Jane'sin mukaan DA-05:n kantama "2 neliömetrin maaliin" olisi ollut 75 merimailia (137km). Ainakin tältä osin kuulostaa sentään paljon paremmalta kuin saattajien "40-60km kantama hävittäjämaaliin". Mutta noissa tutkien mainostetuissa kantamissa voidaan joskus olla vähän optimistisia...
DA-05:n lähetystehoksi internet kertoo 1.2MW.
Saattajien tutkajärjestelmä on 1950-luvun lopun neukkutekniikkaa ja kantomatkaan vaikuttaa lähetystehon lisäksi antennin pinta-ala sekä antennikorkeus. Pohjanmaa valmistui 1979, kaiketi tekniikkakin kehittyi 20 v aikana niin, että kantomatkat kasvoivat.
Minulle on epäselvää, mikä tarkalleen ottaen oli Thomsonin meille tarjoama malli. Dokumentissä mainitaan että niistä olisi tilaus tehty Ranskan uusia ohjusfregatteja varten. Kysymyksessä ei lie ollut Suffren, joka oli iso ilmatorjuntafregatti. Olisiko viitattu F65/67-tyypin fregatteihin, jotka oli juuri noihin aikoihin tilattu. Ilmavalvontatutkana oli DRBV-26 joka kuulostaa sellaisenaan aivan liian isolta tykkiveneille. Tykkien tulenjohtotutka DRBC-32 (Castor 2) sen sijaan voisi olla meille tarjottu "3cm tutka". Norjalaisten Osloissa oli vähän vanhempi DRBV-22. Sen lähetystehoksi on mainittu kuitenkin vain 400kW.
Thomsonin tarjoama tutka oli mallia DRVB-13, joka tuli uuden F65 tyypin fregatin ilmavalvontatutkaksi. Tarkemmin sarjansa ainoaksi jääneeseen Aconit-fregattiin tai korvettiin, kuten sitä aluksi kutsuttiin. Alus valmistui 1973 mutta tutka sai pian mennä, sillä jo MLU ssa 1985 se vaihdettiin toiseen tyyppiin. Toinen yhtiön tutkamallisarja yksiön lattiapinta-alan kokoisine antenneineen ei olisi käynyt säästösyistä liian pieneksi puristettuun Turunmaahan. Vakautettu tavanomainen valvontatutka painoi 2,5 tn eikä sellaista massaa voi näin pieneen alukseen korkealle ripustaa purkin vakavuuden kärsimättä.
Olen samaa mieltä että varsinkin tuo sähköteknillinen vertailu herättää hyvin paljon kysymyksiä. Niiden mukaan valinta olisi ollut 'no-brainer' Thomsonin eduksi. Mutta sitten herää myös sellainen kysymys, että jos se oli niin hyvä, niin miksei sitä muualle maailmaan näytetä juurikaan myydyn?? Thomsonin tutkat näyttää olleen Ranskan ulkopuolella hyvin harvinaisia, siinä missä Signaalin tuotteet olivat markkinajohtaja.
Kummallinen muistio laadittiin sekä kuskattiin pikaisesti päättäjille PV:n komentajasta alkaen hetkellä, jolloin esittelymuistiot oli jo laadittu HSA n hyväksi. Asia oli siten PE:n Sähköosaston mielestä huipputärkeä ja voidaan myös päätellä, että muistion tietojen on pakko olla pääosin paikkansa pitäviä. Ei sitä muutoin olisi koskaan uskalletu päättäjille jakaa.
WM20-sarjan tutkia tehtiin ainakin 80-luvulle asti, kelpasivat jenkeillekin. Tuttu mollukka Perryn sillan päällä:
Thomson osti pian HSA n ja säilytti WM20 mallisarjan, sillä se oli saanut suuren markkinaosuuden sukellusveneentorjunnassa. Meille tarjottiin loput valmistajan varaosavarastot edulliseen könttähintaan, joka varmaan tarkoitti myös: "Pärjäilkää!" Philipsiltä kesti kauan saada taistelujärjestelmä täyttämään vastaanottovaatimukset, mutta lopulta siinä onnistuivat ja laitteistoon oltiin meillä tyytyväisiä.
@Analysti n mukaan WM22:ssa ei myöskään ollut putkitekniikkaa. Olisiko voinut käydä niin että ne olisi modernisoinnissa niin perinpohjaisesti uusittu, että putkiratkaisut olisi korvattu kokonaan?
Tutkakauppa tehtiin 1965 ja MLU 20 v myöhemmin, joten alkuperäisistä sisuskaluista ei ehkä enää sen jälkeen paljoa ollut jäljellä. Tykkiveneitä gradussaan tutkinut Haataja epäilee poliittista ohjausta kaupan omituisten käänteiden syyksi. Olisiko sitten niin, että HSA n kumppani SKT (Suomen Kaapelitehdas, myöhemmin Nokia) olisi päässyt mukaan kehitystyöhön, ja tuloksenma syntyikin tarjoukseen verrattuna parempi järjestelmä, jossa oli isompi osuus kotimaista työtä, kun alunperin piti.
Alla kuva Agonit fregatista, komentosillan katolla näkyy tutkakupu. Esittää alusta MLU n jälkeen, kun uusi valvontatitka on ilmaantunut perään.
