Keskustelua desanteista, siis ajoneuvojen ulkopuolella ratsastavasta porukasta. Tarkemmin haluan puhua panssaroiduista miehistönkuljetusvaunuista, kaikesta mikä varta vasten suunniteltu kuljettamaan porukka turvassa sisällä.
Toistuva teema toisesta maailmansodasta (teknisesti ensimmäisestä) tähän päivään asti on että miehistö haluaa kulkea ajoneuvon ulkopuolella, joskus jopa taistella, näkyvyyden takia. Nykyään homman tekee vaarallisemmaksi ERA tiilit.
Onko tätä näkynyt Ukrainassa?
Oli Ukrainassa näkynyt tai ei, mietin että olisiko järkevää rakentaa ajoneuvo joka ottaa huomioon sen että jalkaväki haluaa toistuvasti mennä katolle keikkumaan. Eli ajoneuvo josta näkyvyys on yhtä hyvää kuin katolta, ja jalkaväki pystyisi taistelemaan omilla aseillaan, mutta tehokasta suojaa olisi rinnasta alaspäin. Kuski ja tykkitorni tykkimiehineen täysin suojattu, ja 4 sotilasta puoliksi suojattuna, omia aseitaan käyttäen, halutessaan ajoneuvosta poistuen, täydellisellä näkökentällä. Kuvittele kaikki tai ei mitään suojaus, eli raskas osumia kestävä.
Ajoneuvo josta sotilaat taistelevat sisältä käsin on ollut epäonnistunut konsepti. Ajoneuvot joissa katolla voi avata ovet periaatteessa jo sallii miehistön taistelevan puoliksi suojassa, mutta tämä ei tunnu korvaavan halua mennä katolle. Joten voisiko tämmöinen puoliksi suojattu ajoneuvo olla hyödyllinen? Aina kun jalkaväki haluaa mennä panssaroidun kuljetusajoneuvon katolle, ei panssarista ole hyötyä kuin joitakin miinoja/tienvarsipommeja vastaan, näitäkin vastaan puutteellisesti. Itse ajattelen että jos jalkaväki vuosikymmenestä ja ajoneuvosta huolimatta haluaa jotain tehdä, kannattaa etsiä keinot jotka sen mahdollistavat sen.
Automaiset ovelliset ajoneuvot ovat hyviä nekin, mutta ei ratkaise miehistön halua mennä suojatumpien ajoneuvojen katolle roikkumaan.