansalainen. On tullut vastaan panssarivaunuja ja tykistökeskitystä. Noh, olisiko jätkä ehdottomasti hyvä eturintamalle jos jotain sattuisi kun on niin kokenut? (jos nyt unohdetaan että ikää on nykyään likaa).
No ei, sanoi ettei enää halua aseita edes nähdä. Uskon aidosti että on saanut sen verran traumoja noista touhuista ettei ihan helpolla lähtisi sotimaan.

Ei se Venäläisillekään helppoa ole kun oletettavasti Suomi ei olisi se agressori vaan käsketään jonnekin pientä viatonta naapuria pommittamaan. Verrataan nyt vaikka Ukrainalaisiin talvisodassa.

Sinänsä mielenkiintoinen lopputulos, jota tosin yleistäisin enemmän taistelutahdon merkityksen kannalta. Kaverin identiteetti tuskin on täysin suomalainen, kansalaisuudesta huolimatta, jos on syntynyt ja viettänyt ensimmäiset vuosikymmenensä jossakin ihan toisessa maassa. Ilman taistelutahtoa ei saada parhaistakaan varusteista ja koulutuksesta paljoa irti, toisaalta taistelutahdolla voidaan saada paljon aikaan. Tämä on nähty mm. Irakissa, kun ISIS antoi pataan Irakin armeijalle, vaikka jälkimmäisellä oli koulutus, varusteet, neuvonantajat ja kaikki mahdollinen Yhdysvalloilta.

Yleisellä tasolla taistelukokemuksen tuoma hyöty on varmasti paljon suurempi kuin joidenkin traumatisoitumisen aiheuttama haitta. Aika yleistähän on (tai ainakin oli viime vuosikymmenellä, kun kysyntää vielä riitti) erikoisjoukkosotilaiden päätyminen kriisialueille yksityisen sektorin palkkalistoille.
 
Kun nyt kirjoitellaan merivoimat-ketjussa, niin mainittakoon että merivoimissa palveleva kapteeniluutnantti on saanut korkeimman kunniamerkin Ruotsin valtiolta.
Ei mitään Carl Hamilton hommia, vaan keikkaa A-maahan. Sinne alas ja taistelukosketukseen...
 
Sen verran myös offtopic, että kukaan tervejärkinen ei päätänsä työnnä sinne missä luodit viuhuu.
Tämän koki aikoinaan myös se ensimmäinen poliisipartio Heikinlaakson piirityksessä, missä tuli
luoteja kohti paikalle ensimmäisenä saapunutta partiota. Onneksi tuo partio oli sattumalta Karhun miehiä.
Osasivat toimia tilanteessa oikein ja selvisivät hengissä. Normi partiot eivät sinne hinkuneet, vaikka apua
pyydettiin. Pienoinen ihme, ettei kukaan kuollut tuolla. Yksi poliisi sai luodista, joka tuli auton läpi.
Nenän varteen osui kuula, mutta onneksi mies selvisi. Meille kaikille on sisäänkirjoitettu se selviytymiskoodi,
joka meidän toimintaa määrittelee. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin ainoastaan harjoittelu pelastaa henkiä.
Tämä pätee ihan tavalliseen työmatkaankin, missä on se arkipäivän suurin riski. Se joka osaa antaa ensiapua ja toimia
on todellakin tilanteen kuningas ja pelastaja.

Modet siirtäkööt nämä vaikka omaan ketjuun, jos häiritsee?
 
https://merivoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/katanpaa-luokka-naton-vaativassa-arvioinnissa

Katanpää-luokka Naton vaativassa arvioinnissa

Miinantorjunta-alus Vahterpää suoritti NOCO18 -harjoituksen aikana Naton arviointiprosessin korkeamman tason, NEL2:n (Nato Evaluation Level 2).
Vahterpään arviointi kattaa samalla kaikki kolme Katanpää-luokan identtistä alusta.


Katanpää-luokan miinantorjunta-alus Vahterpäällä NOCO18 -harjoituksen ensimmäisen viikon aikana suoritettu Naton NEL2 -tason arviointi vie koko alusluokan merkittävän askeleen lähemmäs täyttä operatiivista valmiutta.
Yhdellä alusluokan kolmesta aluksesta suoritettu arviointi kattaa samalla sisaralukset Katanpään ja Purunpäänkin, koska alukset ovat identtisiä ja henkilöstö koulutettu yhteneväisesti.
NEL2 arviointi on osa Naton OCC E&F (Operational Capabilities, Concept Evaluation and Feedback) -konseptia, jonka avulla pystytään määrittämään onko yksikkö valmis toimimaan Naton johtamissa operaatioissa.
NEL2-tason evaluoinnissa kyse on pitkälti henkilöstön osaamisesta, jota Naton asettama arviointiryhmä tarkastelee niin haastatteluin kuin käytännön harjoituksia seuraamalla. Miinantorjunta-alus Vahterpäälle asettui viisihenkinen arviointiryhmä NOCO18:n Pre Sail Conference -vaiheessa Turussa. He haastattelivat henkilöstöä ja seurasivat harjoitteita aluksella harjoituksen ensimmäisen viikon ajan.
Aluksella valmistauduttiin arviointiin tarkastelemalla viime vuonna tehdyn itsearvioinnin tuloksia ja varmistumalla, että siinä esiin tulleet kohdat oli huomioitu. Muuten arviointi ei aiheuttanut varsinaisia toimia.

Koko alusluokalla toteutettu koulutus on tähdännyt näiden evaluointien läpäisemiseen. Ja aluksilla toiminta on muutenkin Naton määritelmien mukaista. Me teimme normaalisuoritteita, ei mitään uutta sinänsä, kertoo miinantorjunta-alus Vahterpään päällikkö, komentajakapteeni Mika Hartemo.
Viralliset tulokset arvioinnista saadaan noin kuukauden kuluttua, mutta ennen poistumistaan alukselta arviointiryhmä antoi suullisen palautteen.
Arviointi voidaan hyväksyä, vaikka joistain yksittäisistä kohdista kirjattaisiinkin merkintä.
- Kokonaisuus ratkaisee, Hartemo huomauttaa.
NEL2 on voimassa kolme vuotta, ellei alus osallistu Naton johtamaan operaatioon näiden vuosien aikana. Uusimistarve johtuu muun muassa henkilöstön todennäköisestä vaihtuvuudesta vuosien kuluessa.
Katanpää-luokan tie kohti täyttä operatiivista valmiutta jatkuu NEL2:n jälkeen ensi vuonna MOST-arvioinnin kautta (Mine Countermeasure Vessels Operational Sea Training). Kyse on Naton miinasodankäynnin koulun järjestämästä koulutuksesta, joka keskittyy nimenomaan miinantorjunnan osaamisen tarkastamiseen.
 
Back
Top