Merivoimien kehitysnäkymät

Paitsi toiminta-ajan suhteen. Kahden viikon merelläolon jälkeen joutuu kuulemma keräämään sadevettä ja ottamaan pussinuudelit ja tonnikalapurkit esiin. :D
Ei ole ongelma. Siihen on ihan helppo ratkaisu. Esim vaikka kylmä- ja pakastekontit.
Vettä nykyaikainen taistelualus voi tehdä ihan rajattomasti käänteisosmoosipuhdistimella.
 
Minulla olisi lähinnä mielessä Etelä-Amerikan maat. Niillä vanhenee paljon Meko-pohjaista kalustoa eikä takuulla ole varaa enää saksalaiseen. Siellä olisi paikka nyt tehdä vientiponnisteluja.
Ja Ruotsi tietenkin, hehän etsii nyt alusta ulkomailta. Arvaan, että siellä on joillakin mielessä talousfregatti Arrowhead, mutta se on (minusta) turhan iso ja kömpelö vehje Ruotsille.

Siinä saa suomalainen kilpailla ihan tosissaan, jos aikoo myydä isojen eurooppalaisten ja Washingtonin ohitse. Muutenkin alueella on rahasta pulaa ja käytetty kalusto on monien laivastojen suosiossa.

Noin kirjallisuuskatsauksena Chilen kaikki suuret pintataistelualukset ovat australialaisten, brittien ja hollantilaisten poistoja. Perussakin yli puolet vastaavasta kalustosta on käytettynä hankittua. Kolumbia näkyy korvaavan vanhaa kalustoa hollantilaisten Sigmalla. Equador menee muinaismuistoilla. Guyana ja Suriname voidaan ohittaa. Brasilia varmaan rakentaa itse (tosin saattaa olla kiinnostunut lisensoimaan hyvillä ehdoilla?). Uruguayn laivasto on lähinnä merivartiosto ja Argentiinalle tuskin myymme mitään vastoin brittiläisten liittolaistemme näkemyksiä - vaikka tuskinpa niillä olisi rahaa ostaakaan, Finnvera ja lopulta suomalainen veronmaksaja ne alukset maksaisi.
 
Siinä saa suomalainen kilpailla ihan tosissaan, jos aikoo myydä isojen eurooppalaisten ja Washingtonin ohitse. Muutenkin alueella on rahasta pulaa ja käytetty kalusto on monien laivastojen suosiossa.

Noin kirjallisuuskatsauksena Chilen kaikki suuret pintataistelualukset ovat australialaisten, brittien ja hollantilaisten poistoja. Perussakin yli puolet vastaavasta kalustosta on käytettynä hankittua. Kolumbia näkyy korvaavan vanhaa kalustoa hollantilaisten Sigmalla. Equador menee muinaismuistoilla. Guyana ja Suriname voidaan ohittaa. Brasilia varmaan rakentaa itse (tosin saattaa olla kiinnostunut lisensoimaan hyvillä ehdoilla?). Uruguayn laivasto on lähinnä merivartiosto ja Argentiinalle tuskin myymme mitään vastoin brittiläisten liittolaistemme näkemyksiä - vaikka tuskinpa niillä olisi rahaa ostaakaan, Finnvera ja lopulta suomalainen veronmaksaja ne alukset maksaisi.
Washingtonilla ei ole sinne mitään myytävää. Käytetty LCS ainoastaan - vailla niitä suorituskykyjä, joita sodassa tarvitaan... Arleigh Burke ei tule kyseeseen edes käytettynä.

Eurooppalaisten vanhoilla siellä on menty pitkälti, mutta ehkä joku haluaisi moderniakin kalustoa? Pohjanmaa pesee kyllä Sigman mennen tullen.
 
Amerikkalaisethan ovat pistämässä koipussiin niitä Littoral Combat Shipejä. Samaa perusrakennetta ehdotettiin joskus tälläkin foorumilla LV2020:een, mutta RMC on ehkä kuitenkin parempi valinta kaikesta huolimatta. Mutta siinä on yksi vaihtoehto jälleen tyhjätaskuille, jotka kuitenkin merelle haluavat. Taiwaniin ja Etelä-Amerikkaan niitä on ehdoteltu Rogowayn ym. kirjoituksissa.

The $362 million warship the US Navy just decommissioned wasn't even in service 5 years​

Ryan Pickrell
Updated Wed, August 16, 2023 at 7:24 PM EDT·5 min read
386



The Freedom-variant littoral combat ship USS Sioux City (LCS 11), transiting the Caribbean Sea, April 10, 2021.

USS Sioux City in the Caribbean Sea in April 2021.US Navy photo by Mass Communication Specialist 2nd Class Marianne Guemo
  • The US Navy officially decommissioned USS Sioux City this week.
  • The $362 million Littoral Combat Ship has been in service roughly four years and nine months.
  • The LCS program has long faced problems, and the Navy has sought to redirect its focus elsewhere.
The US Navy officially decommissioned a warship with a reported cost of $362 million this week after less than five years of service. It was meant to serve for 25 years.

USS Sioux City, a Freedom-class Littoral Combat Ship, was commissioned into service with the Navy on November 17, 2018. Roughly four years and nine months later, the ship's crew took down its flag for the last time during a ceremony at Naval Station Mayport in Florida on August 14.

A Sailor assigned to the USS Sioux City (LCS 11), takes down the ensign for the final time during a decommissioning ceremony for the ship at Naval Station Mayport, Aug. 14, 2023.

A sailor takes down USS Sioux City's ensign during the decommissioning ceremony on August 14.US Navy photo by Mass Communication Specialist 1st Class Brandon J. Vinson
During its short service life, the ship completed four deployments in the 4th, 5th, and 6th Fleet area of operations.

Among the Sioux City's few deployments was one to European waters last year, marking a first for the LCS. The ship also aided the Coast Guard in drug-interdiction missions.

Sailors attached to the USS Sioux City (LCS 11), stand in ranks during a decommissioning ceremony for the ship at Naval Station Mayport, Aug. 14, 2023.

Sailors aboard USS Sioux City during its decommissioning ceremony at Naval Station Mayport on August 14.US Navy photo by Mass Communication Specialist 1st Class Brandon J. Vinson
The Sioux City, named for the city in Iowa, is the fourth relatively new Littoral Combat Ship to be decommissioned, though its service life is significantly shorter than the others. In September last year, the Navy decommissioned the Independence-class Littoral Combat Ship USS Coronado after just eight years of service.

"Though our ship's service ends today, her legacy does not," Capt. Daniel Reiher, commander of Littoral Combat Ship Training Facility Atlantic, said at the Sioux City's decommissioning ceremony. "For years to come the Sailors who served onboard will carry forth lessons learned and career experiences gained."

"As those lessons and experiences are used to forge those that follow us, the legacy of Sioux City will strengthen our Navy for generations to come," he added, putting a positive note on an complicated situation resulting from years of problems with Littoral Combat Ship program.

The Freedom-class littoral combat ship USS Sioux City (LCS 11), homeported at Naval Station Mayport, Jacksonville, Fla., arrives at the Marathi NATO Pier Complex in Souda Bay, Greece, to undergo scheduled preventative maintenance.

USS Sioux City in Souda Bay, Greece, for scheduled maintenance in May 2022.US Navy photo by Nicholas S. Tenorio
The goal of the LCS program was to build a fleet of small, agile surface ships that could cheaply tackle a wide range of missions and operate as both light frigates and near-shore patrol vessels, but the ships have long failed to meet expectations.

The suitability of the LCS to the desired mission sets, their reliability, and their survivability have been called into question, there have been longstanding problems across both classes with the propulsion system, and the ships are almost as expensive to operate as a destroyer.

Facing these problems, the Navy has pushed to divest of these platforms to save money on repairs and upgrades and is looking to new platforms like its upcoming frigate to execute key missions the LCS was unable to handle, such as anti-submarine warfare. The Sioux City is just one of a number of Littoral Combat Ships the Navy seeks to decommission.

Littoral combat ship USS Sioux City (LCS 11) conducts a passing exercise with Egyptian Navy frigate ENS Alexandria (F 911) while transiting the Red Sea, July 30, 2022.

USS Sioux City conducts a passing exercise with an Egyptian Navy frigate in the Red Sea in July 2022.US Navy photo by Mass Communication Specialist 3rd Class Nicholas A. Russell
Sioux City Mayor Bob Scott expressed frustration with the decision to decommission the ship named after his city, per Iowa Public Radio.

Scott called the ship's commissioning "one of the proudest days of Sioux City" and said "there were all kinds of Sioux City citizens there because the community got behind that did a great job of showing the Navy how proud we were to have a ship named after us."

"And then this is what the Navy does to us in return," he added, calling the move a "joke." He said it is "unacceptable" to spend $350 million on the ship knowing that the Littoral Combat Ships were "supposedly a problem and wasting taxpayers' money."

A sailor manning the lines as the Freedom-variant littoral combat ship USS Sioux City (LCS 11) got underway for its first deployment in August 2020.

A sailor aboard USS Sioux City as it gets underway for its first deployment in August 2020.USS Navy photo by Mass Communication Specialist Seaman Juel Foster
Other observers suggested throwing away ships doesn't make a lot of sense when the US is falling behind its primary rival, China, in numbers of warships being built.

"Hard to figure this one out," retired Navy Adm. James Stavridis said on social media. "Hate to see anything decommissioned when we are so far behind China in overall ship count."

Counterarguments have been that the US needs to focus its attention on fielding systems that are survivable in a 21st-century fight against a capable adversary, even if that requires tough calls.

Stavridis said that, at the very least, the US should transfer the ship to a partner navy, which is something the Navy has looked at doing with unwanted Littoral Combat Ships.

The Navy said in a statement on the decommissioning of the roughly 4,000-ton Sioux City that the vessel will be put in a "Foreign Military Sale disposition status" and that its crew will receive new naval assignments.

 
Washingtonilla ei ole sinne mitään myytävää. Käytetty LCS ainoastaan - vailla niitä suorituskykyjä, joita sodassa tarvitaan... Arleigh Burke ei tule kyseeseen edes käytettynä.

Eurooppalaisten vanhoilla siellä on menty pitkälti, mutta ehkä joku haluaisi moderniakin kalustoa? Pohjanmaa pesee kyllä Sigman mennen tullen.

Jenkkien osalta olet kyllä oikeassa, kun asiaa tarkemmin miettii!

Mutta edelleen Suomen risti on, ettemme voi tarjota juuri muuta kuin itse tuotetta. Ranska tai UK pystyy tarjoamaan kokonaisvaltaisempaa pakettia turvallisuuspoliittisine etuineen. Liekö siellä enää on valtioita, jotka harjoittaisivat puolueettomuuspolitiikkaa?
 
Jenkkien osalta olet kyllä oikeassa, kun asiaa tarkemmin miettii!

Mutta edelleen Suomen risti on, ettemme voi tarjota juuri muuta kuin itse tuotetta. Ranska tai UK pystyy tarjoamaan kokonaisvaltaisempaa pakettia turvallisuuspoliittisine etuineen. Liekö siellä enää on valtioita, jotka harjoittaisivat puolueettomuuspolitiikkaa?
Onko ne jotenkin leimautuneet poliittisesti? Mulla ois mielikuva, että ovat melko neutraaleja ja ostaneet esim sotakalustoa ihan mistä vaan. Ainakin minusta tuntuu, että Suomi on heille ihan samanlainen EU/Nato-maa kuin ne mitkä mainitsit. Eli tuotteen hinta/laatusuhde voisi ratkaista.
 
Siinä saa suomalainen kilpailla ihan tosissaan, jos aikoo myydä isojen eurooppalaisten ja Washingtonin ohitse. Muutenkin alueella on rahasta pulaa ja käytetty kalusto on monien laivastojen suosiossa.

Noin kirjallisuuskatsauksena Chilen kaikki suuret pintataistelualukset ovat australialaisten, brittien ja hollantilaisten poistoja. Perussakin yli puolet vastaavasta kalustosta on käytettynä hankittua. Kolumbia näkyy korvaavan vanhaa kalustoa hollantilaisten Sigmalla. Equador menee muinaismuistoilla. Guyana ja Suriname voidaan ohittaa. Brasilia varmaan rakentaa itse (tosin saattaa olla kiinnostunut lisensoimaan hyvillä ehdoilla?). Uruguayn laivasto on lähinnä merivartiosto ja Argentiinalle tuskin myymme mitään vastoin brittiläisten liittolaistemme näkemyksiä - vaikka tuskinpa niillä olisi rahaa ostaakaan, Finnvera ja lopulta suomalainen veronmaksaja ne alukset maksaisi.
Italia onnistui joskus muinoin myymään Lupojaan Perulle ja Venezuelalle sekä sakemannit Mekoja Argentiinalle. Näistä on kuitenkin jo lähemmäs 50 vuotta aikaa. Brassit ovat sittemmin rakentaneet jotakin itse mutta muuten käytetty kalusto on tosiaan ollut kova sana fregattiluokan aluksissa. Kolumbia on ollut poikkeus säännöstä ja ostanut aluksia uutena. Ensin hävittäjät Ruotsista ja sittemmin fregatit Saksasta. Viimeisimpänä Sigma-fregatit Hollannista.

Vientikauppojen mahdollisuus on varsin teoreettinen mutta tottahan sitä silti kannattaa yrittää. Etelä-Amerikan lisäksi vientimarkkinoita on ollut Malesia/Thaimaa/Indonesia-akselilla.
 
Onko ne jotenkin leimautuneet poliittisesti? Mulla ois mielikuva, että ovat melko neutraaleja ja ostaneet esim sotakalustoa ihan mistä vaan. Ainakin minusta tuntuu, että Suomi on heille ihan samanlainen EU/Nato-maa kuin ne mitkä mainitsit. Eli tuotteen hinta/laatusuhde voisi ratkaista.

En ole varma, mutta jollain tasolla tuolla näkyy painotuksia. Peru lentää venäläiskalustolla, Chile taas teki eräänlaista historiaa varustaessaan ilmavoimansa F-16:lla. (OK, Reagan myi Vipereita Venezuelaan 80-luvulla, mutta yleisesti ottaen USA on pyrkinyt hillitsemään asevarustelua alueella.)

Kai se on bonus, jos voi alusten ohessa myydä satelliittikyvyistään viiveetöntä ja suodattamatonta kuvaa tai kommunikaatioyhteydet operaatioiden johtamiseksi? Tai lupauksia siitä, että jos tapahtuu X, niin myyjävaltio toimii tavalla Y? (Esim. äänestää YK:n turvallisuusneuvostossa tietyllä tavalla.) Ei sillä, ettäkö tuollaiset asiat välttämättä ratkaisisivat kauppoja, mutta on se silti jotakin, mitä Suomen on hankala tarjota.
 
En ole varma, mutta jollain tasolla tuolla näkyy painotuksia. Peru lentää venäläiskalustolla, Chile taas teki eräänlaista historiaa varustaessaan ilmavoimansa F-16:lla. (OK, Reagan myi Vipereita Venezuelaan 80-luvulla, mutta yleisesti ottaen USA on pyrkinyt hillitsemään asevarustelua alueella.)

Kai se on bonus, jos voi alusten ohessa myydä satelliittikyvyistään viiveetöntä ja suodattamatonta kuvaa tai kommunikaatioyhteydet operaatioiden johtamiseksi? Tai lupauksia siitä, että jos tapahtuu X, niin myyjävaltio toimii tavalla Y? (Esim. äänestää YK:n turvallisuusneuvostossa tietyllä tavalla.) Ei sillä, ettäkö tuollaiset asiat välttämättä ratkaisisivat kauppoja, mutta on se silti jotakin, mitä Suomen on hankala tarjota.
Yleensä satelliittiratkaisut MILSATCOM -puolella on täysin riippumattomia aluksesta ja sen valmistajasta. Kukin maa ottaa sen palveluntarjoajan ja järjestelmän, mikä parhaiten sopii heille. Etelä-Amerikka tuskin on minkään palveluntarjoajan prioriteettialuetta noin kattavuuden kannalta katsottuna. Päämarkkina on muualla.
 
Minkähänlainen tapahtumaketju johtaisi tilanteeseen, missä Pohjanmaalla olisi tarve ampua 1000 laukausta kansitykillä? :unsure:

Noh, liian kanssahan sitä tietysti pärjää aina.
 
Minkähänlainen tapahtumaketju johtaisi tilanteeseen, missä Pohjanmaalla olisi tarve ampua 1000 laukausta kansitykillä? :unsure:

Noh, liian kanssahan sitä tietysti pärjää aina.
Liian kanssa pärjää. Helppo sitäpaitsi on keksiä tilanne, missä olisi tarve ampua yli 120 laukausta purjehduksen aikana. Kun lisälaukauksia pitää joka tapauksessa olla mukana, niin olisi vain idioottimaista pistää miehistö lataamaan niitä käsin aallokossa keikkuessa, kun automaattinenkin mekanismi on olemassa. Tuo tornin varastokin vielä tyhjenee alle minuutissa jos niikseen tulee. Kesken ohjushyökkäyksen on inhottavaa joutua ketjussa tuomaan kranaatteja tykille. Sellaista WW2-meininkiä. Sopii paremmin Sergeillä varustetuille laivoille.
 
Liian kanssa pärjää. Helppo sitäpaitsi on keksiä tilanne, missä olisi tarve ampua yli 120 laukausta purjehduksen aikana. Kun lisälaukauksia pitää joka tapauksessa olla mukana, niin olisi vain idioottimaista pistää miehistö lataamaan niitä käsin aallokossa keikkuessa, kun automaattinenkin mekanismi on olemassa. Tuo tornin varastokin vielä tyhjenee alle minuutissa jos niikseen tulee. Kesken ohjushyökkäyksen on inhottavaa joutua ketjussa tuomaan kranaatteja tykille. Sellaista WW2-meininkiä. Sopii paremmin Sergeillä varustetuille laivoille.
Jo ensimmäisessä maailmansodassa osa tykeistä ladattiin mekaanisesti aivan aluksen alimmilla kansilla olevista ammuskellareista. Kevyemmälle tykistölle ammukset juonnettiin hisseillä a-tarvikevarastosta lähellä sijaitsevaan käsittelyhuoneeseen, josta sitten käsin valmiutelineisiin tykin viereen tai tykkitorniin.
Toisen maailmansodan jälkeen aina 57 mm konetykistöä myöten lataaminen siirtyi automaattiseksi ammuskellarista hisseillä. Näin oli Helsinki-luokassa, Turunmaa-luokassa ja Pohjanmaassa (viimeksi mainituissa siis 120 mm). Hamina-töppäilyjen seurauksena kulttuuuri ja ymmärrys siitä, miten laivatykistö toimii, katosi Suomen Merivoimista. Nyt Pohjanmaa näyttänee taas oikean suunnan.

Yhden operaation kuluessa voi helposti olla tarve ampua satoja laukauksia. Ja nyt lataaminen käy automaattisesti kannen alta käsin, eikä kenenkään tarvitse heilua keikkuvalla kannella.
 
Minkähänlainen tapahtumaketju johtaisi tilanteeseen, missä Pohjanmaalla olisi tarve ampua 1000 laukausta kansitykillä? :unsure:

Noh, liian kanssahan sitä tietysti pärjää aina.
Jukkis ja Analysti tuohon aika hyvin vastasivatkin kirjoituksissaan.

Kokonaisuus huomioiden Pohjanmaiden pitäisi pystyä toimimaan merellä paljon pidempään kuin suomen alukset tähän saakka ja 24/7 toimintavalmiudessa. 57mm tykinammuksia on vaarallista ja hidasta kanniskella käsipelillä tuonne tykille kannella, samalla kuin pitäisi pysyä taisteluvalmiudessa hyökkäysten varalta. Se homma pitäisi kuitenkin hoitaa kelissä kuin kelissä ja kaikkina vuorokaudenaikoina.

Ohjusveneissä tykin täyttäminen ei ole varmaan sinänsä ongelmana ja kannen alle ei saa tilaa noille paukuille muutenkaan. Ohjusveneet eivät kuitenkaan toimi pidempään merellä, vaan tukeutuvat enemmän tukikohtiin. Fregatin toimintaympäristö ja taistelutaktiikka on jotain aivan muuta kuin ohjusveneen. Ohjusvene keikkuu aalloilla reippaasti laivaa enemmän ja niitä paukkuja ei sinne tykille kyllä kannella merellä.
 
Niin siis, kukaan ei ole vastustanut tykin automaattilataamista tai ehdottanu käsinlataamista ( ja käsipelillä taidetaan nykypäivänä ladata enää vedettävää kenttätykistöä?). Kyse oli siitä, että millainen tilanne on päässyt syntymään, jos Pohjanmaa tarvitsee 1000 laukauksen täyttöä vieläpä yhteen kyytiin? Sen pääaseen kuitenkin olisi tarkoitu olla ohjusaseistus. Suojattu makasiini kuitenkin vie laivassa aina tilaa, jota harvoin on liiaksi asti. Noin vertailun vuoksi, WW2 taistelulaivojen - joiden melkeinpä ainoa tehtävä siis oli ampua vihollista raskailla kanuunoilla - ammustäyttö päätykistölle oli saman 1000 laukauksen luokkaa.

Mutta jos se tonni saadaan kyytiin kohtuulliseen tilaan ja kohtuullisin kustannuksin, niin mikäpä ettei. Mieluuminhan sitä liian kanssa seilaa kuin puutteen, mäkin otan aina saunailtaan koko laatikon kaljaa reppuun ja pari kiloa kylmäkalleja kyytipojaksi. Saunavehkeet mahtuu hyvin kyytiin kun ei harrasta kantolaitteen kanssa lilliputtitautia, ylimääräset tölkithän mä lataan kämpillä takasin jääkaappiin, mutta ai että se sitten harmittaa jos pääsee juoma loppumaan kesken.
 
Niin siis, kukaan ei ole vastustanut tykin automaattilataamista tai ehdottanu käsinlataamista ( ja käsipelillä taidetaan nykypäivänä ladata enää vedettävää kenttätykistöä?). Kyse oli siitä, että millainen tilanne on päässyt syntymään, jos Pohjanmaa tarvitsee 1000 laukauksen täyttöä vieläpä yhteen kyytiin? Sen pääaseen kuitenkin olisi tarkoitu olla ohjusaseistus. Suojattu makasiini kuitenkin vie laivassa aina tilaa, jota harvoin on liiaksi asti. Noin vertailun vuoksi, WW2 taistelulaivojen - joiden melkeinpä ainoa tehtävä siis oli ampua vihollista raskailla kanuunoilla - ammustäyttö päätykistölle oli saman 1000 laukauksen luokkaa.
Niin, siis tuskin tarvitsee koskaan tuhatta laukausta ampua yhtä soittoa. Mutta Pohjanmaan toiminta-aika merellä on vähintään 14 vuorokautta. 120 laukauksesta riittää alle kymmenen yhdelle päivälle keskimäärin. Tuo ei ole iso tuliannos laivan päätykille.

Jotta saadaan lisää, vaihtoehdot ovat:

1) 120 laukausta - liian vähän
2) 120 laukausta + käsinlataus taistelun jälkeen/tornin tyhjennyttyä kesken taistelun - työläs, jopa vaarallinen kovassa merenkäynnissä, ammuttava voi loppu kriittisellä hetkellä
3) 120+1000+ laukausta - ruksi tilauslomakkeeseen - ratkaisu
4) joku oma uniikki lumihiutale automaagilatauszydeemi - kallis kehittää, kallis rakentaa, kallis ylläpitää

Tuossa on yksi ainoa vaihtoehto joka on järkevä. Eikä tuo täysi tuhat laukaustakaan vie mitään järkyttävää tilaa. Makasiinin halkaisija on jotakuinkin sama kuin tornin kääntöympyrä ilman putkea. Korkeus hieman laukausyhdistelmän pituutta isompi. Ammushissit mahtuvat tornin jalustan halkaisijaan. Makasiinien panssarointia taas ei ole harrastettu enää vuosikymmeniin. Tila ei muutenkaan ole ongelma, kunhan se on varattu piirustuksia laadittaessa. Vanhojen laivojen modernisoinnissa tuo tulee helpommin vastaan.
 

RWM Italia vei paistin alalta, joka piti olla Suomen ykkösheiniä.
RWM Italia was assessed as the market leading solution
Tämän jäljiltä pitäisi vituttaa niin ettei veri kierrä. Kenelle niitä sitten on aikomus saada myytyä?
Vai oliko oston kokoluokka aivan liian iso suomipojille? Low three digit millions, josta epäilemättä suuri osa teknosiirtoa ja työtä kengurumaassa.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top