Metsäsukset

[aev]

Enpä juuri kaivannut erityisti luistoa suksiin, eteenpäinmeno metrisessä hangessa kun ei ole hiihtämistä. Ladunavaaja kun lähinnä konttaa ja kiroilee eteenpäin yrittäessään, niin vauhti ei pääse missään vaiheessa kasvamaan henkeäsalpaavaksi.
Omissa RVL-muisteloissa toinen ääripää Lapissa on kevättalvi. Öisin ja aamupäivisin hanki kantaa kaikkialla ja pääsee laskemaan vaaranrinnettä satoja metrejä ilman yhtä ainoaa potkua tai työntöä.
Helvetti alkaa sitten päivällä, kun aurinko paistaa. Märällä lumella on sen verran kantoa, että sen päälle pääsee nousemaan ja sitten seuraavassa hetkessa humpsahdetaan läpi.
Ja miten paljon viikonaikana lumi sulaakaan, ojat, tulvivia puroja ja jokia löytyy yht'äkkiä jokasuunnasta ja pälviä on jokaisen kiven ja kannon kohdalla.

 

[adam7]

80-luvulla ja vieläpä yllättävän nopealla aikautaululla, ei pidetty 25 vuotta vanhempaa tavaraa rinnalla kuten monen muun varusteen suhteen.

Ruotsalaisten suksethan ovat ihan paskat, hyviäkin puusuksia toki on mutta ei naapurin armeijalla.

OK. Sitähän minä ihmettelen että ovat näin kauan vetäneet puusuksilla.

Osaatko yhtään tarkemmin kuin 80-luvulla? Alku- vai loppupuolella?

 

[Herman30]

Muistelisin että meillä Dragsvikissa oli muovipohjaiset -86.

 

[baikal]

Osaatko yhtään tarkemmin kuin 80-luvulla? Alku- vai loppupuolella?

Vaihto alkoi 70-luvun lopussa ja aika pitkälle se vietiin jo vuoteen -82. Tottakai kansalliseen tapaan wanhat kamat käytettiin loppuun, tosin ne olivat jo lopussa tuolloin muutenkin.

 

[Jati]

Ostin muutama vuosi sitten vm.82 SA-järviset, käyttämättömät, normaali muovipohjalla. Kärjessä ja kannassa alumiinivahvikkeet. Hiihtelee vieläkin ihan täydelleen.

 

[Justin Case]

Kaivoin ladosta esille vanhat kolmen kruunun puusukset,hioin valkoiset maalit pois ja käsittelin pinnan ruskealla puuöljyllä,tuli ihan komiat

 

[Stokes]

Minä puolestani kaivoin ullakolta parinkymmenen vuoden tauon jälkeen 250 cm Karhut, yllättäen made in Canada. Hyvät pelit, suksin noin 15 kilometriä jäällä ja metsässä. Yritin googlettaa mutta en löytänyt vaahteramaan Karhuista edes mainintaa, tietääkö joku muu mistä on kyse? Sukset on hankittu Suomesta 80-luvun lopulla.

 

[Deleted member 2762]

Minä puolestani kaivoin ullakolta parinkymmenen vuoden tauon jälkeen 250 cm Karhut, yllättäen made in Canada. Hyvät pelit, suksin noin 15 kilometriä jäällä ja metsässä. Yritin googlettaa mutta en löytänyt vaahteramaan Karhuista edes mainintaa, tietääkö joku muu mistä on kyse? Sukset on hankittu Suomesta 80-luvun lopulla.

Noita pohjois-amerikan Karhuja tulee välillä vastaan ebayssa. Olen itsekin ihmetellyt tuota kuviota. Onkos noi ihan puu vai onko lasikuitua? Teräskantti?

Itse sipasin joulunpyhinä parikymmentä kilsaa metsässä. Nopeammin jo suksilla menee kuin kävelemällä.

 

[Stokes]

Karhuissa on jonkun sorttinen runko jossa naarmun alta pilkottaa ilmeisesti puuta mutta lasikuitusuksiksi minä näitä kutsuisin. Pohja sellaista muovia kuin yleensäkin. Teräskanttia ei ole, pitoalueella kynnet eli metsästyskäyttöön ei ole suunniteltu näitä suksia.

 

[rukkaskikka]

Kalevan jutun kuvatekstissä vuodelta 2004 on lyhyt maininta:

"Karhulla on suksitehdas myös Kanadassa, jossa valmistuu 60 000 suksiparia vuodessa."

https://www.kaleva.fi/urheilu/tervahiihto/laatusuksi-syntyy-vain-harvoilta/364569/

Kanadan suksenvalmistuksen historiasta kertovasta jutusta:

"Karhu Sports, launched in 1976 in Cowansville, Quebec, by Doug Barbor, manufactured cross-country skis under the Karhu label and OEM for Trak and other brands. Line built its ski there, and then Burton snowboards. The factory was sold in 1996 to Trak Sports and in 2006 to K2."

http://www.skimuseum.ca/Chawkers articles/Canadian Ski Manufacturers (Sept Oct 2013).pdf

 

[Fortis]

Onko kenelläkään tiedossa mikä tehdas valmistaa nykyään SA-suksia?
Omani alkavat olla muovipohjasta paikoin puhki hiihdetyt (ehkä noilla kuitenkin vielä pari tuhatta kilsaa??).
Sitten mulla on nuo Peltonen Metsä skinit voideltavalla luistoalueella, mutta näiden pitoalue toimii aika vaihtelevasti.

 

[Fortis]

Norjalaisella Åsnes:illa on suksimalli jolla on aika kuumottava nimi Combat NATO, mutta nuo taitavat olla enemmän tunturisukset kuin suomalaiseen metsään.

 

[magitsu]

Ei ole mennyt vielä jakeluun miksi noin ei tehdä.

 

[Herman30]

@magitsu Ei tehdä mitä?

 

[magitsu]

@magitsu Ei tehdä mitä?

Tökätä suksia pystyyn lumeen. Rikkoutuvat helpommin, musta pohja näkyy kauas valkoisessa ympäristössä...

 

[Sarek1]

RVL files*, suksihuomioita jänishommista: (*= 80-luvun puolivälin tienoo)
Aukealla pystyssä ja rivissä töröttävät sukset ovat kuin huutomerkkejä. Puuston (jos edes risukkoa on) suojassa ja hajasijoitettuna ne ovat paremmin suojassa myös ilmatähystykseltä.

Tilanteen ollessa päällä ja operaatioalueella toimiessa suksien tulee olla aina heti lähtökunnossa oletettuun irtautumissuuntaan päin elleivät ne ole jalassa. Jos tilaa on, lapinkäännöksen tekee kyllä kohtuullisen nopeasti, mutta ryteikössä asia on aivan toisin.

Spoiler: Jänöjussin pakomatka

Otetaan esimerkkitilanne sissyilystä vuosikymmenten takaa. Kuvitellaan joukkueen yöpyminen ja irtautuminen keskellä yötä kun ketunlenkin taakse piiloutunut jänisjoukko koettaa saada hiukkasen huilia. Ketunlenkin varressa oleva vahtijänis huomaa joukon jälkiä pitkin tulevan takaa-ajajan ja tekee (mielellään) hiljaisen hälytyksen.

Oletetaan tilanne tässä suhteessa optimaaliseksi ja siirrytään tarkastelemaan yksittäisen ryhmän toimintaa suunnassa, johon hiljainen irtautuminen on mahdollista. Voihan siinä käydä myös toisin, jolloin tulijoiden puolella oleva osa joukkoa tappelee lyhyesti ennen irtautumista.

Jokaisella jänöjussilla on mukana sissyteltassa morsiamen lisäksi vain makuualusta ja makuupussi. Sukset ja reppu ovat lähtövalmiina mutta ilmatähystykseltä suojassa muutaman kymmenen metrin päässä lähipuolustusaseman suunnassa. Kun häly tulee, teltan paikalla on hetken kuluttua vain havuja, polttopuita, itse tehtyjä telttakeppejä ja kaminan hiiltynyt sisältö. Se hetki ei muuten ole pitkä aika ja siinä ajassa jänisten pitää olla ahkioineen päivineen jo muutaman sadan metrin päässä teltalta ja vauhti päällä. Ryhmä otetaan vauhdissa ja kaikessa hiljaisuudessa kasaan ja suunnataan kohti sovittua kokoontumispaikkaa.

Jos edellä mainittu ei onnistu määrätyssä ajassa, harjoitellaan lisää.

Jos on pakkasta mutta aurinkoista ja lumi on sopivan sorttista, ei suksen aavistuksenomainen lämmittäminen paisteessa ole välttämättä hyvä idea.

 

[EK]

Kolmatta talvea Peltosen Metsä Skin 270 karvapohjat ja niissä OAC:n siteet. Hiihtokenkinä Nokian Ruotsin armeijalle valmistamat "huopa"kumpparit. Sauvoina Peltosen Metsä sauvat. Hiihtelyä tulee semmoinen 200 km/talvi ja ihan jees kombo.

Jos (kun) negaa pitää tietenkin hakea, niin 270 on metsään vähän pitkä, eli tämmöisenä tykkylumen talvena pitää olla silmät auki, kun etsii reikiä metsästä. Noissa OAC:n siteissä on vähän sitä ongelmaa, että sopivalla lumella sinne kantaosaan saattaa kertyä ja tiivistyä lunta, joka sitten voi avata kiinnityksen ja kantaosa lähtee liikkeelle. Siksi se pitää tarkistaa aina ajoittain ja pitemmillä reissuilla kannattaa pitää jotkin pihdit mukana, joilla saa painettua tiukasti paketin taas kasaan, jos vahinko tapahtuu. Huopakumpparit ovat tietenkin raskaat ja ruotsalaisille tehty sukka ei ole yhtä lämmin kuin vanha Nokian huopa.

 

[Fortis]

Kolmatta talvea Peltosen Metsä Skin 270 karvapohjat ja niissä OAC:n siteet. Hiihtokenkinä Nokian Ruotsin armeijalle valmistamat "huopa"kumpparit. Sauvoina Peltosen Metsä sauvat. Hiihtelyä tulee semmoinen 200 km/talvi ja ihan jees kombo.

Olen tullut siihen lopputulemaan etteivät nuo skinit ole kenttäkelpoiset. Viikonloppuna tuli taas vuorokausi hiihdettyä ja yöllä uuden lumen tullen ne skinit sitten jäätyivät ja keräsivät kunnon paakkua. Mieluummin suomupohjat (parhaat ovat tiettyjen SA-suksien sileät pitopohjat). Toinen huomio vielä noista Peltosista on se että se karva on asennettu melko eteen ja sidekin pitäisi laittaa sitten painopisteen etupuolelle (tähtää skini lähemmäs saappaan kantaa). Itse asensin perinteisesti ja pehmeillä keleillä se ei pidä (voidetta voi sitten lisätä skinin taakse).

 

[rty19]

Kolmatta talvea Peltosen Metsä Skin 270 karvapohjat ja niissä OAC:n siteet. Hiihtokenkinä Nokian Ruotsin armeijalle valmistamat "huopa"kumpparit. Sauvoina Peltosen Metsä sauvat. Hiihtelyä tulee semmoinen 200 km/talvi ja ihan jees kombo.

Jos (kun) negaa pitää tietenkin hakea, niin 270 on metsään vähän pitkä, eli tämmöisenä tykkylumen talvena pitää olla silmät auki, kun etsii reikiä metsästä. Noissa OAC:n siteissä on vähän sitä ongelmaa, että sopivalla lumella sinne kantaosaan saattaa kertyä ja tiivistyä lunta, joka sitten voi avata kiinnityksen ja kantaosa lähtee liikkeelle. Siksi se pitää tarkistaa aina ajoittain ja pitemmillä reissuilla kannattaa pitää jotkin pihdit mukana, joilla saa painettua tiukasti paketin taas kasaan, jos vahinko tapahtuu. Huopakumpparit ovat tietenkin raskaat ja ruotsalaisille tehty sukka ei ole yhtä lämmin kuin vanha Nokian huopa.

Oletko koskaan kokeillut liukulumikenkiä? Vähän kuin lyhyemmät metsäsukset mutta monen mielestä toimivat hyvin juuri metsässä kun helpompi kääntää.
Itse olen löytänyt suomalaisista kaupoista 125 - 175 cm mittaisia, mutta en ole itse testannut vielä.

Altai 145cm testissä

 

[Wman]

Oletko koskaan kokeillut liukulumikenkiä? Vähän kuin lyhyemmät metsäsukset mutta monen mielestä toimivat hyvin juuri metsässä kun helpompi kääntää.
Itse olen löytänyt suomalaisista kaupoista 125 - 175 cm mittaisia, mutta en ole itse testannut vielä.

Altai 145cm testissä

Joskus testailin OACin tuotoksia kun kaverilla sellaiset on. Täällä p-pohjanmaalla omasta mielestä parhaimmillaan jänisjahtiin tms risukossa pyörimiseen. Ei niillä pärjää kunnon suksille.
Oma setuppi upottavalle on Järvisen Lapponiat 280 pitkänä, Kuusamon uudet Nordigripit ja Lundhagsin Huskyt. Ei oikeastaan enää keksi miten tuosta parantaisi. Kantavammalle on sitten jäykemmät kiinasukset ja valmiille ladulle intin Järviset. Talvessa tulee hiihdeltyä vain umpihankea sellaset 400-500km.