Miehistön kuljetus

[Hande]

Taaskaan kerkeä lukemaan koko topikkia läpi kun jo parikertaa päässyt jonnekin sivun 50 paikkeille, mutta pari ajatusta tullut tuossa lukiessa.
1 Kuorma-autojen maastokelpoisuus ei nyt niin häävi ole, mutta todella isoero on siinä miten se auto vetää. Jo pelkkä robsoni pelastaa monessa tilanteessa ja teliveto on peto menemään, mutta suurin tekijä tässäkin istuu siellä ratin takana. Vasta katsoin miten yksi Sisu yritti robsonit päällä sutien koneen perään ja yhtä raskas volovo tuli rippeli alhaalla ilman lukkoa tai rullia sievästi siitä sisun kaivamien ojien yli, ja ei se ei johtunut auton merkistä vaikka ne tässä mainittiin ei vaan viiti käyttää kuskien nimiäkään. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen/mielipiteeseen.
2 Joku maitsi ettei kuskin miinasuojaus olisi tärkeä, mitä ihmettä hänhän on kokolaitteen tärkein mies. Kts kohta 1 ja ihmismieli vaan on sellainen, että jos miinaan ajo johtaa todennäköisesti kuskin kuolemaan tai loukkaantumiseen vakavasti niin ei nillä autoilla varmaan pääse mihinkään ja yllättäen niissä alkaa olla vikojakin kun niitä tarvittais kovassa paikassa. Se kuljettaja joko vie teidät/laitteet sinne missä tarve on, tai sitten istuu turvassa ensimmäisessä pehmeämmässä paikassa odotellen hinausta.

Totta kai kuskin suojaaminen on yksi tärkeitä näkäkohtia, MUTTA. Panssariohjaamolla varustetun kuorma-auton hankintahinta on merkittävästi tavanomaista maastokuorma-autoa korkeampi, joten hankintamäärä kutistuu samassa suhteessa. Päästään tilanteeseen, jossa 60 miehen sijasta autokyyti löytyykin vain 20:lle ja loput kävelevät. Ainoa joka hymyilee on se tärkeämpääkin tärkeämpi autokuski, jonka testikkelit on miinasuojattu hintaan 100 tuhatta Euroa per pampula.

Hyvä vai huono ratkaisu? Riippuu käsittääkseni näkökannasta.

 

[baikal]

Taaskaan kerkeä lukemaan koko topikkia läpi kun jo parikertaa päässyt jonnekin sivun 50 paikkeille, mutta pari ajatusta tullut tuossa lukiessa.
1 Kuorma-autojen maastokelpoisuus ei nyt niin häävi ole, mutta todella isoero on siinä miten se auto vetää. Jo pelkkä robsoni pelastaa monessa tilanteessa ja teliveto on peto menemään, mutta suurin tekijä tässäkin istuu siellä ratin takana. Vasta katsoin miten yksi Sisu yritti robsonit päällä sutien koneen perään ja yhtä raskas volovo tuli rippeli alhaalla ilman lukkoa tai rullia sievästi siitä sisun kaivamien ojien yli, ja ei se ei johtunut auton merkistä vaikka ne tässä mainittiin ei vaan viiti käyttää kuskien nimiäkään. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen/mielipiteeseen.
2 Joku maitsi ettei kuskin miinasuojaus olisi tärkeä, mitä ihmettä hänhän on kokolaitteen tärkein mies. Kts kohta 1 ja ihmismieli vaan on sellainen, että jos miinaan ajo johtaa todennäköisesti kuskin kuolemaan tai loukkaantumiseen vakavasti niin ei nillä autoilla varmaan pääse mihinkään ja yllättäen niissä alkaa olla vikojakin kun niitä tarvittais kovassa paikassa. Se kuljettaja joko vie teidät/laitteet sinne missä tarve on, tai sitten istuu turvassa ensimmäisessä pehmeämmässä paikassa odotellen hinausta.

Totta kai kuskin suojaaminen on yksi tärkeitä näkäkohtia, MUTTA. Panssariohjaamolla varustetun kuorma-auton hankintahinta on merkittävästi tavanomaista maastokuorma-autoa korkeampi, joten hankintamäärä kutistuu samassa suhteessa. Päästään tilanteeseen, jossa 60 miehen sijasta autokyyti löytyykin vain 20:lle ja loput kävelevät. Ainoa joka hymyilee on se tärkeämpääkin tärkeämpi autokuski, jonka testikkelit on miinasuojattu hintaan 100 tuhatta Euroa per pampula.

Hyvä vai huono ratkaisu? Riippuu käsittääkseni näkökannasta.

Pah, ei kenenkään hurukulkunen ole sadantonnin arvoinen, sitäpaitsi jos toinen menee niin vielä jää toinen.

 

[JOKO]

Jos tuolla kuvailemallasi penkillä saataisiin oikeasti jotain suojaa, se lienee olisi yleisesti käytössä.
Koska mikään vaunu ei voi tarjota täyttä suojaa, ei ole järkevää sijoittaa kaikkia munia samaan koriin.
Perinteinen meikäläinen ajattelu käyttää miniä bussina ei ole toimiva ratkaisu.:gasmask:

Minun silmiini noiden penkkien joustovara on jopa vähäisempi. Asennus vaikuttaa kiinteältä ja penkki joustanee sen minkä materiaalit antavat myöden. Nuo penkit vaikuttavat tosin mukavilta ja pään sivuilla olevat tuet suojannevat niskaa. Vastaavat voisi pultata suoraan vaunun kylkiin, kuten myös turvavyöt.

5-10 sentin joustovara merkitsee paljon, kuten voi helposti testata kypärän avulla. Kypärä päähän ja reipas lyönti halolla keskelle jakausta. Auttaa.

Valtaosan miehistön tarvitsemasta roinasta sijoittaisin aina panssaroinnin ulkopuolella. Yllättävissä tilanteissa välittömästi tarvittava kalusto tulisi vaunun sisälle. Lähinnä siis ase ja tetsarin sisältö. Singot, irralliset a-tarpeet, varavaatteet ja kaiken muun vastaavan sälän sijoittaisin ulkopinnoilla oleviin varustekaappeihin. Näiden kaappien tulisi olla pikalukoilla kiinnitettyjä ajoneuvoon ja miesvoimin siirrettävissä vaunun kylkiin, katolle tai otettavissa kokonaan irti. Tilanteen mukaan laitettaisiin sinne minne parhaiten sopivat.

Ulkopuoliset varustekaapit lisäisivät varusteiden vaurioitumisen mahdollisuutta, mutta toisaalta vaunun sisällä olisi vähemmän palavaa ja räjähtävää tavaraa. Samalla miehiä mahtuisi enemmän panssarin suojaan. Satunnaisesti lähelle pudonnut kranaatti tuhoaisi ainoastaan helposti korvattavissa olevaa tavaraa. Kuumimpiin paikkoihin muutaman sentin panssaroinnilla varustetulla ajoneuvolla ei muutenkaan ajeta, joten jatkuvaa tulta ei tarvitse kestää.

 

[SJ]

Jos tuolla kuvailemallasi penkillä saataisiin oikeasti jotain suojaa, se lienee olisi yleisesti käytössä.
Koska mikään vaunu ei voi tarjota täyttä suojaa, ei ole järkevää sijoittaa kaikkia munia samaan koriin.
Perinteinen meikäläinen ajattelu käyttää miniä bussina ei ole toimiva ratkaisu.:gasmask:

Minun silmiini noiden penkkien joustovara on jopa vähäisempi. Asennus vaikuttaa kiinteältä ja penkki joustanee sen minkä materiaalit antavat myöden. Nuo penkit vaikuttavat tosin mukavilta ja pään sivuilla olevat tuet suojannevat niskaa. Vastaavat voisi pultata suoraan vaunun kylkiin, kuten myös turvavyöt.

5-10 sentin joustovara merkitsee paljon, kuten voi helposti testata kypärän avulla. Kypärä päähän ja reipas lyönti halolla keskelle jakausta. Auttaa.

Valtaosan miehistön tarvitsemasta roinasta sijoittaisin aina panssaroinnin ulkopuolella. Yllättävissä tilanteissa välittömästi tarvittava kalusto tulisi vaunun sisälle. Lähinnä siis ase ja tetsarin sisältö. Singot, irralliset a-tarpeet, varavaatteet ja kaiken muun vastaavan sälän sijoittaisin ulkopinnoilla oleviin varustekaappeihin. Näiden kaappien tulisi olla pikalukoilla kiinnitettyjä ajoneuvoon ja miesvoimin siirrettävissä vaunun kylkiin, katolle tai otettavissa kokonaan irti. Tilanteen mukaan laitettaisiin sinne minne parhaiten sopivat.

Ulkopuoliset varustekaapit lisäisivät varusteiden vaurioitumisen mahdollisuutta, mutta toisaalta vaunun sisällä olisi vähemmän palavaa ja räjähtävää tavaraa. Samalla miehiä mahtuisi enemmän panssarin suojaan. Satunnaisesti lähelle pudonnut kranaatti tuhoaisi ainoastaan helposti korvattavissa olevaa tavaraa. Kuumimpiin paikkoihin muutaman sentin panssaroinnilla varustetulla ajoneuvolla ei muutenkaan ajeta, joten jatkuvaa tulta ei tarvitse kestää.

Sinällään ihan järkevää, mutta toivoisin, että esim. singot kuljetettaisiin suojattuna, jotta niitä ei tarvitsisi lähteä hakemaan lisää, jos niitä sattuu tuhoutumaan. Miinat taas olisi pakko kuskata ajoneuvon sisällä, koska ajoneuvo ja matkustajat tuskin selviävät jos kylkeen kiinnitetty miina(t) räjähtää.

Toisaalta taas panssaroidut varustelaatikot lisäisivät ajoneuvon suojausta, mikä olisi sinällään positiivista, jos ajoneuvon kantokyky vaan antaa myöten.

 

[setämies]

Jaa varusteet ulkopuolella ja varustekaappien ovet auki paloautotyyliin kyljistä? Jos ei ulkomittoja haluta lisätä niin tila sisällä pienenee aika radikaalisti. Lisäksi "varustelaatikoiden " ongelma on että ne pitää mitoittaa pikkuisen isommiksi kuin mitä oletettu kuljetettava tavara on kooltaan. Jos vaunun käyttöikä on esimerkiksi 25 vuotaa niin siinä voi esimerkiksi 66 KES 88 vaihtua kooltaan isommaksi AT 4. koon muutos aiheuttaisi sen että isommat kessit kulkisivat iloisesti siellä pienennetyssä miehistökopissa. Älkääkä nyt tarttuko siihen kuinka realistinen tuo muutos Kessien välillä on vaan se koskee kaikkia kiluja olivat ne sitten majoituskalustoa tai taisteluvarusteita. Yhdellä avoimella tilalla pyritään siihen että kaikki kulkee mukana oli se sitten eurolava tai yksittäinen taistelukalu.

Ulkomitoista sen verran että jos ulkomittoja taas kasvatetaan tulee vastaan se miksi jokaisessa venäläisvaunussa on peltilokarit rullalla. Se vaunun ohjaaminen ei ole millimetrin tarkkaa puuhaa normaalissa lepikossa vaan jos kohdalle osuu puu, niin joko puu tai vaunun kyljessä roikkuva kilu väistää. Yleensä mitä tärkeämpi kilu siinä vaunun kyljessä on, sen varmemmin se väistää.

Ja joku miettinee miten suomalaisella metsätiellä sitten puut pääsevät niin lähelle vaunua? Yksinkertaista. Jos vaunu pysähtyy se ajaa tarkoituksella lähimpään lepikkoon eikä jää siihen aukealle pööpöilemään olis se sitten kuljetusvaunu tai taisteluvaunu.

 

[JOKO]

Jaa varusteet ulkopuolella ja varustekaappien ovet auki paloautotyyliin kyljistä? Jos ei ulkomittoja haluta lisätä niin tila sisällä pienenee aika radikaalisti. Lisäksi "varustelaatikoiden " ongelma on että ne pitää mitoittaa pikkuisen isommiksi kuin mitä oletettu kuljetettava tavara on kooltaan. Jos vaunun käyttöikä on esimerkiksi 25 vuotaa niin siinä voi esimerkiksi 66 KES 88 vaihtua kooltaan isommaksi AT 4. koon muutos aiheuttaisi sen että isommat kessit kulkisivat iloisesti siellä pienennetyssä miehistökopissa. Älkääkä nyt tarttuko siihen kuinka realistinen tuo muutos Kessien välillä on vaan se koskee kaikkia kiluja olivat ne sitten majoituskalustoa tai taisteluvarusteita. Yhdellä avoimella tilalla pyritään siihen että kaikki kulkee mukana oli se sitten eurolava tai yksittäinen taistelukalu.

Ulkomitoista sen verran että jos ulkomittoja taas kasvatetaan tulee vastaan se miksi jokaisessa venäläisvaunussa on peltilokarit rullalla. Se vaunun ohjaaminen ei ole millimetrin tarkkaa puuhaa normaalissa lepikossa vaan jos kohdalle osuu puu, niin joko puu tai vaunun kyljessä roikkuva kilu väistää. Yleensä mitä tärkeämpi kilu siinä vaunun kyljessä on, sen varmemmin se väistää.

Ja joku miettinee miten suomalaisella metsätiellä sitten puut pääsevät niin lähelle vaunua? Yksinkertaista. Jos vaunu pysähtyy se ajaa tarkoituksella lähimpään lepikkoon eikä jää siihen aukealle pööpöilemään olis se sitten kuljetusvaunu tai taisteluvaunu.

Lähtisin ajattelussa liikkeelle yksinkertaisista alumiinilootista. Vaunun kylkeen asennettuna korkeutta 1,5 metriä, leveyttä metri ja syvyyttä vähintään 30cm. Luukku aukeaisi sivulle. Samat laatikot kannelle ja kansi aukeaisi ylös. Rojut kiinni kumiremmeillä, joita saisi kytkettyä laatikon sisäpinnoissa oleviin koukkuihin.

Materiaaliksi 4-5 milliä vahva alumiini. Pohja voi olla ohuempi tai pohjan voi muodostaa vaunun varsinainen pinta. Laatikko menee tietysti ihan sörsseliksi puita halatessa, mutta muuten loota kestää hyvin. Tätä ongelmaa pienentäisi vaunun kyljistä laatikon verran ulospäin tuleva teräskisko. Se ottaisi puihin kiinni ja estäisi laatikoita liiskaantumasta. Kiskon pitäisi tietysti olla käännettävissä ylös, kun laatikot ovat katolla, jotta vaunut saataisiin kapeammiksi esimerkiksi rautatiekuljetusta varten.

Myös miinat sijoittaisin ulkopinnan laatikoihin. Eivät ne helpolla räjähdä, mutta palavat ilkeästi vaunun sisällä. Singot pitäisi aina säilöä panssaroinnin ulkopuolelle. Yhden kyljen menetetyt kessit eivät ole iso tappio.

 

[Betoni]

Spoiler

Taaskaan kerkeä lukemaan koko topikkia läpi kun jo parikertaa päässyt jonnekin sivun 50 paikkeille, mutta pari ajatusta tullut tuossa lukiessa.
1 Kuorma-autojen maastokelpoisuus ei nyt niin häävi ole, mutta todella isoero on siinä miten se auto vetää. Jo pelkkä robsoni pelastaa monessa tilanteessa ja teliveto on peto menemään, mutta suurin tekijä tässäkin istuu siellä ratin takana. Vasta katsoin miten yksi Sisu yritti robsonit päällä sutien koneen perään ja yhtä raskas volovo tuli rippeli alhaalla ilman lukkoa tai rullia sievästi siitä sisun kaivamien ojien yli, ja ei se ei johtunut auton merkistä vaikka ne tässä mainittiin ei vaan viiti käyttää kuskien nimiäkään. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen/mielipiteeseen.
2 Joku maitsi ettei kuskin miinasuojaus olisi tärkeä, mitä ihmettä hänhän on kokolaitteen tärkein mies. Kts kohta 1 ja ihmismieli vaan on sellainen, että jos miinaan ajo johtaa todennäköisesti kuskin kuolemaan tai loukkaantumiseen vakavasti niin ei nillä autoilla varmaan pääse mihinkään ja yllättäen niissä alkaa olla vikojakin kun niitä tarvittais kovassa paikassa. Se kuljettaja joko vie teidät/laitteet sinne missä tarve on, tai sitten istuu turvassa ensimmäisessä pehmeämmässä paikassa odotellen hinausta.

Totta kai kuskin suojaaminen on yksi tärkeitä näkäkohtia, MUTTA. Panssariohjaamolla varustetun kuorma-auton hankintahinta on merkittävästi tavanomaista maastokuorma-autoa korkeampi, joten hankintamäärä kutistuu samassa suhteessa. Päästään tilanteeseen, jossa 60 miehen sijasta autokyyti löytyykin vain 20:lle ja loput kävelevät. Ainoa joka hymyilee on se tärkeämpääkin tärkeämpi autokuski, jonka testikkelit on miinasuojattu hintaan 100 tuhatta Euroa per pampula.

Hyvä vai huono ratkaisu? Riippuu käsittääkseni näkökannasta.

Hande ymmärsit kait pointin? Kun kuitenkin ne jotka ovat valmiit raskaisiin uhrauksiin mahdollisessa sodassa ovat vähemmistöä, ja kun sota alkaa niin he harvevat vieläkin. Helppo tässä näppäimistön takaa sanoa olevansa valmis tekemään mitä vaaditaan, mutta tositilanteessa en tiedä menisinkö jos kuolema olisi todennäköinen. Moniko teistä tietää että menis, ja mistä tiedätte sen?

Ja ehkä niile 40:lle jalkamieheksi jääneelle saataisiin kyyti pakko-otetulla ajokilla, mihin vielä saatais se kuljettaja mukaan. Näille voitaisiin varikolla hitsata ammeen puolikas penkinalle ja sanoa sitä miinasuojaukseksi

 

[Hande]

Hande ymmärsit kait pointin? Kun kuitenkin ne jotka ovat valmiit raskaisiin uhrauksiin mahdollisessa sodassa ovat vähemmistöä, ja kun sota alkaa niin he harvevat vieläkin. Helppo tässä näppäimistön takaa sanoa olevansa valmis tekemään mitä vaaditaan, mutta tositilanteessa en tiedä menisinkö jos kuolema olisi todennäköinen. Moniko teistä tietää että menis, ja mistä tiedätte sen?

Ja ehkä niile 40:lle jalkamieheksi jääneelle saataisiin kyyti pakko-otetulla ajokilla, mihin vielä saatais se kuljettaja mukaan. Näille voitaisiin varikolla hitsata ammeen puolikas penkinalle ja sanoa sitä miinasuojaukseksi

Ongelma on varmasti todellinen, mutta ehdotus ratkaisuksi täysin kelvoton. Kun kalustoa on joka tapauksessa liian vähän, ei sen määrää tule enää merkittävästi vähentää muutaman kermaperseen miellyttämiseksi.

Pakko-ottoajokkiko on sinun ratkaisusi siihen, että koko joukko pääsee ajoneuvokyydillä maastossa sinne vaikeisiin paikkoihin?

 

[Ohjus-tiedustelija]

Hande ymmärsit kait pointin? Kun kuitenkin ne jotka ovat valmiit raskaisiin uhrauksiin mahdollisessa sodassa ovat vähemmistöä, ja kun sota alkaa niin he harvevat vieläkin. Helppo tässä näppäimistön takaa sanoa olevansa valmis tekemään mitä vaaditaan, mutta tositilanteessa en tiedä menisinkö jos kuolema olisi todennäköinen. Moniko teistä tietää että menis, ja mistä tiedätte sen?

Ja ehkä niile 40:lle jalkamieheksi jääneelle saataisiin kyyti pakko-otetulla ajokilla, mihin vielä saatais se kuljettaja mukaan. Näille voitaisiin varikolla hitsata ammeen puolikas penkinalle ja sanoa sitä miinasuojaukseksi

Ongelma on varmasti todellinen, mutta ehdotus ratkaisuksi täysin kelvoton. Kun kalustoa on joka tapauksessa liian vähän, ei sen määrää tule enää merkittävästi vähentää muutaman kermaperseen miellyttämiseksi.

Pakko-ottoajokkiko on sinun ratkaisusi siihen, että koko joukko pääsee ajoneuvokyydillä maastossa sinne vaikeisiin paikkoihin?

Mistä lähtien/perusteella joukkojen siirrot täällä kotosuomessa sa-tilanteessa kuorma-autoilla on alettu miinavaaran vuoksi laskemaan kuljettajan kannalta kategoriaan "todennäköinen kuolema"?

 

[Pullosorsa]

Hande ymmärsit kait pointin? Kun kuitenkin ne jotka ovat valmiit raskaisiin uhrauksiin mahdollisessa sodassa ovat vähemmistöä, ja kun sota alkaa niin he harvevat vieläkin. Helppo tässä näppäimistön takaa sanoa olevansa valmis tekemään mitä vaaditaan, mutta tositilanteessa en tiedä menisinkö jos kuolema olisi todennäköinen. Moniko teistä tietää että menis, ja mistä tiedätte sen?

Ja ehkä niile 40:lle jalkamieheksi jääneelle saataisiin kyyti pakko-otetulla ajokilla, mihin vielä saatais se kuljettaja mukaan. Näille voitaisiin varikolla hitsata ammeen puolikas penkinalle ja sanoa sitä miinasuojaukseksi

Ongelma on varmasti todellinen, mutta ehdotus ratkaisuksi täysin kelvoton. Kun kalustoa on joka tapauksessa liian vähän, ei sen määrää tule enää merkittävästi vähentää muutaman kermaperseen miellyttämiseksi.

Pakko-ottoajokkiko on sinun ratkaisusi siihen, että koko joukko pääsee ajoneuvokyydillä maastossa sinne vaikeisiin paikkoihin?

Mistä lähtien/perusteella joukkojen siirrot täällä kotosuomessa sa-tilanteessa kuorma-autoilla on alettu miinavaaran vuoksi laskemaan kuljettajan kannalta kategoriaan "todennäköinen kuolema"?

Minulle on jäänyt hieman epäselväksi miksi sinne kaikkein vaikeimpiin paikkoihin pitää kaikkien päästä ja vielä ajoneuvon kyydissä? Onko vielä jossain niin laajoja tiettömiä alueita, joihin ei kävele varttitunnissa normaali henkilöautolla ajettavalta tieltä? Ja mitä ihmettä se vihollinen tekee siellä kaikkein vaikeimmassa paikassa, muuta kuin pakoilee urheita suomalaisia?

 

[Hande]

Minulle on jäänyt hieman epäselväksi miksi sinne kaikkein vaikeimpiin paikkoihin pitää kaikkien päästä ja vielä ajoneuvon kyydissä? Onko vielä jossain niin laajoja tiettömiä alueita, joihin ei kävele varttitunnissa normaali henkilöautolla ajettavalta tieltä? Ja mitä ihmettä se vihollinen tekee siellä kaikkein vaikeimmassa paikassa, muuta kuin pakoilee urheita suomalaisia?

Eiköhän oleellista tosiaan ole se, että koko joukolla olisi sama liikkuvuus, olipa se sitten millä tasolla hyvänsä. Maastoliikkuvuus on sinällään tietysti ihan käyttökelpoinen ominaisuus, kun joskus voi tulla tarve poistua tieuralta. Eli sotalaitoksen peruskaluston, niin kuin nyt vaikka maastokuorma-autojen, määrä kannattaa maksimoida ja unohtaa hienostelut. Jossain taisteluvälineessä se hienostelukin voi sitten olla tarpeen.

 

[koponen]

Ilma-alivoimaisena saattaa kiinnostaa, että saako sen ajoneuvon ajetuksi ilmasuojaan. Myös voi kiinnostaa saako sen ilmasuojasta ajamalla pois, vai onko jokainen häly lapio- ja vinssausbileiden alku, tai ajoneuvoremontin aloituspaukku.

 

[Iso-Mursu]

Minulle on jäänyt hieman epäselväksi miksi sinne kaikkein vaikeimpiin paikkoihin pitää kaikkien päästä ja vielä ajoneuvon kyydissä? Onko vielä jossain niin laajoja tiettömiä alueita, joihin ei kävele varttitunnissa normaali henkilöautolla ajettavalta tieltä? Ja mitä ihmettä se vihollinen tekee siellä kaikkein vaikeimmassa paikassa, muuta kuin pakoilee urheita suomalaisia?

Ainakin JSP:n vieminen keskelle ei mitään ilman kuljetusvälinettä on aika iso urakka. Muutamalla miehellä se ei siirry kauhean nopeasti paikoilleen, puhumattakaan että se saataisiin toimintakuntoon.

Voin uskoa että monella muulla "aselajilla" olisi samanlaisia ongelmia.

 

[kimmo.j]

Edelleen miksi sinne "keskelle ei mitään" pitäisi mennä? JSP joka ei kykene työntämään potilaitaan tehokkaasti kenttäsairaalaan, on melko hyödytön.
Muistakaa, että vammapotilas tulee saada korjaavaan hoitoon tunnin sisällä. Korjaavaa hoitoa ei anneta JSP:llä, vaan kenttäsairaalassa.

Vihollinen kulkee ajoneuvoin, eli tukeutuu teihin. Mekin voimme tehdä niin.
Ilmasuojaan ajaminen ja kyky kulkea auraamattomalla tiellä ovat tärkeitä ominaisuuksia huollon kannalta. Toki sirotteet tekevät hytin panssaroinnista arvokkaan ominaisuuden.

Toki jossain lapissa ja pohjoiskarjalassa on hyvä olla Tekoja.

 

[Iso-Mursu]

Edelleen miksi sinne "keskelle ei mitään" pitäisi mennä? JSP joka ei kykene työntämään potilaitaan tehokkaasti kenttäsairaalaan, on melko hyödytön.
Muistakaa, että vammapotilas tulee saada korjaavaan hoitoon tunnin sisällä. Korjaavaa hoitoa ei anneta JSP:llä, vaan kenttäsairaalassa.

Vihollinen kulkee ajoneuvoin, eli tukeutuu teihin. Mekin voimme tehdä niin.
Ilmasuojaan ajaminen ja kyky kulkea auraamattomalla tiellä ovat tärkeitä ominaisuuksia huollon kannalta. Toki sirotteet tekevät hytin panssaroinnista arvokkaan ominaisuuden.

Toki jossain lapissa ja pohjoiskarjalassa on hyvä olla Tekoja.

JSP oli esimerkkinä vain tavaran määrän takia.

Jos ollaan pelkästään tieuran varassa, niin esimerkiksi pataljoonan esikunta/huoltokomppanian ryhmitys menee varsin pienelle alueelle. Jo muutama sata metriä tieltä pois antaa mahdollisuuden väljempään ryhmittäytymiseen ja vastustajalle enemmän töitä etsiä maalia.

Sama juttu esim. tykistön ja kranaatinheittimien kannalta.

Tosin vuodenaika, taisteluiden tilanne jne,, antaa suunta amiten ryhmittyä

 

[JOKO]

Minulle on jäänyt hieman epäselväksi miksi sinne kaikkein vaikeimpiin paikkoihin pitää kaikkien päästä ja vielä ajoneuvon kyydissä? Onko vielä jossain niin laajoja tiettömiä alueita, joihin ei kävele varttitunnissa normaali henkilöautolla ajettavalta tieltä? Ja mitä ihmettä se vihollinen tekee siellä kaikkein vaikeimmassa paikassa, muuta kuin pakoilee urheita suomalaisia?

Erinomainen maastoliikkuvuus antaa mahdollisuuden iskeä vihollisen kannalta hankalista suunnista. Se myös mahdollistaa suurten joukkojen nopeat siirrot, kun voidaan vetää useampi rinnakkainen kulku-ura metsien läpi. Aivan samoin vihollisen vastatoimet vaikeutuvat, kun joukkomme eivät etene muutamalla helposti arvattavalla maantiellä. Tiellä toki kuljetaan tilaisuuden tullen. Tien päättyminen ei kuitenkaan liikettä haittaa, kun kulkupeli on oikea.

Mielestäni maastoliikkuvuuden tulisi olla korkeammalla valintakriteereissä, kuin epäsuoran kantama tai ajoneuvojen panssarointi ja tulivoima. Useimpien liikkuvien yhtymien kaikki kalusto teloille. Panssarointi unohdetaan tai sitä on vain minimi. Hinattavat tykit vaihdetaan teloilla liikkuviin haupitseihin ja heittimiin. Kaliiperissa löytyy ja paino pysyy alhaisena, kun kantamasta ollaan valmiit tinkimään. Ammutaan läheltä, niin pienempikin kantama riittää. Liikkeen turvin päästään ampumaan lyhyeltä matkalta. Jalkaväki kykenee hoitamaan oman osansa ilman panssareiden tukea, kunhan taistelumaastot valitaan omalta kannalta viisaasti. Liikkuvuus antaa mahdollisuuden valita pelipaikat.

Pari tonnia painava panssaroimaton telalavetti kantaisi tällaisen:

300 krh 42.

Tuollaisella rypäleammuksia tai herätesytyttimellä varustettua murkulaa vastustajan niskaan ja sitten nokitaan jalkäväellä perään.
Yllättävältä suunnalta tietenkin ja oman sissiporukan suorittaman kypsytyksen jälkeen. Sitten vaan metsiä pitkin uuteen paikkaan ja seuraava rypistys. Murkuloiden roudaamiseen tarvitaan tietysti useampi vastaava kone ilman heitintä.

 

[Teräsmies]

Jos halvalla haluaa sirpaleilta ja pienaseilta suojaa, niin silloin kannattaa ostaa Kiinasta tämmöisiä teräslaatikoita.

The basic variant Type 85 APC has a combat weight of 13.5 tonnes and carries 13 troops. Armour protection against 7.62mm caliber weapon systems is provided all round. The APC has a two-man crew including a driver and a commander. Infantry passengers can dismount the vehicle through the rear exit doors. The powerpack is fitted on the front-right of the vehicle, and the driver is seated on the left of the powerpack compartment. Six roof hatches (including two large ones) are provided for the driver, commander, and troo

http://www.army-guide.com/eng/product983.html

 

[suksisissi]

Minulle on jäänyt hieman epäselväksi miksi sinne kaikkein vaikeimpiin paikkoihin pitää kaikkien päästä ja vielä ajoneuvon kyydissä? Onko vielä jossain niin laajoja tiettömiä alueita, joihin ei kävele varttitunnissa normaali henkilöautolla ajettavalta tieltä? Ja mitä ihmettä se vihollinen tekee siellä kaikkein vaikeimmassa paikassa, muuta kuin pakoilee urheita suomalaisia?

Ne kuivalla kesäsäällä henkilöautolla ajettavat tiet voivat olla syyssatteiden (ja märän kesänkin) aikaan jo parin traktoreilla varustetun jv-komppanian läpiajon jälkeen sellaisessa kunnossa, että nelipyöräveto alkaa olla välttämätön; puhumattakaan siitä, että tieuraa on käyttänyt joku rautateloilla liikkuva yksikkö tai raskaampaa vedettävää tykistöä. Maastoliikkuvuus helpottaa kummasti myös hyvän, mutta auraamattoman tien talvikäyttöä - ja joku mainitsikin mahdollisuuden ajaa tieltä ilmasuojaan. Tielle pysähtyneet ajoneuvot, joiden henkilöstö on juossut metsään ilmasuojaan, ovat hyvin pian jono savuavaa ja liekehtivää rautaromua...

Käytännön esimerkki: Mökkitiemme varressa oli 1970-luvun lopulla sotaharjoitukseen liittyvä prikaatin esikunta alayksikköineen. (Notkuin teinipoikana maanomistajille järjestetyn esittelytilaisuuden mukana, joten tiesin, mikä porukka oli kyseessä.) Viikon syyskuisen harjoituksen jälkeen kuivalla mäntykankaalla kulkeva, normaalisti henkilöautolla ajettava tilustie oli niin syville urille painunut, että lainasimme sukulaistalon kakkostraktorin peräkärryineen mökille päästäksemme; edes isopyöräisellä "Pohjolan oloihin rakennetulla" (kuten Volvo silloin mainosti) Volvo 144:llä ei päässyt tietä ajamaan. Alueella liikkui lähinnä Proto-Sisuja, Torni-Gazeja (GAZ-66) ja maastohenkilöautoja ja jokunen traktori, ei siis mitään kovin raskaita ajonvuvoja.
No pv toki korjasi tien harjoituksen jälkeen; toistakymmentä autokuormaa soraa ajettiin vajaa kilometrin pätkälle.

Varsinaiset metsäautotiet, joiden kantavuus on suunniteltu 40-60 tonnin tukkirekoille, kestävät toki paremmin, mutta kyllä niidenkin pintakerron painuu märkänä urille raskaamman liikenteen alla.

 

[Iso-Mursu]

Ne kuivalla kesäsäällä henkilöautolla ajettavat tiet voivat olla syyssatteiden (ja märän kesänkin) aikaan jo parin traktoreilla varustetun jv-komppanian läpiajon jälkeen sellaisessa kunnossa, että nelipyöräveto alkaa olla välttämätön; puhumattakaan siitä, että tieuraa on käyttänyt joku rautateloilla liikkuva yksikkö tai raskaampaa vedettävää tykistöä. Maastoliikkuvuus helpottaa kummasti myös hyvän, mutta auraamattoman tien talvikäyttöä - ja joku mainitsikin mahdollisuuden ajaa tieltä ilmasuojaan. Tielle pysähtyneet ajoneuvot, joiden henkilöstö on juossut metsään ilmasuojaan, ovat hyvin pian jono savuavaa ja liekehtivää rautaromua...

Käytännön esimerkki: Mökkitiemme varressa oli 1970-luvun lopulla sotaharjoitukseen liittyvä prikaatin esikunta alayksikköineen. (Notkuin teinipoikana maanomistajille järjestetyn esittelytilaisuuden mukana, joten tiesin, mikä porukka oli kyseessä.) Viikon syyskuisen harjoituksen jälkeen kuivalla mäntykankaalla kulkeva, normaalisti henkilöautolla ajettava tilustie oli niin syville urille painunut, että lainasimme sukulaistalon kakkostraktorin peräkärryineen mökille päästäksemme; edes isopyöräisellä "Pohjolan oloihin rakennetulla" (kuten Volvo silloin mainosti) Volvo 144:llä ei päässyt tietä ajamaan. Alueella liikkui lähinnä Proto-Sisuja, Torni-Gazeja (GAZ-66) ja maastohenkilöautoja ja jokunen traktori, ei siis mitään kovin raskaita ajonvuvoja.
No pv toki korjasi tien harjoituksen jälkeen; toistakymmentä autokuormaa soraa ajettiin vajaa kilometrin pätkälle.

Varsinaiset metsäautotiet, joiden kantavuus on suunniteltu 40-60 tonnin tukkirekoille, kestävät toki paremmin, mutta kyllä niidenkin pintakerron painuu märkänä urille raskaamman liikenteen alla.

Kun on tullut oltua järjestämässä noita vähän isompia partiolaisten leirejä, niin kuivallakin kelillä ollaan saatu metsäautotietä korjauskuntoon vaikka kohdan yli ei ole ajanut kuin joku 20 kpl. linja-autoja.

 

[PJ85]

En tiedä onko asiaa jo noteraattu täällä, mutta tällaisen havainnon tein. Mitä ovat nämä XA-185:t varustettuna jonkinlaisella tornilla? Onko näitä ollut ennen? Tiedän että joskus muinoin jotain delcon tornia on testattu pasissa.

Jos jollakin on saatavilla rauhanturvaajalehti, niin sen kannessa tällaisia lastataan Libanoniin vietäväksi, ja ko. operaation sivulta löysin yhden kuvan.

http://www.rauhanturvaajalehti.fi/etusivu (sivun alareunassa lehden kansi pienellä)

http://tinyurl.com/9mynk2s Linkki pv:n nettisivulle