Ei toki. Mutta jos suojaus tehdään teräksestä (kustannussäästöjen takia), niin paino nousee nopeasti ja jyrkästi mentäessä parempaan suojaustasoon.
Noin esimerkinomaisesti, norjalaisen
teräsvalmistajan mukaan STANAG Level I -suojaus vaatii panssariterästä 6 mm paksuudelta ja Level III -suojaus jo 21 mm paksuudelta. Teräksen tiheys on n. 8 g/cm^3. Panssaroitaessa 50 neliömetrin pinta-alaa puhutaan 6 tonnin painoerostä ykköstason ja kolmostason välillä - tämä siis pelkän panssaroinnin osalta. Arvelisin lisäpainoa kertyvän useampi tonni ajoneuvotekniikasta, jos Level 1 -suojattuun vaunuun mitoitetaan kantokykyä tuolle 6 tonnin lisäpanssaroinnille, ja se on haaste maastoliikkuvuudelle sekä kustannuksille.
Tätä painonnousua (ja sen ajoneuvotekniikalle asettamia kohonneita vaatimuksia) voisi tietysti hillitä valmistamalla lisäpanssarointi komposiittimateriaaleista. Se kuitenkin taas kasvattaisi kustannuksia, ja kustannussäästöjen hakeminen lienee yksi Arktisen Liikkuvuuden takana olevista syistä, koska markkinoilla on valmiitakin panssari-tekoja, joilla saavutetaan niin suojaa kuin liikkuvuuttakin... mutta reippaasti toiselle miljoonalla menevän yksikköhinnan kustannuksella.
Onko tämä siis asetettu joltakin viralliselta taholta vaatimukseksi? Tuntuu aika hurjalta noin laveasti muotoiltuna. Viikko juoden pullovettä, syöden MRE:tä, patruunoita säästellen ja polttoainemittaria kytäten...