Merivoimien kehitysnäkymät

Olkaa huoleti, jahka uloste osuu huolella tuulettimeen niin hihasta vedetään taikatemppu jolla tämä selitetään parhainpäin ja hyvässä lykyssä vielä positiiviseksi uutiseksi...
 
Olkaa huoleti, jahka uloste osuu huolella tuulettimeen niin hihasta vedetään taikatemppu jolla tämä selitetään parhainpäin ja hyvässä lykyssä vielä positiiviseksi uutiseksi...

Sitähän jo tuo RP:n artikkeli joiltain osin oli.
Tästä saadaan positiivinen asia vain siten, että nyt suunnitellaan ja tilataan seuraaja-alukset etuajassa.

Jonkin verran ihmetyttää tuo murtumien havaitseminen vasta kalliin peruskorjauksen päätteeksi.
Samoin nuo propulsiovärinät. Johtuiko kaikki riittämättömästä tilausvaltuudesta, jonka vuoksi osa asioista piti skipata ?
 
Eikä tietysti poissuljettua ole sekään että tässä oltaisiinkin mukana informaatio-operaatiossa jonka tähtäimenä on saada lisäbudjettirahoitus MTA2020-protoalukselle.
 
Merivoimat huolestuneet että kaikki rahat menevät ilmavoimille niin siellä on joku merikarhu käynyt ajelemassa kovassa myrskyssä poikkiaallokossa ja huutanut että murru, MURRU... ;)

Järkevintä varmaan olisi ottaa noista raumoista käyttökelpoinen ja myydä romuksi... Ja tosiaan aikaistaa sitä hankintaa... Ongelmana ei ole kuin rahoitus jota ei ole...
 
Eikä tietysti poissuljettua ole sekään että tässä oltaisiinkin mukana informaatio-operaatiossa jonka tähtäimenä on saada lisäbudjettirahoitus MTA2020-protoalukselle.

Tilataan elvytysprojektina Sipilän hallituksen kautta, välitön tarve ja silleen. Pakkotilanteen vuoksi vältytään käytettyjen alusten hankinnalta, laajoilta tarjouskilpailuilta sun muilta ja tilaus diilataan kotimaisille toimijoille. Lisäksi säästetään sillä että hankitaan eka alus ilman kalliita järjestelmiä jolloin hankinta näyttää halvemmalta. Kun eka alus on toimitettu hankitaan järjestelmät siihen ja synergiaetujen vuoksi tilataan toinen, kenties kolmas samanlainen.

"Keminmaa", "Puolanka" ja "Halsua" toimitetaan pian!
 
Viimeksi muokattu:
Kun puhutaan korvaavista aluksista ja elvytyksestä samassa lauseessa, niin kannattaa myös miettiä, että löytyykö Suomesta (enää) osaamista nykyaikaisen taistelualuksen rakentamiseksi? Rauman telakkaa ei enää ole (joskin RMC yrittää siellä jatkaa), Turkua tuskin kiinnostaa ohjusveneiden rakentaminen risteilijöiden (no pun intended) rinnalla ja Helsinki on poissa laskuista aiemman ilmoituksen myötä. Jäljelle jää käytännössä Uudenkaupungin Työvene, jolta löytyy alumiiniosaamista ainakin pienemmässä mittakaavassa, mutta ei välttämättä tarvittavaa sotalaivaosaamista, sekä jokunen huvivenetelakka.
 
Viimeksi muokattu:
No sori vaan, mut en mä nyt mitään yritä vääntää. Korostan, että kyse vain on omasta spekulaatiosta. Ei mistään muusta.
 
Sitähän jo tuo RP:n artikkeli joiltain osin oli.
Tästä saadaan positiivinen asia vain siten, että nyt suunnitellaan ja tilataan seuraaja-alukset etuajassa.

Jonkin verran ihmetyttää tuo murtumien havaitseminen vasta kalliin peruskorjauksen päätteeksi.
Samoin nuo propulsiovärinät. Johtuiko kaikki riittämättömästä tilausvaltuudesta, jonka vuoksi osa asioista piti skipata ?

No nyt ollaan muistin varassa, mutta eikö murtumia ollut myös jo ennen peruskorjausta? Eli tässä isossa peruskorjauksessa korjattiin rungon murtumia? Ja nyt niitä on tullut uudelleen.

Kuten sanottua, vahvistakaa tai kumotkaa, tämä vaan ulkomuistista.
 
No nyt ollaan muistin varassa, mutta eikö murtumia ollut myös jo ennen peruskorjausta? Eli tässä isossa peruskorjauksessa korjattiin rungon murtumia? Ja nyt niitä on tullut uudelleen.

Kuten sanottua, vahvistakaa tai kumotkaa, tämä vaan ulkomuistista.

Juuri näin. Vanhoja murtumia on korjattu peruskorjattujen alusten luovutusvaiheessa ikään kuin urakan lisäajalla. Urakka-aikaa on jatkettu jotta myöhässä havaitut viat saatiin korjattua.Varsinaiseen urakkaan ei korjauksia tai ainakaan tarkastuksia ollut riittävässä laajuudessa sisällytetty vaikka tarve oli tiedossa. Korjauksilla ei ole saavutettu tavoitetta joka oli noin kymmenen vuoden käyttöjakso.
 
Modernisoinnin taidonnäyte
Patrian koordinoima Suomen merivoimien Rauma-luokan ohjusveneiden peruskorjaus kantaa alusten suorituskyvyn 2020-luvulle asti. Muutos 80-luvun lopun järjestelmien teknologiasta tähän päivään on huima.

Teksti: Heini Santos
Kuvat: Puolustusvoimat ja Pentti Hokkanen


Rauma-luokan ohjusveneiden päivitetty taistelukeskus on kuin aluksen aivot. Eri osajärjestelmistä virtaavat tiedot muodostavat tarkan tilannekuvan koko ympäröivästä maailmasta: merenkulku-, valvonta- ja tulenjohtotutka sekä videojärjestelmä havainnoivat aluksen ympäristöä ja sisätiloja. Korvien lailla vedenalaista äänimaailmaa kuunteleva syvyytettävä kaikumittain voidaan laskea lähes 200 metrin syvyyteen. Kaikumittaimella voidaan etsiä ja paikantaa vedenalaisia kohteita. Kun on aika toimia, käskyt lähtevät taistelunjohtokeskuksesta.

Suomen merivoimien Rauma-luokan ohjusveneissä – Rauma, Raahe, Porvoo ja Naantali – on Merivoimien tärkein vedenalainen suorituskyky. Ne ovat kevyitä ja syväykseltään erittäin matalia aluksia, jotka on tarkoitettu vaativiin saaristo-olosuhteisiin. Vaikka matala syväys ei kovassa merenkäynnissä olekaan miehistölle miellyttävin ominaisuus, se ei vaikuta alusten merikelpoisuuteen. Ne kallistelevat myrskyssä sivuaallokossa normaalisti jopa 35 astetta. Vaikka alus jostain poikkeuksellisesta syystä kaatuisi, se ponnahtaa pystyyn. Alusten sisällä heilahduksiin on varauduttu; kaide tai kahva on aina käden ulottuvilla.

Viimeisen parin vuoden aikana Rauma-luokan alukset peruskorjattiin ja niiden järjestelmiä uusittiin sekä päivitettiin. Kokonaisvastuun projektin koordinoinnista ja aikatauluista kantoi Patrian Systems-liiketoiminta.

Keveys on reunaehto
– Tämän kaltaisten sota-alusten elinikä on noin 30–35 vuotta, ja Rauma-luokan alukset olivat jo ylittäneet tuon eliniän puolivälin. Elinkaaren aikana vaaditaan yksi peruskorjaus muun muassa siksi, että laitteet vanhenevat, eikä 20 vuotta sitten tehtyihin järjestelmiin ole enää saatavilla varaosia, selittää koko peruskorjauksen hankepäällikkö, komentajakapteeni Sami Rauhanummi.

Suurin peruskorjauksessa tehty kompromissi liittyy aktiiviseen ilmapuolustukseen, joka hoidetaan jatkossa yhdellä tykillä, kun vanhentuneista ilmatorjuntaohjuksista luovuttiin. Lisäksi aluksiin hankittiin harhamaaliheittimet, jotka harhauttavat tutka- ja lämpömaalihakuisia ohjuksia heittämällä soihtuja tai metallisilppua. Myös vedenalaiseen valvontaan tarvittavat ominaisuudet kohenivat modernien kaikumittainten myötä. Rauma-luokan ohjusveneissä keveys on reunaehto.

– Saaristossa olosuhteet ovat hyvin haastavat, mutta tämän kokoisella aluksella ei voida käyttää kovin isoja laitteita. Näiden kaikumittainten suorituskyky on kuitenkin parasta mitä maailmasta saa. Olemme Patrian kanssa jo testanneet kaikumittaimen suorituskykyä kauko-ohjattavalla sukellusveneentorjuntamaalilla, Rauhanummi kertoo.

Kolmivaiheiset testit

Rauma-luokan ohjusveneiden peruskorjauksen hankepäällikkö, komentajakapteeni Sami Rauhanummi (oik.) ja hankkeen järjestelmäteknisestä puolesta vastannut insinöörikapteeniluutnantti Harri Koskela (vas.) ohjusveneen kannella.

Viimeinen aluksista luovutettiin Merivoimille loppuvuodesta 2013. Sitä ennen jokainen niistä kävi läpi yhteensä noin puolentoista kuukauden mittaisen kattavan vastaanottotestauksen.

– Viimeiseen testivaiheeseen sisältyy yleensä sekä pinta- että ilma-ammuntoja, joilla varmistetaan, että koko toimintoketju maalin havaitsemisesta sen torjuntaan toimii. Merikokeet tehdään lähivesillä ja merivoimien ampuma-alueilla. Vastaanottokokeilla pyritään osaltaan varmistamaan, että lopputuote on asetettujen vaatimusten mukainen, kertoo hankkeen järjestelmäteknisestä puolesta vastannut insinöörikapteeniluutnantti Harri Koskela.

Alusten loppukäyttäjät eli Merivoimien 6. Ohjuslaivueen henkilöstö oli vahvasti mukana järjestelmien ja käyttöliittymien suunnittelussa, työnvalvonnassa ja vastaanottokokeissa. Merivoimille loppukäyttäjien osallisuus projektissa on oletusarvo, sillä juuri heillä on vahva asiantuntijuus alalla. Peruskorjauksessa vanhaan asiaan yhdistyy paljon uutta.

– Se on myös resurssiasia; ei Merivoimissa ole parempia tekijöitä näihin tehtäviin, ja toisaalta näin loppukäyttäjät pääsevät vaikuttamaan omiin työkaluihinsa, Koskela lisää.

Kirjava paletti
Avaimet käteen -periaatteella tehdyn projektin onnistumisesta kertoo se, että kokonaisaikataulu ja -budjetti toteutuivat alkuperäisen suunnitelman mukaan. Hankkeen työllistävä vaikutus oli noin 150 henkilötyövuotta, josta suuri osa tehtiin Suomessa ja lopuista vastasivat ruotsalaiset ja norjalaiset toimijat.

Järjestelmäinsinööri Jarno Nieminen Patrialta vastasi taistelujärjestelmän integroinnista aluksille.

– Haastavinta projektissa on ollut nimenomaan eri osakokonaisuuksien ja aikataulujen koordinointi. Monessa eri yrityksessä tapahtui asioita yhtä aikaa, ja jos jonkin osan toimitusaikataulu muuttui, se vaikutti koko palettiin. Matkapäiviä kertyi runsaasti projektin aikana.

– Meillä on hyvin määritellyt prosessit ja niitä myös noudatetaan. Tässä projektissa sovelsimme järjestelmäosaamista poikkeuksellisen laajasti aina telakkatyöhön ja laivan peruskorjaukseenkin asti. Monen patrialaisen taustalta löytyy myös merialan kokemusta: Tampereen yksikköön moni on tullut entisestä Hollmingin telakan yksiköstä, joka teki muun muassa tutkimuslaivoja Neuvostoliitolle, Nieminen sanoo.

Valttina järjestelmällisyys
Myös asiakkaan taholta Patrian prosessien korkea taso saa kiitosta.

– Asioita on viety eteenpäin todella järjestelmällisesti. Se, miten töitä otetaan vastaan, on ollut selkeää molemmille osapuolille. Tämä on Patrian vahvuus, Rauhanummi ja Koskela vahvistavat.

Merivoimien ja Patrian yhteistyö oli avointa. Useissa kokouksissa kaikki osapuolet olivat läsnä, ja asiakkaalla oli osallistumisoikeus myös palavereissa, joissa heidän läsnäoloaan ei suoranaisesti tarvittukaan. Osaltaan projektin etenemistä sujuvoitti sekin, että mukana oli muita Merivoimille tuttuja toimijoita, kuten taistelunjohtojärjestelmän toimittanut Saab ja kaikumittaimen toimittanut Kongsberg Maritime.

Myös laiva-alan asiantuntijana projektissa toiminut Ilkka Jaakkola Patrialta kiittelee mutkatonta yhteispeliä.

– Jos asiakkaalla on ollut jotain huomauttamista, he ovat kertoneet meille siitä suoraan ja asia on voitu hoitaa heti kuntoon. Merivoimat on kohtuullisen pieni Puolustusvoimien organisaatio, ja siitäkin johtuen yhteistyö heidän kanssaan on joustavaa. Merimies on eri mies; vaativa mutta joustava, Jaakkola sanailee.


Telakka harppoi isoja askeleita

Hankkeen korkeat laatu- ja turvallisuusvaatimukset kattoivat myös alihankkijaverkoston. Laivateknisen peruskorjauksen hoitanut teijolainen telakka Western Shipyards lunasti odotukset.

– Tämä oli meille erittäin merkittävä projekti, jonka aikana kehityimme paljon yrityksenä. Muun muassa telakka-alueen turvallisuusasiat laitettiin kerralla aukottomaan kuntoon Merivoimien vaatimusten mukaan. Kameravalvonnan ohella alueellamme on nyt esimerkiksi lasertutkat, jotka havaitsevat heti mahdolliset tunkeilijat. Väittäisin, että olemme sillä saralla nyt yksi Suomen parhaista telakoista, sanoo Western Shipyardsin toimitusjohtaja Pekka Niinistö.

Projektiin kuuluneet laivatekniset peruskorjaustyöt olivat Western Shipyardsille tuttua kauraa. Poikkeuksellista oli se, että telakan tiloissa toimi projektin alaisuudessa lukuisia eri toimijoita, jotka eivät olleet telakkaan sopimussuhteessa. Telakan näkökulmasta projektin haasteellisin vaihe oli laivan vanhan rungon korjaus, jossa tarkastus- ja hitsausvaatimukset olivat erittäin korkeat. Toteutus kuitenkin sujui hyvin, koska vaativaan työhön oli varauduttu huolella. Telakalle projektista karttui oppia myös projektinhallinnasta ja dokumentaatiosta, jota korjaushankkeen aikana tehtiin paljon.

– Vaativa asiakas – tässä tapauksessa sitä olivat sekä Patria että Merivoimat – on ehdottomasti hyvä asia. Toimittajalle on kasvun paikka, kun asiakas on ammattitaitoinen ja tietää, mitä vaatii. Me otimme merkittäviä kehitysaskeleita näiden kolmen vuoden aikana, Niinistö kiittelee.


Artikkeli on julkaistu Patria-lehdessä toukokuussa 2014

Avainsanat:
merivoimat, ohjusvene, rauma-luokka
 
"Telakan näkökulmasta projektin haasteellisin vaihe oli laivan vanhan rungon korjaus, jossa tarkastus- ja hitsausvaatimukset olivat erittäin korkeat. Toteutus kuitenkin sujui hyvin, koska vaativaan työhön oli varauduttu huolella."

Kyllä nyt kelpaa paistatella :rolleyes:
 
Merivoimat huolestuneet että kaikki rahat menevät ilmavoimille niin siellä on joku merikarhu käynyt ajelemassa kovassa myrskyssä poikkiaallokossa ja huutanut että murru, MURRU... ;)

Järkevintä varmaan olisi ottaa noista raumoista käyttökelpoinen ja myydä romuksi... Ja tosiaan aikaistaa sitä hankintaa... Ongelmana ei ole kuin rahoitus jota ei ole...

Onneksi maksumiehenä on valtio joka voi tarvittaessa helposti aikaistaa hankkeita. Tehdään nyt ja rahoitetaan sotalaitosta sitten 20-luvulla vähän nirkoisemmin.
 
En ole laiva-insinööri mutta veikkaus: uusi korjaus/vahvistaminen ja hyvin varovainen meriliikkuminen sen jälkeen
 
Kumpi murtui, teijolainen vai raumalainen hitsaussauma?

Runko on kokonaisuus ja sitä pitää sellaisena arvioida. Jos ajatus on sitä tasoa että hitsataan vain syntyneet halkeamat kiinni niin viereen tulee satavarmasti uusi. Korjaajalla pitää olla huomattavan paljon syvempi näkemys kokonaisuuden toiminnasta ja vaurion syntyhistoriasta. Vastauksena kysymykseesi voidaan siis todeta että teijolaisten korjaama runko murtui. Hekin tietysti tekivät korjaustyön tahon X laatiman suunnitelman mukaan. Käytössä olevien tietojen pohjalta ei pysty päättelemään kuka se perimmäinen kusitolppa on. Suunnittelu ja toteutus pitää speksata ja tekijän pitää näin syntynyttä ohjeistusta myös orjallisesti noudattaa. Siinä on monta asiaa mikä voi mennä vikaan. Tällä kertaa näköjään myös meni.
 
Itse olen ammatiltani suunnittelija, tosin en nyt ihan sotalaivoja väännä. Ja aika usein ikävä kyllä tulee eteen tilanteita, joissa tilaaja tai joku muu taho haluaa jotakin ja kun suunnittelija sanoo sen olevan sekundaa, niin halu ei yleensä muutu. Koska jossain on näin päätetty ja budjetoitu ja sen mukaan mennään. Ja kun nyt puhutaan yksityisistä firmoista, niin voisin kuvitella valtiollisella taholla olevan vieläkin jäykempää. Telakka on huomannut ongelmat rungossa ja asiasta huomauttanut, mutta siinä vaiheessa ei ole voitu hommaa keskeyttää syystä tai toisesta ja päätetty mennä ehkä jopa telakan suositusten vastaisesti paikkalinjalla.

Onhan se hienoa, kun on high tech alumiinia ja komposiittia paateissa, mutta mitä jos joskus säästettäisiin näissä hienosteluissa ja hankittaisiin sitä peruskauraa jossa olisi sitten ne sotavermeet vähän paremmat? Sitä normaalia teräsrunkoa kun pystyy amisteinikin hitsaamaan jos tarvitaan.
 
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/...kayttokieltoon-vasymismurtumien-takia/1989559

TS: Rauma-luokan ohjusveneet käyttökieltoon väsymismurtumien takia
Kuva: Martti Kainulainen
Rauma-luokan ohjusvene Raahe Saaristomerellä tiistaina. Puolustusvoimien tämän vuoden pääsotaharjoitus Aalto 2004 keskittyy meripuolustukseen.

05:01 (07:24)
Merivoimat on laittanut Rauma-luokan ohjusveneet käyttökieltoon, kertoo Turun Sanomat. Merivoimien operaatiopäällikkö, kommodori Olavi Jantunen kertoo lehdelle, että alusten rungoissa on väsymismurtumia, joiden syntymisen syytä ei vielä tiedetä.

Rauma-luokan ohjusveneet rakennettiin 1990-luvun alussa. Aluksia on yhteensä neljä, ja niiden asemapaikka on Turun Pansiossa.

Aluksille tehtiin pari vuotta sitten 70 miljoonaa euroa maksanut peruskorjaus. Jantusen mukaan väsymismurtumia ei havaittu peruskorjauksen aikana.

Puolustusvoimien logistiikkalaitos selvittää ongelman syytä. Merivoimat odottaa väliraporttia maalis-huhtikuussa.

Lehden tietojen mukaan Hamina-luokan aluksia siirretään Upinniemestä Pansioon paikkaamaan vajetta, mutta Jantunen ei vahvista tietoa. Hänen mukaansa Merivoimissa riittää suorituskykyä ilman Rauma-luokkaakin.
 
Itse olen ammatiltani suunnittelija, tosin en nyt ihan sotalaivoja väännä. Ja aika usein ikävä kyllä tulee eteen tilanteita, joissa tilaaja tai joku muu taho haluaa jotakin ja kun suunnittelija sanoo sen olevan sekundaa, niin halu ei yleensä muutu. Koska jossain on näin päätetty ja budjetoitu ja sen mukaan mennään. Ja kun nyt puhutaan yksityisistä firmoista, niin voisin kuvitella valtiollisella taholla olevan vieläkin jäykempää. Telakka on huomannut ongelmat rungossa ja asiasta huomauttanut, mutta siinä vaiheessa ei ole voitu hommaa keskeyttää syystä tai toisesta ja päätetty mennä ehkä jopa telakan suositusten vastaisesti paikkalinjalla.

Onhan se hienoa, kun on high tech alumiinia ja komposiittia paateissa, mutta mitä jos joskus säästettäisiin näissä hienosteluissa ja hankittaisiin sitä peruskauraa jossa olisi sitten ne sotavermeet vähän paremmat? Sitä normaalia teräsrunkoa kun pystyy amisteinikin hitsaamaan jos tarvitaan.

Korostetun kevyt rakenne yhdistettynä raskaaseen käyttöön ei ole pitkässä juoksussa terveellä pohjalla. Hoikan ja kevyen rakenteen jäykistäminen taivutusta ja kiertoa vastaan on erittäin haasteellista. Aikaa myöten materiaalit ja rakenteet väsyvät. Ehkä ohjusveneet pitäisi rakentaa sillä mielellä että niiden käyttöikä on vain 20 vuotta. Se saattaisi tosin johtaa rakenteen keventämiseen jolloin oltaisiin taas liemessä. Tilaaja voi tässäkin tapauksessa hyvin olla syyllinen. Etenkin ylimääräisiä töitä teetetään helposti kustannukset edellä ja pieni on kaunista.
 
Back
Top